Tuolla seksipuolella saa usein sen käsityksen että jollei seksi tms siihen kuuluva suju, niin ko. naista ja miestä ei ole tarkoitettu yhteen ja pitäisi erota...mitenköhän on?
Minä ja mieheni ollaan oltu 5 v yhdessä ja seksi ei ole koskaan ollut loistavaa. Orgasmeja olen kyllä saanut mutta useammin omasta kädestä. Miehelleni tuntuu olevan jotenkin vaikeaa vapautua. Hän ei saa nautintoa esim. pillunnuolennasta, ja jos itse otan suihin (mistä oikeasti pidän), saattaa hän keskeyttää ja sanoa et ei sun tarvi. Jotenkin tuntuu etträ seksi ja hyväily (estoton) on kamalan vaikeaa mieheni kanssa. Tai hän tekee siitä vaikeaa. Minunkin on hankala olla niin villi ja vapaa mitä muuten olisin, koska mieheni on niin tuollainen...hän sanoo että olen vain seksuaalisempi, ja ei hän tarvitse mitään "normaalista poikkeavaa" saadakseen nautintoa. Mutta minä tartten! ja mun mielestä hyvä suuseksi esimerkiksi ei todellakaan ole normaalista poikkeavaa...On outoa että edes alussa emme paneskelleet kuin kanit niin kuin monesti alkuhuumassa luulisi käyvän. Välillä olo tuntuu seksuaalisesti tukahtuneelta. Jos mainitsenkin sanan seksiterapia, niin mieheni alkaa epätoivoisesti nauramaan. "Nehän on vain keski-ikäisille jotka haluaa välttää eron".
Muuten menee hyvin mieheni kanssa, mutta kieltämättä huono seksielämä heijastuu kaikkeen. Sekstaamme ehkä kerran viikossa ja harvoin seksi on oikeasti ihanaa. On vaikeaa esim saada orgasmia pelkästään psyykkaamalla...
Aina saan kuulla kommenttia kuinka erilaisia olemme mieheni kanssa. Kyllähän meitä eri asiat kiinnostaa, koulutuksemme ovat täysin erit (jos sillä nyt jotain merkitystä on), jne...Mieheni on enemmän jalat maassa-tyyppi eikä halua vaihtelua elämään niin kuin minä. Molemmat kuitenkin haluamme lapsia ja meillä on suunnilleen samat tavoitteet, missä tilanteessa haluamme olla 20 vuoden päästä. Silti tuntuu kovin epätoivoiselta ehkä liian usein. Rakastan kuitenkin miestäni. Sanotaan että rakkaus voittaa kaiken mutta voittaako se? Mistä saisin vastauksen...tiedän että murehdin liikaa ja analysoin kaikkea turhaankin...elämä on ehkä siksikin vaikeampaa. Mutta haluaisin kokea sen onnen, että kaikki on tässä, kaikki mitä haluan. Jos saan vastauksia "mies vaihtoon", niin mahtaakohan sekään olla aina oikea vaihtoehto? Mitä jos herään vuosia myöhemmin katkerana, en ole oppinut mitään jne. Että ei se ruoho sen vihreämpää ole aidan toispuolella. Haluan myös lapsia nuorena. En halua että minulle käy niin kuin tädilleni, että viiden vuoden välein vaihtoi miestä, ja nyt hän on yksinäinen lapseton 40-vuotias, jolla ei ole mitään muuta kuin kissa ja työ. Hitto soikoon...mitä sitä tekisi?! Sori kun tästä tuli näin pitkä...
Minä ja mieheni ollaan oltu 5 v yhdessä ja seksi ei ole koskaan ollut loistavaa. Orgasmeja olen kyllä saanut mutta useammin omasta kädestä. Miehelleni tuntuu olevan jotenkin vaikeaa vapautua. Hän ei saa nautintoa esim. pillunnuolennasta, ja jos itse otan suihin (mistä oikeasti pidän), saattaa hän keskeyttää ja sanoa et ei sun tarvi. Jotenkin tuntuu etträ seksi ja hyväily (estoton) on kamalan vaikeaa mieheni kanssa. Tai hän tekee siitä vaikeaa. Minunkin on hankala olla niin villi ja vapaa mitä muuten olisin, koska mieheni on niin tuollainen...hän sanoo että olen vain seksuaalisempi, ja ei hän tarvitse mitään "normaalista poikkeavaa" saadakseen nautintoa. Mutta minä tartten! ja mun mielestä hyvä suuseksi esimerkiksi ei todellakaan ole normaalista poikkeavaa...On outoa että edes alussa emme paneskelleet kuin kanit niin kuin monesti alkuhuumassa luulisi käyvän. Välillä olo tuntuu seksuaalisesti tukahtuneelta. Jos mainitsenkin sanan seksiterapia, niin mieheni alkaa epätoivoisesti nauramaan. "Nehän on vain keski-ikäisille jotka haluaa välttää eron".
Muuten menee hyvin mieheni kanssa, mutta kieltämättä huono seksielämä heijastuu kaikkeen. Sekstaamme ehkä kerran viikossa ja harvoin seksi on oikeasti ihanaa. On vaikeaa esim saada orgasmia pelkästään psyykkaamalla...
Aina saan kuulla kommenttia kuinka erilaisia olemme mieheni kanssa. Kyllähän meitä eri asiat kiinnostaa, koulutuksemme ovat täysin erit (jos sillä nyt jotain merkitystä on), jne...Mieheni on enemmän jalat maassa-tyyppi eikä halua vaihtelua elämään niin kuin minä. Molemmat kuitenkin haluamme lapsia ja meillä on suunnilleen samat tavoitteet, missä tilanteessa haluamme olla 20 vuoden päästä. Silti tuntuu kovin epätoivoiselta ehkä liian usein. Rakastan kuitenkin miestäni. Sanotaan että rakkaus voittaa kaiken mutta voittaako se? Mistä saisin vastauksen...tiedän että murehdin liikaa ja analysoin kaikkea turhaankin...elämä on ehkä siksikin vaikeampaa. Mutta haluaisin kokea sen onnen, että kaikki on tässä, kaikki mitä haluan. Jos saan vastauksia "mies vaihtoon", niin mahtaakohan sekään olla aina oikea vaihtoehto? Mitä jos herään vuosia myöhemmin katkerana, en ole oppinut mitään jne. Että ei se ruoho sen vihreämpää ole aidan toispuolella. Haluan myös lapsia nuorena. En halua että minulle käy niin kuin tädilleni, että viiden vuoden välein vaihtoi miestä, ja nyt hän on yksinäinen lapseton 40-vuotias, jolla ei ole mitään muuta kuin kissa ja työ. Hitto soikoon...mitä sitä tekisi?! Sori kun tästä tuli näin pitkä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miehen estoja on vaikea poistaa? On oppinut jossain kaukana että seksi on likaista hyihyi, ehkä saanut korvilleen lapsena jäätyään kiinni itsensä hiplaamisesta.
Vaihtoehtoja: miehen kanssa yhdyntäseksiä ja masturbaatiota itsekseen. Miehen vietteleminen kun hän on humalassa :D Terapiaan ei suostu, no tuskin se äkkiseltään auttaisikaan. Seksijutut saunaillassa kaverien kanssa jossa hän kuulisi ettei suuseksi ole mitään normaalistapoikkeavaa. Vakava keskustelutuokio ja koulutus "tästä minä pidän"
Olet varmaan nuo kokeillut jo, viisi vuotta on pitkä aika ja tuossa vaiheessa uusi koulutus saattaisi tuntua nololta, miehesi ajattelisi että on viisi vuotta tehnyt väärin ja seksi on ollut yhtä kärsimystä sinulle?
Nyt ei pitäisi lällättää mutta teen kuitenkin: onneksi olin itse suht vapautunut nuori nainen ja koulutin mieheni jo suhteen alussa n 1kk seurustelun jälkeen, oli aika estoinen uskovaisesta perheestä ja tunnusti että olen ensimmäinen nainen jonka kanssa tuli edes mieleen ajatella naisen nautintoa, suuseksiä, pettingiä, leluja...
Pornoleffoissa ei semmoista tehdä vaan sankari jyrää puolimetrisellä melalla toista tuntia. Karmeaa ajatella että teinipojat saavat oppinsa sieltä...
Tervehdys!
Itse seurustelin 6-vuotta, mielestäni kaikki oli ihan hyvin, mutta juuri tuota kuvaamaasi 'kaikki on tässä mitä haluan'-tunnetta minulla ei ollut.
Me olimme todella erilaisia ja ystäväni myös sanoivat usein, että olemme kuin eri paria. Ajattelin joskus, että vastakohdat täydentävät toisiaan, mutta pidemmän päälle huomasin, että siitä en enimmät riidan vain syntyivät. Lopulta kumpikin puuhasteli tahoillaan kun ei ollut mitään yhteistä 'juttua'.
Kävi niin että tapasin toisen miehen ja tämä oli oikeasti sellainen klassinen rakkautta ensisilmäyksellä tilanne. Aikani kärvistelin ongelman kanssa: jos nyt lähden tutusta ja turvallisesta, kadunko sitä lopun ikääni, vai kadunko lopun ikääni jos en lähde ja saa kokoea mitä minulla olisi voinut olla? Otin lopulta härkää sarvista ja lähdin enkä ole katunut päivääkään. Olen vielä nuori joten lähteminen oli senkin puolesta 'helpompaa' ei avioeroa eikä lapsia.
Näin jälkeenpäin ajatellen seksi vanhassa suhteessa oli ns. ihan ok. Mutta nykyisessä suhteessa voin todella toteuttaa itseäni ;)