Isäni on käyttänyt alkoholia koko elinikäni juoden itsensä vähintään kerran viikossa sammuksiin. Hän ei ole koskaan ollut väkivaltainen (liekö johtuu lyhyestä varresta ja isosta mahasta), mutta haukkuu aina kaikkia muita ja etenkin minua. Tosin hän haukkuu minua myös selvin päin. Kuinka monesti olenkaan joutunut häntä paikkailemaan kännissä aiheutettujen vammojen takia ja häpeämään häntä. Viime kesänä hänellä todettiin virtsarakon syöpä, joka on nyt hoidettu. Hän on täydellinen marttyyri asiansuhteen. Mitään ei voi tehdä ja kaikesta, mitä hän on sairaana tehnyt, pitäisi olla todella kiitollinen sillä nehän ovat suoranaisia ihmetekoja. Eikä tässä vielä kaikki, hänellä on kaveri, joka on naimisissa, mutta ei ole asunut vaimonsa kanssa enää vuosiin. Tämä suht’ varakas kaveri kiertelee Suomea asuntovaunulla ja harrastaa lyhyitä suhteita nuorempiin naisiin. Sitten hän soittelee isälleni ja kehuskelee kuinka hänenkin pitäisi lähteä viettämään eläkepäiviä ja täällä riittäisi sinullekin naisia. En voi sietää enää isääni silmissäni. 90-luvulla hän kävi Venäjällä tekemässä bisnestä ja samalla huorissa (isäni antoi puhelimen huorille soittaessaan kotiin ”puhuppas tyttö näille kivoilla naisille”). Äitini sai sukupuolitaudin, jota jouduttiin hoitamaan, koska se voi aiheuttaa syöpää.
Tästä pääsemmekin äitiini, joka on täysin alistettu vässykkä. Tilanne isäni kanssa on päässyt todella pahaksi, sillä äitini välttelee konflikteja ja vain myötäilee isäni haukkuessa koko äitini suvun. Teimme juuri keittiöremontin, johon äitini otti lainan ja lopulta isäni päätti aivan kaikesta ja keittiöstä tuli täsmälleen samanlainen kuin isäni 80-luvulla suunnittelema uusia ovia lukuun ottamatta. Äitini myös aina matkii minua, mikä on todella raivostuttavaa. Hän tilaa aina samaa kuin minä ja tykkää samoista asioista. Hanki oma mielipide ja selkäranka! Hänellä on myös huono selkä, jonka vuoksi hän koko ajan kulkiessaan asunnossa voihkii ja huokailee.
Näiden selkeästi ärsyttävien piirteiden lisäksi molemmat syövät suu auki ja puhuvat vain kun heillä on suu täynnä ruokaa. He eivät osaa laittaa ruokaa. Isäni sekoittaa aivan kaiken keskenään (valmis kinkkukiusaus, kebabsuikaleita ja meksikolaiset tex-mex kasvikset, porkkanaraaste kuorrutettuna thousand island kastikkeella). Heillä ei ole mitään tyylitajua eikä maalaisjärkeä. Äitini kylvi kukan siemeniä ja laittoi ne aivan pyöreän penkin reunoille toisen kasvin juureen eli keskellä ei nyt kasva mitään. Isäni taas päätti viime keväänä polttaa pienellä polttimella (toholla) puunlehtiä kottikärryissä. Taisi hän siihen lisätä vielä jotain sytytysnestettäkin kesken kaiken, että palaisi paremmin.
Tässä ei ole läheskään koko totuus. En ole juhlinut moneen vuoteen syntymäpäivääni (olen 24-vuotias) tai juhannusta kesäisin. Molemmat juhlat on omistettu isälleni (meillä on sama syntymäpäivä) ja hän on tietenkin kännissä. Säälistä olen pysynyt kotona kaikkina juhlapyhinä hoitaen isääni ja ollen kaverina äidilleni. En vain enää jaksa tätä. En kutsu kavereitani kylään vanhempieni vuoksi. Huomaan nyt, että ainut syy miksi ennen viihdyin kotona oli lemmikkikissani, joka kuoli talvella. Saan koko ajan pelätä, että isäni taas toikkaroi kännissä ja äitini tukahduttaa minut. Veljeni ovat jo jättäneet nämä murheet aikoja sitten taakseen. He käyvät korkeintaan kerran vuodessa viikonlopun ajan. Olisiko teillä kokemusta kuinka voisin tilanteesta selvitä, teenkö kuten veljeni? Miten siedän vanhempiani vielä ainakin tämän kesän?
Tästä pääsemmekin äitiini, joka on täysin alistettu vässykkä. Tilanne isäni kanssa on päässyt todella pahaksi, sillä äitini välttelee konflikteja ja vain myötäilee isäni haukkuessa koko äitini suvun. Teimme juuri keittiöremontin, johon äitini otti lainan ja lopulta isäni päätti aivan kaikesta ja keittiöstä tuli täsmälleen samanlainen kuin isäni 80-luvulla suunnittelema uusia ovia lukuun ottamatta. Äitini myös aina matkii minua, mikä on todella raivostuttavaa. Hän tilaa aina samaa kuin minä ja tykkää samoista asioista. Hanki oma mielipide ja selkäranka! Hänellä on myös huono selkä, jonka vuoksi hän koko ajan kulkiessaan asunnossa voihkii ja huokailee.
Näiden selkeästi ärsyttävien piirteiden lisäksi molemmat syövät suu auki ja puhuvat vain kun heillä on suu täynnä ruokaa. He eivät osaa laittaa ruokaa. Isäni sekoittaa aivan kaiken keskenään (valmis kinkkukiusaus, kebabsuikaleita ja meksikolaiset tex-mex kasvikset, porkkanaraaste kuorrutettuna thousand island kastikkeella). Heillä ei ole mitään tyylitajua eikä maalaisjärkeä. Äitini kylvi kukan siemeniä ja laittoi ne aivan pyöreän penkin reunoille toisen kasvin juureen eli keskellä ei nyt kasva mitään. Isäni taas päätti viime keväänä polttaa pienellä polttimella (toholla) puunlehtiä kottikärryissä. Taisi hän siihen lisätä vielä jotain sytytysnestettäkin kesken kaiken, että palaisi paremmin.
Tässä ei ole läheskään koko totuus. En ole juhlinut moneen vuoteen syntymäpäivääni (olen 24-vuotias) tai juhannusta kesäisin. Molemmat juhlat on omistettu isälleni (meillä on sama syntymäpäivä) ja hän on tietenkin kännissä. Säälistä olen pysynyt kotona kaikkina juhlapyhinä hoitaen isääni ja ollen kaverina äidilleni. En vain enää jaksa tätä. En kutsu kavereitani kylään vanhempieni vuoksi. Huomaan nyt, että ainut syy miksi ennen viihdyin kotona oli lemmikkikissani, joka kuoli talvella. Saan koko ajan pelätä, että isäni taas toikkaroi kännissä ja äitini tukahduttaa minut. Veljeni ovat jo jättäneet nämä murheet aikoja sitten taakseen. He käyvät korkeintaan kerran vuodessa viikonlopun ajan. Olisiko teillä kokemusta kuinka voisin tilanteesta selvitä, teenkö kuten veljeni? Miten siedän vanhempiani vielä ainakin tämän kesän?
Vastaukset 11
Vanhimmat
pysyttele poissa kotoa niin paljon kun voit ja lopuksi muuta omaan ! kaikki näyttää toivottomalta ja en ymmärrä miksi olet siellä olethan jo 24 vuotta. jos sinulla on työpaikka niin ei ole esteitä.
Kyseessä on valitettavasti vain kesätyö ja opinnot ovat toisella paikkakunnalla, jossa joudun maksamaan korkeaa vuokraa myös kesältä. Siksi olen nyt tullut jälleen vanhempieni luokse kesäksi. Olen myös ainut lapsista, joka on tullut enää jouluksi kotiin (veljilläni tosin on jo perheet). Onko parempi tässä tapauksessa viettää joulu yksin? Vuokraanko nyt kesäksi asunnon ja maksan kahta vuokraa, jolloin minulle ei jää juuri mitään syksyksi enää palkasta vai onko jotain muuta vinkkiä? Ammattiauttaja, välttelen vanhempiani, mielikuvaharjoitus?
Vanhempasi olisivat paljon iloisempia kun sinä pysyisit poissa kotoa. He ovat itse luoneet haluamansalaisen elämän. Se on kaikkien muiden mielestä täysin vääristynyt ja kiero, mutta se on heidän asiansa. Se on heidän oma elämänsä.
Joten pysy poissa hiedän kodistaan.
Se on sinullekin paljon, paljon terveenpää. On vaikea tajuta miksi alun alkuunkaan tunget sinne itseäsi!
Sinä olet jo vahna nainen itsekkin, täysin vastuussa itsestäsi. Hoida omat asiasi ja anna vanhemmillesi tilaisuus tonkia omassa sekasotkuisessa elämässään. Pysy pois sieltä!
Mutta jätä hyvä ihminen vanhempasi jo rauhaan!!!!
Hanki itsellesi vähintään pari tyopaikkaa (päivätyo, iltatyo ja viikonloput voit tehdä myos toitä) niin että saat jotain älykkäänpää tekemistä kuin koko ajan kiusata itseäsi ja vanhempiasi!
JA jätä vanhempasi jo rauhaan!!!
Selkeästi tunnut kuitenkin välittävän vanhemmistasi tilanteesta huolimatta. Ilmeisesti opintosi ovat jo loppuvaiheissa eli sinun ei tarvitse enää toista kesää kestää (???), joten ehkä kannattaa vielä sietää tilannetta, ettet polta siltoja liian aikaisin. Jatkossahan yhteydenpito ja vierailut varmaankin harvenevat, kun siirryt työelämään, joten et joudu enää sietämään heidän kummallisuuksiaan.
Tsemppiä opintoihin ja jaksamista!
Mun mielestä sun pitäisi päästä muuttamaan sieltä pois niin pian kuin rahallisesti mahdollista koska muuten tämä tilanne syö sinun kaikki ajatukset ja huolehdit heistä ja sinut imaistaan heidän maailmaan jonka he ovat itse luoneet ja ovat aikuisia ja he siinä elävät oli se sitten miten oli muiden ihmisten silmissä sille ei voi mitään. Isäs on marttyyri äitis on tyytyväinen uhri nössykkä mutta kuitenkin äitis. On vaikeaa sun nähdä heitä näin mutta sun pitää alkaa perustaa omaa elämää ja ymmärtää että vanhempas elää heidän ja se on vaan näin. Repäise itsesi heidän maaimasta muuten sun elämästä ei tule mitään.
SInulla on selvästi itsenäistymisvaihe meneillään. Haluaisit elää omaa elämääsi omassa asunnossasi, mutta joudut pakosta olemaan vanhempiesi katon alla.
Kun tuota listaasi lukee, niin sinua ärsyttää käytännössä kaikki mitä vanhempasi tekevät. Tuo isän kännäily tai naissäädöt eivät tietysti ole mikään hyviä juttuja, mutta onko se oikeasti niin vakavaa jos joku syö ruokansa tietyllä tavalla, ei pukeudu tyylikkäästi tai kylvää kukkaset väärin?
Tuo äitisi matkiminen taas kuulostaa minusta jonkinlaiselta turvan hakemiselta. Hän ei saa hyväksyntää tai tukea isältäsi, joten hän yrittää pitää edes sinut lähellään ja sitä kautta saada jotain turvaa perheestään. Meneehän tuo vähän väärin päin kun vanhempi hakee turvaa lapsestaan, mutta vuosikausia kestänyt vähättely ja alistaminen varmasti jättää jälkensä keneen tahansa.
Minun neuvoni on siis että pyri pääsemään omillesi heti kun mahdollista, jatka elämääsi, muta älä silloinkaan jätä äitiäsi yksin kestämään kaikkea.
Oletko koskaan kysynyt isältäsi (kun hän on selvinpäin ja muutenkin hyvä rauhallinen tilanne), että miksi hän haukkuu sinua? Tai äidiltäsi, miksi hän ei ole koskaan puolustanut sinua kun oma isä haukkuu? Kertonut heille miltä se tuntuu tai miltä se on tuntunut kun olet ollut nuorempi/lapsi?
Itselläni on ollut kamala lapsuus/nuoruus myös. En jaksa siitä tähän yksityiskohtaisesti selostaa, mutta tiedän miten pahalta tuntuu kun niiden henkilöiden joiden kuuluisi saada olosi hyväksi ja rakastetuksi, niin ne henkilöt tekevätkin päinvastaisia asioita. Ne kaksi aikuista, äiti ja isä, joiden tulisi olla tukena vaikka kaikki muut jättäisivät. On kertakaikkiaan sairasta, miten jotkut ihmiset loukkaavat ja satuttavat, tallaavat maahan, pitävät ovimattona ja muutenkin halveksuu omia lapsiaan. Itse nyt reilut 2-vuotiaan down-tyttösen äitinä ihmettelen edelleen miten joku voi tehdä henkisesti tai/ja fyysisesti pahaa omalle lapselleen, oli hän millainen tahansa.
Itse tiedän omien vanhempien käytösvammojen johtuvan ainakin osittain heidän omasta lapsuudestaan ja siitä miten heidän omat vanhemmat kohtelivat heitä lapsesta aikuiseksi saakka.
Harmi vaan, että usein kierre jatkuu. Minä pistin tuon pahan kierteen poikki. Olin jossakin nuoruuden vaiheessa täysin hakoteillä (suurin syy vanhempien sairas käytös perheen lapsia kohtaan - ja toisiaan) ja ammatista tai mistään muustakaan "normaalista" ei tietoakaan.
Jotenkin vain jossain vaiheessa päätin, että nyt loppui. "Minusta ei tule samanlaista kun vanhempani olivat." Menin katkolle psykiatrin kanssa juttelua parisen vuotta. Luin ammatin ja menin töihin. Löysin ihanan kiltin ja huomaavaisen miehen ja saimme lapsen, jota rakastamme yli kaiken. Nyt voisinpa sanoa, että olen niin hemmetin tyytyväinen itseeni ja koko elämääni. Elämästä saa tehtyä mitä vaan haluaa, jos tarpeeksi haluaa ja jaksaa tehdä töitä haluamansa eteen.
Anteeksi AP, meni omien asioiden jaaritteluksi. Pointtina vaan, että mitä ikinä nyt kesän aikana tai tulevaisuudessa tapahtuukaan, niin sinusta ei varmasti tule samanlaista kun he ovat. Sehän pelko kai kuitenkin jossain alitajunnassa leijailee. Anna heidän toimia tottumallaan tavalla. Onneksi on kesä, voit napata vaikka eväät ja viltin kirjan/lehtiä (mp3-soitin tms, musiikki vie ajatukset muualle parhaiten) laukkuun ja lähteä koko päiväksi ulos ja ihan iltamyöhällä vasta tulla takaisin kun tiedät, että uni tulee väkisinkin. Ei tarvitse katsoa heidän tekemisiä.
Aika kuluu uskomattoman nopeasti, usko pois. Kohta huomaat, että on aika pakata kamat ja lähteä takaisin omaan kotiin (vaikkakin vuokrakämppä olisikin) ja sanoa heipat "äidille ja isälle". Ehkä seuraavana kesänä tilanne on jo hyvinkin erilainen.
Kommuunissa jos viihtyy niin säästyy muuten rahaa paljonkin. Veikkaan, että viihtyisit paaljon paremmin sellaisessa kun vanhempiesi luona lomat ;).
Onnea ja menestystä! Ja vielä kerran, sinusta ei tule sellaista kun he ovat! Sinä et ole he. Sinä olet Sinä ja juurikin täydellinen sellaisena yksilönä kun mitä oletkin.
Kyllä se sinäkin saamaton vässykkä olet, kun ton ikäsenä et ole kotoa pystynyt pois.muuttamaan. voi hyvää päivää!!!
Eipä se omena kauas puusta putoa!!
Kiitos hyvistä vinkeistä ja kiitos, että jaotti kokemuksianne. Monet pointit osuivat hyvin kohdilleen.
Edelleen vihaisemmille kommentoijille tiedoksi, että minulla on asunto opiskelupaikkakunnalla, mutta erittäin hyvä kesätyöni (joita on yllättävän vaikea saada) on kotikaupungissani. Nykyisellä opintotukijärjestelmällä minulla ei ole varaa maksaa kahta vuokraa edes kesän ajalta, joten en ole voinut välttyä tilanteelta. Tällaista tämä on, kun opiskelee yliopistossa ja haluaa suorittaa tutkinnon ajallaan.
Hyvää kesän jatkoa!
Kamalaa, Tinke 124, kuinka royhkeä Sinä osaat olla!
Käytät epämieluisten vanhempiesi vieraanvaraisuutta noin torkeästii hyväksesi: tunget itsesi heidän kotiinsa kun et viitsi ottaa useampaa tyopaikka maksaaksesi omat menosi!
Heidän vieraanvaraisuuden sinä palkitset mustamaalaamalla heitä takanapäin!
Jos sinulla on yhtä ainutta toimivaa älymolekyyliä, sinä HETI otat pari tyopaikkaa nykyisen lisäksi ja muutat omillesi!
Ellet tuota minimaalista tekoa viitsi tehdä ( äläkä yritä ruikuttaa ettei tyotä saa - sitä ei kukaan usko! Varsinkaan kesällä! Viikoloppu maatyontekijoistä - masikan, perunan, ym poimijoista (esimerkiksi) on aina pulaa. Joten mars! hankkimaan lisä tienestiä ja lopeta tuo valitus!
Ja epämieluisten vanhempiesi mustamaalaus!
Olisit aikuinen mies jäänyt opiskelupaikkakunnalle ja hommannut kesäduunia.Tuota vauhtia sinusta tulee katkera isäsi kaltainen mies. Lopeta haitallinen yhteydenpito ja hommaa psykologille aika(purkamaan vihaasi).On korkea aika katkaista napanuora.Voit kyllä menneä veljiesi luoksekin joulun pitoon-miksi menisit kotiisi katsomaan juomista ja pahoittamaan mielesi?Pyydä äitiäsi kylään...Minä en aikanaan mennyt lapsuuteni kotiin (muutin 18v)pois en ennekuin alkoholistiveli oli häädetty sieltä.