Nythän kevät on kohta muuttumassa kesäksi. Minulla on kevään aikana ollut sellaisia hetkiä, jolloin olen tuntenut oloni melko seksikkääksi johtuen positiivisesta asenteesta, valosta, hyvästä ruokavaliosta ja liikunnasta. Mutta voisinko kuitenkaan sanoa tunteneeni itseäni seksuaaliseksi?
Kun lueskelen naisten foorumeita, kuulen minkälaista amismusiikkia kuntosalilla soi ja näitäkin foorumeita, niin tunnen taas itseni aika viattomaksi.
Monesti kaupungilla kävellessäni saatan katsoa jotain naista ilmeettömällä naamalla ja mieleeni tulee jotain juttuja, joita ei saisi sanoa. Ne eivät ole mitään hirveän 'pahoja' tai räikeitä, mutta sellaisia vähän machoja ja viriilejä kuitenkin. Samalla ne sanat tuntuvat kuitenkin valheellisilta, hullunkurisilta ja ikään kuin jonkun muun keksimiltä, koska ne ovat ristiriidassa biologisen todellisuuden kanssa. Ne naiset eivät kuitenkaan kiihota aistejani sillä tavalla, mikä voisi johtaa mihinkään toimintaan ja oikeaan tyydytykseen ja mielihyvään.
On ikään kuin olisin joku 80-vuotias pappa, joka kertoilee miten hoitelisi teininaisia kun tilaisuus vain tulisi*, mutta ei kalkkeutuneilta verisuonilta ja matalalta testosteronilta enää pysty mihinkään. Ja samanlaista on ollut n.22-vuotiaasta asti, tai aikaisemmin. En muista enää. Jotenkin lohdullistahan on tuo siinä mielessä, että kun lähtötaso on ollut niin matala, niin mitään suurempaa huononemista ei ole voinut huomata.
Seksuaalisuuteni alkoi muovautua nykyiseen muotoon n.20-21v ikäisenä, kun olin nettikontaktissa useisiin eri mesenaisiin ja chatnaisiin. Tuona aikana käsittelin pikakelauksella monet vähän nuoremmille vuosille kuuluvat tunne-elämykset ihastumisineen sun muineen. Sikäli kun oikein muistan, varsinainen tuhmien/seksin ajatteleminen kiihotti minua jo melko heikosti tuossa vaiheessa. Pian sen jälkeen totuin pornoon ym.viihteeseen ja visuaalisiin ärsykkeisiin lähes täydellisesti. 19-vuotiaana nuo olivat vielä melko uusia asioita, ja myös itsetyydytystauot näyttivät tuovan lisää mielenkiintoa asioihin. Osa johtuu varmaan ihan puhtaasti iästä ja muista asioista mitä tässä on tapahtunut (kroonisen sairauden muuttuminen toiseksi, lääkitys jne.) mutta tietysti haluaisin ajatella psykologisen vaikutuksen olevan tärkeämpi...jos se nyt mikään oikea lohtu on.
Tuolloin 19-21v ikävuosina sain mesenaisten kanssa keskustellessa erikoisia orgasmisia supistuksia vatsan ja lantion alueelle, jotka esiintyivät jonkin aikaa myös myöhemmin yöllä sängyssä. Joskus ne olivat jopa sietämättömän pitkäaikaisia ja sitkeitä. Sen jälkeen niistä ei ollut tietoakaan. Samaan aikaan joku tietty musiikkikappaleen kohta saattoi antaa salilla ollessa sellaisen sähköisen lisävoiman sykäyksen, että pystyin äkillisesti tekemään vielä pari toistoa lisää yliraskaalla painolla. Tuokin ominaisuus on supistunut lähes olemattomiin.
Kun lueskelen naisten foorumeita, kuulen minkälaista amismusiikkia kuntosalilla soi ja näitäkin foorumeita, niin tunnen taas itseni aika viattomaksi.
Monesti kaupungilla kävellessäni saatan katsoa jotain naista ilmeettömällä naamalla ja mieleeni tulee jotain juttuja, joita ei saisi sanoa. Ne eivät ole mitään hirveän 'pahoja' tai räikeitä, mutta sellaisia vähän machoja ja viriilejä kuitenkin. Samalla ne sanat tuntuvat kuitenkin valheellisilta, hullunkurisilta ja ikään kuin jonkun muun keksimiltä, koska ne ovat ristiriidassa biologisen todellisuuden kanssa. Ne naiset eivät kuitenkaan kiihota aistejani sillä tavalla, mikä voisi johtaa mihinkään toimintaan ja oikeaan tyydytykseen ja mielihyvään.
On ikään kuin olisin joku 80-vuotias pappa, joka kertoilee miten hoitelisi teininaisia kun tilaisuus vain tulisi*, mutta ei kalkkeutuneilta verisuonilta ja matalalta testosteronilta enää pysty mihinkään. Ja samanlaista on ollut n.22-vuotiaasta asti, tai aikaisemmin. En muista enää. Jotenkin lohdullistahan on tuo siinä mielessä, että kun lähtötaso on ollut niin matala, niin mitään suurempaa huononemista ei ole voinut huomata.
Seksuaalisuuteni alkoi muovautua nykyiseen muotoon n.20-21v ikäisenä, kun olin nettikontaktissa useisiin eri mesenaisiin ja chatnaisiin. Tuona aikana käsittelin pikakelauksella monet vähän nuoremmille vuosille kuuluvat tunne-elämykset ihastumisineen sun muineen. Sikäli kun oikein muistan, varsinainen tuhmien/seksin ajatteleminen kiihotti minua jo melko heikosti tuossa vaiheessa. Pian sen jälkeen totuin pornoon ym.viihteeseen ja visuaalisiin ärsykkeisiin lähes täydellisesti. 19-vuotiaana nuo olivat vielä melko uusia asioita, ja myös itsetyydytystauot näyttivät tuovan lisää mielenkiintoa asioihin. Osa johtuu varmaan ihan puhtaasti iästä ja muista asioista mitä tässä on tapahtunut (kroonisen sairauden muuttuminen toiseksi, lääkitys jne.) mutta tietysti haluaisin ajatella psykologisen vaikutuksen olevan tärkeämpi...jos se nyt mikään oikea lohtu on.
Tuolloin 19-21v ikävuosina sain mesenaisten kanssa keskustellessa erikoisia orgasmisia supistuksia vatsan ja lantion alueelle, jotka esiintyivät jonkin aikaa myös myöhemmin yöllä sängyssä. Joskus ne olivat jopa sietämättömän pitkäaikaisia ja sitkeitä. Sen jälkeen niistä ei ollut tietoakaan. Samaan aikaan joku tietty musiikkikappaleen kohta saattoi antaa salilla ollessa sellaisen sähköisen lisävoiman sykäyksen, että pystyin äkillisesti tekemään vielä pari toistoa lisää yliraskaalla painolla. Tuokin ominaisuus on supistunut lähes olemattomiin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Huomasin silloin 20-21v vuotiaana että nössöt ja romanttiset fantasiat kiihottivat minua ei-tahdonalaisesti huomattavasti enemmän kuin varsinainen seksin ajattelu ja itsetyydytykseen kuuluvat perusfantasiat. Eli toisin sanoen sain erektion ajattelemalla jotain lyhytaikaista ihastustani ja kaikkIa Disney-leffamaisia juonikuvioita asian ympärillä.
Tietenkään tällaisen toiminnan elämiseen todellisuudessa ei ollut mahdollisuuksia.
Sittenhän ei mennyt kovin kauaakaan, kun tuli kesä 2007 ja asiat alkoivat taas mennä pikakelauksella eteenpäin. Ensimmäisen yön häveellinen puoli-impotenssi vaihtui sitten pian täydelliseen sellaiseen. Selittäisin tätä jotenkin sillä, että tämä kesäinen kuvio rakentui niin tiukasti perusseksuaalisuuden kuvioiden mukaan ja stereotyyppisiin odotuksiin miehen ja naisen roolista. Toki itseluottamukseni oli huonompi tuohon aikaan, ja se heikensi entisestään pakkosamaistusta tähän asetelmaan. Ehkä jos olisin tuntenut itseni rakastetuksi (mistään objektin asemasta nyt en tietenkään uskaltaisi haaveilla) ja ote olisi ollut kirjaimellisesti ja kielikuvallisesti jotenkin hempeämpi, niin olisin saattanut päästä tuohon kyytiin mukaan. Ilman noiden tunnelukkojen aukaisemista ei kuitenkaan tule oikein mitään.
23-vuotiaana olin kyberkontaktissa teininaiseen, tavalla joka kyllä kiihotti hieman. Sen jälkeen en ole saanut ihan samanlaista vaikutusta aikaan. Se tuntui kuitenkin helpottavalta silloin tapahtuessaan, koska se hälvensi pelkojani siitä, että olisin tullut impotentiksi terveysongelmien takia.
Nykyaikana olen keksinyt tai päätynyt erilaisiin tehokeinoihin tai psyykkisiin reitteihin, jotka sitten johtavat tyydyttävään tulokseen. Kun hyväily ei muutoin meinaa onnistua, ajattelen usein alaikäisiä teininaisia ja jotakin vähemmän pornomaista eroottista kuviota. Jos minulla olisi joku tosielämään perustuva, aikuisempi fantasiakohde, niin sekin kävisi, mutta sellaista ei ole. On helpompi liittää tuollaiset ajatukset näennäisviattomampiin teinaisiin. Näiden mielikuvien aiheuttama virkistyminen luo ponnistuslaudan, joka auttaa sitten puurtamaan päämäärän asti, ja mahdollistamaan sellaisen erektiolaadun, jonka avulla voi sitten jatkaa kliimaksiin asti, ajatellen vaikka jotain kansainvälisen perusnaiseudun edellyttämää kuviota suurpiirteisestä hyväilystä ja yhdynnästä.
Sillä tavalla tämä epävarmuus ja yksinolon pituus, yhdistettynä jonkinlaiseen emotionaaliseen kypsymiseen ja vahvistumiseen, on kuitenkin vienyt asioita eteenpäin, että olen ruvennut suhtautumaan kiihottumiskykyyn enemmän ylpeyden aiheena ja saavutuksena, siis päinvastoin kuin teinimiehiä ehdollistetaan ajattelemaan.
http://www.youtube.com/watch?v=w7CclVneVpw
"olen ruvennut suhtautumaan kiihottumiskykyyn enemmän ylpeyden aiheena ja saavutuksena, siis päinvastoin kuin teinimiehiä ehdollistetaan ajattelemaan."
SINÄ ET OLE TEINIMIES!!! vaan parin vuoden päästä 30 v. täyttävä.
En sanonutkaan olevani. Vaan kuvailin psykososiaalista kehitystä.
.....krooh zzzzz.....hrmh....zzzzz.....
http://www.youtube.com/watch?v=pAGQNrbTm2k
On rankkaa katsoa kuin muut kävelee käsi kädessä rakastuneena ja onnellisina ja itse ei saa koskaan kokea sitä rakkauden tunnetta.
Vetä sä vitu päähäs.