En pysty ymmärtämään miksi työhaastattelussa ei voi sanoa rehellisesti jos nykyinen/vanha työpaikka oli susi(huono). Tulee niin typerä olo holottaa jostain uusista haasteista tai muutan vastaavaa. Kun kerrankin hain paikkaa, joka oli lähes identtinen silloisen nykyisen työpaikkani kanssa. Olin varautunut kysymykseen "miksi haluat lähteä nykyisesti paikasta?" mutta, kun haastattelija sitten kysyi kysymyksen suorempaan, että "Miksi haluat meille, kun työtehtävät, työajat, toimiala, yms ovat samat kuin nykyisessä työssäsi?" Niin kerroin, että rakastan työnkuvaani, mutten nykyistä työpaikkaani, koska siellä vallitsee huono työilmapiiri.
Niin miksi ei voi kertoa, jos nykyisessä työpaikassa on asiat pielessä? En käsitätä tätä seikkaa? Voisiko joku valaista?
Niin miksi ei voi kertoa, jos nykyisessä työpaikassa on asiat pielessä? En käsitätä tätä seikkaa? Voisiko joku valaista?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Siitä voi aina herätä lisäkysymys että ehkä itse olet hankala tyyppi kun työilmapirii oli huono. Parempi on vain sanoa että kyllästyit väsyneisiin kasvoihin yms.
Ehkä jälkeenpäin voi kertoa todellisista ongelmista, mutta jos lauot heti suorat totuudet nykyisestä työpaikastasi...hmmm. voit vaikuttaa ankalata ihmiseltä, joka AY-aktivistilta.
Miten voi vaikuttaa itse vaikealta työntekijältä jos on itse lähdössä pitämästään työpaikasta / tai työtehtävästä pois sen takia kun siellä on huono työilmapiiri :D sitä en vaan voi käsittää. Sitten on jotenkin haastattelijoilla vinksahtaneet ajatukset mielestäni... Jos itse olisin haastattelija ennemmin vaan arvostaisin rehellisyyttä kuin sitä, että sepittäisi niitä latteuksia mitä kaikki vastaa! Ärsyttää siis se, kun itse tiedät miten huonosti / naurettavasti ihmiset käyttäytyy työpaikallasi ja sitten kun kerrot siitä haastattelussa sinua pidetään syyllisenä. :) ( ja työpaikalla vaihtuvuus on juuri tämän takia suuri, olen varmaan pisimpään sinnitellyt työssäni kuin kukaan aikaisempi työntekijä )
Niinhän sitä sanotaan, että työpaikan saaminen riippuu henkilökemiasta haastattelijan kanssa. Toivottavasti löydät sellaisen, joka on samalla aaltopituudella kanssasi. Ymmärrän sun pointin, oon joutunut pähkäilemään samaa asiaa lukuisia kertoja: Mitä sanoa kun kysytään miksi lähdin. Oon sitten sanonut ihan suoraan, että näin jo riittävästi, haasteita ei ollut tarjolla jne. Eipä ole enää auttanut. Epäluuloisuus ja luottamuksen puute ovat lisääntyneet näinä "sosiaalisuuden" aikoina muutenkin. Ihmiset ei taida enää jostain syystä fb-aikakaudella oikein ottaa toisiaan vakavasti. Johtuuko siitä että somessa rakennetaan omaa imagoa ja kaikki on sitä samaa kiiltokuvaa joka ei voi olla todellista...
Kukaan ei palkkaa henkilöä joka mustamaalaa omaa työpaikkaansa. Mitä laukoisit tästä paikasta jos sen saisit?
Tässä kiven välissä on koko pointti. Pitääkö jokaisen aiemman työpaikan olla niin äärimmäisen mukava? Mitään kriittistä ei saisi sanoa, koska se olisi sitten mustamaalaamista. Kun toteaa ettei paikka (josta on lähtemässä) ole vastannut sitä kuvaa minkä siitä sai hakiessaan, onko sekin paha asia?
Johtunee siitä, että 90-prosenttisesti nämä tyypit, jotka valittavat huonosta työilmapiiristä, valittavat myös kaikesta mahdollisesta muusta. Ovat siis ikäänkuin elämäntapavalittajia. Tietysti osalla on ehkä aihettakin, mutta koska suurimmalla osalla sitä ei ole, niin on turvallisempaa palkata henkilö, joka ei todennäköisesti ole tälläinen ammattivalittaja.
Ymmärrän kyllä työnantajaa tässä, sillä hankalasta työntekijästä eroon pääseminen on tehty nykyisellään niin hankalaksi, että tälläisia potentiaalisia hankalia tapauksia pyritään välttelemään. Tämä koituu tietysti niiden ns."riskiryhmään" kuuluvien, kunnollisten ihmisten harmiksi.
"Johtunee siitä, että 90-prosenttisesti nämä tyypit, jotka valittavat huonosta työilmapiiristä, valittavat myös kaikesta mahdollisesta muusta."
Karkea yleistys. Valitus ja epäkohtien huomiointi eivät ole sama asia. Onko ihme mihin suuntaan suomalainen työelämä menee, kun yrittäessään muuttaa työpaikan toimivuutta ja ilmapiiriä on automaattisesti "ammattivalittaja" ja mustamaalaaja. Saman leiman saa sitten työhaastattelussa. Mitä sitten kun haastattelija kysyy kertomaan jotain mitä muuttaisi nykyisessä tai jossain entisessä paikassa? Siihen voi vastata ympäri pyöreästi 'Oli siellä aika kylmää talvella. Lämmitys ei toiminut eikä sitä koskaan korjattu kuntoon.' Ja siinä olet taas ammattivalittaja ja mustamaalaaja...
Ihan aiheellinen yleistys: kuten itse totesitkin, valitus ja epäkohtien huomiointi eivät ole sama asia. Jälkimmäiseen sisältyy yleensä aktiivinen halu ratkaista nuo epäkohdat. Tämä taito ja halu on niillä lopuilla 10% tyypeistä, loput 90 vaan tyytyvät valittamaan.
Mutta jos itse omalla kohdallani vastaisin näin että "näin jo riittävästi, haasteita ei ollut tarjolla jne." niinkuin ylempänä neuvottiin :) niin se antaisi mielestäni vielä typerämmän kuvan itsestäni, koska olen ollut vuoden kyseisessä huonossa työpaikassa :) (joka on lyhyt mutta tässä paikassa jo varmaankin ennätyspitkä aika olla töissä edeltäjiini verrattuna) Tulisi sellainen mielikuva haastattelijalla, että no jopas näki nopeasti ja koki kaikki haasteet :) Eli mitä voisin muuta sanoa omassa tilanteessani? Ja tuo kommentti, että "kukaan ei palkkaa henkilöä, joka mustamaalaa omaa työpaikkaansa" nostattaa heti kiukun. Se, että itse "joutuu" kärsimään tätä ilmapiiriä kaiken keskellä, jossa aikuiset ihmiset mököttävät toisillee, eivät edes tervehdi toisiaan, tai ole varmaan vuosiin sanonut toisilleen sanaakaan, ja sitten saa siitä niskoilleen sen, että on itse valittaja, kun asiasta työhaastattelussa mainitsee. Koska työpaikallani tilanne on ihan naurettava. Kerrankin eräs työntekijöistä tuli yks kaks ja heitti jonkun kangasmytyn päin naamaani niin että hölähti, säikähdin ja sanoin itsekseni, että "mikä ihme tämä on" johon asiakas edessäni tokaisi, että "minun paitani". Oltiin molemmat ihan suu auki ja katsottiin kun tämä paidanheittäjä marssii mitään sanomatta huoneeseensa takaisin :D Asiakas oli siis vahingossa unohtanut paitansa työkaverini työhuoneeseen, joten hän koki sitten tarpeelliseksi asiakkaan edessä tulla ja heittää paita päin naamaani, eikä esim antaa sitä suoraa asiakkaalle tai ojentaa se minulle :D Että minäkö olen se valittaja? En edes sanonut tuossa tilanteessa mitään työkaverilleni jälkeen päin, vaikka syytä olisi ollut. Kyseessä vielä n. 50 vuotias ihminen.
Edellisestä työpaikasta ei kannata mainita mitään negatiivista. Siinä se haastattelija ( jos vähänkään ammattilainen on) mittailee kysymyksillään, kuinka oikeasti tulet toimeen ihmisten kanssa. Keskitytkö työntekoon vai onko suhdekiemurat tärkeämpiä työpaikalla...onhan se yhdenlaista kakan jauhantaa, mutta kai jokainen pystyy tsemppaamaan sen haastattelun ajan ja keskittymään siihen haettavaan työhön ja omien hyvien ja huonojen puolien puimiseen :)
Yhtä teatteriahan kokotyömaailma loppujen lopuksi on
Eli siis työhaastattelussa tärkeintä on valehdella hyvin!
Koko työhaastattelukulttuuri on mennyt Suomessa liian.. En tiedä, Eurooppalaiseksi. Itseään pitää myydä ja kehua niin perkeleesti, ja samalla yrittää olla suomalaisesti vaatimaton. Ennen riitti kun totesi, että tämän minä oaan ja työni teen. Nyt kaikki on pelkkää valehtelua..
"Miksi meidän pitäisi palkata juuri sinut"
"Miksi olisit paras tähäh työhön"
"Miksi tahdot JUURI meille töihin?"
Kuinka monella hakijalla muka on ihan oikeasti vastaukset noihin kysymyksiin? Kuka voi väittää olevansa oikeasti se vitun maailman paras ässänkassa tai siivooja, ja haluavansa just tähän mäkkäriin töihin koska se on maailman paras ja ihanin unelmaduuni? Minä ainakin haen nuita paikkoja siksi, että tarvitsen rahaa. Ja rahaa saa töistä.
Ymmärrän nuo kysymykset jossain "paremmissa" töissä, mutta ihan oikeasti, siivoojille ja hesburgerin kassoille..
Täysin samaa mieltä "turhauttaa" kanssa. Pitää sitten vaan osata hehkuttaa kuinka juuri se S-marketin kassatuoli on parempi kuin K-kaupan tai kuinka juuri hakemansa siivousfirman siivousmoppi on imukykyisempi kuin muiden.
I think they think themselves are professional (but they are not, because they just copy from some HR books), and do not would like to hear your own story, just would like to know why they should hire you, and how can you help their company.
Kannattaa valehdella, joku todella hyvä syy, koska uudessa työpaikassa ei sinua niin vaan uskota, jos kerrot totuuden jos et ole todella vakuuttava ja pätevä selittämään asiasi.
Hyviä pointteja molemmin puolin, ja sitten vähän huonompiakin joukossa.
Olen itse istunut molemmilla puolilla pöytää, ts rekrytoinut ja hakenut töitä. Rekrytoijana minua on kiinnostanut myös aina ihmisen motiivi vaihtaa työpaikkaa. Ja siihen on pääosin seuraavat syyt:
1) Kuten yllä mainittiin, hanakka vaihtamishalukkuus voivat olla merkki ihmisen omasta sopeutumiskyvyttömyydestä, toisaalta myös siitä, että ei ole valmis pitkäaikaisesti sitoutumaan toimenkuvaansa tai yritykseensä ns. "ei tiedä mitä haluaa"-tyyppi
2) Haastattelijaa kiinnostaa usein myös, onko kandidaatin odotukset realistisia haettavan paikan suhteen. Sitä pystyy peilaamaan keskustelemalla edellisistä työpaikoista ja niiden hyvistä ja huonoistakin puolista
3) Selvittää onko haastateltava tosissaan vaihtamassa. Niitäkin on nähty, jotka hakevat tai tulevat huntattuna haastatteluihin, vain vedättäkseen palkkaansa nykyisessä työpaikassa ylöspäin.
4) Haastattelutilanteessa pyritään usein myös kartoittamaan kandidaatin tarpeita johtamiselle ja kehittymisalueita. Tällä kysymyksellä voidaan yrittää siis kartoittaa myös sitä, miten tätä ihmistä voidaan tehokkaimmin johtaa, vaatiiko jatkuvaa tavoitteiden asetantaa ja ohjausta jne. ja miten ihminen reagoi eri työyhteisön tilanteisiin.
Niinpä tekisin sinuna seuraavasti. Mieti nyt todella, mitä voit itse tehdä työilmapiirin ja työviihtyvyyden paratamiseksi nykyisessä työpaikassasi, ja tee siitä suunnitelma. Mieti kenen apua tarvitset suunnitelman toteuttamiseen ja aikatauluta toteutus. Mikäli, homma ei onnistu, olet toiminut ammattilaisen tavoin, ja sinun ei tarvitse valehdella seuraavassa työhaastattelussa. Voit sitten kertoa, että ongelma nykyisessä työpaikassasi on työilmapiiri, ja että toimenpiteesi asian parantamiseksi ei ottanut tuulta alleen, etkä saanut sille johdon tukea. Tällä tavoin saisit ainakin minulta haastattelijana "täydet pisteet" tämän kysymyksen osalta.
"Voit sitten kertoa, että ongelma nykyisessä työpaikassasi on työilmapiiri, ja että toimenpiteesi asian parantamiseksi ei ottanut tuulta alleen, etkä saanut sille johdon tukea. Tällä tavoin saisit ainakin minulta haastattelijana "täydet pisteet" tämän kysymyksen osalta."
Pakko kommentoida tähän. Yksi suurimmista - Älä Ikinä Sano Näin Haastattelussa - tilannne tulee tuossa esille: johdon arvostelu. Sen jos tavallinen duunari tekee niin that's it. Vaikka olisi oikeassa ja ilmaisisi itsensä asiallisesti ja tyylikkäästi kuten "yritin muokata ilmapiiriä, mutta en onnistunut ja jäin vaille johdon tukea", lirissä oltaisiin 99,9% haastatteluissa. Johtoa ei saa arvostella ääneen elleivät tee jotain vakavia työturvallisuuden rikkomuksia tai ilmiselvää lain rikkomista. Haastattelijat etsivät sotilaita jotka eivät kyseenalaista kenraaleita. Kliseehän se on, mutta valitettavan totta.
Muuten hyvä ja avartava vastaus NanJingLu.
Olet ehkä oikeassa, kannattanee välttää juuri tuota ilmaisua. Kuitenkaan en pidä pahana jos ilmaisee lähdön syyksi näkemyserot jossain asiassa, ja kertoo miten on itse pyrkinyt asiaan vaikuttamaan.
Kiitos paljon asiallisesta ja rakentavasta vastauksesta! Omassa tilanteessani kuitenkin koen, etten voisi tehdä mitään työilmapiirin kanssa. Sillä olen itse "vain sihteeri". Työpaikallani muut täällä jo kauan olleet työntekijät (sekä PALJON korkeammin koulutetut ilmiset, kuin minä) tappelevat keskenään. Minulla ei ole ketään muuta kenelle voisin sanoa tilanteesta kuin esimieheni, joka on tappelussa itse mukana. Ja tätä on täällä kuulemma jatkunut jo monia vuosia. Tämä on niin kinkkinen tilanne. Eli mitä voisin tehdä?
Ymmärrän hyvin, että yksi ihminen ei voi työilmapiiriä muuttaa, ja asemasi yrityksessä ei ole sellainen, että voisit tehdä kohentamiseen liittyviä päätöksiä. Olen kuitenkin edelleen sen suunnitelman kannalla:
Tee se suunnitelma työilmapiirin parantamiseksi! En aio suunnitella sitä puolestasi, mutta keinoja voivat olla esim. ulkopuolisen konsultin palkkaaminen, palautteenantotyökalulen käyttöönotto, käyttäytymissääntöjen ylöskirjaaminen, konfliktitilanteiden ratkaisumenettelytapojen uusiminen, vuorovaikutustaitokoulutukset jne. Selvitä miten muissa yrityksissä tätä asiaa tehdään.
Koita miettiä valmiiksi miten, ilmapiirin tilaa ja sen kehittymistä voidaan mitata.
Yritä arvioida, mitä suunnitelman toteuttaminen voisi kustantaa.
Mutta koita myös arvioida työilmapiirin paranemisen positiivisia talousvaikutuksia, mielellään ihan rahassa. Tuon tekemiseksi on läjäpäin tutkimuksia, joihin voit nojata. Paljonko maksaa yritykselle työntekijöiden korkea vaihtuvuus? Näkyykö huono ilmapiiri asiakastyytyväisyydessä? (Paita-episodin perusteella uskoisin, että näkyy) Aiheuttaako osastojen välinen yhteistyönpuute taloudellisia tappioita? Sairaspoissaolot? jne.
Esittele sitten suunnitelmasi esimiehellesi, tarvittaessa koko yrityksen johdolle.
Uskon, että jos keräät tarpeeksi rohkeutta ja näet tarpeeksi vaivaa ja toteutat tuon, asiat kehittyvät kannaltasi joka tapauksessa parempaan suuntaan. Voi olla, että sinulle nauretaan tai asiaa vähätellään, ehkä tulet talloneeksi myös jonkun varpaille ja kärsit siitä. Ota se haasteena, ja ole valmis kestämään nilkoille potkimista :)
Uskon, että voit myös suunnitelmassasi onnistua. Varmasti saat myös liittolaisia yrityksesi sisältä suunnitelman toteutukseen, et varmasti ole ainoa, joka kärsii nykyisestä tilanteesta. Mieti keinoja, miten voit myydä ajatuksesi muille. Miten saada joku diriga tuntemaan, että sinun suunnitelmasi onkin oikeastaan hänen ajatuksensa :)?
Mutta jos tämän jälkeen haet toista työpaikkaa, ja luulenpa että hakutilanteessa pyrit hakemaan sellaiseen firmaan, jossa hyvää työilmapiiriä(=työntekijöitä) arvostetaan. Keräät varmasti pisteet kotiin haastattelussa kertomalla, mitä olet tehnyt ja kuinka olet omaehtoisesti perehtynyt asiaan ja koittanut, oman toimen ohella, pyrkinyt ilmapiiriä parantamaan. Haastattelijat ovat usein HR-ihmisiä tai rekrykonsultteja, jotka työnsä puolesta tuntevat kiinnostusta näihin asioihin.
Minusta sinulla on nyt herkullinen tilaisuus kehittää itseäsi ja boostata uraasi. Olet havainnut epäkohdan, jota muut yrityksesi työntekijät eivät näytä saavan korjattua!
Jos tunnet epävarmuutta tarttua haasteeseen, niin loppuun vielä lupaus: mikäli haluat, voin mentoroida sinua sähköpostitse, esim. kommentoida suunnitelmaasi ja antaa vinkkejä.
Hyviä neuvoja. Ne vaan ovat soveltuvia pelkästään tehtäville joista on mahdollista syntyä nousujohteinen ura. Tavallisten pulliaisten aspa hommissa ja vastaavissa ei esimiehiä ja johtoa kiinnosta nykyään minkäänlainen dialogi. "Our way or the highway." Kun ongelmia esiintyy ratkaisu, kaikkeen tuntuu olevan vuokratyö.
Neuvot ovat oikein hyviä, ja olen kiitollinen niistä. Yritys jossa työskentelen on vain niin pieni yritys, että yrityksen johdossa ei ole kuin työnantajani, ja jos hänelle esittäisin tälläisiä suunnitelmia työilmapiirin parantamiseksi hän varmaan tukehtuisi kitalakeensa.
Työnantajani on vielä erittäin pihi sekä yrittää kaikin keinoin säästää kaikessa missä voi, alussa testasi ilmeisti tarkkaavaisuuttani huijaamalla palkan maksussa!
Haluan kovasti päästä työpaikkaan, jossa työpanostani arvostettaisiin ja oltaisiin ystävällisiä kun itsekkin olen. Olen tottunut aikaisemmissa työpaikoissani saamaan työkavereista jopa ystäviä, joten tämmöinen peli ei ole minulle lainkaan tuttua ja olenkin aivan tyrmistynyt.
Mutta tilanteessani koen, että en voi tehdä asialle mitään muuta, kuin yrittää olla itse ystävällinen ja pitää hermot kasassa!
Mitä tuohon voisi vastata "miksi lähdet nykyisestä paikastasi?"
No jaa.
Itse hain johtajaksi erääseen yritykseen, ja heti alussa kerroin, että nykyisen organisaationi johto ja pitkän aikavälin strategia ovat kestämättömiä (yt:t menossa). Vaikka olin pitänyt työpaikkani, ilmaisin, ettei tällaiseen tilanteeseen päädytä jos johto seuraa aikaansa ja on sitä itse asiassa edellellä.
Konsultti (mukava mies, mutta virallinen) köhäisi pari kertaa, ja tarkensi, että todellako arvostelen nykyistä työnantajaani, ja pysyin kannassani. Pääsin jatkoon, kolme eri testiä ja haastattelua, ja lopulta finaaliin, jossa jäin kakkoseksi miehelle jolla oli kokemusta enemmän. Sain kiitosta rehellisyydestäni. Minulla on ja oli natsoja kokemukseni ja koulutukseni perusteella arvioida kriittisesti johtoa.
Kaikille en tätä suosittele. Ehkä asiat voi ilmaista lievemminkin. Itselläni toimi kemiat konsultin kanssa jo kättelyssä niin, että otin riskin.
Johtamis- ja asiantuntijatehtävissä mainitsemasi strategia on mahdollinen. Kun oma osaaminen, ulosanti rekrytoijan kanssa ja tilanteeseen sopeutuminen loksahtaa kohdalleen on tuo aivan varteenotettava suunnitelma. Haitkin johtajaksi, et rivimiehen paikkaa. Koita samaa hakiessasi Lidliin tai Hesburgeriin ja näet haastattelijan lärvistä kysymyksen: KUKA TÄÄ KUVITTELEE OLEVANSA