Juteltiin kavereiden kanssa ja vertailtiin miesmakua: huomattiin että jokainen meistä on mieltynyt samanlaisiin miehiin kuin omat isät on. Tuntuu hieman oudolta. Onkohan tämä yleistäkin?
Haluan sellaisen miehen kuin isäni
Teskimo
34341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elektra-kompleksi
Vau. Vai että sellaista. No en nyt ihan äidin surmaamisia ole suunnitellut enkä silmien puhkomisia mutta kiinnostava teoria.
Ko. teorian mukaan lapsen ensimmäinen ihastus on vastakkaista sukupuolta oleva vanhempi tai sisar/veli. Ei ole epätavallista, että vielä aikuisenakin tuntee vetoa samanlaisiin piirteisiin kuin mihin lapsena on ensimmäisenä ihastunut.
Mulla päinvastoin, koska isäni oli juoppo ja vähän renttukin. En katso sellaista itse hetkeäkään. Mutta kaverini isä on perinteinen hiljainen ja tasainen ja hänen poikaystävänsä on kyllä kieltämättä saman tyylinen.
Yleensä tälläisillä tytöillä on naristi isä, jota ihailevat, mutta ihailun alle kätkeytyy salattua vihaa. Heidän ajatukseensa ei mahdu muunlaista miehen mallia, koska isä ei ole antanut siihen väliin tulla muunlaista mallia. Isä miesmalli on eprealisten kuva täydellisestä miehestä - harhakuva, jonka narsistinen isä on manipuloimalla tyttärensä päähän iskostanut.
tulihan se taikasana taas sieltä
Kyllä, mulle kelpaisi isäni kaltainen mies:
- hyväsydäminen
- aina valmis auttamaan
- hyvä huumorintaju
- pilkettä silmäkulmassa
- kohtelias, ei kiroile
- uskollinen (yli 50-v ollut jo äitini kanssa)
- romanttinen ja herkkä
- ahkera
- taitava käsistään eikä pelkää tarttua tekemään uusia asioita esim. tehnyt itse huonekaluja ja opetellut eläkeiässä käyttämään tietokonetta
- liikunnallinen ja sen vuoksi normaalipainoinen
- tekee asioita myös äitini vuoksi (esim. menee äitini seuraksi teatteriin), vaikkei välttämättä itse pidä kauheasti ko. asiasta
- älykäs
Mutta, jos haet tarkoituksellisesti juuri isäsi kaltaista ja haet näitä isäsi piirteitä jokaisesta miehestä, etkä kelpuuta ketään, joka ei ole kuin isäsi, niin olet riippuvainen luonne, joka ei ole päässyt itsenäistymään ja ajattelemaan omilla avioillaan vahvan isän tai äidin varjossa.
Yleensä haetaan oman itsensä kaltaista, samoin ajattelevaa ja lähellä omaa luonnetta olevaa, mutta ei isän tai äidin kaltaista.
Eli juuri sellainen mies joka ei heti herätä niitä eläimellisen seksuaalisia bad boy kemioita ja jonka lemppaat heti kun on niin tylsän tavallinen eikä edes yhtään tatuointia.
Noilla ansioilla jää nykyaikana yksinäiseksi mieheksi, jonka yksinäiseen ja rakastavaan sydämeen lopulta laskeutuu kylmä katkeruuden varjo. Mutta sehän on vain miehen omaa pahuutta, sillä eihän oikeasti hyvä mies voi katkeroitua. Täytyy olla nöyrä ja ajatella positiivisesti. Vaikka jokapäivä kidutettaisiin, hyvämies vain kumartaa syvempään ja kiittää polvillaan mahdollisuudesta oppia uutta.
En sanonutkaan hakevani tarkoituksellisesti täsmälleen isäni kaltaista miestä. Totesin vain alkuperäisen kirjoittajan vastaukseen, että minulle kelpaisi isäni kaltainen mies luettelemieni ominaisuuksien vuoksi.
Tietenkään isäni ei ole täydellinen, koska kukaan ei ole. Temperamenttisina otan isän kanssa ajoittain yhteen, mutta vanhemmiten kumpikin oppinut joustamaan (kumpikin kai vähän huonoja häviäjiä). En myöskään pidä isäni ajoittaisesta alkoholinkäytöstä, jota onneksi äitini kuitenkin osaa aika tehokkaasti suitsia. Katson kuitenkin kokonaisuutta ja sen perusteella isäni on yksi niistä miehistä, joita kunnioitan ja arvostan tosi paljon.
Totta kai ajatus- ja arvomaailmani on pitkälti vanhemmiltani tullutta, koska olen kasvanut siihen aatemaailmaan, jota he edustavat. En voisi kuvitellakaan, että tuleva mieheni olisi vaikkapa (palkka- ja koti-)työtä vieroksuva, naisia huoritteleva, elämää aina negatiivisen kautta katsova mies. Itse olen esim. isältäni oppinut näkemään asioissa huumoria ja että elämä on ihanaa ja arvokasta.
Itse uskon, että sekä miesten että naisten parinvalintaan vaikuttaa pitkälti omilta vanhemmilta saatu malli (esim. ei halua alkoholiongelmaista, koska oma isä oli tai haluaa äitinsä kaltaisen kotihengettären).
On erittäin yleistä. Mutta mistä vaan löytäisi semmoisen? Ei niitä enää tehdä.
Äidin mieshän (isä) on sellainen mies, joka on ollut äidille mieleen...ja koska äiti on läheistä sukua tyttärelle, niin ehkä äidin mieltymykset periytyvät myös.
Miehillä jako ei ole välttämättä yhtä selvä, ellei pojan isä ole YTM, koska miehet eivät voi valikoida partneria yhtä tarkasti.
Prisma ohjelmassa tuli hiljattain jaksoja siitä millaisia piirteitä vastakkaisesta sukupuolesta haetaan.
Tytär hakee samanlaisia piirteitä kuin hänen isällään ja/tai veljillään on, ihan ulkonäköä myöten. Poika hakee samanlaisia piirteitä mitä äidillä ja siskoilla on.
Lisäksi onnellisissa suhteissa pariskunnat muistuttavat ulkonäöltään hyvin paljon toisiaan, eli puolisossa on samoja piirteitä kuin sisarilla. Onnettomissa liitoissa puolisot eivät muistuta toisiaan ulkonäöllisesti.
Tuo ei pidä paikkaansa ollenkaan, että tytär tai poika hakisivat vanhempiensa piirteitä tulevasta kumppanistaan, se on harhakäsitys mitä en ymmärrä mistä on peräisin. Ehkä joku vaan on keksinyt tälläisenkin teorian, mutta käytännössä se ei mene noin.
Kypysymätön nuori yleensä kokeilee viehätysvoimaansa ajattelematta sen kummempaa ja kerää suhteillaan tärkeää informaatiota tulevaisuutta ajatellen. Vasta aikuistuessaan ja ruvetessaan ajattelemaan tulevaa kumppania vierelleen hän käyttää tätä informaatiota hyväkseen ja alkaa etsimään ensin omaa silmää miellyttävää persoonaa, jossa ovat muokkautuneena hänen ajatuksiaan hyvästä puolisosta. Nämä piirteet eivät välttämättä liity tai näy ollenkaan hänen vanhemmissaan vaan hänen omassa sisäisessä maailmankuvassa luodussa käsityksessä siitä mikä on hänelle hyvä ja millainen palvelee hänen kaikkia aistejaan. Siis kaikella saadulla informaatiolla on tarkoitus.
Ihminen tavallaan on kerännyt sisäänsä tiedon monilta eri aihealueilta saattaakseen loppuun sen minkälaista kumppania hän pitää soveliaana itselleen. Kerätty tieto on peräsin monenlaisesta lähteestä, eivätkä omat vanhemmat välttämättä ole tällä tarvelistalla ollenkaan omine yleensä lasten mielestä vajavaisine piirteineen vaikka kuinka arvostaisivat ja kunnioittaisivat vanhempiaan.
"Tuo ei pidä paikkaansa ollenkaan, että tytär tai poika hakisivat vanhempiensa piirteitä tulevasta kumppanistaan, se on harhakäsitys mitä en ymmärrä mistä on peräisin"
Ja sinulla on millaiset meriitit tieteenteossa?
Onhan se jo perkele kun tieteentekijät ovat asiaa vuosia tutkineet ja vertaisarvioidut tutkimuksensa julkistaneet, niin sinä kumoat sen muka harhakäsityksenä tuosta vaan. Ja teet sen ilman minkäänlaisia perusteltuja ja tutkittuja faktoja.
Suksi lottamari hevon helvettiin kun aikuiset puhuvat.
Näytä sitten ne faktat minulle, niin minäkin voin uskoa. Älä raivoa senkin julistaja :)
Jos isä on ollut hyvä hahmo elämässä, ehkä kenties etäinen niin isän kaltaiset miehet ovat sekä turvallisia että heihin haluaa luoda kontaktin substitoimaan omaa kenties vajaaksi jäänyttä isäkontaktia.
Se joka ilmoitti tämänkin asiallisen ketjun poistettavaksi, on ylläpidon mukaan bannattu. Toivotaan että häiriköinti nyt loppuu.
:D
Joitain piirteitä kuten isälläni, kuten itsekseen viihtymistä, nörttimäisyyttä, ajattelua, älykkyyttä. Mutta sitten on se alkoholi, jota en todellakaan halua elämääni enkä miehen elämään missään muodossa! Ulkonäöllisesti en halua isäni kopiota todellakaan, mutta en välttämättä vastakohtaa.
Muistutan isääni todella paljon, ja luulen että liitot kestää parhaiten kun on kaksi samanlaista yhdessä.
Sellainen sanonta kuin "vastakohdat täydentävät toisiaan" on ihan puhdasta huuhaata.
Natsi ja juutalainen ei varmasti olisi hyvä pari.
Tätä asiaa oli ihan tutkittukin takavuosina ja silloin oli havaittu se että sellaiset ihmiset jotka täydentävät toistensa puutteita ja saavat toiselta paljon tietotaitoa ovat onnellisia. Esimerkiksi samankaltainen kiinnostuksenkohde voi olla sellainen joka on ajanut kaksi ihmistä harrastamaan eri harrastuksia, mutta kun he pariutuvat, ne harrasteet täydentävät toisiaan. Esimerkiksi taidemaalari varmasti viihtyisi sellaisen kanssa jonka harrastuksena on piirtäminen, tai nyrkkeilijä viihtyisi esimerkiksi judokan kanssa.
Ne henkilöt joilla on täsmälleen samat harrastukset olivat vähemmän onnellisia ja tätä selitettiin sillä että heidän elämä ei erityisesti muutu, eikä siihen tule mitään lisää. Se ei tarkoita tietenkään sitä että he olisivat onnettomia, mutta selkeästi suurempi joukko onnellisia oli niissä joiden harrasteet ja kiinnostuksen kohteet täydensivät kumppanin harrasteita ja kiinnostuksenkohteita.
Minulla on myös todella hyvä isä. Ollut aina aktiivinen kasvattaja, huolehtiva isä, todella hyväluontoinen, älykäs ja klassinen komistus.
Todella vaikea löytää lähellekään sentasoista miestä kuin isäni.
Kenellä muka on niin hyvät vanhemmat, että haluaisi heidän kaltaisen puolison itselleen? Itse olen ATM:nä lähinnä katkera vanhemmilleni.
Tämä aloitus toi mieleen hauskoja muistoja: olin jotain 4-vuotias ja muistaakseni hiljattain tajunnut että olen TYTTÖ (= erilainen kuin isoveli). Ihailin äitiä suunnattomasti ja kun äidin silmä vältti, klompsutin hänen korkokengissään kotona, käsilaukku käsivarrella. Tuolloin myös ilmoitin että isona menen isän kanssa naimisiin :D
Luullakseni kyse oli enemmän äitiin samaistumisesta, mutta on tuossa varmastikin perää ainakin osittain; joitakin samankaltaisuuksia on ollut kaikissa elämäni miehissä, vaikka paljon eroavaisuuksiakin.
Ja samanlainen olet vieläkin. Klompsuttelet ylisuurissa tyttökengissäsi menemään julistaen omaa sukupuoleen sidottua erinomaisuuttasi.
Kyllä 10 olisi erinomainen miehenäkin. Mutta miesten onneksi hän on nainen.
No sovitaan sitten vaikka niin jos se sinun päiväsi pelastaa :)
Te olette onnekkaita, jos olette saaneet sellaiset isät, joita voitte kunnioittaa.
Minä sain vanhemmikseni valitettavasti kaksi alkoholistia, joiden elämä on tätä nykyä niin pohjalla, että viimeksi kun kävin kotona, pillahdin itkuun nähdessäni missä kunnossa lapsuudenkotini on. Aivan kuin näkisin lapsuuteni rapistuvan silmieni edessä...
Lapsuuteeni mahtui paljon riitoja, huutoa, epävarmuutta, holtitttomuutta, pelkoa, jopa väkivaltaa. Isäni osaa kyllä olla mukava, hän yrittää parhaansa ja jollain kömpelöllä tavalla näyttää välittävänsä kaikesta huolimatta, mutta samankaltaista miestä en itselleni halua.
Kyllä mä ainakin tunnistan ton piirteen itsessäni, että suosin parinvalinnassa isäni kaltaisia miehiä. Isäni hyviksi puoliksi lasken mm:
- Älykäs
- Hauskaa seuraa ja sosiaalisesti lahjakas
- Perheorientoitunut
- Kätevä käsistään, fiksaa ja remppaa kaiken
- Oma tahto ja päämäärät, mutta osaa myös joustaa
- Uskollinen ja avoin puolisolleen eli äidilleni
- Pitää parisuhteesta huolta ihan arjessakin
Totta kai tähän vaikuttaa myös se, että isäni on perheestäni henkilö, kenen kanssa tulen parhaiten toimeen. Ja tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että etsisin itselleni toista isähahmoa parisuhteen kautta, ehei. Mutta jos on useita vuosia viettänyt päivittäin aikaa ihmisen kanssa, jota arvostaa ja jonka seurassa viihtyy, niin olisihan se kummallista, jossei se välittyisi toiveisiin pitkäaikaiseen parisuhdekumppaniin liittyen! Kai tämä on vähän sama juttu miehilläkin: jos on nähnyt jokapäiväisessä elämässään tiettyjä hyviä piirteitään äidissään tai sisarissaan, esimerkiksi vaikka yhteistä huumoria, luotettavuutta, välittämistä, mitä vaan, niin eiköhän nekin toiveet siellä jossain taka-alalla ole.
Ja jos ei ole ollut äidin kanssa yhteistä huumoria, niin sittenkö haluaa myös huumorintajuttoman puolison?
Tottakai on joitain hyviä piirteitä, jotka löytyvät äidistäni ja joita odotan myös naiseltani, mutta en oikein usko, että tämä kertoisi minun hakevan äitini kaltaista naista. Ne vaan ovat itseni ja yleisestikin ihmisten arvostamia piirteitä.
Minua jopa vähän ällöttää ajatus siitä, että hakisin äitiä naisistani tai edes huomaisin samankaltaisuuksia. Samaten jos nainen sanoisi minun olevan kuin isänsä, niin kylmiä väreitähän siitä saisin.
Tulee myös mieleen, että vanhempiensa kanssa seurustelemaan pyrkiviltä on jäänyt aikuistumiseen olennaisesti kuuluva "isän murha" suorittamatta ja siksi ollaan vanhempien söpöjä pikkulapsia ikuisesti.
Voi Tietysti olla niinkin, että omat vanhempani vaan eivät ole olleet niin täydellisiä kuin jollain toisella ja tämän takia itse olen päässyt jo ajat sitten yli tuosta "meidän iskä on kaikkein paras"-ajattelusta.
Luonteenpiirteet ovat ihan eri asia kuin piirteet joista tässä on keskusteltu.
Nykypsykologia ei enää tunnusta noita Freudin isän murha typeryyksiä, eikä se tarkoita sitä että mies pyrkisi seurustelemaan äitinsä kanssa, vaan sitä että pojat hakevat tietämättään sellaista henkilöä jolla on äidin tai isosiskon piirteitä kaikista näkökulmista, niin luonteessa kuin ulkonäössäkin. Rutsaamisesta ei ole kysymys, vaan kyse on luonnonvalinnasta ja itse ilmiö on paljon laajempi kuin mitä ihmiset yleensä ajattelevat tai tähän voisi parilla sanalla selvittää.
Lisäksi kun puhutaan tieteellisistä teorioista, täytyy aina muistaa että teoria nimenomaan sallii poikkeukset koska teoria on yleistetty sääntö joka sopii useimpiin tapauksiin.
Siis emme puhu luonteenpiirteistä vaan ulkonäöstä? Että haluan naisellani olevan samanlaiset tissit kuin mitä imeskelin lapsena?
Toisessa kappaleessa sitten jo sanot, että on sittenkin kyse luonteesta. Erikoista.
No minä en nyt kuitenkaan hae tietoisesti, enkä epätietoisesti samanlaisia luonteen- enkä etenkään fyysisiä piirteitä naisistani. Etenkin jos tietoisesti havaitsen samanlaista ulkonäössä, niin se on iso turn-off. Mutta en näin jälkeenpäin näe samankaltaisuuksia exissäni ja hoidoissani ja äidissäni edelleenkään, joten ei tuollaista valintaa ole tapahtunut edes epätietoisella tasolla. No totta kai "hyviä tyyppejä" pyrin valitsemaan ja "hyvänä tyyppinä" haluan nähdä myös äitini. Mutta tämä nyt on aika laaja käsite, eikä mielestäni mitenkään liity siihen, että hakisin äitiäni.
Luonnonvalinta toimii mielestäni juuri päinvastoin: haemme erilaisia piirteitä turvataksemme rikkaat ja monipuoliset geenit lapsillemme. Teillä rutsaajilla on joku vika, joka johtaa sisäsiittoisiin lapsiin.
Aloituksessa ei muuten puhuta mistään tieteellisestä teoriasta.
Miksipä et antaisi isälle pimppaa? On hyvin tavanomaista että isät himoitsevat omia tyttäriään. Minunkin isäni olisi halunnut nussia siskoani, kuten muuten myös minä itsekin. Siskolla oli jo teininaisena isot hinkit ja niitä faijan kanssa tuijotimme silmät ja munat kovana.
Nykyään siskoni on jo rupsahtanut kurppa ja naimisissa aisuri-insinöörin kanssa. Vieläkin joskus vanhojen aikojen kunniaksi vetelen siskon teininaisaikaisille bikinikuville.