Tarvitsisin ongelmaani apua, koska en tiedä enää mitä tekisin!
Tapasin alle vuosi sitten samanikäisen naisen jolla oli saman ikäinen lapsi kuin minulla ja meillä synkkasi heti. Oli paljon yhteistä puhuttavaa lapsista ja muutenkin. Kaveri oli todella kiinnostunut minusta ja pyysi usein minua shoppailemaan, kahville tai hänen luokseen käymään. Ensin olin ihan otettu, että joku on noin innoissaan seurastani ja iloinen siitä että olin saanut uuden ystävän.
Muutamassa viikossa tilanne meni siihen, että kaveri soitteli päivittäin kyselläkseen kuulumisiani. Näimme toisiamme noin joka toinen päivä. Sitten puhelin rupesi soimaan n. 5 kertaa päivässä, ja mitään asiaa hänellä ei ollut. Turhia viestejäkin alkoi sadella monta päivässä.
Kaverillani on mielenterveyshäiriö ja hän puhuu hyvin negatiivissävytteisesti itsestään. Lapsen isä on jättänyt heidät eikä tapaa lastansa. Jos kaverini saisi päättää, näkisimme toisemme heti aamulla lasten herättyä, viettäisimme aikaa ruokaa tehden ja lasten kanssa touhuten iltaan asti, ja yökyliäkin voisimme harrastaa. Hän ei tunnu oikein ymmärtävän että minulla on kuitenkin mies jonka kanssa haluan viettää aikaa. Terapeuttini totesi tähän että kuulostaa siltä, että kaverini haluaisi meidän neljän olevan jonkinlainen perhe.
Tilanne on ahdistanut minua jo pitkään. Saatan kotonakin olla vihainen jatkuvan puhelimen soinnin seurauksena ja se vaikuttaa parisuhteeseeni. Olen yrittänyt etäännyttää meitä olemalla vastaamatta jokaiseen viestiin ja puheluun, mutta sen seurauksena saan monta viestiä joissa lukee "vastaa, vastaa nyt, mikset vastaa, mitä ihmettä teet, vastaisitko nyt". Lisäksi en näe häntä enää kun ehkä kerran kahdessa viikossa. Tästä seuraa vain pitkät viestit siitä, miten ikävä hänellä on minua.
Eli ei tunnu vihjailut tuottavan tulosta.. Tiedän että suoraan sanominen olisi helpointa, mutta en haluaisi häntä loukatakkaan kun ottaa kaiken niin herkästi itseensä. Lisäksi lapsemme ovat hyvät kaverit keskenään ja en haluaisi senkään takia laittaa välejä kokonaan poikki. Mitä ihmettä tässä pitäisi nyt tehdä?
Tapasin alle vuosi sitten samanikäisen naisen jolla oli saman ikäinen lapsi kuin minulla ja meillä synkkasi heti. Oli paljon yhteistä puhuttavaa lapsista ja muutenkin. Kaveri oli todella kiinnostunut minusta ja pyysi usein minua shoppailemaan, kahville tai hänen luokseen käymään. Ensin olin ihan otettu, että joku on noin innoissaan seurastani ja iloinen siitä että olin saanut uuden ystävän.
Muutamassa viikossa tilanne meni siihen, että kaveri soitteli päivittäin kyselläkseen kuulumisiani. Näimme toisiamme noin joka toinen päivä. Sitten puhelin rupesi soimaan n. 5 kertaa päivässä, ja mitään asiaa hänellä ei ollut. Turhia viestejäkin alkoi sadella monta päivässä.
Kaverillani on mielenterveyshäiriö ja hän puhuu hyvin negatiivissävytteisesti itsestään. Lapsen isä on jättänyt heidät eikä tapaa lastansa. Jos kaverini saisi päättää, näkisimme toisemme heti aamulla lasten herättyä, viettäisimme aikaa ruokaa tehden ja lasten kanssa touhuten iltaan asti, ja yökyliäkin voisimme harrastaa. Hän ei tunnu oikein ymmärtävän että minulla on kuitenkin mies jonka kanssa haluan viettää aikaa. Terapeuttini totesi tähän että kuulostaa siltä, että kaverini haluaisi meidän neljän olevan jonkinlainen perhe.
Tilanne on ahdistanut minua jo pitkään. Saatan kotonakin olla vihainen jatkuvan puhelimen soinnin seurauksena ja se vaikuttaa parisuhteeseeni. Olen yrittänyt etäännyttää meitä olemalla vastaamatta jokaiseen viestiin ja puheluun, mutta sen seurauksena saan monta viestiä joissa lukee "vastaa, vastaa nyt, mikset vastaa, mitä ihmettä teet, vastaisitko nyt". Lisäksi en näe häntä enää kun ehkä kerran kahdessa viikossa. Tästä seuraa vain pitkät viestit siitä, miten ikävä hänellä on minua.
Eli ei tunnu vihjailut tuottavan tulosta.. Tiedän että suoraan sanominen olisi helpointa, mutta en haluaisi häntä loukatakkaan kun ottaa kaiken niin herkästi itseensä. Lisäksi lapsemme ovat hyvät kaverit keskenään ja en haluaisi senkään takia laittaa välejä kokonaan poikki. Mitä ihmettä tässä pitäisi nyt tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
No johan, luulin että olen ainoa joka on vastaavaan törmännyt.
Itselläni ystävyys alkoi samanlailla tuollaisen ihmisen kanssa. Alkuunsa kahvittelua ja kyläilyä ja lapset leikkivät keskenään. Meillä molemmilla oli myös miehet ja he olivat menossa naimisiin. Ystävälläni oli myös todella huono itsetunto ylipainostaan johtuen ja tilannetta ei parantanut hänen miehensä joka huomautteli ilkeästi kaikistä ystäväni tekemisistä mukaanlukien hänen painostaan. No niinhän siinä kävi että ystäväni mies halusi eron juuri ennen häitä ja ystäväni maailma romahti.
Yritin tukea häntä parhaani mukaan, sain hänet ymmärtämään jonkun verran omaa parastaan, kuten perumaan sen että olisi antanut lapset kokonaan heidän isälleen ja lopettanut yhteydenpidon. Hän vaikuttikin piristyneen ja ei tarvinnut enään niin paljon tukea, hän haki hyväksyntää lataamalla alostonkuvia itsestään erinäisille sivustoille ja lähetteli linkkejä niistä minulle ja miehelleni.
Mutta sitten alkoivat seksin haku jutut ja ne menivät hyvin nopeasti siihen että hän siirtyi rajumpiin ja rajumpiin juttuihin. Yritti saada minua mukaan kuvioihinsa ja lähetteli kuvia ja videoita minulle ja miehelleni. Yritin lopettaa yhteydenpitoa vähitellen, mutta mikään ei mennyt perille. Hänestä tuli todella vahingollinen itselleen ja minunkin mielenterveyteni alkoi horjua hänen jatkuvan suoranaisen ahditelunsa takia.
Mieheni vihelsi lopulta pelin poikki ja vaihtoi puhelinnumeroni ja muutimme. kun ystäväni ei saanut enään minuun yhteyttä hän rupesi ahditelemaan miestäni. Mies jätti vaan kylmästi hänet huomioitta ja ajatteli ahdistelun jossain vaiheessa loppuva. se kesti kuitenkin yli 5 vuotta. Puhelinnumeroaan mies ei työn takia voinut muuttaa.
Joka tapauksessa nykyään saamme olla rauhassa, jonkinlainen kammo kuitenkin jäi. Entinen ystävänikin on kuulemma nykyään onnellisesti naimisissa ja lopettanut aikoja sitten erikoiset harratuksensa. Lapset eivät onneksi heillä kärsineet äitinsä tilasta, isänsä piti heidät erossa äidin harrastuksista.
Olisi niin helppoa sanoa sinulle että kyllä asiat suoraan sanomalla paranee ja että aikuiset ymmärtävät kyllä puhetta. Mutta tuntuu olevan niin että kaikkiin se ei todellakaan päde. Ota reilusti aikaa itsellesi ja omalle perheellesi, ala vastaamaan puheluihin ja vieteihin vaan alkuunsa vaikka joka toinen päivä. Kyselyihin/uhkailuihin vastaamatta jättämisestä kerro totuus että sinulla on nyt muuta elämää. mutta ole varovainen, jos rupeaa näyttämään pahalta niin pistä kylmästi välit poikki. Sinun tehtäväsi on ajatella omaa perhettäsi, ystäväsi tekee omat päätöksensä. Toivon sinulle voimia ja että ystäväsi osaisi perääntyä. Voihan olla että kaikki sujuisi hyvin ja saisitte ystävyyden joka on terveellinen teille molemmille. Tsemppiä!!