sen verran pitäisi toista ihmistä kunnioittaa, että edes ilmoittaa suhteen päättymisestä. oli se suhde mikä hyvänsä. ei ihminen ole mikään iltapäivälehti joka käytön jälkeen heitetään pois, sen kummempia miettimättä.
jos sitä vastausta ei tule, selkeää ei vastausta, eikä mitään "nyt ei ehdi" sopaa, toinen ei pääse irtautuman, ja aloittamaan surutyötään.
haluaisitteko, että teille rakasta ihmistä, siskoa, äitiä tai tytärtäsi kohdeltisiin noin? hekin ovat jonkun siskoja, äitejä ja tyttäriä, eivätkä varmastikan yhtään sen vähempiarvoisia kuin omasi.
jos sitä vastausta ei tule, selkeää ei vastausta, eikä mitään "nyt ei ehdi" sopaa, toinen ei pääse irtautuman, ja aloittamaan surutyötään.
haluaisitteko, että teille rakasta ihmistä, siskoa, äitiä tai tytärtäsi kohdeltisiin noin? hekin ovat jonkun siskoja, äitejä ja tyttäriä, eivätkä varmastikan yhtään sen vähempiarvoisia kuin omasi.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Sulla on varmasti korkeintaan joku parin kerran säätö siinä meneillään, ja puhut suruajasta?
Se että jäät ruikuttamaan miehen/naisen yhteyden ottoa, edes sitä viimeistä jättöviestiä,
kertoo siitä että olet elätellyt turhia toiveita etkä ITSE tiedä milloin lakata odottamasta. eikö sulle ole kerrottu, että jos vaikkapa mies ei soita sulle takaisin 3 päivän kuluessa, niin MENE ETEENPÄIN JO ELÄMÄSSÄ..sit on sääntöjä tietysti että jos jatkuvasti menee päiviä vastata viesteihin, ei vastaa puheluihin..lupaa jotain mitä ei pidä..niin se on heti merkki siitä että ei kiinnosta.
Ja kun joku ihmien ei ole kiinnostunut susta, niin se ei sillon OLE kiinnostunut,
eikä se myöskään soita!
Näin on näppylät. On se, ettei ymmärretä sitä "nyt ei ehdi". Ihan vastaavia kokeneena jatkuvaan viestittelyyn, kun yrittää vastata "töissä", "en pääse nyt", "hiihtämässä/lenkillä, en pääse", "palaverissa, älä soita" jne, niin yhä vaan jatketaan. Suhdetta luodaan ja tyrkytetään itseä, eikä ymmärrä, ettei kiinnosta. Nykynainen vissii niin tyhmä, ettei tajua, jos ei kiinnosta.
Niinpä, ja asia on kuitenkin niin että mikäli tämä jättäjä alkaa soitella perään ja selittelemään omaa puoltaan asiasta, niin ei se asiaa paranna pahentaa vaan, koska ihminen siinä miettii varmasti itsekin että haluaako ja kun aika kuluu niin on turha enää soittaa ollenkaan, se ihminen on silti voinut itsekin olla epävarma ja kuulostelee siksi tunteitaan..
Kun on parikin viikkoa mennyt ja ei tule vain soitettua enää, niin vielä hirveämpää on soittaa että "joo siks en soittanut kuukauteen ja nyt soitin kertoakseni ettei mulla kiinnosta soittaa sulle"..sitä on vaikea sanoa jos parhaillaan toiselle soittaa, että mua ei kiinnosta soittaa..ja kun ei ihmistä aina tunne niin mistä tietää vaikka se alkaisi elätellä toiveita, siksi että toinen välitti ja soitti. Siinä vaan ei VOI muuta kuin olla soittamatta lainkaan.
Pitää olla kyllä harvinaisen typerä ja raukkamainen, jos vastailee toisen viesteihin vaan jotain "nyt ei ehdi"-juttuja tai jättää kokonaan vastaamatta kun haluaa hänestä eroon, eikä tajua toimia edes sen verran fiksusti, että ilmoittaisi ihan suoraan, ettei ole kiinnostunut. Itse en miehenä kehtaisi sanoa itseäni enää mieheksi jos tuolla tavoin toimisin. Minussa on sen verran miestä, että jos haluan naisesta eroon, niin teen sen hänelle kyllä selväksi niin, ettei siitä jää mitään epäselvyyttä, ja ilman mitään jaarittelua.
Sen jätetyn/jätettävän osapuolen ymmärtämisen taso on tässä epäolennaista. On se sitten mitä vain, niin se, ettei sano suoraan jos ei ole toisesta enää kiinnostunut vaan alkaa vain vältellä yhteydenpitoa tms., on joka tapauksessa ääliömäistä epäkypsän kakaran toimintaa. Fiksu aikuinen ihminen osaa toimia kunnioittavasti muita kohtaan.
jaa sää oot sitten mies ;) epäilen....
Kuka tomppeli sitten jaksaa laittaa viestiä ja soittaa miehelle joka on "hiljentynyt" yhä uudelleen ja uudelleen? Nainen ymmärtää jo puolesta sanasta on sanonta mutta eikö se ole voimassa näissä tilanteissa joissa mies haluaa vain häipyä?
Ja kerronpa tapauksesta jossa mies SANOI SEN KISSAN KOKOISIN KIRJAIMIN...ei halua edes kuulla tästä ex naisestaan mutta hei ja ei...kaikki tuli ihan "yllätyksenä" mies vain meni kuin p... saharan tuuliin....joo haloo!
Perään soittelu...toinen luulee, että suhde on loppu ja sitte soitellaan. "Tässä nyt on ollu...kaikenlaista...no, sellanen XXX" Eli joku puolison juttu oli ollu meneillään...ajatteli sitte uuden ottaa, vaikka vanhastakaan ei ollu eronnu..ikäväänsä huokaili . Oli ollu yhteinen suunnitelmakin meillä, miten tehdään, mutku se oli sen puolison jutuista kiinni. Ees taas vedetään...hyvin jaksaa montakii vuotta...on nii hyvä lupailee. Talinnan ristelytkin..."mitä sanotaa syyks, jos kysytää" Oli se niin ihquu...niinn kauan ku sitä kesti......"saitko varattuu"...
Jos nainen on vaan niin vittuuntunut miehen selkärangattomuuteen, että sen vuoksi alkaa härnäämään? Tarpeeksi monta kertaa kun osuu selkärangaton kohdalle, alkaa esiintymään mielihaluja, ja usko miehiin häviää, en epäile.
Itsellenne vahinkoa teette tuollaisella käytöksellä, kaikki samassa veneessä, samalla matkalla tässä maailmassa ollaan, eikä kovin kannattaisi toisia kampitella, osuu vielä omaan nilkkaan.
Toivottavasti kohtaatte "hankalia" naisia.
teistä olisi varmaan ok, että naisenne jättäisi teidät niin, että löydätte hänen sängystä toisen kanssa? "Kyllä se mies nyt varmaankin ymmärtää." Yhtä loukkaavaa toimintaa.
kyse onkin ihmisarvosta, pitääkö se erikseen ansaita, eikö olekaan kaikilla lähtökohtaisesti?
jos pidempään, vaikkapa vuosia kestäneen suhteen "lopettaa" noin, on se aika ala-arvoista, eikä ihmekään, että saa toisen osapuolen regoimaan voimakkaasti.
(tässä ei ole puhe nettisuhteista, tai muutamasta tapailukerrasta)
kyse ei ole roikkumisesta eikä vatvomisesta, sellaisessa tilnteessa pelin voi viheltää poikki. mutta pitää olla sen verran miestä/naista, että kertoo kerran selkeästi, ettei halua jatkaa.
olen saanut pakit jopa ihmiseltä, josta en ollut vähääkään kiinnostunut, emme olleet treffanneet tms. hän ts. kysymättä päivitti minulle tilanteensa. kiitin kun kertoi.
vaikka egonsa olikin reiluhkon kokoinen, hän silti huomioi mahdollisen kiinnostukseni.
se kaveri sai kunnioitukseni. voin kuvitella, että kohtelee tulevaa kumppaniaan myös huomioiden ja kunnioituksella.
ja milloin asia on kääntynyt niinpäin, että "aikuisen ihmisen pitää ymmärtää tehdä johtopäätöksensä".. eikö asian pitäisi olla niin päin; että aikuinen ihminen ymmärtää kohdella toisia kunnioituksella, ja tehdä selkeän eron?
milloin sluibaamisesta tuli hyve?
ihminen arvotetaan mielestäni sen mukaan, kuinka käyttäytyy haastavissa tilanteissa.
sillä kun kaikki on hyvin, on helppoa olla hieno ihminen.
kyllä munkin mielestä sen verran täytyy aikuinen olla, että kykenee rehdisti toisen jättämään, rehdillä keskustelulla.
"ja milloin asia on kääntynyt niinpäin, että "aikuisen ihmisen pitää ymmärtää tehdä johtopäätöksensä".. eikö asian pitäisi olla niin päin; että aikuinen ihminen ymmärtää kohdella toisia kunnioituksella, ja tehdä selkeän eron? milloin sluibaamisesta tuli hyve?"
Ei siitä ole tullut, se on vain raukkamaisten, kommunikointikyvyttömien pelkureiden tapa ratkaista tilanne välittämättä toisen tunteista. Vaikka tuosta näyttää kuinka yleistä tulleen, niin itse ei kannata samaan sortua, koskaan. Maailmassa näkee paljon vääryyttä, mutta silti ei kannata itse ryhtyä toimimaan samoin, vain siksi että muutkin näyttävät tekevän niin. Aina on myös meitä, jotka ajattelemme tästäkin asiasta samoin.
Sanopa muuta.
Ihmiset vetoavat kohteliaisuuteen, että "eivät halua loukata", kun oikeasti ovat vain vetelehtiviä pelkuripaskoja, joita ei pitäisi edes päästää häkistä pihalle.
Kyllä asiat pitää suoraan sanoa, olivat ne pahoja tai hyviä.
No on mun mielestä tuossa suhtautumistavassa kans jotain vikaa, ettei osaa antaa asian olla kun se tavalla TAI toisella tulee selväksi, vaan jäädään märehtimään miksi toinen ei tehnyt mulle oikein..
Mitä teillä kiinnostaa sellaiset ihmiset ylipäätään, ja niinkauan kuin jäätte roikkumaan ettekä osaa elää ilman että teille laitetaan tekstiviesti että "voit jatkaa elämää", niin on teissä joku vika itsessännekin,
lisäksi varmaan lähdette suinpäin kuvittelemaan kaikenlaista ,ennenkuin suhde kunnolla edes pääsee alkamaan: kertoo itsetunnon ja oman elämän puutteesta,
koska ihminen jolla on elämä ei odota himassa jotain puhelinsoittoa 24 h vuorokaudessa. Ymmärtäisin jos ihmisarvosta puhutaan jossain tärkeämmässä asiassa, mutta jos teille tulee olo että ihmisarvonne on mennyt kun joku typerys ei soita teille perään, niin ei se itsetunto kovin korkealla ollut lähtöjäänkään.
Ja kuuluu myös kohteliaisuuteen, ettei olla sellaisia että toiselle tulee tunne siitä että teille pitää tarjoilla asiat kuin kultatarjottimella..
Mä ainakin treffaillessa JÄTÄN ulospääsyn toiselle, niin että hänenkään ei tarvitse luikerrella kuin mato koukussa mikäli löytää toisen.
Hieno nainen ei odota puhelinsoittoa että " mä nyt sitten jätän sut", vaan lähtee oletuksesta että miehestä ei enää kuulu. Jos on mennyt antamaan ilman takeita jatkosta, niin se tappio on itse nieltävä ja kuljettava pää pystyssä sen jälkeenkin kun tulee jätetyksi tavalla tai toisella.
Ja jos ei se treffikumppani oikeasti TIEDÄ edes suunnitelmista, eikä koe olevansa tilivelvollinen, sitten aikaa menee niin ei ole mielekästä enää soitella.
nyt tosiaankin kyse pitempään jatkuneesta tapailusta/suhteesta. jopa jonkinlaisesta sitoutumisesta.
aikuinen ihminen ei jätä asioita taakseen "kuin kissa p*skaansa".
huomiotta jättäminen on ainoastaan lapsellista vastuun siirtoa toiselle; "kyllä se ymmärtää".
ja oleellista ei ollutkaan se, että pitää lähteä pohtimaan miksi näin, ainostaan se, että ilmoittaa, ettei jatkoa ole, ollenkaan, missään muodossa. asian kieretely ja kaartelu/ vastaamattomuus on vain ja ainoastaan selkärangatonta. juuri näitä aviomies lähti kioskille eikä palannut koskaan sarjan juttuja. ja vaimo ihmettelee, mitä on tapahtunut. itselläkin tullut tilanteita, joissa joutunut miettimään, onko toinen joutunut teholle/suljetulle/kiven sisään, vai mistä kyse.
Mitähän tekemistä tällä on itsetunnon kanssa?
Taitaa olla päinvastoin; ihminen joka kunnioittaa itseään, kunnioittaa myös muita, ja odottaa sen silloin olevan molemminpuolista. Ja odottaa jonkinlaista "kunniallista" päätöstä suhteelle.
Et ole ilmeisesti koskaan ollut kunnolla rakastunut, niin että kun maailma romahtaa, muutamaan päivään ei kykene miettimään kuin junan alle joutumista. Tai pääsyä.
Itselläkin vaati todellisen aikuistumisen ja rakastumisen, ennenkuin ymmärsin, siihen asti erot menivät suht kivuttomasti.
Juuri näistä syistä (et voi tietää kuinka toinen asiat kokee) on olemassa tiettyjä käyttäytymissääntöjä, jotta toista ei turhaan loukattaisi. Fiksu ihminen sen ymmärtää.
Enkä ymmärrä sitäkään, että jos joku ihminen on ollut jollain tavalla tärkeä, miksi haluaa loukata? Ei se ihan tervettä ole.
Passiivis agressiivisuus (jota vastaamattomuus on), on vallankäyttöä, tarvetta pitää valta itsellään, ja se taas kertoo pelosta loukata itsensä.
Ja mikä voi olla tärkeämpää, kuin tärkeät ihmiset?
No jos asia on kerran näin, niin miksette itse sen "nyt on kiireitä" puhelun aikana sano, tai kysy ensin että tulee vaikutelma että et halua tavata enää, ja sanotte että se kyllä sopii että Ei tapailla enää koska minulle tulee tunne että tässä eiolla mukana, ja minusta tuntuu ettei meidän kannata tapailla ja jos olet samaa mieltä niin ok, ja pidin susta kyllä ja oisin halunnut tapailla, mutta kun tunnustaa että sulla on näin paljon kiireitä niin ehkä sinullakaan ei ole hyvä hetki nyt suhteellemme, Hyvää jatkoa sinulle ja hyvää kesää.
Tai laittaa vaikka tekstiviestin..
Koska jos toinen luikertelee kuin mato koukussa, niin eihän siitä tule silloin mtään muutenkaan voitte ihan hyvin päättää suhteen itse?
Tulette huomaamaan että tällätavoin saatte varmimman positiivisen palautteen,
se voi olla toisellekin helpotus jos hän on tottunut saamaan vihat päällensä siitä että haluaa jättää, niin siksi ei uskalla edes sanoa.
Kun otatte ohjat omiin käsiinne ja teette selväksi että ette kanna kaunaa,
niin hänkin voi sitten reagoida positiivisella tavalla ja sanoa sen mitä oli mielessä ja jopa kiittää teitä ymmärryksestä jne..Tai sit hän ei edelleenkään vastaa mitään teille, ja SE ON JO senmerkki ihan varmasti että teidät on jätetty, niin siirtykää eteenpäitten.
olen aina koittanut kohdella toista kunnioituksella, ja jättänyt myös helpon poistumisen mahdollisuuden. sitä ei kuitenkaan haluta käyttää. on ainoastaan erikoista kiemurtelua ja/tai vastaamattomuutta.
olen edelleenkin sitä mieltä, että muutaman vuoden suhteita ei noin päätetä. itse koitan tehdä asiat niin, että kehtaan katsoa itseäni peilistä, sillätavoin en kerää myöskään itselleni henkistä painolastia.
raskas omatunto on raskaimpia asioita kantaa.
Joo no minkäs teet jos toinen sen suhteen päättää valitsemallaan tavalla.
Sinä olet niin mainio ihminen, kaikki ei samaan kykene. Mitä jos keskittyisit itseesi ja asian suremiseen, antaisit ajan kulua, etkä keskity siihen mikä omatunto toisilla on kannettavanaan koska kohteli sua väärin ja teki siten että jos sinä tekisit et katsoisi enää peilistä itseäsi.
Itsehän voit nyt katsoa peilistä itseäsi, joten eikö se ole vain hyvä asia.
Pitää lakata odottamasta palkkiota siitä, miten toimii itsensä hyväksi. Koska sitä palkkiota ei tule ainakaan siinä muodossa kuin toivoisi. ei vaikka miten hyvä ihminen olisit.
tiedän, että taipumuksenani on ollut odottaa ihmisten olevan parempia kuin ovat. ja sellaisina haluan heidät edelleenkin nähdä.
olen kuitenkin oppinut antamaan "varaa" myös inhimillisyydelle, ts. hyväksymään monenlaisia tilanteita ja tunteita, joita moni muu ei katsoisi.
ehkä syy onkin siinä. katson liian pitkään läpi sormien?
silti en voi hyväksyä toisten ihmisten kaltoinkohtelua, missään muodossa.
meillä on täällä ainostaan toisemme.
Eli kohtele toisia kuin Saddam kurdeja on sinun näkemyksesi sopivasta tavasta kohdella toisia. Ei tarvitse odotella kiitoksia.
Go inhimillisyys go!
en ylipäätään ymmärrä, miksi pitää koittaa syyllistää ja latistaa ihmistä, joka koittaa tehdä asiat oikein. saako sellainen henkilö omantunnon kuiskimaan?
hyvin hyvin monilla barometreilla mitattuna suomi on maailman paras paikka elää ja olla, näitä uutisia tulee lähes päivittäin.
myös surullisemmat tilastot ovat huippuluokkaa; itsemurha- sekä väkivaltatilastot. maailman parhaassa maassa on huonoin olla.
miksi?
uskon, että juurikin tässäkin ketjussa esiin tulleen itsekkyyden ja välinpitämättömyyden vuoksi.
koska toisella ihmisellä ei ole mitään arvoa.
Tämä ketjun kommentit heijastavat sitä valitettavaa arvomaailmaa jota tämä aika ruokkii, mulle kaikki heti millä hinnalla tahansa.
Mittareiden perusteella on Suomi varmasti kilpailukykyinen maa, mutta mitä tekee jatkuva kilpailukyvyn merkityksen esille tuonti ihmisten ajatuksille ja arvomaailmalle?
Onko ainoa asia jolla on merkitystä vain oma etu ja miten toisista voisi hyötyä.
Itse näen että tuo heijastaa sitä henkisen lamaannuksen tilaa joka ihmisillä on tänä päivänä.
Annetaan ymmärtää että välitetään toisesta jos se on omanedun mukaista. Ollaan "ystäviä" jos toisesta voi hyötyä. Ja kun hyöty on ulosmitattu voi toista kohdella kuin saastaa.
Mielestäni tämä kertoo vain siitä vääristyneestä maailman katsomuksesta jota tuodaan esille eri medioissa. Menestys on tärkeää ja materiaali, ei mitään väliä millä hinnalla sen hankkii.
"Iloa, valoa ja kaikkea hyvää" niillä voi kuitata mitä tahansa ja sitten luikkia tiehensä kuin rotta.
Onko kiva purkaa oma katkeruus ja antaa sille nimi "arvomaailma"..
Jos tunnette itsenne loukatuksi, puhukaa asiasta sen oikealla nimellä.
Hehkutus ja herutus sanoilla arvomaailma, ihmisarvo, toisesta välittäminen, ei muuta sitä tosiasiaa miksikään että teitä vituttaa se, miten teitä kohdeltiin ja tunnette olonne surkeaksi.
Oiva esimerkki asioiden ja ongelmien ulkoistamisesta. Veikkaan että vaikka teitä ei olisi jätetty väärin /jätetty jättämättä sanallisesti,
niin keksisitte jonkun muun arvomaailmaan liittyvän asian minkä varjolla vasta oikeutatte omat tunteenne ja puratte ulospäin.
uskotko tuohon nyt itsekään?
huolestuttavaa jos niin, sillä tuo jos mikä on ongelmien ulkoistamista.
"getalife1" hypoteettinen kysymys sinulle; jos on selvittämättömiä konkreettisia asioita, vaikkapa kumppanillasi olisi omaisuuttasi tai yhteistä jakamatonta, sanotaan autosi avaimet, sinusta olisi ok, että toinen vain katoaa, avaimesi mukanaan?
ja olisit "katkera", ihmettelisit, mihin ovat kummatkin kadonneet, vai kohtaako arvomaailmasi, ja asia olisi sinusta ihan ok? vai olisiko siinä tarpeeksi konkreettista syytä ottaa yhteyttä? vai laittaisitko suoraan poliisit perään?
asiat pitää hoitaa loppuun, olivat ne fyysisiä tai psyykkisiä.
ja selvyydeksi: minulla ei ole autoa, tai kenenkään avaimia.
Ymmärrän sinua täysin Jotain rajaa. Kyllä vuosia kestänyt suhde on ajallisesti sen verran raskauttava, että jonkinlaisesta henkisestä sitoutumisesta on kyse. Moni tapaa perheenjäseniäkin vain harvoin, eikä niiltä käsittääkseni yhtäkkiä kadota... Et kertonut tarkemmin, mutta tiedän sisareni tapauksen, jossa "ukko vaan hävisi" elämästä. Oli sisko aika ihme tilanteessa kun ystävät - jotka tunsi miehen pitkältä ajalta - ja meidän muu suku ihmetteli ja kyseli missä tämä hra K. nyt on. Ihan paskamaisin tilanne tuli pikkuveljemme häissä: sukulaiset kyseli että loskaa siskon ja hra K. häät ovat, varmaan seuraavaksi. Olisittepa nähneet siskon ilmeen. Tuossa vaiheessa tyyppi oli ollut "kadonneena ja hiljaa" pari kuukautta. Ja sehän oli ennenkin tehnyt näitä pitkiä mökötystemppujaan, joten ei ollut ihan varmaa sanoa vielä että nyt se sitte taisi ihan oikeasti lähteä...
Jos on omaisuudesta kyse, laitan poliisit perään.
Samoin jos parisuhdekumppani katoaa eikä kukaan muukaan ole nähnyt,
Mutta EI, en ruikuttaisi arvomaailmasta. Mulle on päivänselvää että k*sipäät pysyy k*usipäinä, ja kun se valkenee niin en odota enää. Se asia on niin päivänselvä, etten todellakaan tunne ihmisarvoni laskeneen, koska elän edelleen vapaassa maassa enkä yhtä kus!päätä jää kaipailemaan ja miettimään olenko arvoton ihminen. Omanarvon tunto pitää olla , tai muuten ihmisellä on edessä vuosien terapia. Kannattaa hankkia se itsearvostus, niin sitä ei sitten opi hakemaan joltain yhdeltä kus!päältä.
Eli ihan sama miten toisia kohtelee siitä ei saa välittää.
Ei mene hyvin sinullakaan.
Olen kuullut kahden puolen versioita tästä selittelemättömästä erosta. Uhri jätetään ihmettelemään, odottelemaan - usein luistelevalla on taipumus uhkailla erolla, kiukutella, olla vähän aikaa hiljaa ja aah tulla takaisin. Mistä sitten arvata että tällä kertaa katoilija kiukkupussi sitten oikeasti katoaa? Joillakin on taipumus vähän nostattaa tunteita "erotaan"-jutuilla, sitten taas palataan yhteen tunteen vallassa.
Toinen näkökulma on jättäjäkatoilijaluistelijan: hän hokee että olisi pitänyt päätellä että suhde ei ole riittävän hyvä kun siinä aina oli suhmuraa. Ja että ei tarvitse selitellä, kun naimisissakaan ei olla...mun elämä ei hänen jne. Ja tällaiset löysät viikonloppuna, silloin tällöin lomilla yhdessä suhteet kyllä aikaa myöten aina päättyy eroon jos ne vuosia kestää. Niiden päällä on otsikko "toistaiseksi, kunnes jompikumpi oikeasti rakastuu".
Mulle exä teki samoin ja kun laittelin paljon viestejä perään niin teki rikosilmoituksen "kotirauhan loukkauksesta." Aika ikävä nainen. Ei voinut selvittää asioita, jätti, myös petti ja vielä poliisit laittoi perään. Oisko vielä jotain kurjempaa voinut keksiä? Kirottu olkoon se päivä, jolloin hänet tapasin.