Hankalaa säätämistä

Olisikos nyt niin, että olet tulkinnut miehen antamat signaalit väärin? Teillä oli seksiä kerran eikä sitten juurikaan muuta, eikö? Mies on nuollut haavojaan eron jälkeen ja sinä satuit sopivasti kohdalle olemaan "laastari".

Vaikuttaa siltä, että olet tarkertunut itse rakentamaasi mielikuvaan siitä, että sinulla ja tällä miehellä voisi olla edelleen jotain..? Yritä nyt, hyvä nainen, kohdata todellisuus: tämä mies jatkaa elämäänsä erosta toivuttuaan etkä sinä kuulu siihen elämään, koska hän jo toisen naisen kanssa liikkuu ja esiintyy julkisesti yhdessä.

Oletko tämän säätämisjakson aikana osoittanut aitoja tunteita ja kiinnostusta miestä kohtaan vai onko se ollut jotain typerää peliä, soutamista ja huopaamista?

Ehkä hän on kypsähtänyt säätämiseen ja etsii huomiota ja jotain aitoa.

Luulen kyllä tehneeni tunteeni hänelle selväksi ja jos hän olisi ollut aidosti kiinnostunut minusta hän olisi tehnyt jotain sen eteen. Keskustelimme ennen paljon asioista sen jälkeenkin kun hän erosi ja tuon seksin jälkeen hän kyseli, että jos meistä voisi tullakkin jotain mutta luulen kyllä, että se oli krapulaisen puhetta me kun päädyimme seksiin känni illan jälkeen. En vain voi ymmärtää miten hän voi itseään puolet nuorempaan ihastua siis tämä nykyinen nainen joka on kuvioissa? Mies näytti eilen komealta huomasin ja tunnistin hänet heti. Hän on myös sanonut, että ei pysty olemaan yksin vaan hän kaipaa aina jonkun ihminen rinnalleen. Mutta miksi minä en ole rakastettava?

Varattuihin ei kannata koskea. Siitä ei seuraa muuta kuin itkua.

Tuntuu vaan kerta toisensa jälkeen, että minun olisi parempi unohtaa miehet koska olen todistanut sen, että kaikki miehet ovat samanlaisia paskoja hyväksikäyttäjiä. Vihaan miehiä tällä hetkellä. Ehkä kaikki ei vain ansaitse rakkautta ja minä kuulun siihen. En saa eilistä näkyä pois silmistäni. Tekisi mieli oksentaa. Miten pääsen nopeiten yli tästä ja miten saan itseni rakennettua vahvaksi siihen mennessä jos taas törmään heihin tai tähän mieheen en halua sitä, että joka kerta kun näen heidät/hänet, että murrun totaalisesti? Viikonloppuna olen lähdössä eripaikkakunnalle mitä kyllä odotan kuin kuuta nousevaa saan vähän eteisyyttä asioihin ja kyllä todellakin tulen pitämään hauskaa sen olen ansainnut!

Mä luulen, että se ongelma on nimenomaan siinä, että sinä kuvittelet itse olevasi huono ja ettet ansaitse rakkautta. Eli kun toinen käyttäytyy huonosti, hänen käytöksensä ei olekaan hänen vikaansa, vaan sinä luulet että se on sinun. Kun tulee epäonnistuminen rakkaudessa, vika ei olekaan siinä että se toinen valitsee toisin, vaan sinä luulet että se on sinussa. Kun toinen tekee jotain typerää, tottakai se sattuu, mutta miksi käännät viat aina itseesi, niinkuin voisit muka hallita toisten tunteita ja tekoja? Et voi, voit vain esittää omat toiveesi, ja katsoa mitä tapahtuu. Ei toisten teot, tunteet ja valinnat ole sinun vikaasi, huonouttasi ja merkki siitä ettei sinua muka voisi rakastaa.

Sinulla on todella huono itsetunto ja se saattaa kyllä aiheuttaa sitä, että keräät itsellesi niitä ihmisiä, jotka vastaavat tuohon luuloosi. Lisäksi toipumisesi kestää ja katkeroidut kun aina kannat toistenkin virheitä itsessäsi.
Mitä jos sinulla on vaan ollut huonoa säkää, vaikka olet rakastetta? Mitä jos oletkin hyvä tyyppi, jolla on oikeus ajatella että suksikoon v**uun koko äijä, jos ei osaa pitää tekojaan ja puheitaan samalla, jos lupaa että teillä on jotain ja nuolee jo seuraavaa: mitä jos sinulla on aihetta suuttua eikä masentaa itseäsi?
Tuon huonon itsetunnon takia saatat uskoa helposti pelimiehiä, jotka kertovat miten kaipaavat jotain. Unohtaen mitä itse kaipaat.
Tuon takia, uskot helposti, et tutustu ja lisäksi piiloudut ja sekoat varattuihin: hänhän oli vasta tekemässä eroa, eli et halunnut nähdä, että sinä voit tosiaan olla pelkkä väline eroon. Miksi annoit itseäsi kohdella noin?

Minusta on hyvä, että näkee käytöksessään korjattavaa ja korjaa sitä, mutta nyt et nää kun vikoja ja taas vikoja ja kannat toistenkin viat etkä korjaa mitään.
Olet todistamalla todistanut itsellesi kyllä että et osaa valita, pitää puoliasi, nää itsessäsi mitään arvokasta... Ja se sinun pitää heti lopettaa. Eli, suosittelen kuten kaikille, muutamia juttutuokioita psykologin kanssa. Treeniä itsetunnon parantamiseen. Oman elämän kohentamista, tee asioita mitkä vahvistavat itsetuntoasi ja omanarvon ja pärjäämisen tunnetta. Pidä vähän aikaa vaikka päiväkirjaa ja mieti omat viat mutta yhtä paljon vikoja siitä toisesta. Älä pidä toista täydellisenä.
Keskity enemmän pitämään tosiaan hauskaa ja miksi tuommoisen yhden miehen perään itket, saithan sinäkin sitä seksiä! Et sinä mikään uhri ole, vaan ihan itse halusit seksiä ja sitten otit riskin mutta sait seksiä. Suhdetta et nyt sitten saanut, mutta ethän sinä sitä toisaalta varmistanutkaan.

Joskus käy noinkin, eikä se ole mitään ihmeellistä. Jos olet roikkuvainen ja läheisriippuvainen, mitä sinun kannattaa oikeasti tutkia ja miettiä, tulet joko aina jätetyksi koska kuristat muut hengiltä tai holhoat itsesi itsestään selvyydeksi, tulet aina petetyksi, koska sallit sen TAI kaikkein pahinta, et jonain päivänä tulekaan jätetyksi, kun narsisti näkee sinussa oivan kohteen, jota saa kohdella miten lystää. Varo sitä ja korjaa itsesi ennen sitä.

Olet ihan yhtä hyvä ihminen kun kaikki muutkin, eikä sitä muutama mies muuta miksikään. Olet ihan yhtä hyvä ja rakastettava, sinun vaan pitää itsesi nähdä se. Toivottavasti löydät keinoja millä saat asiat taas kuntoon ja saat oikeasti työkaluja, pidemmällekin.

Ei varattuihin kannata sekaantua. Olet joutunut tyypillisen varatun panokaveriksi ja siksi tuntuu pahalta. olet kateellinen ja mustasukkainen persoona, etkä kestä jos joku muu on onnellinen.

Voi kuule, ihan samanmoisessa tilanteessa olen painiskellut.
Kaiken kaikkiaan kamalinta on tämä epätietoisuus, itsetunnon menetys.
Se, mikä siinä toisessa oli niin paljon parempaa, kuin itsessä.
Rakastuninen on todella aivojen kemiallinen tapahtuma.
Minäkin tavallaan rakastuin tähän mieheen ennenkuin edes nähtiin uudestaan 25v jälkeen, pelkkien viestien perusteeella.
Vaan eipä ois kannattanut.
Hetken huumasta vuosien suru ja piina, itsetunnon menetys ja kaikkea muuta, kun ei toiselle kelvannut, vaikka kaikki oli niin hienosti ja kunnossa.
Mutta toisen rakkautta en oikeasti saanut syttymään, vaikka muuta minulle valehteli.
heti kun tuli toinen hänestä kiinnostunut, ehkä paremman näköinen sitten, niin samantien halusi minusta eroon.
Sattuuhan sellainen niin saatanasti, vaikka mitä muuta yrittää itselleen tolkuttaa.
Eikä meidän suhde loppunut ainakaan läheisyyden tai lämmön puutteeseen.
Seksi oli mahtavinta, mitä olin kokenut ja ylistinkin häntä useasti siitä puolesta, samoin hän sanoi useasti, ettei ole kokenut mitään vastaavaa ikinä, mutta silläkään ei ollut enää loppupelissä mitään merkitystä.