Onkohan näin? Petetty vaistoaa usein pettämisen ja pettäjällä on omantunnon taakka loppuiän, ellei tuo julki petostaan. Omatunto, jos sitä enää on, nalkuttaa siihen saakka, kunnes petos on sille petetylle tunnustettu. Moni luulee, että se nlkuttaja on se puoliso, vaan he itse eivät kestä eivätkä siedä mitään puhetta, joka TÖKKÄÄ siihen omatunnon kohtaan, jossa tuo peitelty petos on!
Oletteko muuten koskaan miettineet, mitä uskottomuus tarkoittaa? = Ei ole uskoa! Siis uskoton sysää syrjään uskon Jumalaan ja Hänen ohjeensa ja samalla myös puolisonsa, ja on silloin olevinaan oikeutettu pettämään, kun voi toimia "slassa", eli omaa itseään ensisijaisesti pettää!!!
Oletteko muuten koskaan miettineet, mitä uskottomuus tarkoittaa? = Ei ole uskoa! Siis uskoton sysää syrjään uskon Jumalaan ja Hänen ohjeensa ja samalla myös puolisonsa, ja on silloin olevinaan oikeutettu pettämään, kun voi toimia "slassa", eli omaa itseään ensisijaisesti pettää!!!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Varmasti on joillekin ihmisille niin, että se mitä ei tiedä ei satuta ja varmasti on myös niitä ihmisiä, jotka virheitä tehtyään kykenevät käsittelemään syyllisyyden tunteensakin yksin eivätkä siten ole pakotettuja kertomaan kumppanilleen virheistään koskaan.
En näe siinä mitään väärää sillä yksinhän me jokainen täällä ollaa ja yksin täältä lähdetään, joten itsensä kanssa täytyy tulla aina toimeen teki ja valitsi niin tai näin.
On maailman helpoin juttu heittää se eka kivi, mutta kukaan ei haluaisi olla se jota muut kivittää.
Kaikki tulee ilmi joskus. Lopulta tulee.
Jos harrastan seksiä yksin ollessani ulkomailla niin mitä todennäköisemmin se ei tule koskaan julki ellen sitä itse halua kertoa. Hyvä keino on mahdollisesti kertoa tapahtuneesta kumppanille, mutta ajoittaa tapahtumat ennen seurustelun alkamista. Tällöin jos joskus lipsahtaa thaimaan seksimatka niin ei ole mikään yllätys vaimolle.
Sama pätee naisten Turkin matkoihin, se mikä on nautittu ulkomailla
ei tarvitse suomimiehelle kertoilla...no ehkä sitten joskus myöhemmin
jos satuu samanlaisia nautiskelureissuja.
Eipä mene aina noin, on kuule kokemusta ihan omasta takaa.
Jos naapurin nainen käy Turkissa vieraissa niin se ei ole syy minun miehelle käydä vieraissa.
Jokainen sopikoon OMAN kumppanin kanssa vieraissa käynnistä.
Voin käydä lomalla ulkomailla yksin mutta en todellakaan mene naimaan sinne.
Niin se vain on, että omassatunnossa on mukana valheet ja pettämiset.
Olen itse ollut kuulemassa kun ihminen on murtunut kertomaan tekemistään asiosita ja usein se tapahtuu silloin kun on vaikeasti sairaana kuoleman pelossa, silloin ihminen paljastaa sisintään eli voidaan sanoa, että taakka on painanut valtavasti koko elämän ajan.
Valheet nyt tahtovat tulla esiin monesti jo aikaisemminkin, sillä liiat valheet saavat ihmisen puhumaan itsensä pussiin.
Ja kuka enemmän valahtelee kuin pettävä ihminen, ei varmasti kukaan muu.
Ja kuka enemmän valahtelee kuin pettävä ihminen, ei varmasti kukaan muu.
Esim talousrikolliset .Rikkaat, joilla omantunnon ääni pakottaa heidät
halveksimaan köyhyyttä .Sellaiset rikkaat ,jotka varastavat verokierrolla
toisten työn tulokset .
Kaikki tulee ilmi joskus. Lopulta tulee
Ja mitä tästä ilmitulosta pettäjälle seuraa, muuta kuin puolisonsa menetys,
jonka hän on valmis myös menettämään jäätyään kiinni teostaan.
Vaihtoehdot pettäjälle sanelee puoliso .Tai hän suostuu vapaaehtoisesti
poistumaan suhteesta.
Kumpikin osapuoli ap kirjoituksen mukaan tietävät uskottomuudesta.
Elävät kuin eivät tietäisi .Pettävät toinen toistaan .
Petetty aavistaa kaiken jo etukäteen ja pettäjä tietää jäävänsä kiinni
Ainostaan uskoa tunnustavien joukossa viljellään näitä pelotteita Kaikki tulee ilmi.Vain heille asia on tällä tavoin yksinkertainen ratkaista..Lohduttavaa !!!
Loppupelissä ei ole enää syyllisiä .Häviäjiä kyllä !! .Petetty ja pettäjä
häviävät oman suhteensa verran.
Totta. Loppupelissä syyllisiä ei ole, jos petettykin sen ymmärtää. Häviäjiä on, eikä tämäkään tarkoita syyllistää. Itse olin avioliitossa 25 vuotta ja "yllätyksenä" tuli pommi taivaalta: Itse syyllistin itseni ja lopulta myös terveet vihan tunteet tuli ex-miehellenikin, mikäoli tervettä! Nyt olemme eron jälkeen hyvissä väleissä (5 vuotta) ja voimme keskustella aikuisista lapsistamme hyvässä sovussa. Aikoinaan ex-mieheni oli jopa ylpeä minusta, mutta sitten elämä maistui muuallakin hyvältä ja sen sanon, että "intuitio" oli oikea, mutta suljin itseltäni todellisuuden ja jatkoin vaan.. Mutta jollain tavalla elämä sammui itseltäni miestäni kohtaan ja hänkin arvosteli, etten ollut enää niin innokas ja iloinen ihminen!! Mitä tämä toinen, ymmärtäväinen, henkevä ihminen ehkä antoi! Ja varmaan antoikin sen hetkiseen elämään. Mutta sen sanon, että vaikka kuinka fiksu ja ymmärtäväinen nainen olisikaan, hän ei voi koskaan asettua sen ihastumansa miehen vaimon asemaan ja elämään, mitä pari kokenut yhdessä: Mies voi kertoa vain omasta puolestaan ja usein silloin tämä mies on valmis vastaanottamaan muita elämänohjeita. Eikä siinäkään mitään pahaa!! Olen vain huomannut, että ex-mieskin muistelee hyvällä perhe-elämäämme. Tilaa olemme kumpikin aina antaneet, nauttineet kodista, lapsista, kokemusksista ulkomailla (myös asumisesta). Ei, minulla ei ole koskaan ollut tarvetta sitoa ketään, vaan minulla on usko vapaaehtoiseen halua olla toisen kanssa ja tietty sitoumus. Se kun rikotaan, en pystynyt enää yhteiseloon, sen olin menettänyt.
Moni muukin "tavis" ja ei pettävä elää Jumalan tahdon vastaista elämää. MUISTA että JUmalan armo on tarkoitettu kaikille, myös pettureille. Jumalan rakkaus riittää ihan jokaiselle. Jeesus sanoi: "Minä olen tullut kutsumaan sairaita, enkä terveitä. EI terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat."
Jumalan rakkautta ja armoa ei ansaita. JUmalan edessä sinä olet samalla viivalla kuin petturi ja murhamieskin.
Juuri näin se menee.
Lisäksi kysyisin, että miksi vain fyysinen pettäminen on väärin ja tuomittavaa?
Miksei puhuta kaikesta muustakin "epäkurantista tavarasta" parisuhteen sisällä?
Jos toinen kyykyttää ja väheksyy kumppaniaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, niin miksi hän olisi paljon parempi ihminen kuin kerran fyysisesti pettänyt?
Olen minäkin rippikouluni käynyt - eikös Jeesus opettanut, että tehkää niin muille kuin haluatte itseenne kohtaan tehtävän? Koskee muutakin kuin fyysistä uskottomuutta, eikö vain..?
Joo totta, uskoton ei luota siihen puolisoonsa, ei voi kertoa tälle kaikkea eikä luota..sitten tulee olo että sama pettää, kun on jo valmiiksi sellainen tunne ettei millään mitään väliä. Luottamuspula on molemmin puolinen.
Ja pettämisestä epäilevä puoliso ei myöskään luota Jumalaan, vaan luottaa itseensä ja leikkii salapoliisia. Ei luota siihen, että elämä nostaa esiin sen mitä tarvitsee tietää. eikä anna toisten ihmisten tehdä omia virheitään, vaan keskittyy niihin eikä elä omaa elämäänsä. Siksi uskottomuudesta epäilevä puoliso saa pakkomielteen, eikä muuta tee miehen poissaollessa kuin tutkii miehen taskuja, vaatteita onko hiuksia tai huulipunaa, haistelee kalsarinhaaroja onko kortonkia käytetty, koklailee sivuhistoriaa netistä. ei osaa olla enää.
Pah, ei petetty usein mitään vaistoa, se on niin monta kertaa nähty. Eikä läheskään kaikki tunne mitään suurta syyllisyyttä pettämisestään sillä ihminen pystyy kaiken selittämään itselleen parhain päin. Muilta kyllä vaaditaan korkeaa moraalia mutta kun kyse on itsestä on niin paljon lieventäviä asianhaaroja ettei sitä nyt niin hirveän väärin ole tehnytkään. Tarkemmin ajatellen kaikki onkin puolison syytä, hän ajoi vieraaseen syliin!
Katolinen menee papin luokse, tunnustaa tekonsa ja pappi antaa anteeksi. Luterilainen taasen uskoo että kaikki pääsee taivaaseen, saa tehdä mitä lystää. Aloitus on naivi, oikealle elämälle kovin vieras.
Kyllä vaan miehet pettää ja naiset pettää ja pettäjät ajattelevat
juuri noin. Sitten kun ja jos kiinni jäädään kaikki on puolison syytä.
Turhaa on pelkästään miehiä syyttää pettämisestä kyllä naiset
ovat aivan yhtä agtiivisia samassa hommassa.
Eivät ne miehet ole aina keskenänsä pettämässä eivät kaikki ole
"homppeleita" jotka vieraissa käyvät, kyllä heteroitakin on mukana.
Jos alkaisin kyttäämällä kyttäämään miehen tavaroita ja menoja ja tuttava naisia niin en saisi muuta tehdäkkään. Minä kun en häntä omista. Totta on se että valhe paljastuu aina ihan omalla painollaan ja kun paljastuu se on sen ajan murhe ja sen jälkeen asia tutkitaan ja sitten hutkitaan.
Hänen mottonsa on lauseesi. Pettää vaimoaan tullen mennen ja uskoo vankasti ettei kukaan käräytä.
Ei voi olla satuttamatta toistakin osapuolta. Kumppania satutetaan joskus itsekään sitä tietämättä. Kun kuvioissa on mukana salassa oleva kolmas osapuoli, se tunkee väkisin parisuhteeseen ajatuksissa ja teoissa.
Ketjussa on otettu mukaan Jumala. (Jumalan rakkautta ja armoa ei ansaita. Jumalan edessä sinä olet samalla viivalla kuin petturi ja murhamieskin.)
Viisauden kirja kehottaa tekemään parannuksen vääristä teoista pahan kierteen katkaisemiseksi että vielä pahempaa ei tapahtuisi. Teot voivat olla fyysisiä tai ajatuksen tasolla. Kaikenlainen pettäminen on väärin. Ajatuksista teot aina lähtee.
Jumala on satuolento, samaa sarjaa kuin Joulupukki, Aku Ankka, Tex Willer, Mustanaamio jne. Miksi sitä tähän sotket?
Aku Ankka ei huoraa mutta Joulupukki antaa kaikille. Tex Willer on herrasmies joka paukuttelee pyssyjään, Mustanaamio on ilmeisesti vaan pelkästään Mustis? Jumala joko voi olla tai olla olematta satuolento, en ole päättänyt asiaa vielä. Mutta samaa mieltä että häntä on turha sotkea asiaan tällä palstalla, saarnaamista varten on ihan eri palstat. En kuulu kirkkoon joten toivon että saarnaajat pysyy poissa täältä. Antakaa meidän rypeä pahassa, älkää yrittäkö pelastaa meitä kiitos.
Oletteko muuten koskaan miettineet, mitä uskottomuus tarkoittaa? = Ei ole uskoa! Siis uskoton sysää syrjään uskon Jumalaan ja Hänen ohjeensa ja samalla myös puolisonsa, ja on silloin olevinaan oikeutettu pettämään, kun voi toimia "slassa", eli omaa itseään ensisijaisesti pettää!!!
Minun mielestäni pettäminen ei liity mitenkään erikseen uskontoon .
Eräässä lestadiolaisperheessä perheen isä kyllä tunnusti uskoa .
Siitä huolimatta hän oli uskoton puolisolleen.
Taasen ei uskovassa perheessä molemmat puolisot olivat uskollisia toisilleen.
Uskovissa ja ei uskoa tunnustavissa uskollisuus on suuresti kiinni puolisoiden
halusta jakaa uskollisuutta toisilleen.
Ainoastaan toisilleen uskolliset puolisot voivat olla uskollisia.
Teot voivat olla fyysisiä tai ajatuksen tasolla. Kaikenlainen pettäminen on väärin. Ajatuksista teot aina lähtee.
Onko näin ?
Ajatuksen tasolla pettävä ? Voitko lukea toisten ajatuksia ?
Kaikki ajatukset ovat tekoja vai kuinka ?
Ajatuksiaan ei voi kukaan täysin hallita .Tekojaan kylläkin .
Esimerkki !
Puolisosi ajattelee vastakkaista sukupuolta ja tästä syystä hän on
pettäjä .Jos vaikkapa ajatuksissa käy väärä ajatus suudella naapurin
miestä tai naista .Hän kyllä tästä ajatuksesta johtuen suutelee naapuria.
Tai jos ei suutele on ainakin petturi puolisoaan kohtaan.
Ajatukset ovat usein tiedostamattomia ja voivat yllättää kenet vain ja koska
vain itse teosta )))
Puolisot usein aavistavat kyllä jotain olevan tekeillä, mikäli puolison
käytös muuttuu häntä kohtaan hajmieliseksi tai muuten poikkeavaksi .
Hän on tytyväinen/tyytymätön puolisoon .
Ei välttämättä kerro pettämisestä.
Mielestäni vasta sitten kun pettäminen on petetyn varmassa tiedossa.
Petetty kokee usein kaikkien yhteisten vuosien olleen petosta ,vaikkei
todellisuudessa asian laita voi näin olla .
Jollei hän ole sitten todistettavasti pettänyt suhteen alusta asti.
Kokemuksena hän usein haluaakin mitätöidä koko suhteensa .
Pettämistä edeltäneet vuodet puhuvat toista.
Mutta hän ei kykene ajttelemaan puolisostaan muulla tavoin .
Vasta kun erovaiheet ovat käyty läpi hänen uskonsa voi palutua
siihen tasoon mikä se oli oikeasti ennen pettämistä .
Taasen pettäjän on vaikea vakuuttaa puolisolleen olleensa uskollinen
siihen asti ,kunnes petti puolison luottamuksen.Pettäjän näin ollen onkin
melko turha vakuuttaa yhtään mitään todeksi .Häntä ei uskota .
Puolisot ovat todellisuudessa olleet uskollisia toisilleen ja ovat eläneet
yhdessä vuosien-vuosikymmenten ajan sovittujen sääntöjen mukaan.
Petetty voikin halutessaan mitätöidä koko suhteensa alusta loppuun saakka.
Mitätöimisellä ei kuitenkaan ole merkitystä .Hän on saanut elää myös pettäjän
taholta noramaalia perhe-elämää .Ennen puolisonsa pettämistä .
Tämä aika usein jääkin huomiotta .
Vasta ne vuodet puolison ollessa uskoton puolisolleen ovat olleet
petetyllekin "tiedostamattomia" vuosia jolloin hänen luottamustaan on käytetty väärin .
Vain ne yhteiset koetut vuodet ovat aitoja .Vuosia joita puoliso ovat saaneet kokea yhdessä "tiedostamattomina"tulevasta pettämisestä tai pettämisen
esiintulosta.
Kukaan ei voi todistaa ,etteikö koetut tunteet olisivat olleet kokemuksen hetkellä
aitoja ja oikeita kokijalleen.
Näitä kokemuksia ei enää voi muuksi muttaa.kun ne ovat jo eletty ja koettu.
Näistä koettuja muistoja voi muuttaa uskottomuutensa jälkeen vähemmän
arvokkaiksi ,vaikka ovat kyllä kokemushetkellä olleet arvokkaita.
Ja lässyn lässyn lässyn.
Opettele kirjoittamaan oikein, myös kieliopillisesti. Jos raamattu olis sun kirjoittama niin sitä ei kykenisi kukaan lukemaan tulematta totaalisen harhaoppiseksi. Mene harjoittelemaan jonnekin uskispalstalle kiitos.
Ole hyvä.
Mitä läheisempi suhde, sitä paremmin uskottomuus ei jää salaiseksi. Yleensä se vaan on niin, ettei läheisissä tai edes jotakuinkin tyydyttävissä suhteissa olla uskottomia, kun ei ole tarvetta.
Se mitä ei tiedä, ei satuta.
Minä ajattelen niin, täällä enemmänkin siitä...
http://adaandtheone.blogspot.fi/
Onpa aikamoista teatterinäytelmää koko parisuhde, jos noin ajattelee. Toisilta se onnistuu, ja taitavat ihan uskoa, että tällaisia niiden ihmissuhteiden tuleekin olla. Taitaa puuttua jo ennen sitä rehellinen suhde omaan itseen. Jotain ollaan koko ajan paossa.