Mitkä ne on?
On Bluesia, Soulia, Progea, Dancepoppia, Pop-Rockia, Rockia, Heavymetallia, on Iskelmää ja vaikka mitä tyylisuuntaa...
Mielestäni joku Punkki on siinä mielessä hankalaa koska punk on yksinkertaista kahden soinnun musaa joten se on HAASTAVAA keksiä uutta punk-melodiaa ku kaikki on lähes kierrätetty jo.
Mut toki Proge on mielestäni haastavinta soittaa soittimilla.
Eräs asiantuntija täällä joku aika sitten vannoi Jean Sibeliuksen nimeen.
Minäpä sanon, että hän oli täysin oikeassa.
Se on kuitenkin parasta musiikkia se Jean Sibelius Suomessa.
En kuuntele sitä mutta ARVOSTAN sitä.
On Bluesia, Soulia, Progea, Dancepoppia, Pop-Rockia, Rockia, Heavymetallia, on Iskelmää ja vaikka mitä tyylisuuntaa...
Mielestäni joku Punkki on siinä mielessä hankalaa koska punk on yksinkertaista kahden soinnun musaa joten se on HAASTAVAA keksiä uutta punk-melodiaa ku kaikki on lähes kierrätetty jo.
Mut toki Proge on mielestäni haastavinta soittaa soittimilla.
Eräs asiantuntija täällä joku aika sitten vannoi Jean Sibeliuksen nimeen.
Minäpä sanon, että hän oli täysin oikeassa.
Se on kuitenkin parasta musiikkia se Jean Sibelius Suomessa.
En kuuntele sitä mutta ARVOSTAN sitä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei millään pahalla mutta tuntuu pikkasen samanlaiselta kysymyksen asettelulta kuin onko karate tehokkaampaa vaiko jujutsu ja voittaako nyrkkeilijä jujutsumestarin jne.
"Mut toki Proge on mielestäni haastavinta soittaa soittimilla" ja perään "eräs asiantuntija täällä joku aika sitten vannoi Jean Sibeliuksen nimeen. Minäpä sanon, että hän oli täysin oikeassa. Se on kuitenkin parasta musiikkia se Jean Sibelius Suomessa. En kuuntele sitä mutta ARVOSTAN sitä"
Sorry mutta vähän on nyt diippaa daappaa tuo sun kirjoitukses, sanot olevan parasta ja et kuitenkaan kuuntele, proge on haastavinta soittimilla ja Sibeliuksen nimeen joku vannoo ja sun mielestä on täysin oikeassa??
Tuntuu sun jutusta nyt olevan punainen lanka kateissa, olet sitä mieltä ja kuitenkin toista mieltä, vai mitä ihmettä tuo sun kirjoitukses oikein tarkoittaa?? ;)
Unohdat sitten tyystin vaikkapa sellaisen genren käsittelystäsi kuin Jazz mikä on HAASTAVAA.
Mä kuitenkin sanoisin, että se haastavuus ei ole genrestä kiinni vaan ihan jostain muusta, jokaisessa genressä on ne omat juttunsa ja tämä versus jokainen ihminen ja miten nämä asiat kohtaavat tekevät sen haastavuuden, haastavuutta voi olla soittamisessa, kuuntelemisessa ja ylipäätään jonkin genren juttujen tajuamisessa ja musiikin lukemisessa etc.
Jokaisessa genressä on helposta vaikeampiin juttuja.
Toiselle on rytmin vaihdosasiat vaikeita ja toiselle ei, toselle tulee haasteita soittaa yksinkertaista kuviota kun kyllästyttää ja toinen tykkää tahkota samaa, vaikeuttakaan ei voi arvioita pelkästään soiton nopeuden suhteen vaan sekin on yksi tekijä.
Mutta joo, en tämän enempää jaksa tätä juttua, tuntuu liian väkinäisesti keksityltä aiheelta mun mielestä :D
ei oo nimittäin helppoa keksiä uutta aihetta siten ettei toistaisi liikaa itseään jutuilla......
niin sanoin että en kuuntele SIbeliusta MUTTA ARVOSTAN SITä.
Eikö se ole aika paljon sanottu multa?
Joo Jazz on tosi styge juttu.
Mun entinen koulukaveri teki hyppäyuksen tosi raskaasta musiikista Jazzin maailmaan ja soittaa tietääkseni bassoa bändissä Guru.
JAakko on miekkosen nimi.
Klassinen ja brutal death metal.
progesta ehdottomasti RUSH!v.1970-1980-luvun matsku on kuulema niin vaikeaa soittaa ettei bändin jäbätkään kunnolla osannut!
Joo, kuuntelin Rushia 17-vuotiaana korvat punaisena. Kyllä "Moving Pictures"-lp iski. "Exit - Stage left" on kuulemma live. Koko videoinnin aikana ei näy yleisöä, lukuun ottamatta lopun easy-listening-biisejä. No, on se kuitenkin sairaan hyvä bändi. Jos haluaa päästä pidemmälle ja kuulla bändiä, joka teki kaiken yhtälailla livenä kuin levyllä (käsittämätöntä), on kuunnella yes-yhtyeen Lp:t Close to the Edge, Relayer tai Going for the One tai niiden live-versiot. Yhtä vaativa bändi on (yllätys yllätys) Jukka Gustavssonin ja Pekka Pohjolan aikainen SUOMALAINEN Wigwam (LP:t Fairyport ja eritoten Being). Mikä luomistuska tuohon materiaaliin vaaditaan??
Jänskä huomio muuten, että eräs musiikkitieteen opiskelija sanoi minulle n. 19 vuotiaana juuri keskikaljaan tutustuneena Yessistä. "Sen ymmärtämiseksi täytyy kyllä vetää jotain aineita". Itse olin sisäistänyt kaksi vuotta aikaisemmin Close to the Egden ilmaan minkäänlaista kemiaa. No, hävetköön keskenänsä.
Seuraava askel on King Crimson tai Van der Graaf (generator), niistä joko tykkää tai ei. Itse pidän ensimmäisestä paljon ja jälkimmäisestä sikana! Nykyään rajoja ylittäviä progebändejä on vähän, mutta kyllä Mars Volta on se käsittämättömin kummajainen. Kannattaa sitäkin kuunnella.
Tähän viestiketjuun saa vissiin vastata aika vapaasti, joten...
No, haastavin levy lyyrisesti ainakin:
Manic Street Preachers - The Holy Bible.
Hittibiisiformaatti on haastavaa eli yllättävänkin haastavaa ja sitten toinen hyvin haastava on tangotyyppinen iskelmä eli kaunis melodia. Hittibiisissähän ei tarvita kaunista melodiaa, vaan joku selkeän hyvän kuuloinen menevä säkeistö vaan.
samaa mieltä
Progressive trance
Sepi Kumpulaisen matsku on vaikeinta, sitä ei edes progehirmut taida
Kyllä kuuntelee ja nauttii nauraessaan. Kun joku on äärimmäistä, niin aina täytyy nostaa hattua. Toisena tulee mieleen Martti Servo. Nerokasta suomi-iskelmää. Samalla linjalla on myös Plagiatov, jonka musiikkia löytyy myspacestä.
shittii. ton oppii ylä-asteella koulun soittotunnilla.
No, klassinen monin eri instrumentein voi olla haastavaa. Konemusasta en osaa sanoa, koska sikäli siinä on etu, että osiot voi tallentaa omiin jaksoihin tietokoneelle ja tehdä seuraavan päälle, ja lopuksi sovittaa yhteen aivan kuten studioissa tehdään kaikille levyille.
Joissakin jazzeissa on "hullut rummut" siis rytmi on veikeä ja siitä on "vaikea saada tismalleen kiinni" mutta se onkin syntynyt inspiroimalla hetken mielijohteesta.
Parasta musaa on melodinen musiikki, olipa tyylilaji mikä tahansa. Kaikki ei osaa säveltää vaikka osaa soittaa ja tuottaa ääniä.
sepi kumpulainen
Haastavinta on rap. Mulle ainakin tulee melkonen kompastuskivi siihen voidaanko sitä luokitella musiikiksi. Saman vois sanoa myös dubstepistä.
BM varsinkin vanhempi koska nykyiset on kopioita,
Jethro Tull tyyliset myös
http://www.youtube.com/watch?v=tQCvNj1F3-w
On tämäkin tosi komeeta - täytyy sanoa. Tämän bändin "Thick as a Brick"-lp on tosi paksu tiili purtavaksi. Mahtavaa. Myös Pink Floydin Animals-LP kaikessa simppeliyydessään ei kulu vaikka kuinka kuuntelisi vaativien proge-LP:iden joukossa. Vaikka "The Wall", "Wish you were here" tai "The Dark Side of the Moon" on kuunneltu puhki, Animalsiin ei kyllästy.
Tästä kannattaa jatkaa tutustumista progeen:
http://www.youtube.com/watch?v=LN2mWioajB4
Phil Collins parrakkaana.
Kaija Saariaho.
http://www.youtube.com/watch?v=aV8l3wYgQEo
Arja Sipola: taas lasken tiilten päät... jopa Britney Spears jää kakkoseksi tämän rinnalla.
Hittibiisiformaatissa on sanat lisäksi ja etenkin tämä novellirunous ja siihen lisättynä hyvä kertosäeriimi.
Sunrise avenue: I don´t dance... tämäkin on Britney Spearsille tehty, mutta hänen supersuosionsa takia, monet biisit ovatkin sitten Britenylle sopimattomia ja sitten jäävät muiden laulettaviksi.
Jopa Adele oli projektina aluksi grown up-Britney, mutta fanit päättivät, ettei Britney saa koskaan aikuistua liikaa...
Emeli Sande on taas uudistettua hittiä ja myy jostain syystä yllättävän paljon, että kilpailee jo ensilevyllään Abban ja Beatlesin myyntilukujen kanssa. Suomessa samaa uudistettua hittiä laulaa Haloo Helsinki! Uutta siinä on entistä puhemaisempi novellirunous ja melodiassa vähän vaikutteita Eminemistä...
Jaksaako joku oikeasti kuunnella Saariahoa? Satie on hienoa tai Philip Glass.