Tuntuu, että en muuta teekään työkseni kuin pahoitan ihmisten mielen.
Minulla on kymmeniä työnantajia. Eli siis vastaan usean yrityksen puhelimiin työkseni. Asiat, mitä voin tehdä, ovat hyvin rajoitetut, eli pääsyni yritysten tietokantoihin on yleensä rajattu selaamiseen ja tiedon etsintään ja viestien välittämiseen sekä tietojen löytämiseen.
Kuuntelen huutamista, raivoamista ja kiroilua useita kertoja päivässä, kun henkilö luurin toisessa päässä kuvittelee minun pystyvän oikeasti tekemään muutoksia tai hyvittämään asioita. Mutta kun en voi. Ihmisethän eivät myöskään saa tietää, että puhelu onkin Call centerissä, joten he luulevat minun edustavan tätä kyseistä yritystä. Enkä saa paljastaa, että en ole yrityksen edustaja vaan contact centerin orja:-)
Noh, yksi ryhmä asiakkaita ovat nämä itkijät. En oe onnistunut kovettamaan luonnettani niin, ettenkö aitoa itkua ja mielipahaa kuullessani tuntisi syyllisyyttä ja mielipahaa itsekin _vaikka en mitään voisi toisin tehdäkään._
Miten te muut ammattimielenpahoittajat jaksatte itkevien asiakkaiden kanssa?
Esimerkiksi tällä viikolla itkevä tytär soitti kuolevan isän asialla. Rahat eivät ehdi tilille edes lentämällä tässä byrokratian mekassa alle kuukaudessa. Isänsä on kuulemma kuolemansairas ja odottaa siis rahoja turhaan. Näinkö minä haluan häntä palvella jne jne...
Minulla on kymmeniä työnantajia. Eli siis vastaan usean yrityksen puhelimiin työkseni. Asiat, mitä voin tehdä, ovat hyvin rajoitetut, eli pääsyni yritysten tietokantoihin on yleensä rajattu selaamiseen ja tiedon etsintään ja viestien välittämiseen sekä tietojen löytämiseen.
Kuuntelen huutamista, raivoamista ja kiroilua useita kertoja päivässä, kun henkilö luurin toisessa päässä kuvittelee minun pystyvän oikeasti tekemään muutoksia tai hyvittämään asioita. Mutta kun en voi. Ihmisethän eivät myöskään saa tietää, että puhelu onkin Call centerissä, joten he luulevat minun edustavan tätä kyseistä yritystä. Enkä saa paljastaa, että en ole yrityksen edustaja vaan contact centerin orja:-)
Noh, yksi ryhmä asiakkaita ovat nämä itkijät. En oe onnistunut kovettamaan luonnettani niin, ettenkö aitoa itkua ja mielipahaa kuullessani tuntisi syyllisyyttä ja mielipahaa itsekin _vaikka en mitään voisi toisin tehdäkään._
Miten te muut ammattimielenpahoittajat jaksatte itkevien asiakkaiden kanssa?
Esimerkiksi tällä viikolla itkevä tytär soitti kuolevan isän asialla. Rahat eivät ehdi tilille edes lentämällä tässä byrokratian mekassa alle kuukaudessa. Isänsä on kuulemma kuolemansairas ja odottaa siis rahoja turhaan. Näinkö minä haluan häntä palvella jne jne...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi et saisi paljastaa ettet ole kyseisen firman edustaja? Sehän olisi kaikkien kannalta järkevämpää. Voisi vastata esim. "se-ja-se, puhelinvaihde" tms. Meinaan monesti on itselle käynyt niin että on alkanut selittää asiaansa tai kysellä neuvoja puhelinvaihteelta, ja on ollut tyhmä olo sitten kun on tajunnut puhelun menneen keskukseen eikä sinne firmaan mihin yritti soittaa. Varmaan vähentäisi noita kiukuttelupuheluitakin, tai ainakin ne kiukuttelut menisivät sitten oikeaan osoitteeseen.
Kas kun en ole vaihteessa.
Vaan yritykset ovat suurin osa pikkuhiljaa kaikessa salaisuudessa irtisanoneet omat puhelinpalvelutyöntekijänsä ja ostaneet puhelinpalvelut jättiläismäisiltä callcentereiltä.
Idea on siinä, että asiakkaallehan tätä ulkoistamista ei tietenkään paljasteta!
Joten missään nimessä ei saa paljastaa istuvansa jossain ihan muualla kuin missä tämä yritys on. Sehän kertoisi, että yritys on ulkoistanut palveluitaan....
No mä olen mennyt sitten lankaan aivan täysin, koska en tajunnut tällaisia olevan olemassakaan. Vielä kun keskittäisivät kaikki puhelunsa jonnekin ulkomaille, esim. halvan työvoiman maihin Aasiaan, riittäisi täällä ihasteltavaa...
Itse asiassa ovat jo; esim. Irlannissa on useamman suuren riistofirman asiakaspalvelut (Suomen markkinoiden), nyttemmin uutuutena on tullut Intia, jossa ainakin englantia aidinkielenaan puhuvia on jo pilvinpimein orjahommissa, puoli-ilmaiseksi tietenkin. Finnair on muistaakseni jossain Etela-Afrikassa. Usemmat suomalaisfirmat (mm. Viking Line) Virossa, onhan naita. Voin myos vakuuttaa, etten aio ikina ostaa niiden firmojen tuotteita, joiden tiedan ahneuksissaan ulkoistaneen palvelunsa esim. Irlantiin tai vaikka sitten vinkuintiaan. Mutta nain siis globalisoituvassa maailmassa.
Esimerkiksi eräässä tällaisessa firmassa (call center) siirrettiin palvelukeskus Tallinnaan.
Työntekijöille annettiin mahdollisuus siirtyä Tallinnaan töihin! Palkka olisi ollut 400 euroa kuukaudessa...
Jos ei halunnut siirtyä, voi aina irtisanoutua.
Näin meillä armon vuonna 2004. Saa sitä ihmetellä kun kortistoon joutuu yhä useampi.
Hmm.
Minä pelailen samalla jotain nettipeliä. Luen Iltalehteä. Surffaan netissä.
Kuuntelen siis tehden jotain muuta, jos asiakas raivoaa ja karjuu ja kiroilee ja sadattelee ja käyttäytyy huonosti.
Joskus ne huutavat vartinkin. Siinä ehtii lukea monet sivut Iltiksiä ja kaikenlaisia muitakin juttuja. Eipä tarvitse tehdä muuta kuin välillä oikoa pahimpia väärinkäsityksiä. Siitähän meille maksetaan. Ollaan roskakoreja.