Olen ollut poikaystäväni kanssa pian 5 vuotta, olemme molemmat parikymppisiä ja asumme yhdessä. Minulla alkoi noin vuosi sitten pyöriä kihlat mielessä mutta haluaisin kuitenkin että poikaystäväni kosisi minua, eikä vain sovittaisi asiasta. En paljoa vaadi kosimisen kannalta ihan vaan vaikka käytäisiin romanttisella kävelyllä ja sitten hän kosisi tai jotain ihan yksinkertaista. Poikaystäväni on aina puhunut kyllä että haluaa minun kanssani naimisiin ja perheen. Olen koittanut hienovaraisesti vihjailla kihloihin menemisestä. Olen katsellut kaupungilla hänen kanssaan kihlasormuksia ja puhunut kuinka vanhempani menivät kihloihin kun olivat olleet näin pitkään yhdessä. En kuitenkaan halua painostamalla painostaa häntä kosimaan.
Pitääkö suoraan sanoa vai miten saisin hänet ymmärtämään?
Pitääkö suoraan sanoa vai miten saisin hänet ymmärtämään?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miehet eivät ymmärrä mitään, vaikka sanoisit suoraankin. Mutta parempi koittaa sanoa suoraan, niin on ainakin jokin mahdollisuus tulla jollain tasolla ymmärretyksi.
Periaatteessa noin, mies ei ymmärrä kuin suoraa puhetta, ja sitäkin satunnaisesti.
Mutta on asioita, jotka pitäisi ymmärtää ilman sanomista. Jotkut asiat menettää merkityksensä, jos ne saadaan vain pyydettäessä. Lahja esimerkiksi. Ei pyytämällä saatu ole enää lahja. Rakkautta ei edes saa pyytämällä. Uskollisuus? Kunnioitus? Halu jakaa yhdessä loppuelämä ja sen merkiksi solmia julkinen liitto?
Lottovoiton, kosinnan, rakkaudentunnustuksen ja muiden ainutlaatuisten tapausten hohto on yllätyksellisyydessä, siinä että onni potkaisee arjen keskellä. Ne on tapauksia jotka muistaa loppuelämänsä.
Naimisiin meno pilaa suhteen. Puolet liitoista päättyy eroon. Olette liian nuoria naimisiin.
Samaa mieltä. Ja olen muutenkin sitä mieltä että teiniliitot toimii vain harvoin. Jos olette parikymppisiä ja seurustelleet jo 5 vuotta niin se tarkoittaa että aloitte seurustelemaan about 15v iässä.
En haluaisi olla kyyninen tai pateettinen mutta suurin osa teiniliitoista tuhoutuu juurikin vähän yli parikymppisenä. Onhan nuo nähty moneen otteeseen. Itse en tiedä yhtäkään pariskuntaa jotka olis ollu yhdessä vielä 3-kybäsenä jos aloitti alaikäisinä. Tosin joku täällä palstalla sanoi että juu silleen se meni heillä. Mutta sanoisin että ehkä 1 sadasta teiniliitosta onnistuu. Johtuu juurikin siitä syystä että ihminen on kehittyvä otus ja iän mukana kehittyy ja kasvaa ihmisenä jolloin herää uusia kysymyksiä elämän mielekkyydestä ja mielipiteet muuttuvat radikaalisti. ja huomaa ehkä että se nuoruus jäi vähän elämättä ja alkaa kaipaamaan sitä.
Sinuna en menisi kihloihin tai naimisiin ja voi olla että kaverikin on saavuttanut tilan jossa miettii suhteenne järkevyyttä. Sanominen helppoa, puhuminen vaikeaa. Kysy haluaako hän vaiko ei ja valmistaudu siihen että vastaus ei ehkä ole todellisuutta.
Olen pahoillani ap että olen pahanilmanlintu mutta ota tämäkin mahdollisuus huomioon. Toivotan kuitenkin teille onnea koska mun intressi ei ole tehdä teistä onnettomia, päinvastoin :)
Vasta 25v. jälkeen alkaa olla kehittynyt lopullinen järki päässä. Nuorempana oli "liian" ruususet kuvat mielessä.
Nykyaikana pitää ottaa huomioon mm. työttömyys / osa-aikatyöt. Opiskeluista voi jäädä kouraan pelkästään opintolaina. Niin voi käydä myös siipalle. Asuntolainan ottoa kannattaa harkita.
Lapsia ei sovi hankkia juuri rakastuneena. Ikävintä mitä voi olla, on päätyä suoraan YH:ksi. Ei mitenkään heitä halveksien, mutta siis vaan sen takia, ettei ajatellut yhtään syvällisemmin elämää.
Miksi kiirehtiä naimisiin? Hyvä suhde on kuin viini; paranee vanhetessaan. Kihloihin voi mennä, sillä sen voi vielä purkaa. Tiedän erään parin joka oli ainakin 15v. kihloissa, kunnes viimein päättivät astua avioon. Se oli hieno homma!
Jos ei ole syytä kiirehtiä naimisiinkaan miksi kihlauksenkaan eli avioitumisesta sopimisen kanssa pitäisi kiirehtiä? Jos ei ole varma asiasta ja valmis naimisiin, niin mielestäni voi hyvin odottaa kihlauksenkin kanssa? Ihan hyvin sen 15 vuotta voi olla yhdessä ilman kihlojakin ja mennä kihloihin kun avioituminen on ajankohtaista? Vaikka mitään aikarajoja kihlauksesta naimisiin menolle ei ole. Totta, että kihlauksen voi purkaa, mutta voihan avioeronkin ottaa. Itse otan kihlauksen myös vakavasti, on tietysti niitä, jotka on kihlautuneet jo useasti eivätkä päätyneet kertaakaan naimisiin.
toisilla sekin on vaan niin helppoa,mies haluaa sitoutua ja ostaa sormuksen ja yllättää. toisilla taas ei,kyllä tässä itsekin tahtoisi jo kihlasormuksen kun on seurusteltu jo tovi, ikääkin on 40. en tahtoisi itse vihjata,olisi ihana vaan saada yllätys joku kaunis päivä. mieheni on kyllä romantikko ja jos joskus saisin sormuksen, olisi varmaan romanttinen hetki. mutta en tiedä voiko nainen edes vihjata sormuksesta.
Mä olen odottanut kosimista jo 5 vuotta, koska päätin itse mielessäni, ja oon sanonu sen miehellekin, että on mun mielestä miehen homma kosia.
En syytä miestä siitä, ettei hän vaan inspiroidu tai ettei kihlautuminen merkkaa hänelle mitään, koska meillä menee todella hyvin näin avoliitossakin, itsehän sen päätöksen tein etten kosi häntä vaikka voisin sen tehdä milloin vain.
Asialla ei ole vielä niin selkeetä merkitystä koska meil ei oo muksuja.Ehkä se sitten muuttuu kun joku päivä rykäsen, että olen raskaana :) mene ja tiedä...
En mä nyt jaksa tästä kauheeta sotaakaan kehitellä, menee vaan iteltäkin päivä pilalle.
"koska meillä menee todella hyvin näin avoliitossakin"
...öööh? Avoliitto on siis avoliitto jos asutte yhdessä eikä kihlaus muuta siviilisäätyänne sinänsä mitenkään. Olette sitten vain kihloissa ja asutte avoliitossa edelleen.
..elätte avoliitossa :) menee iteki jo sekasin hih.
"Ehkä se sitten muuttuu kun joku päivä rykäsen, että olen raskaana"
kannattaa esin ottaa selvää HALUAAKO MIES sitä perhettä vai ei....
Aikas sulosta toi hih, mieheltä.....................
No mä olen vähän kait hupsu xD
se miehen "vihjailu" tarkoittaa oikeasti tätä: "JOS ollaan yhdessä 35:na niin KATSOTAAN sitä naimisiin menoa sitten"
ei ole mitään järkeä noin nuorena sitoutua vielä kun ei tiedetä kestääkö se teidän suhde. olette liian nuoria vielä moiseen
etkä sinä voi miestä pakottaa mihinkään naimisiin tai kihloihin! se on varma keino työntää hänet suhteesta ulos kun se muuttuukin yksi kaksi ahdistavaksi kun sinulle ei teidän seurustelu enää riitäkkään!
Ehkä voisit jutella asiasta painostamatta? Monet kihlautuvat niin, että kumpikaan ei varsinaisesti "perinteisesti" kosi vaan avioitumisesta jollain tavalla yhdessä sovitaan. Vai oletko vanhanaikainen sen suhteen ja kaipaat "oikeaa" kosintaa?
Luulisi miehen ymmärtävän kyllä vinkin, jos olette jo katselleet kihlasormuksia (kumman aloitteesta ja mitä mies kommentoi?) ja olet maininnut vanhemmistasi. Mutta ei parane kuitenkaan luottaa siihen. Jatkuvasti asiasta ei kannata vihjailla/puhua, mies voi ahdistua ja pitää painostuksena. Ota asia kerran selkeästi puheeksi ja jätä pallo miehelle ja odota. Mielestäni on eri asia, jos on 25-35 v ja seurustellut 5 vuotta kuin 20 v ja seurustellut 5 v.
Ja odotatko myös avioutumista piakkoin? Kirjoitat vaan, että haluat kihloihin. Ihan vaan siksi kysyn, kun se ei nykyään ole itsestäänselvyys, että naimisiinkin ollaan menossa...
Laita keittoon koskenlaskijaa.
Avovaimoni sanoo et kiire ei ole naimisiin. Olemme olleet yhdessä 11 vuotta. Naimisiin ei ole edes pakko mennä. Viihdymme ilman sormuksiakin toistemme seurassa. Meillä on yksi tyttö lapsi 4 vuotta. Aloimme seurustelee 15 vuotiaina ja olemme molemmat saman ikäisiä.