olen normaalipainoinen mies ja mielestäni ihan tavallisennäköinenkin mutta naista en vaan tunnu saavan. Olen keskittynyt tähän mennessä normaalipainoisiin naisiin. Siksipä taitaa olla radikaalin ratkaisun aika ja alkaa lähestymään ylipainoisia naisia, ylipainohan ei useimmissa tapauksissa ole mikään korjaamaton tila. Läskejä naisia kuitenkin kammoksutaan joten niistä voisi olla mahdollisuus saada nainen itselleen. Pitkällä aikavälillä läskien täytyy tietty kadota mutta jainun ohjauksessani nainen voisi saavuttaa sen, tietty siinä on vaara taas että reikähaukat alkaisivat hääräämään hoikentuneen naisen ympärillä mutta on pakko tehdä peliliike nyt. Siispä pullukkanaiset here I come.
aika laskea tasoa
liike
12221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oma asenne on enemminkin niin, että olen odottanut sitä ensimmäistä hoikkaa ok näköistä naista 27v miksen odottaisi vielä hetken lisää :D
Mitä edes tekee sellaisella tyttöystävällä mikä ei ole susta viehättävä, sehän olisi kaverisuhde. Ongelmallista
Ainakin sellaisen pullukamman naisen kanssa saisit kokemusta parisuhteesta. Monella kokemattomalla miehellä ongelmana ei ole kokemattomuus seksiasioissa, vaan nimenomaan kokemattomuus kommunikoinnissa, kotitöissä, kompromissien teossa, romanttisuudessa, naisen huomioimisessa jne. Supliikilla pääsee pitkälle (esim. Mikael Jungner, Hjallis Harkimo), vaikkei ulkonäöä juuri olisikaan.
Onnea etsintään!
Ja mihin perustat tämän väitteen kokemattoman miehen ongelmista? Onko esittää tutkimustuloksia asiasta vai puhutko nyt vain itsestäsi?
Onko parisuhde todellakin asia jota harjoitellaan ensin jonkun kanssa ja sitten toisen kanssa ollaan vasta tosissaan??
MInusta käsityksesi ko asioista on aika tavallakin lapsellinen ja naivi.
Hähhähhähhähhäh! Ei ihrapallo muuhun kelpaa kuin harjoitusmateriaaliksi. Niin se vaan on. RÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄ!
"Monella kokemattomalla miehellä ongelmana ei ole kokemattomuus seksiasioissa, vaan nimenomaan kokemattomuus kommunikoinnissa, kotitöissä, kompromissien teossa, romanttisuudessa, naisen huomioimisessa jne."
Kenen kuvittelit tekevän sinkkumiehen kotityöt? Ellei nyt puhuta jostain äitin luona asuvista mammanpojista, niin eiköhän koko ikänsä yksin asunut mies ole tehnyt enemmän kotitöitä, kuin suunnilleen 50/50 naisystävän kanssa jakava. Puhumattakaan lukuisista miehistä, jotka elävät parisuhteessa, jossa nainen hoitaa valtaosan kotitöistä.
Muutenkin lista sisältää asioita, joilla ei oikein ole mitään merkitystä parisuhteen muodostumisen kannalta, vaan parisuhteen ylläpitämisen kanssa. Ei kompromisseja (parisuhteen kannalta) tehdä ennen parisuhdetta, joten puutteet sen asian suhteen korkeintaan tuhoavat jo olemassaolevia parisuhteita.
Listan asiat lienee enempikin syitä, miksi monet parisuhteet eivät toimi pidemmän päälle, eivät syitä miksi "kokematon" mies ei ikinä edes pääse parisuhteeseen asti. Kommunikointi poikkeuksena, mutta ei sekään välttämättä ole mikään varma tie parisuhteseen, vaan saattaa jopa toimiessaan liian hyvin ajaa miehen kaverisektorille.
"Monella kokemattomalla miehellä ongelmana ei ole kokemattomuus seksiasioissa, vaan nimenomaan kokemattomuus kommunikoinnissa, kotitöissä, kompromissien teossa, romanttisuudessa, naisen huomioimisessa jne. "
Ei tuo ainakaan omalla kohdallani pitänyt paikkaansa. Päinvastoin itse olen saanut opettaa ns. kokeneita naisia kommunikoinnin, kompromissien teon ja muiden vastaavien asioiden suhteen. Olen myös ollut romanttisempi ja naista huomioon ottavampi kuin tyttöystävieni aikaisemmat ns. kokeneet poikaystävät. Kotitöiden tekemisenkin olen ihan itse opetellut. Ei siihen tyttöystävää tarvita.
Se hyvä puoli parisuhde kokemuksessa kuitenkin on, että sen ansiosta saa ehkä vähän enemmän itsevarmuutta olla naisten seurassa. Eli uskaltaa ehkä tehdä jatkossa paremmin aloitteita jne...
Perustan väitteeni omaan kokemukseeni. Seurustelin näin aikuisella iällä (30 ) miehen kanssa, jolla ei ollut aiempaa seurustelusuhdetta, kun taas itselläni oli ehtinyt kertyä teini-iästä saakka niitä seurustelusuhteita.
Seurustelemattoman miehen kanssa oli mm. seuraavia ongelmia:
- pidemmän päälle miestä ahdisti oman ajan puute, jota on hieman vaikeampi järjestää silloin, jos asutaan jo yhdessä
- mies ei oikein kestänyt naisten "toimenpiteitä" eli kuukautisia, säärikarvojen poistoa tms. Edelleenkin niitä oli aika hankala salata, kun kerran yhdessä asuttiin
- mies oli teinimäisellä tavalla mustasukkainen. Mustasukkaisuus yleensä vähenee iän ja parisuhdekokemuksen myötä, kun itsetunto kasvaa
- mies ei osannut keskustella rakentavasti parisuhteesta, ei halunnut puhua että mitä hän haluaa seksissä jne
- jos halusin jutella esim. siitä, mitä minä haluan seksissä, niin mies otti sen heti henkilökohtaisena moitteena ja suuttui, kun en enää rakasta häntä
- rahan käyttö. Mies oli tottunut käyttämään rahansa kokonaan itse ja hän tajusi, että kuluja pitää jakaa, mutta silti häntä ärsytti, että esim. sähköä meni enemmän kuin ennen (vaikka minä maksoinkin laskusta puolet) ja hän koki sen ahdistavana, että edellytin yhteisten kulujen maksamista eräpäivänä (en tietenkään halua maksaa itse viivästyskorkoja turhaan, mikä taas ei ollut hänelle ongelma).
Tietenkään tämä kaikki ei liity parisuhdekokemattomuuteen, vaan henkilöön itseensä, mutta tällä 30 miehellä oli paljon sellaisia teinipoikamaisia käyttäytymisen piirteitä, jotka on tuttuja omalta teiniajalta. Olen ihan varma, että hänellä on paljon paremmat tiedot ja taidot parisuhteesta, kun hän on "harjoitellut" minun kanssani sitä parisuhdetta muutaman vuoden ajan.
Jos löytää sopivan kumppanin (esim. AP sen pullukan naisen), niin TIETENKÄÄN sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, etteikö hänen kanssa voi solmia loppuiän kestävää suhdetta. Tarkoitin vain sitä, että alussahan kun esim. tavataan baarissa tai nettitreffeillä, niin sitä vasta tutustutaan ja sen jälkeen vaihdetaan puhelinnumeroita, tavataan uudestaan ja pikkuhiljaa tutustutaan toisiin. Se ei siis välttämättä ole heti seurustelua. Jos on täysin kokematon parisuhteesta, niin jo se deittailu ja tapailu voi olla hyvää harjoitusta, vaikkei vielä heti ekan kohdalla päästäisikään parisuhteeseen saakka. En tiedä, että ymmärrätkö pointtiani, mutta usein jo pelkkä deittailu (ilman seksiä ilman seurustelua) aiheuttaa jo sen, että osaa jutella vastakkaisen sukupuolen kanssa rennommin ja sitä kautta ne mahdolisuudetkin paranevat.
jos sun sosiaaliset taidot ovat 0 niin eikai semmoisesta nyt kukaan kiinnostu!
tai olet jos olet esittäjä/epätoivoinen/mielistelijä. se kun paistaa aika kauas, jos sä et ole sinut itsesi kanssa niin aika harva moiselle alkaa henkilökohtaiseksi psykiatriksi
Hieno ja hauskakin aloitus. Todella moni mies tai nainen on saanut toisen osapuolen kilot katoamaan, kun yhdessä on alettu harrastaa liikuntaa ja hyviä elintapoja. Monesta pullukkanaisesta mies voi saada esiin todellisen naisen, kun osaa kehuilla ohjata häntä. Ja moni nainen saa esiin pullukkamiehestä mitä vaan, kun osaa ohjailla asioita eteenpäin. On kuitenkin muistettava, että enemmän parisuhteessa painaa se, mitä siellä aivopoimuissa tapahtuu, millainen käytös ja kyky ymmärtää omaa nenää pidemmälle toisella on, kuin kilojen vähys.
Itse olen nainen, jo iäkkäämpi, mutta pidän huolta itsestäni salilla käyden ja lenkkeillen. Olen ns. kivannäköinen ja reipas.Etsin aikani itselleni kivaa miestä mutta totesin, että ns. hyvännäköiset miehet olivat sisältä ihan muuta. Sitten löysin ylipainoisen, kaljun, työttömän, mutta hyvää elämää viettävän, rehdin pohjoisen miehen.
Lihavissa naisissa on vaan se vika, että lihavuus on merkki myös henkisistä ongelmista, itsekurin puutteesta, laiskuudesta jne.
Paljon mukavampia naisista löytyy niistä hoikista. Lihavista löytyy kusipäitä ihan yhtä lailla ja luulevat vielä ansaitsevansa jonkun Ridge Forresterin, kun ovat naisiksi syntyneet.
Mieluummin kehittäisin iskemistaitojani kuin alentuisin läskiin.
Hoikilla naisilla on yleistäen se nimenomaan ongelma tämä että vähän stailataan ja meikataan ja mennään bestiksen kanssa yökerhoon tanssimaan, ja sitten vaatimuslista miestä kohtaan on kuussa asti millainen hunksi Sarasvuon supliikilla edes saa lähestyä ja tottakai sitä on kivempi olla sinkkunainen kuin oman tasoisen miehen kanssa. Jos mies ei suostu kehittymään parisuhteen aikana, on se aivan oma voi voi. Jos ei osaa kysyä ja toinen ei ymmärrä kuunnella on sama minkä tasoiset ihmiset koettavat elää yhdessä kun ajatuksien lukeminen on silti useimmille hankalaa. Asioista tulee puhua. Lähes kaikki miehet haisee kesähelteillä, sukat on kammottavaa lemua, karvoja siellä täällä. Miehen huoltokin vaatii yksityisyyttä.
Toisekseen, 99% naisista on kokeneempia kuin nämä 30vee ikisinkkumiehet, joten turha edes ajatella että tavis-hoikkamies on kiinostuksellaan jotenkin "lahja" ylipainoiselle naiselle joka kyllä tietää että ihan jokaiseen ei tarvitse tarttua. On näet täysin naisten markkinat.
Testaa itsesi kysyntä. Mene nettideittiin hyvällä omalla kuvalla, asiallisella profiililla ja realistisilla naisvaatimuksilla. Millaiset muijat vastaa jos vastaa?
Sitten b, jos pääset makusi mukaisen naisen kanssa ulos, on jo kaikki hyvin. Kemia ja kipinä ratkaisee loput.
Jos saldo on nolla tai parin vastauksen kiitos moi- naisia, niin sitten on se valitettava tosiasia että komeus ei riitä.
Kokematon mies on monessa asiassa parempi kuin paatunut naistenmies, että naisen on helppo suostutella tiskin pesuun, roskien vientiin ja pyykkien narulle vientiin. Kokenut mies varmaan sanoisi "v*ttu muija, meen kaljalle jätkien kanssa katsomaan jääkiekkoa, tuun ennen yhtä.".
Korostan että naisen paino ei ole MA:n mittari.
Normaalipainoiset naiset saadaan ihan samalla tavalla kuin ylipainoisetkin. Jos et onnistunut ensimmäisten nappaamisessa, tuskin onnistut jälkimmäistenkään kanssa.
Ylipainoisilla ei ole sen vähempää kriteereitä miehille kun normeillakaan. Nainen tekee aina lopulta sen valinnan ollako yksin vai tyytyäkö tähän mieheen, ja useimmiten heidän valintansa on että parempi yksin kun tyytyä epäkiinnostavaan mieheen.