Tuolta minusta ainakin tuntuu. Kantaa puhelintaan mukanaan, valehtelee että on ottanu salasana lukituksen pois (juteltiin siitä asiasta kerran, kun yritin kerran laittaa herätyskelloa pois päältä mutta en voinu koska en tienny salasanaa), mut ei ollu ottanu vaan vaihtanu johonki helvetin pitkään salasanaan sen.. Huomasin sen yks aamu ko hän sammutti herätystä niin piti painaa kauheen pitkä koodi.. Ihanku mä salaa edes sitä katsoisin.. ikinä en ole kattonu.
Kerran ainoastaan yli vuoden aikana oon pyytäny saisinko kattoa ja silloin en saanu vastausta miksen saa katttoa. Poikaystävä osaa puhua tunteistaan mutta ei silti ole oikeasti avoin.. En saa syitä niihin mihin haluan ja muutenkin on yhteydessä tosi vähän.. vähän siihen verrattuna mitä normaalisti ollaan joskus oltu ja siihen verrattuna mihin mä oon koko elämän aikana tottunu.
Ärsyttää :( Miten opin luottamaan toiseen jos epäluulot ja epävarmuus seuraa mua kuin haamut?
Kerran ainoastaan yli vuoden aikana oon pyytäny saisinko kattoa ja silloin en saanu vastausta miksen saa katttoa. Poikaystävä osaa puhua tunteistaan mutta ei silti ole oikeasti avoin.. En saa syitä niihin mihin haluan ja muutenkin on yhteydessä tosi vähän.. vähän siihen verrattuna mitä normaalisti ollaan joskus oltu ja siihen verrattuna mihin mä oon koko elämän aikana tottunu.
Ärsyttää :( Miten opin luottamaan toiseen jos epäluulot ja epävarmuus seuraa mua kuin haamut?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.