Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 1,5 vuotta ja meille on siunaantunut, tällä hetkellä 8kk ikäinen lapsi. Ongelmana on, että suhteemme seksi elämä, hellyys ym. kahdenkeskeiset asiat eivät vaan toimi. En edes muista milloin viimeksi olisimme seksiä harrastaneet. Odotusaikana mieheni ei halunnut minua ollenkaan ja ajattelin että hänelle raskauteni on se suurin este ja hyväksyin tilanteet ajattelemalla, että tilanne paranee kun lapsi on syntynyt. No, niin ei kuitenkaan käynyt. Itselläni olisi haluja miestäni kohtaan, ainakin ollut. Nyt toisaalta tuntuu, ettei minuakaan enää kiinnosta koko touhu koska tiedän että pakit saan jos jotakin yritän. Itseäni on alkanut kiinnostaa muut miehet, suurimpana syynä sen takia että saisin edes jotakin huomiota, tuntisin itseni naiseksi ym. Pettänyt en miestäni ole, enkä tule pettämään. Siksi kysyn, että onko suhteellamme tulevaisuutta vai heitetäänkö lusikka nurkkaan? Onko muilla kokemusta tällaisesta, olisiko ruoho vihreämpää siellä aidan toisella puolella??
Onko suhteella tulevaisuutta?
Huolestunut_nainen
17210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tässä taas hyvä esimerkki miten on hätäilty lastenteon yms kanssa vaikka toista ei ole edes kunnolla tunnettu eikä ole ehditty edes toiseen tutustua.....sitten tulee näitä ongelmia kun on hätäpäissään ratkaisuja tehty
Aivan sama ongelma voi yllättää kun on tunnettu 10-15 vuotta ja tulee vauva.
Tuon asian tiedän sanomattakin että liian nopeaa on edetty.. Enkä tietääkseni saanut kysymykseeni vastausta tuosta kommentista.....
Ja naisenko pitäisi olla selvännäkijä ja tietää miten mies reagoi raskauteen?? Pettää ei kannata koskaan, mutta eroaminen olisi tässä vaiheessa lapselle kivuttominta.
eikai tuohon nyt voi kukaan ulkopuolinen kummempaa vastausta antaa. teidän pitää puhua keskenänne suhteenne tilasta!
Syy tuohon on totta kai se iso elämänmuutos jonka te olette juuri kokeneet.
Kun on kyse ekasta lapsesta, te olette sen asian edessä ekaa kertaa elämässänne, kumpikin, ja siis aivan yhtä avuttomia. Teidän "väliinne" on tullut lapsi ja sehän on parisuhteessa suuri muutos entiseen.
Mies kokee helposti jäävänsä kakkoseksi kun "nainen saa lapsen". Sellaisen asenteen voi muuttaa vain nainen, ottamalla miehenkin mukaan lapsen hoitoon ja huolenpitoon, jolloin hänellekin syntyy kiinteämpi tunneside lapseensa eikä hän koe enää olevansa kaiken ulkopuolella.
Ja kun mieskin herkistyy tunnepuolella hoidellessaan pientä jälkeläistään, vaikuttaa se tietenkin positiivisesti myös parisuhteeseen. Ollaan perhe, tiimi, joka toimii entistä tiiviimmin yhdessä.
Älä siis tee sitä tavanomaisinta virhettä alkamalla etsiä lohduttajaa parisuhteesi ulkopuolelta, vaan käänny sen miehesi puoleen, tarvitse häntä nyt myös isänä, niin hänkin saa loistaa ja tuntea itsensä tarpeelliseksi. Tukekaa toisianne, tuette siten automaattisesti myös itseänne tuossa uudessa ja uniikissa elämäntilanteessanne.
Mukavaa kesää, koko perheelle! :)
Olen täysin samaa mieltä. Erittäin hyvin kirjotettu.
naisen pitää myös "pitää huolta" siitä suhteesta ja miehestä (intiimillä tasolla) eikä laittaa kaikkea huomiotaan vain siihen lapseen!
Yhdessä lapsi hoidetaan, ei voi sanoa etteikö mies "saisi" lasta hoitaa. Ja itse yritän miestä huomioida useita kertoja päivässä, mutta aina saa ns. pakit joten ei ole sekään kovin kannustavaa.
vähän kuulostaisi, ettei hän ollut valmis vielä isäksi... tai ei loppujen lopuksi tahtonut - nyt sitten "v-ttaa" koko tilanne kun tuli hätiköityä
Mars neuvolaan juttelemaan perhe-elämän vaikeuksiin erikoistuneen psykologin kanssa. Olisi tärkeää että menette molemmat. Molempien olisi silloin pakko kuulla ja kuunnella myös sen toisen näkemys asiasta. Ongelmahan on tällä kertaa miehen korvien välissä, sieltä käsin se joko korjaantuu pikkuhiljaa (työllä, ponnistellen) tai ei korjaannu. Itse et voi kuin hakea apua omaan päätöksentekoosi ja pitää huolta itsestäsi ja vauvasta. Hyvää kesänjatkoa sinulle lapsinesi.
Seksi elämä loppuu kun lapsi saatu. Et ole yksin asian kanssa. Miestä ahdistaa varmaan et sitä lasta joutuu 18 vuotta huolehtimaan eikä saa paneskella muita naisia enään. Kohta tulee ero teille. Ei ihme et yh-naisia on treffi palstoilla niin paljon. Kukaan ei voi sua auttaa. Sun pitää selvittää asiat miehes kanssa.
Miestä voi vieroksuttaa myös itse sinun äitiys. Olet nyt äiti. Kuka äitiä haluais nyt panna (pl. MILFit)? Mutta suhteessa on monta roolia. Sinun on myös säilytettävä vaimon/avopuolison rooli jotta miehesi tuntisi sinut seksikkääksi.
Mutta ette ole ainoaita joiden seksi loppui vauvan syntymisen jälkeen.
Yritystä on kyllä silläkin saralla ollut. Ulkonäöllisesti YRITÄN miellyttää miestäni, esim. kuljen kuntosalilla ja raskauskilot ovat pudotettu jo ajat sitten. Laittaudun silloin tällöin myös kotona, ihan vaan miestä varten, mutta hän ei ole huomaavinaankaan. Ei kauheasti motivoi, kun vaikka kaikkensa yrittää, ei hänelle mikään riitä. Eikä minusta ole tullut sellaista "äiti-hössöttäjää" niinkuin monesti käy.
Puhumisesta tässä asiassa ei oikeen tule mitään, koska kun otan parisuhteemme esille alkaa miehellä vain itsesäälissä rypeminen "On huono puoliso, isä jne.. Hänestä ei ole mihinkään ym".. Ja minä kun en voi sietää tuota, koska haluaisin itse vakavissani keskustella asiasta mikä mättää ilman kummankaan syyllistämistä tai itsensä haukkumista.
Itsesäällissä rypevä tarvii tietysti positiivista kannustajaa, innostajaa, tukijaa, ei hyljeksijää.
Olisko tuossa yks teidän ongelmistanne? Sinä yrität väkisin vaan puhua ja puhuttaa ja ukkosi vetäytyy samaa tahtia koska sen itsetunto notkuu jo kaikissa miehen rooleissa.
Jos sinusta ei irtoa muuta kuin negatiivista palautetta ja kritiikkiä koska oot itekin niin turhautunut ja eksyksissä, niin mistähän se mies sillon ammentais voimaa jaksaa olla ihana ja keskustella sun kanssa??
Paljon riippuu myös siitä onko teillä kummallakaan todellisia ystäviä joille voitte puhua tuntemuksistanne, vai ootteko vain toistenne tuen ja palautteen varassa. Tunteiden purkamiseen pitäis olla monta kanavaa, ei vain yks ihmissuhde.
Luultavasti mie ei vaan enää nää sinua lapsensaannin jälkeen sinä samana seksikkäänä NAISENA Vaan ÄITINÄ, ei äitiys ole kovin seksikästä. Teidän pitää ehdottomasti puhua ongelmistanne ja misyä se haluttomuus johtuu, ei olisi mitään järkeä ottaa eroa vaan sen takia että seksi ei ole jaksanut kiinnostaa vauvan myötä. Olen jostain lukenut, että tilanne yleensä paranee lapsen kasvaessa omatoimisemmaksi. Sitä ennen voisitte kokeilla lämmitellä välejänne ja mennä vaikka pienelle hotellilomalle tms kahdenkesken, jls ei auta niin parisuhdeneuvojalle.
Eikö tuosta suhteesta kannattaisi taistella, eikä luovuttaa heti alkumetreillä, jos suhde muuten on hyvä? Teillä molemmimla on tullut suuti loöpuelämää koskeva muutos lapsen myötä, ja olisi vähintään reilua lapsenkin kannalta että yrittäisitte tosissanne hoitaa ongelmanne, kun noinkin "pieni" ongelma on kyseessä. Kerro sille miehelles että naiseutesi kärsii ja kaipaat sitä samaa huomiota edelleen, mitä sait ennen vauvaa.
Juuri tuon olen kertonut. Yrittänyt puhua miksei petihommat enää kiinnosta, mutta vastaus on aina että "en tiedä". Jotenkin olen vain itse turhautunut tähän tilanteeseen niin ettei ole motivaatiota yrittääkkään parantaa mitään. Ja väkisin tulee sellainen olo, että vian täytyy olla minussa, koska mies tyydyttää itsensä suihkussa, sen itse mulle sanoi. Todella haluaisin joskus vaikka kuulla miehen suusta että "näytätpä hyvältä" tai jotain muuta. Kummasti voi käydä lähikaupan kassaneitiä jututtamassa ja flirttailla sille, sitten ollaan hymy pyllyssä loppupäivä. Olen vaan niin turhautunut KOKO tilanteeseen. Kaikkensa kun yrittää, laihduttaa ylimääräiset kilot pois ainoastaan miehen takia, joka sanoo että olen lihonut (kas kummaa, olen saanut lapsen 8kk sitten...), käy kampaajalla laitattamassa hiukset kuntoon, ruoka valmiina odottaa kotona miestä töistä ja kaikkien näiden tekojen lisäksi yrittää miellyttää miestä osoittamalla että rakastaa häntä oikeasti. Mikään ei meillä riitä. Ja kyllä, olen katkeroitunut tähän tilanteeseen todella!