Olen seurustellut miesystäväni kanssa yli 4vuotta. Olen itse 22vuotias, ja mieskaverini 26vuotta. Asumme niin ikään yhdessä.
Suhteessamme on pääosan ajasta mennyt hyvin. Joitakin kuukausia sitten miehellä alkoi ilmetä "outoa ahdistusta" ja etenkin sosiaaliset tilanteet tuottivat hänelle jonkinlaista ahdistusta. Hänen kertomansa mukaan hänen on vaikea kohdata ihmisiä, etenkin naispuoleisia. Häntä jopa ahdisti mennä kaupan kassalle, jos kassa oli nainen. Hän on käynyt psykologilla ahdistuksensa vuoksi jo usean kuukauden.
Itse oon ajatellut asioita ja tuota miehen ahdistusta ja ns. sosiaalisten tilanteiden pelkoa/naisten kohtaamisen pelkoa. Jotenkin epäilen, että osittain hänen ahdistukseensa saattaisi liittyä eräs tapahtuma, joka tapahtui suhteemme alussa.
Meille tuli suhteemme alkuaikoina, juuri kun olimme muuttaneet yhteen, pieni kina jonka seurauksena lähdin kaverini luo illaksi ja mies jäi yksin kotiin. Halusimme molemmat hetken rauhaa toisiltamme siitä kina-tilanteessa.
Kun palasin kotiin selvisi, että mies oli juonut tukkihumalan ja makasi kotona sammuneena. Hän oli jättänyt tietokoneensa auki ja siinä oli avoinna keskustelu jonkun henkilön kanssa. Menin lukemaan avoinna olleen keskustelun.
Mieskaverini oli netitse jutellut jonkun naisen kanssa, kertonut kinastamme ja siitä miten olen vittumainen akka. Lisäksi mies oli samassa keskustelussa kehunut tämän naisen ulkonäköä ja sanonut, että tähän naiseen verrattuna ulkonäöllisesti minä en ole mitään pelkkä rumilus ja nainen oikea seksipommi, ja ehdotellut tapaamista naisen kanssa tulevassa.
Otin asian miehen kanssa esille ja hän kertoi sitten, että nainen oli vanha nettituttu foorumilta ja aikoinaan olivat kerran tavanneet ja jonkinlaista ihastumista oli ollut ilmassa, mutta siittä oli kuulemma aikaa jo kauan, vuosi ennenkuin edes tunsimme toisiamme miehen kanssa. Mies oli kuulemma kinasta ollut niin pahoin mielin, että oli humalassa mennyt sitten naiselle puhumaan ja vihaisena sanonut minusta ilkeästi ja halunnut "kostaa" tuota kautta minulle, omalla typerällä tavallaan humalaisena päähänpistona. Selvin päin hän ei enää edes muistanut käyneensä naisen kanssa keskustelua ja jouduimme sen yhdessä sitten lukemaan jotta miehen muisti alkaisi pelata.
Tuo tapahtuma jäi molempien mieliin pitkäksi aikaa. Mies oli pahoillaan ja minä myös ja juttu kalvoi mieltäni pitkään. Jonkinaikaa tapauksesta epäilin, että mies edelleen jatkaisi naisen kanssa nettikeskustelua ja "hävyttömiä" puheita, ja mies aina kielsi niin tekevänsä. Myönnän että pitkään luottamus oli asian suhteen koetuksella, mutta en kuitenkaan ollut missään kohtaa yltiömustasukkainen pirttihirmu, vaan epäilykseni koskivat vain tätä tiettyä naista.
No itse asiaan. Miehelläni on siis tällainen epämääräinen ahdistuneisuusongelma. Hän saattaa yhtäkkiä ruveta poissaolevaksi ja ahdistuneeksi/hermostuneeksi esimerkiksi kesken ruokailun tai leffan katselun. Kun asiaa ihmettelen, hän kertoo että alkoi vain ahdistamaan.
Viime aikoina tällaisessa tilanteessa mies on alkanut ikävästi kommentoimaan minua. Kun olen kysynyt mikä häntä ahdistaa mies on toistuvasti livautellut, että "no mun mielestä sä oot läski" tai "mun mielestä sä oot ruma" tai "sulla on tosi iso maha" tai "sulla on rumat rinnat/naama/takapuoli/reidet jne.
Todennut siis ihan yhtäkkiä ilman riitaa tai mitään edeltänyttä keskustelua. Olen ollut aina kun puulla päähän lyöty, hämmentynyt ja pahalla mielellä.
Myöhemmin mies on selitellyt, ettei tiedä miksi niin sanoi, että jostain kumman syystä vain sanoi niin ilman syytä eikä tarkoittanut asiaa siten ja on pahoillaan. Ja kuulemma häntä on vain yleisesti ahdistanut ilman syytä ja jotenkin noi pahat puheet ovat livahtaneet hänen suustaan eikä hän kuulemma oikeasti ajattele siten, kun on "haukkunut". Hän pistää joka kerta ahdistuneisuutensa piikkiin rumat puheensa minua kohtaa ja vakuuttelee että ei niitä tarkoita, pyytelee anteeksi ja itkeskelee vuolaasti anteeksi antoa.
Sitten oon antanut anteeksi ja mies on vannonut ettei ikinä enää toimi niin. Ja taas pian käy samalla tavoin.
En oikein tiedä mitä ajatella tästä. Tuntuu pahalta joka viikko kuulla hirveitä kommentteja ulkonäöstä, vielä omalta mieskaverilta, ja sitten mies vaan pistää ne ahdistuneisuutensa piikkiin, ja sen että hänellä on henkisesti paha olla ja sanoi vahingossa minua esim rumaksi, tai läskiksi.
Osaisiko joku fiksumpi kommentoida tilannetta?
Ja en halua nyt lähteä puolustelemaan, mutta olen (tietääkseni) normaalinäköinen normaalikokoinen nainen.
Läskipuheet otan kyllä aika henkilökohtaisesti, koska oon yläasteaikoina ollut ylipainoinen, ja minua kiusattiin sen vuoksi. Nykyisin olen siis ihan normaalimitoissa ja suhteemmekin aikana laihtunut yli 10kiloa.
Ja valehtelisin jos kieltäisin, että itsetuntoni ei tästä kärsi melkoisesti.
Suhteessamme on pääosan ajasta mennyt hyvin. Joitakin kuukausia sitten miehellä alkoi ilmetä "outoa ahdistusta" ja etenkin sosiaaliset tilanteet tuottivat hänelle jonkinlaista ahdistusta. Hänen kertomansa mukaan hänen on vaikea kohdata ihmisiä, etenkin naispuoleisia. Häntä jopa ahdisti mennä kaupan kassalle, jos kassa oli nainen. Hän on käynyt psykologilla ahdistuksensa vuoksi jo usean kuukauden.
Itse oon ajatellut asioita ja tuota miehen ahdistusta ja ns. sosiaalisten tilanteiden pelkoa/naisten kohtaamisen pelkoa. Jotenkin epäilen, että osittain hänen ahdistukseensa saattaisi liittyä eräs tapahtuma, joka tapahtui suhteemme alussa.
Meille tuli suhteemme alkuaikoina, juuri kun olimme muuttaneet yhteen, pieni kina jonka seurauksena lähdin kaverini luo illaksi ja mies jäi yksin kotiin. Halusimme molemmat hetken rauhaa toisiltamme siitä kina-tilanteessa.
Kun palasin kotiin selvisi, että mies oli juonut tukkihumalan ja makasi kotona sammuneena. Hän oli jättänyt tietokoneensa auki ja siinä oli avoinna keskustelu jonkun henkilön kanssa. Menin lukemaan avoinna olleen keskustelun.
Mieskaverini oli netitse jutellut jonkun naisen kanssa, kertonut kinastamme ja siitä miten olen vittumainen akka. Lisäksi mies oli samassa keskustelussa kehunut tämän naisen ulkonäköä ja sanonut, että tähän naiseen verrattuna ulkonäöllisesti minä en ole mitään pelkkä rumilus ja nainen oikea seksipommi, ja ehdotellut tapaamista naisen kanssa tulevassa.
Otin asian miehen kanssa esille ja hän kertoi sitten, että nainen oli vanha nettituttu foorumilta ja aikoinaan olivat kerran tavanneet ja jonkinlaista ihastumista oli ollut ilmassa, mutta siittä oli kuulemma aikaa jo kauan, vuosi ennenkuin edes tunsimme toisiamme miehen kanssa. Mies oli kuulemma kinasta ollut niin pahoin mielin, että oli humalassa mennyt sitten naiselle puhumaan ja vihaisena sanonut minusta ilkeästi ja halunnut "kostaa" tuota kautta minulle, omalla typerällä tavallaan humalaisena päähänpistona. Selvin päin hän ei enää edes muistanut käyneensä naisen kanssa keskustelua ja jouduimme sen yhdessä sitten lukemaan jotta miehen muisti alkaisi pelata.
Tuo tapahtuma jäi molempien mieliin pitkäksi aikaa. Mies oli pahoillaan ja minä myös ja juttu kalvoi mieltäni pitkään. Jonkinaikaa tapauksesta epäilin, että mies edelleen jatkaisi naisen kanssa nettikeskustelua ja "hävyttömiä" puheita, ja mies aina kielsi niin tekevänsä. Myönnän että pitkään luottamus oli asian suhteen koetuksella, mutta en kuitenkaan ollut missään kohtaa yltiömustasukkainen pirttihirmu, vaan epäilykseni koskivat vain tätä tiettyä naista.
No itse asiaan. Miehelläni on siis tällainen epämääräinen ahdistuneisuusongelma. Hän saattaa yhtäkkiä ruveta poissaolevaksi ja ahdistuneeksi/hermostuneeksi esimerkiksi kesken ruokailun tai leffan katselun. Kun asiaa ihmettelen, hän kertoo että alkoi vain ahdistamaan.
Viime aikoina tällaisessa tilanteessa mies on alkanut ikävästi kommentoimaan minua. Kun olen kysynyt mikä häntä ahdistaa mies on toistuvasti livautellut, että "no mun mielestä sä oot läski" tai "mun mielestä sä oot ruma" tai "sulla on tosi iso maha" tai "sulla on rumat rinnat/naama/takapuoli/reidet jne.
Todennut siis ihan yhtäkkiä ilman riitaa tai mitään edeltänyttä keskustelua. Olen ollut aina kun puulla päähän lyöty, hämmentynyt ja pahalla mielellä.
Myöhemmin mies on selitellyt, ettei tiedä miksi niin sanoi, että jostain kumman syystä vain sanoi niin ilman syytä eikä tarkoittanut asiaa siten ja on pahoillaan. Ja kuulemma häntä on vain yleisesti ahdistanut ilman syytä ja jotenkin noi pahat puheet ovat livahtaneet hänen suustaan eikä hän kuulemma oikeasti ajattele siten, kun on "haukkunut". Hän pistää joka kerta ahdistuneisuutensa piikkiin rumat puheensa minua kohtaa ja vakuuttelee että ei niitä tarkoita, pyytelee anteeksi ja itkeskelee vuolaasti anteeksi antoa.
Sitten oon antanut anteeksi ja mies on vannonut ettei ikinä enää toimi niin. Ja taas pian käy samalla tavoin.
En oikein tiedä mitä ajatella tästä. Tuntuu pahalta joka viikko kuulla hirveitä kommentteja ulkonäöstä, vielä omalta mieskaverilta, ja sitten mies vaan pistää ne ahdistuneisuutensa piikkiin, ja sen että hänellä on henkisesti paha olla ja sanoi vahingossa minua esim rumaksi, tai läskiksi.
Osaisiko joku fiksumpi kommentoida tilannetta?
Ja en halua nyt lähteä puolustelemaan, mutta olen (tietääkseni) normaalinäköinen normaalikokoinen nainen.
Läskipuheet otan kyllä aika henkilökohtaisesti, koska oon yläasteaikoina ollut ylipainoinen, ja minua kiusattiin sen vuoksi. Nykyisin olen siis ihan normaalimitoissa ja suhteemmekin aikana laihtunut yli 10kiloa.
Ja valehtelisin jos kieltäisin, että itsetuntoni ei tästä kärsi melkoisesti.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Lisäksi lähipiiriini kuuluu naishenkilö, joka eli vuosia suhteessa, jossa mies alensi, haukkui rumaksi ja läskiksi ja kertoi ettei tämä kelpaisi kenellekään.
Nainen masentui ja itsetunto laski nolliin. Nainen hankkiutui miehestä eroon mutta vuosia jälkeenpäinkin hän edelleen kokee olevansa lihava ja ruma joka ei kelpaa.
Tässä tapauksessa tosin mies, omien sanojensakin mukaan, tarkoitti haukkujaan oikeasti.
Kaksipiippuinen juttu verrattuna minun tilanteeseeni. Minun mieheni kun livauttaa haukun, pian vuolaasti itkee, pyytää anteeksi ja vakuuttaa että sanat "karkasivat" suusta eikä tarkoita niitä ja toteaa, ettei oikeasti olisi kanssani, jos kokisi minut rumana, lihavana ja muulla tavoin epäviehättävänä eikä kuulemma edes olisi alkanut suhteeseen minun kanssani, jos en olisi myös fyysisesti miellyttänyt silmää.
Toisaalta, en minäkään olisi ruman miehen kanssa, jonka kokisin epämiellyttävän näköiseksi, mutta en ikinä, tarkoitin tai en, sanoisi omaa rakastani läskiksi tai rumaksi.
Varsinkaan jos kumppani ei ulkonäöllisesti sopisi edes kaikkiin näihin haukkuihin (esim. tuohon läskeyteen).
Ja lisään vielä: muuten suhteessamme on aina ollut paljon läheisyyttä (kädestä pitämistä, suukottelua, silittelyä, halailua) ja mies kehuu minua päivittäin kauniiksi, seksikkääksi ja unelmiensa naiseksi (ulkoisesti).
Ehkä jopa siksi pääni on ihan pyörällä kaikesta.
Jos en muutoin "hyvin aikoina" saisi kehuja, ehkä enemmän uskoisinkin miehen oikeasti ajattelevan pahasti ulkoisesta olemuksestani, mutta kuulen näitä haukkuja vain kerran pari viikossa ja juuri silloin kun mies muutenkin kertoo olevansa ahdistunut...... jotenkin tämä kaikki vaan on liikaa
Rakastava ihminen ei loukkaa toista. Jätä mies ja löydät kyllä sellaisen, joka arvostaa sinua olit sitten lihava tai laiha.
Miehesi harjoittaa kaksoisviestintää, eli "mene pois-tule lähelle" tunteilla pelaamista.
Miehen tarvitsee jatkaa psykologista hoitoa, ja teidän tarvitsee erota ennen kuin hän tekee sinutkin sairaaksi.
Elin 20 vuotta persoonallisuushäiriöisen kanssa, odotellen hyviä aikoja pahojen keskellä. Pidin hyvien aikojen murusista kiinni ajatellen, että kyllä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu. Mutta muuttuikin aina vain pahemmaksi, eli ns. hakkasin päätä seinään vuosia turhaan ja sairastuin pahaan masennukseen. Kannataa todellakin erota ajoissa ettei sinultakin mene mielenterveys.
Sinulla on elämä vielä täysin edessä, ei kannata hukata sitä tuollaisessa suhteessa.
zzzzz.... kuka jaksaa lukea tällasta määriä sepostusta otsikolla aviomies haukkuu ulkonäköäni...???? en mä ainakaan...huoh.
no paljonko sä sitten painat?
No voi jumalauta... voitko pahemmin enää missata pointtia?
Hyppäää sä suohon ihan oikeesti vitun pelle :D:D:D
Toi lifemocker
Ihan sama, paljonko painaa, mutta parisuhteessa ei loukata toista haukkumalla ulkonäköä. Jos puoliso on ruma, sen voi pitää omana tietonaan - itsepä on valintansa tehnyt.
Anteeksipyyntö ei riitä, jos kerta toisensa jälkeen käyttää ahdistuneisuutta (teko)syynä. Miehen pitää itse hoitaa ongelmansa ja oppia hillitsemään itsensä. Haukkumista ei tarvitse sietää.
jos oikeasti toinen on lihonut SUHTEEN AIKANA niin kyllä siitä tulee "ilmoittaa", että hei viitsisitkö vähän pitää itsestäsi huolta, eikä tämä mikään loukkaus todellakaan ole!
Ehditkö edes lukea näitä juttuja ennen kuin kommentoit? Tässä tapauksessa ap kertoo jopa laihtuneensa suhteen aikana. Tietysti sekin voi olla jollekulle huono juttu. Eikä tässä nyt oikeastaan ollut edes kyse painosta tai läskeistä, mutta sitä voi olla tietysti vaikea sisäistää, jos takertuu vain tiettyihin sanoihin.
kuka nyt tuommoista vuodatusta jaksaa kokonaan lukea!?
Huomauttaminen on eri asia kuin haukkuminen: "mun mielestä sä oot läski" tai "sulla on rumat rinnat/naama/takapuoli/reidet". Mun mielestäni tuo on loukkaavaa.
Ja ilmoittamisenkin voi tehdä monella tapaa. Lihomisen taustalla voi olla fyysinen tai psyykkinen sairaus. Mieheni on lihonut tässä vuoden sisään ja olen siitä kyllä maininnut, koska hänen iässään, hänen perimällään, kannattaa pitää huolta itsestään. Mutta en todellakaan totea, että "Vitsi sä oot läski!" Olen huolestunut hänen jaksamisestaan, en ulkonäöstä, koska mä näen hänessä aina sen parikymppisen komistuksen, johon ihastuin.
Sitten on ihan turha odottaa, että kukaan lukee sinun kirjoituksiasi. Äkkiähän tuon ap tekstin luki, oli ihan harvinaisen selkeästi ja hyvällä suomen kielellä kirjoitettu. Opettele lukemaan! Sillä taidolla voi päästä vähän pidemmällekin kuin missä nyt olet, voit jopa joskus lukea kirjan.
Jos ei jaksa lukea tekstiä, johon kommentoi, niin silloin kannattaa jättää ne kommentointimielihalut sillä kerralla täyttämättä. Voiko typerämpää olla!
Eikä kenellekään tarvitse edes ilmoittaa hänen lihoneen. Itsehän jokainen ensin oman lihomisensa huomaa. Sitten tietysti jos lihomista alkaa tapahtua nopsasti, voi kertoa huolensa ja patistella rakkaansa lääkärille, ja jos ei mitään sairautta löydy niin terveyden vuoksi tsekata ruokavalio ja lähteä yhdessä liikkumaan. Ei mikään tokaisu lihomisesta tuo kovin positiivista reaktiota saati muutosta parempaan.
Mutta tässä mennään ihan hakoteille tuon yhden pösilön vuoksi, ei tästä tässä keskustelussa alunperin edes ollut kyse. Se vaan kun ei osaa muuta ajatella, niin keskustelu kääntyy yhteen samaan yhden lauseen toisteluun...
"Sitten on ihan turha odottaa, että kukaan lukee sinun kirjoituksiasi."
mulle on jokseenkin sama lukeeko joku minun kirjoituksiani vai ei
"Opettele lukemaan!"
älä itke. ei se minun vikani ole, että joku kirjoittaa romaanin joka on pirun tylsä/epäkiinnostava ja sitä ei jaksa lukea ;)
"niin silloin kannattaa jättää ne kommentointimielihalut sillä kerralla täyttämättä."
mun kommentoinnit tai kommentoitoimatta jättämiset eivät kuulu milläänlailla sinulle, voiko typerämpää olla kun olettaa moista! ;)
Tuleeko kommenttia muutenkin, vaikka jätät kysymättä, että mikä nyt vaivaa? Jos antaisit hänen silloin vain olla, ehkä koko parisuhdeajatus 24/7 välillä ahdistaa.
Tulee mieleen tourette. Nehän päästelee suustaan mitä sattuu.
Minullekkin tulee mieleen Tourette. Sen oireisiin kuuluu, että päästelevät suustaan rumia juttuja, joita eivät oikeasti tarkoita tai haluaisi sanoa. Miehesi on joka tapauksessa psyykkisen arvion/hoidon tarpeessa ja onneksi on jo hakeutunut. Jos nykyinen psykologi ei osaa auttaa tai johdattaa oikean avun piiriin niin kannattaa hakeutua toiselle.
Kyllä se nyt on niin että läski on rumaa vaikka miten sitä ajattelis. Ja parin kilon laihdutus ei paljoo paina jos on 20 kg liikaa. Turha hakea täältä mitään pisteitä. Mee sinne salille ja ala laihduttaa jos haluat että miehes tykkää sinusta.
Lopeta suhde alkuunsa. Jos mies haukkuu jo näin lyhyen suhteen jälkeen, niin mitä se on kymmenen vuoden päästä kun ikäkin alkaa näkyä. Tuskin miehesikään on mikään täydellinen olento, joten yrittäköön saada sellaisen itselleen. Toivottavasti tämä täydellisyys sitten pudottaa kumppanisi maanpinnalle.
Olet vielä nuori ja kun lapsia ei ole niin markkina-arvosin on erinomanine, älä pilaa sitä. Etsi mies joka arvostaa sinua itsenäsi. Eikä sinun iässäsi ole kamaalaa vaika etsintään menisi jokunen vuosikin, kunhan löydät kunnollisen, etkä alistajaa tai riippukiveä.
Siinä vaiheessa kun alkaa toisen haukkuminen, on aika lopettaa hyvissä ajoin! Ex haukkui hampaitani (jotka ei maailman kauneimmat ole) mutta eipä ollut ukolla kuin rumat vihaset silmät, joten takas heitin kommenttia! Eihän sellanen kivaa ole. Jätä ääliö, joka ei näköjään tykkää sinusta sellasena kuin olet.
riippuu ihan siitä minkä kaikki ottaa itseensä ja haukkumisena. jos on ns "ammattiloukkaantuja" niin silloin voi myös katsoa peiliin
Eli keskustelun aloittaja täällä.
Monet on vihjaillut, että olisin lihava ja turhaa inisemässä täällä. Kerrotaan nyt vielä että kun aloimme seurustella painoin 85kiloa. Ja nyt painan 65kiloa. Ja olen 175cm pitkä.
Olin siis suhteemem alkuaikoina ylipainoinen, mutta nyt olen jo reippaasti normaalipainon puolella
aina hyvä jos ihmiset haluavat normaalipainoisiksi
Eikö sinulla ole mitään sanottavaa itse asiaan? Kokeile!
Eikö sinulla ole mitään sanottavaa itse asiaan?
Vaihda miestä. Tai ole vaikka yksin jonkun aikaa. Mut ei tommosta tartte suvaita että haukkuu ja sitten ei tarkoittanutkaan MITÄÄN mitä sanoi. Vaihda miestä.
Jotain häiriökäyttäytymistä tuo kyllä miehelläsi on. Voi olla, että on vain poiminut sellaiset asiat jotka sinuun/naisiin yleensä negatiivisesti vaikuttavat ja niitä käyttää aseinaan, luultavasti tahtomattaan. Ehkä tietää jos kerran painavempi olet ennen ollut että juuri läskiksi nimitteleminen kolahtaa.
Itse kyllä harkitsisin eroa jollei hän sitten todella aktiivisesti pyri parantumaan "ahdistuksestaan".
Kuulostaa hieman touretten syndroomalta. Ainakin vähän aikaa sitten tuli jokin dokumentti/ohjelma jossa miehellä oireena oli nimenomaan vaimon voimakas haukkuminen. Oli muistaakseni alkanut vähitellen. Joten voisi olla mahdollinen myös se, varsinkin jos mies vakuuttaa että ei voi kommenteilleen mitään, ts ovat pakko-oireita... Voi toki olla että mies on muuten vain kusipää ja käyttää ahdistusta tekosyynä.
Ei hyvä jumala, olisin jättänyt miehen jo tuon keskustelun perusteella, jonka kävi sen toisen naisen kanssa. Aivan varmasti olisi panemassa tätä seksipommia, jos flaksi kävisi. Kerää itsekunnioituksesi rippeet ja poistu suhteesta!
Hei! Jos miehesi ei ole aiemmin sinua haukkunut, voisi tämä todellakin liittyä mielenterveysongelmiin. Onko hän kertonut sinulle mitään käynneistään psykologilla, onko hänellä jo jonkinlainen diagnoosi? Mietin vain omaa kokemustani miehen sairastumisesta posttraumaattiseen stressiin joka sotki koko elämämme. Lopulta hänestä tuli niin hurja että oli pakko erota kaikkien turvallisuuden vuoksi. Yritin hänen toipumistaan tukea yli kahden vuoden ajan, ja se oli todella viedä minulta terveyden ja lopulta melkein hengen. Suosittelen todella miettimään tarkkaan mitä olet valmis sietämään ja mihin asti venymään. Tilanne ei välttämättä parane vuosiin, jos koskaan. Riippuen tietysti syistä miksi hänen mielenterveytensä on järkkynyt, onko esim sairastunut johonkin pysyvään mielisairauteen vai onko ongelma stressi ym peräistä tai masennusta.
Aloittajalle: toivottavasti olet eronnu kyseisestä miehestä. Itse seurustelin samanlaisen kanssa ja onneksi erosin! ja oli meilläkin mukavaa ja välitettiin ja plaa plaa. mies myös sanoi että pääsi sammakoita suusta kun haukkui ja muut oli mielestään kauniita ja minä tavallinen, karsean näköinen ja vitsillä haukkui lisäksi joka kohtaa minussa, joo vitsehän ne oli tietty joojoo.. muutenki sai minut tuntemaan itseni rumaksi ja tyhmäksi, eli ei kannattanut olla yhdessä. ja ulkonäöstä tuli muutenki semmosta painokelvotonta tekstiä etten tähän viitsi kirjoittaa. muuten sitte kehui oli kiltti jne, niihän ne ruukaa tämmset tapaukset olla ettei tee mieli erota ko Muuten on nii mukavaa ja hauskaa ja ollaan samanlaisia yms.
Olette nuoria, joko pääsette tästä yli nuoruuden kokeiluna. Tai sitten ette...
Vaikka miehesi on iällisest vanhempi, niin henkisesti olette ehkä hädin tuskin samaa luokkaa... mies vähän teinimpi. Et voi tehdä muuta, kun sanoa suoraan että sua häiritsee, ja päättää, haluatko siis selvittää tämän asian hänen kanssa, vai erota. Muutosta ei tule, ellet oikeesti hänelle kerro, mitä mieltä olet. Häntä voi ahdistaa, mutta onko oikein, että suakin alkaa ahdistaa?
Naisten on aina pakko seurustella vajakkien kanssa.
Eroaisin.
Ero paras ratkaisu. Yksinkertaisesti asia on niin, että puolisolle ei koskaan puhuta epäkunnioittavasti tai alentavasti. Ei edes riidan hetkellä. Elämä menee hukkaan, jos jatkat suhdetta.
Miehelläsi on kenties jotakin kokemuksia, jotka puskee päälle ja käsittelemättä. Hänellä on paha olla itsensä kanssa ja purkaa sinuun. Hän ei tunnu olevan hyvissä voimissa ollakseen suhteessa. Psykiatrinen apu olisi tärkeää.
Eiköhän ap ole ratkaissut ongelman 10 vuodessa:) Mutta totta, ei pidä jäädä ongelmatapausten kanssa suhteeseen, harvoin paranevat.
Helppo ymmärtää, itse kipuilen saman asian kanssa, painan 68kg ja olen 170cm pitkä 52v nainen, kuulen olevani ruma ja läski kuka ei kelpaa kenellekään. 1,5v suhteessa ollut. Itsetuntoni on kärsinyt ja maailma näyttää kalpealta. Pitemmittä kirjoittamatta, älkäämme alistuko ja masentuko naiset vaikka onkin vaikeaa kun tunteet sotii. On olemassa arvo mikä on syytä muistaa, ihmisarvo ja jokainen meistä on kaunis ja tärkeä, nautitaan elämästämme. Nim. Ollaan vielä vahvempia
Sano sille, et ei tolla hänen käytöksellä mahdollista ylennystä aviomieheksi? Enempi vaarana joutuu sinkuksi?
No itse ihmettelen luettuani tekstisi miksi olet tuonkaltaisen miehen kanssa edes yhdessä