Työpaikkakiusattu vaiko vain liian herkkä?

Luottamusmies, henkilöstöpäällikkö...

Ei käy aloituksen kirjoittajaa kateeksi, itsekin olin eräässä tehtaassa vuokratyöntekijänä ja voin sanoa, ett se aika siellä oli suoraan persiistä. Mun ulkonäössä olevalle virheelle naurettiin avoimesti ja mut suljettiin työporukasta pois. Tauolla, jos yritin mennä oman työporukan pöytään muitten seuraan istumaan, niin kaikki lähtivät siitä pyödästä pois. Kun tuota tapahtui muutaman kerran, niin rupesin tauoilla etsimään paikkaa missä ei tarvitsisi katsella niitä kusipäitä, niin sekään ei kelvannut. Sain kuulla selän takana, siis oikeasti ne puhui mun kuullen selän takana, että pidän itseäni liian hienona siihen porukkaan, jonain prinsessana. Oma työporukka ei koskaan tervehtinyt kun sanoin huomenta tai moi, mutta toiseen vuoroon tulevat eri porukoiden väki ihme kyllä puhuivat jopa mulle ihan ystävällisestikin. Sitten lisäks pari tyyppiä sai älynväläyksen, että ne rupeavat esittämään olevansa musta kiinnostuneita ja toisilla siinä porukassa se oli hauskaa ja huvittavaa ajankulua. Satuin jopa kuulemaan sellasenkin keskustelun jossa eräs esimiesasemassa oleva tyyppi kysyi tältä toiselta hyypiöltä, ett joko se on saanut uudelta työntekijältä, se hyypiö meni nolon näköseksi, kun huomas mun olevan siinä lähellä, mutta en kuullut mitä se vastas sille kysyjälle. Myöhemmin kun se hyypiö siirtyi tehtaan perälle töihin, niin muutaman kerran sain eräällä koneella ollessani kuulla vihellyksiä sieltä perältä. Mistä tietää, mitä valheita se hyypiö oli musta siellä levitellyt. Pari kertaa mulla keitti yli pahasti, kun sellanen muija tuli mulle neuvomaan työnteossa, joka itse oli ollut muutaman vuoden hoitovapaalla ja oli itse joutunut opettelemaan hommat uusiksi. Mä olin joka päivä siinä vaiheessa tehnyt sitä työtä parisen kuukautta putkeen. Näpäytinkin sille takasin ja jopa näytinkin että minkä työvaiheen se itse oli jättänyt tekemättä, eipä tullut sen jälkeen päätä aukomaan. Kerran olin apuja vailla, kun oli sellanen juttu, jota en ennen ollut tehnyt, pyysin yhdeltä naiselta apua. Vähän olin hölmistynyt, kun se muija vaan jatkoi omaa työtään, eikä edes vilkaissut muhun päin vaikka kysyin uudestaan. Onneksi yks fiksumpi nuori mies auttoi ja neuvoi mua ettei koko urakka olis tyssännyt siihen. Ehkä mun olis pitänyt mennä polvilleen rukoilemaan, kädet ristissä siltä muijalta apuja. Se nainen oli muutenkin erikoinen, ylitöissä ollessamme tuli tauolla jopa samaan pöytään mun kans ja juttelikin mulle, mutta seuraavana arkipäivänä, kun erehdyin yrittämään taas kerran oman työporukan pöytään istumaan, niin tämä muija meni hämilleen ja lähti samantien siitä pöydästä pois. Enpä toista kertaa enää sen muijan kans juttusille ruvennut. Ylitöissä oli mukavampi käydä, koska harvemmin siellä oli omasta työporukasta ketään ja siellä oli muista työporukoista mukavia henkilöitä, joiden kanssa pystyi jopa juttelemaan ja käymään tauoillakin yhdessä. Hain muualle töihin ja erehdyin siitä mainitsemaan yhdelle työkaverilleni ja pyysin ettei sanois siitä muitten kuullen. No, tämähän möläytti asiasta isoon ääneen ja siitäkin sain kuulla kuittailuja, ettei sinne kyseiseen paikkaan ketä tahansa oteta töihin. Onneks pääsin sinne hakemaani paikkaan ja kun muut saivat siitä kuulla, eipä enää vittuilleet ääneen selän takana. Työ itsessään ei ollut mitään vaikeaa tai raskasta vaan se porukka siellä teki siitä ajasta tosi helvetillisen kestää. En ollut ainoa jolla oli vaikeuksia sen porukan kans, yks uskovainen tyttö joutui sen porukan muijien hampaisiin ja kiusattavaksi. Kerran kun se tyttö oikeasti tuli tauolle, hän itki, kun oli joutunut kuuntelemaan samalla linjalla olleiden muijien ilkeilyjä tietyistä asioista, jotka uskoville on arkoja asioita, niin mä kiehahdin. Isoon ääneen tauolla kailotin niin että ne muijat varmasti kuulivat että mitä mieltä mä tuollaisesta käytöksestä, tais osua kun muutama oli häpeissään kun ohi menivät. Luulenpa että sen ajan kun olin siellä, niin sitä tyttöä ei niin kauheasti kiusattu. Mutta myöhemmin lähdettyäni kuulin yhdeltä siellä olleelta , että sama meininki oli palannut. Aloittajalle toivotan tsemppiä. Jos on mahdollista, niin vaihda työpistettä tai työvuoroa siellä tehtaassa. Jos ei muu auta, niin mene liittoosi kertomaan tuosta, luulisi sun pomonkin silloin tekevän asialle jotain, kun liitto puuttuu asiaan. Tai kerro luottamusmiehelle, kyllä sullakin on samat oikeudet kuin tavallisilla työntekijöillä vaikka vuokratyöntekijä oletkin. Tai ota yhteys suoraan tehtaan ylimpään johtoon eli sun pomos esimieheen.

Kuule ainut konsti tuollaisille idiooteille on se että kysy niiltä suoraan että mitä asiaa neideillä oikein on. Olen itse ollut 30 miehen kanssa työssä ja siihenkin rintamaan kuului tällaisia neitejä jotka yrittivät olla muka tehtaan napoja.
Miehet kuulostavat siltä kuin heiltä on jäänyt luojalta paljon saamatta.

Mikä v-u niitä ihmisiä vaivaa, kun pitää ottaa iloa toisten kiusaamisesta? Miten h-n alkeellisella tasolla täytyy aivotoiminta olla, että saa jotain kiksejä toisen ihmisen alentamisesta?

Vähättely ja nolaaminen on ollu vuoden ajan päivittäistä. Kiusaaja on itse pomo. Jokainen vapaa aika menee pahanolon vallassa. Olen koulunkäynti avustaja ja tykkään työstäni ja pidän itsäni kohtuullisen pätevänä. Onneksi useimmat työkaverit arvostavat työtäni ja antavat positiivista palautetta. En tiedä luottamusmiestä meidän työyhteisössä koska olen koko koulun ainoa avustaja.Menen lukkoon kun tämä "pomo" simputtaa vaikka mieli tekisi sanoa vaikka mitä. Tekisi mieli hakea saikkua heti mutta en tiedä saako pahasta olosta. Olen aika pulassa.

Meillä työpaikassa on samanlaista periaatteessa "huomaamatonta" kiusaamista. Yksi nälvii kyllä minkä kerkiää, ja aina kun tulee uusi tyyppi töihin, tämä yksi tarkkailee ensin millainen se on, sitten iskee kimppuun. Joko suoralla vttuilulla tai hienovaraisilla ilmeillä ja eleillä, esimerkiksi kun uusi (tai ennestään tuttu uhri) sanoo jotain, tämä kiusaaja saattaa muljautella silmiään läpeensä omahyväisenä virnuillen, tyrskähdellä ja kun kysyy, mikä on niin hauskaa, vastaa vain "Ei mikään." ja jatkaa virnuiluaan. Lisäksi puuttuu kaikkien muiden tekemisiin, hakemalla hakee niistä huonot puolet ("ihan hyvinhän sinä tuon teit, mutta kyllä minä olisin tehnyt sen paremmin", "aika vtun tyhmän näköinen tuosta ainakin tuli, mikset tehnyt ..." ja esittää sitten omat teoriansa, jne.jne.) Työnjohtaja suojelee tätä kiusaajaa, koska heillä on yhteisiä vapaa-ajan juttuja. Työnantaja taas on täysin työnjohtajan vietävissä, eikä paljoa ehdi tarkkailla, mitä alaiset oikeasti tekevät.

Sitten on toinen, joka alkuun oli aivan ystävällinen ja kohtelias, availi ovia ja tervehti aamulla ja iltapäivällä kotiin lähtiessäkin sanoi heipat, jutteli mukavia ja auttoi, jos pyysi apua jossain tehtävässä. Huomattavaa on, että tämä ihminen oli alkuun napit vastakkain työnjohtajan kanssa. Nyt on luikerrellut tj:n suosioon hänkin, eikä enää viitsi aamulla tervehtiä, ei edes vastaa, jos hänelle sanoo huomenta. Kulkee päivän mittaan ohi kuin olisi jotenkin parempi ihminen ja sitten mulkoilee jos käy kysymässä jotain työhön liittyvää. Tupakkaseuroissa puhuu pahaa niistä, joille ennen oli ystävällinen. Kysyttäessä, mikä piru häneen on tullut kun täytyy noin radikaalisti muuttua, vastaa vain naksuttelemalla kieltä ja muljauttelemalla silmiä seinille.

Kun tällaisista asioista kertoo tj:lle tai häntä ylemmälle johdolle, toteamus kuuluu vain "älä ota niin henkilökohtaisesti, älä ole niin herkkänahkainen!"

Kyllä tervehtimiset sentään kuuluvat hyviin tapoihin ja jos niitä ennen harrastettiin mutta täysin yhtäkkisesti ei enää voidakaan moikata ja katsotaan nenänvarttaan pitkin, niin kyse ei mielestäni ole liiasta herkkänahkaisuudesta. Ärsyttämään pistää tuollainen, kun työpaikkakiusaamista ei oteta tosissaan. Toinen näistä kiusaajista sanoi jopa tj:n kuullen, ja tasan sitä tarkoittaen, toista työntekijää mitään tajuamattomaksi idiootiksi, eikä työnjohtaja korvaansa lotkauttanut.

Raskasta olla koko päivä laitoksessa, jossa ei voi puhua kenenkään kanssa (edes työtä koskeviin kysymyksiin ei saa vastausta / vastaus on muotoa "Oletkos vähän tyhmä kun et tuota tajua?")

Jos siis joku kokee toisten käytöksen ikäväksi, se ei ole "herkkänahkaisuutta", vaan oikeasti häiritsee tätä ihmistä. Mikä yksikään pomo on väittämään, ettei jokin asia loukkaa toista?

Entisellä työpaikallani eräs kieroilija (nainen) kertoi kaikille miten en puhu hänelle mitään enkä tervehdi. Tosin ei kertonut syytä siihen. Syy oli selkäni takana tapahtuva paskanpuhuminen ja ilmapiirin lietsominen minua vastaan.
Kunnes sitten lopulta tämän kieroilijan käytökseen tehtiin stoppi, tosin sama peli alkoi uudelleen jonkin ajan kuluttua.
Joskus siihen tervehdittömyyteen todellakin löytyy syy. Miksi tervehtiä sinua selän takana haukkuvia ihmisiä?
Jokin itsekunnioitus minulla itsellänikin sentään on.