Kertokaa mulle, miten onnistun sotkemaan aina kaikki ystävyyssuhteeni? Lapsena mulla oli paljon kavereita, nyt vain muutama, yksi hyvä kaveri josta itse välitän ihan helvetisti, en tiedä välittääkö hän minusta yhtä paljoa, en usko. Hän jotenkin häpeää minua, hänen omat kaverinsa ei tiedä että hän hengaa kanssani.
Koulussa on kyllä kavereita, mutta vapaa-ajalla olen melkein aina yksin. Minulla oli joskus iso kaveriporukka mutta käyttäydyin niin lapsellisesti että he jättivät minut. Vähään aikaan mulla ei ollut oikeasti ainuttakaan kunnon kaveria.
Vappuna sain uuden ystävän, ja tutustuin hänen kavereihinsa. Meillä oli tosi kivaa nämä neljä viikkoa, kunnes tuli riita, kun petin luottamuksen. Mun takiani tälle uudelle yställenikin tuli omien kavereidensa kanssa riitaa. En uskalla enää tutustua kehenkään, kun pelkään että mut jätetään taas. Niinkun nytkin. Mulle sanottiin että olen tärkeä ja mulle soiteltiin joka ilta ja pyydettiin ulos. Eilen tulikin sitten viestiä että sotken liikaa, ja olisi parempi ettei tavattaisi enää. Nyt en merkitse heille enää mitään. Mua haukutaan säälittäväksi ja lapselliseksi ja kusipääksi ja pyydettiin ihan suoraa olla hiljaa ja ottamatta enää yhteyttä. Tuntuu tosi pahalta.
Mä olen muutenkin ihan paska. Mä valehtelen joka asiasta, jopa omalle päiväkirjalleni. Mä oon salaa itserakas, en muille kehu itseäni mutta omasta melestä oon tosi kaunis ja hyväkroppainen. Mun mielestä osaan heittää hyvää läppää ja oon hauska. Mutta oon samalla tosi lapsellinen ja tyhmä, kusipää ja idiootti.
Mulla on joka päivä perheenikin kanssa riitaa. Ihan turhista asioista, siivoamisesta ja koulusta eniten. Kyllä tiedän että muillakin on, en ole ainut mutta en haluaisi riidellä. Haluaisin että musta välitettäisiin ja olisin jollekulle tärkeä.
Mulla on diagnosoitu joku silmäsairaus, että mä todennäkösesti sokeudun joskus viiskymppisenä. Mua pelottaa se ihan hirveesti enkä aio elää yksin, ilman ystäviä ja vielä sokeana. Tiedän että monilla on isompia ongelmia, mutta pliis, haukkukaa mut pystyyn, sen mä olen ansainnut ja kertokaa mulle myös, miksi mä sotken aina kaiken. Miksi mä en voi olla normaali ja tulla juttuun ihmisten kanssa, pitää hauskaa ja elää! Ja miksi mä valehtelen, kun siitä ei koskaan ole seurannut muuta kun harmia. Tällä hetkellä hyviä asioita mun elämässä on yks hyvä ystävä, 7kuukautta vanha kummityttöni ja rakas koirani. Loput asiat sitten kuseekin enemmän tai vähemmän.
Ja ei, en ole 12-vuotias, vaan pian 17.
Koulussa on kyllä kavereita, mutta vapaa-ajalla olen melkein aina yksin. Minulla oli joskus iso kaveriporukka mutta käyttäydyin niin lapsellisesti että he jättivät minut. Vähään aikaan mulla ei ollut oikeasti ainuttakaan kunnon kaveria.
Vappuna sain uuden ystävän, ja tutustuin hänen kavereihinsa. Meillä oli tosi kivaa nämä neljä viikkoa, kunnes tuli riita, kun petin luottamuksen. Mun takiani tälle uudelle yställenikin tuli omien kavereidensa kanssa riitaa. En uskalla enää tutustua kehenkään, kun pelkään että mut jätetään taas. Niinkun nytkin. Mulle sanottiin että olen tärkeä ja mulle soiteltiin joka ilta ja pyydettiin ulos. Eilen tulikin sitten viestiä että sotken liikaa, ja olisi parempi ettei tavattaisi enää. Nyt en merkitse heille enää mitään. Mua haukutaan säälittäväksi ja lapselliseksi ja kusipääksi ja pyydettiin ihan suoraa olla hiljaa ja ottamatta enää yhteyttä. Tuntuu tosi pahalta.
Mä olen muutenkin ihan paska. Mä valehtelen joka asiasta, jopa omalle päiväkirjalleni. Mä oon salaa itserakas, en muille kehu itseäni mutta omasta melestä oon tosi kaunis ja hyväkroppainen. Mun mielestä osaan heittää hyvää läppää ja oon hauska. Mutta oon samalla tosi lapsellinen ja tyhmä, kusipää ja idiootti.
Mulla on joka päivä perheenikin kanssa riitaa. Ihan turhista asioista, siivoamisesta ja koulusta eniten. Kyllä tiedän että muillakin on, en ole ainut mutta en haluaisi riidellä. Haluaisin että musta välitettäisiin ja olisin jollekulle tärkeä.
Mulla on diagnosoitu joku silmäsairaus, että mä todennäkösesti sokeudun joskus viiskymppisenä. Mua pelottaa se ihan hirveesti enkä aio elää yksin, ilman ystäviä ja vielä sokeana. Tiedän että monilla on isompia ongelmia, mutta pliis, haukkukaa mut pystyyn, sen mä olen ansainnut ja kertokaa mulle myös, miksi mä sotken aina kaiken. Miksi mä en voi olla normaali ja tulla juttuun ihmisten kanssa, pitää hauskaa ja elää! Ja miksi mä valehtelen, kun siitä ei koskaan ole seurannut muuta kun harmia. Tällä hetkellä hyviä asioita mun elämässä on yks hyvä ystävä, 7kuukautta vanha kummityttöni ja rakas koirani. Loput asiat sitten kuseekin enemmän tai vähemmän.
Ja ei, en ole 12-vuotias, vaan pian 17.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.