Mikä määrä liikuntaa viikossa on tarpeeksi, jotta se oikeasti alkaisi tekemään tulosta laihdutuksessa? Siis jos ajatellaan, että haluaisi ihan oikeasti sillä liikunnallaan pudottaa painoa, eikä vain tekisi sitä hyvän olon ja jaksamisen takia.
Kyselee reippaasti ylipainoinen, yli satakiloinen nainen.
Kyselee reippaasti ylipainoinen, yli satakiloinen nainen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Se, paljonko lenkillä kuluttaa riippuu vähän ihmisen koosta ja liikunnan tehokkuudesta. Mutta 70kg nainen kuluttaa esim. punttisalilla 170kcal/h, kävellessä 250kcal/h, sauvakävellessä sen 300kcal/h ja uimalla (vapari) 700kcal/h. Eli jos aiot laihtua sen 0,5kg/viikko ainoastaan liikkumalla, sinun tulisi kävellä tai sauvakävellä päivittäin 2h, käydä päivittäin kuntosalilla 3h tai uida 1h joka päivä jotta saisit laihtumiseen tarvittavan 500kcal päivittäisen vajeen.
Eli viikossa kävelyä 14h, uintia 7h tai kuntosalia 21h. Näin siis teoriassa.
Mutta ei kai kenelläkään ole aikaa liikkua noin paljon?! Tai edes voimavaroja. Ihan mahdotonta.
Sitten kaikki toitottaa, että ilman liikuntaa ei kukaan voi laihtua.
Tuollaisiako määriä se sitten oikeasti vaatii, jos haluaa liikunnan tuottavan tulosta?
Masentava ajatus. Eli minun 30 min. kävelylenkki joka päivä on suhteellisen turha? Toki ruokavalionikin on kohdillaan siinä sivussa.
Itselleni on riittänyt 1h lenkki 5xviikossa ja kolmet harkat paino pudonnut n.3kg kun olet noin painava riittää ne lenkit matalalla sylkeellä muttei liian matalalla sitten kun siltä tuntuu voi lenkkien pituutta alkaa pidentämään tai lisäämään jotakin muuta liikuntaa.Aluksi riittää ihan hyvin se 30min.kunhan se on reipasta kävelyä/hölkkää joka päivä liiku metsässä jos mahdollista niin fiilis paranee ja hyttyset pitävät liikkeellä.Hyttyset lentävät jotain 10km tunnissa sitten kun pysyt hyttysistä kaukana voi sanoa että kävelet nopeasti.Kun kuntosi paranee voit lisätä pieniä holkkä pyrähdyksiä aina silloin tällöin.
Liikunta ei ole KOSKAAN turhaa! Aivan liian usein ihmiset liikkuvat vain laihtuakseen ja masentuvat sitten, kun eivät laihdukaan niin paljon kuin epärealistisissa odotuksissaan kuvittelevat.
Liikunnasta on hyötyä monella muulla tavalla, sillä minkä verran se kuluttaa energiaa, ei ole kovinkaan paljon väliä siihen nähden, mitä kaikkea se muuten saa aikaan. Liikunta hoitaa ensinnäkin mieltä, se piristää myös henkisesti. Toisekseen liikunta pitää laihduttajan "poissa pahanteosta" eli ainakaan sillä aikaa, kun liikut, et ole kaapinovia kolistelemassa. Kolmanneksi se auttaa ylläpitämään toimintakykyä - tätä puolta ei yleensä huomaa ennen kuin on täyttänyt 50-60, mutta säännöllisen liikunnan pitkäaikaisvaikutukset ovat kaikkein tärkeimmät.
Liikkumattomuus on monien vaikeiden sairauksien (sydäntaudit, diabetes, eräät syöpälajit) riskitekijä, liikunnalla voi siis ehkäistä sairauksia. Liikkuvalla ihmisellä on enemmän lihaksia kuin liikkumattomalla, mikä sekä suojaa tukielimiä että auttaa painonhallinnassa (koska lihas kuluttaa enemmän kuin rasvakudos, lihaksikas ei liho uudestaan yhtä helposti).
Tuossa yllä esitetyt tuntimäärät liikuntaa vaaditaan silloin, jos halutaan laihduttaa pelkästään liikkumalla. Se on aika hankalaa useimmille juuri siksi, että harvalla on aikaa liikkua enempää kuin tunti päivässä. Tänään luin juuri lehdestä, että liiallinen treenaaminenkaan ei ole hyväksi, vaan alkaa kääntyä itseään vastaan. Sopiva määrä on puolesta tunnista tuntiin päivässä.
Jostain muistan lukeneeni sellaisen määritelmän, että ruokavalio vaikuttaa laihtumiseen 80 %, liikunta 20 %. Molempia tarvitaan, mutta liikuntaa tarvitaan tuhannesta muustakin syystä.
Siksipä se painonpudotus kannattaa aina aloittaa ruokavaliosta. Jakaa esimerkiksi vajeen siten, että nipistää ruokavaliosta 300kcal ja liikkuu päivittäin 200kcal edestä. Tuon liikkumisen voi jakaa osiin, esimerkiksi kävelemällä 30min aamulla ja illalla. Tai vaihtoehtoisesti kävelee 30min päivittäin ja tekee käy muutamana iltana viikossa harrastamassa vielä jotain muuta liikuntaa.
Tuohon 200kcal aktiivisuuteen pääsee päivän aikana suht helposti, jos vaan pystyy päivän aikana pitämään pieniä liikuntatuokioita. Käyttää rappusia, nousee seisomaan vaikka puhelujen ajaksi, käy lounastunnilla kävelemässä 15min lenkin, siivoaa, touhuaa puutarhassa, käy kaupassa kävellen, leikkii lasten kanssa puistossa ym. Aktiivisuus pitää yllä aineenvaihduntaa ja toimintakykyä. Joka päivä voi olla vaikea nipistää tuntia erikseen liikkumiseen, mutta monesti se tunti onnistuu ripotella pitkin päivää.
Liikunta ei missään nimessä ole turhaa. Pelkästään liikunnalla laihtuminen onnistuu, mikäli kunto on valmiiksi riittävän kova ja aikataulut antavat myöten.
Sopiva liikunta on hyväksi, pitää mielen sekä elimistön sopivassa vireessä, suolat lähtee kiertoon, kunto paranee jne...
Yltiöpäistä liikuntaa en suosittele, koska siinä voi tapahtua ensiksikin niin,että liikuu itsensä sököksi -- palautuminen on tärkeää ja huonokuntoiselle se voi vaatia enempikin kuin päivän-pari/vko. Toisekseen liikunnan on oltava mielekästä, eli suht hyvällä mielelle liikkumaan ja mukavilla endorfiineillä sitten suorituksen jälkeen. Näin se liikunta jää tavaksi. Liikunta siis ei saa olla mitään väkipakkopullaa. Toki sitä pitää ns. kuparinen rikkoa -- toisinaan väsymykseen nimittäin liikunta auttaa, vaikkei siltä tuntuisi :)
Oli miten oli, mutta terveydenkohotusprosessin olisi syytä olla mielekäs, eikä mikään pöljä kituutusprojekti, mikä usein on vieläpä epäterveellinen sekä suorastaan vahingollinen.
Laihtuaakseen ei tarvitse liikkua sekuntiakaan viikossa, riittää että syö vähemmän kuin mitä kuluttaa. Liikunta on toki hyväksi terveyden kannalta, mutta siihen riittää kyllä noin 20-30 minuutin kävely vähintään kolmesti viikossa. Mielummin vaikka joka päivä.
Ainakin 12 tuntia viikos pitäis liikkua jos haluat laihtua reilusti. Riipuu tietenkin että mitkä on sun tavoitteet. Minusta jos haluat laihtua niin pitäis sitten liikkua reippaasti ja kunnolla että tuloksia sais tulemaan. Sellaset 25 kg voi pudottaa helposti 6 kk aikana jos oikeesti haluat laihtua. Monet laihduttaa vuosia eivätkä saa tuloksia aikaan kun tekevät kaiken väärin. Paljon liikuntaa ja terveellinen ruokavalio niin laihtuu. Eikä se liikunta saa olla mitään kävelyä aina. Pitää tulla kunnon hiki jotta laihtuu.
Ei tarvitse. Liikunnan vaikutusta yliarvioidaan monesti. Parempi saada ne liikuntatottumuksetkin sellaiseksi, että niitä voi noudattaa loppuelämän, eikä eri elämäntilanteiden johdosta mahdollisesti muuttuva liikuntamäärä pääse vaikuttamaan painoon niin paljon.
Siihen hyvään 0,5kg/viikko painonpudotustahtiin pääsee hyvin siivoamalla ruokavaliota ja lisäämällä vaikka nyt sitä kävelyä päivittäiseen liikuntaohjelmaan. Kävelyllä voi käydä vaikka joka päivä tehoa vaihdellen, pääasia on ettei jumitu sinne sohvalle.
Juuri tätä ihmettelen, että jotkut väittää kivenkovaa, ettei ilman kunnon hikiliikuntaa (12 tuntia viikossa, are you kidding me, kuka ehtii?! Ei perheenäiti ainakaan) pysty yksinkertaisesti laihtumaan. Toiset kannustaa, että kyllä esim. pyörätuolissa istuva voi laihtua siinä missä muutkin.
Ketä sitten uskoa, en tiedä.
Itse ainakin laihdutan hirveän ristiriitaisin tuntein, kun en tiedä mikä on oikea tapa.
Olen muuttanut ruokavalioni lähes kokonaan ja paino on lähtenyt alas. Mutta en ole liikkujatyyppiä. Minua ei ole KOSKAAN kiinnostanut urheilu. Siksi en ole koskaan lähtenyt laihduttamaan ennen tätä, koska olen ajatellut, että en minä siihen pysty, kun vihaan liikkumista.
Toki hyötyliikunta on asia erikseen ja teen pyörä- sekä kävelylenkkejä. Mutta en viihdy salilla, en halua treenata kovaa ja ahkerasti, koska ei se tunnu minusta hyvältä, en nauti siitä. Ainakaan tällaisena tankkina.
Jokaisen täytyy löytää se oma tapa, silloin se pudotus onnistuu. Toisilla tavoilla laihtuu nopeammin ja toisilla hitaammin. Mutta loppupeleissä sillä nopeudella ei ole oikeastaan mitään merkitystä, koska pääasia on, että se paino pysyy poissa. Ja parhaiten se onnistuu, kun ei tarvitse tehdä suuria muutoksia moneen kertaan, eikä tehdä asioita, jotka aiheuttavat tarpeettomasti stressiä.
Ihmisen täytyy saada hyvää ravintoa, tarpeeksi lepoa, riittävästi liikettä ja tehdä mielekkäitä asioita. Siinäpä ne avaimet onnelliseen ja terveeseen elämään oikeasti ovatkin.
Sen ne tv:n laihdutusohjelmat tekevät: kaikki kuvittelevat, ettei laihtua voi ilman hillitöntä liikuntaa, ja että ehdottomasti täytyy käydä kuntosalilla, jos haluaa laihtua.
Oikeasti eniten laihduttaa sellainen liikunta, jota haluaa ja viitsii tehdä säännöllisesti. Jokaiselle löytyy mieleisiä lajeja, ja kun lajit ovat mieleisiä, niitä jaksaa harrastaa sittenkin, kun - toivottavasti tilapäinen - laihdutusprojekti on ohi. Hyötyliikunta on liikuntaa myös - ei kroppa tiedä, pyöräiletkö kauppaan mennäksesi vai liikuntaa saadaksesi.
Kunto nousee vähän liikkuneella ylipainoisella kevyemmästäkin liikunnasta, kuten kävelystä ja pyöräilystä. Kunnon kohotessa voi vauhtia lisätä, jos siltä tuntuu ja jos ei tunnu, pidentää vaikka lenkkiä. Tai kokeilee uusia, erilaisia lajeja.
Kiitos Vanha Jojo tästä viestistä!
Nimenomaan sen halusinkin vanhana liikunnanvihaajana (toivottavasti tulevana himoliikkujana) kuulla, että ei tarvitse reenata salilla verenmaku suussa, jotta pystyisi laihtumaan. Pystyn pieniin suorituksiin tällä hetkellä, kun olen vielä reilusti ylipainoinen, mutta se tuo tsemppiä, kun joku sanoo, että se pienikin yritys on hyödyksi. Itse ajattelee usein, ettei siitä kevyestä kävelylenkistä ole mitään hyötyä, kun ei se edes kovasti kuluta kaloreita. Mutta kai sekin parempi, kuin sohvalla makaaminen.
Tottakai on parempi liikkua kuin maata sohvalla, näin entisenä sohvaperunana kerron. :D
Itse aloitin liikkumisen viime syksynä, täysin rapakunnosta, kun selkäkipu ei enää estänyt kävelyä. Aloitin ihan muutaman sadan metrin kävelystä. Jatkoin matkaa joka päivä pikkuhiljaa ja nyt on kunto kohonnut sen verran, että menee kerralla 5-6 kilometriä.
Ikinä en ole ollut mikään himoliikkuja, enkä koskaan uskonut tällaisen kuntoiluinnostuksen iskevän, mutta kun liikakiloja kertyi ja sen myötä terveys alkoi reistailla näin 42-vuotiaana, oli pakko ruveta tekemään jotain.
Ennen ihmettelin liikuntaa harrastavien hehkutusta kuinka hyvä olo liikkumisesta tulee, mutta olen itsekin huomannut kuinka paljon siitä saa puhtia ja energiaa, sekä todella hyvän olon muutenkin.
Painoni on pudonnut 13 kiloa (aika vähänhän tuo on 9 kk:n aikana, mutta parempi sekin kuin ei mitään) aloitettuani liikkumisen ja jätettyäni suklaat ja sipsit vähemmälle. Juuri muuta en olekaan ruokailutottumuksistani muuttanut, enkä mitään ole itseltäni kieltänytkään. Kerran viikossa taikka parissa saa mättää niitäkin sipsejä ja suklaita jos haluttaa, mutta eipä niitä enää juurikaan edes haluta.
Tsemppiä, liikunnaniloa ja aurinkoisia lenkkeilykelejä kaiken ikäisille/kokoisille liikkujille! :D
Ei se mikään uskonasia ole. Kun syöt vähempi kuin kulutat, laihdut. Eikä se kulutus mihinkään nolliin mene, vaan keskimäärin se ei-liikunnallisella on luokkaa 1.3-1.6*BMR.
Liikuit sitten tai et. Mutta lopputulos toki on parempi, kun liikkuu kohtuullisesti. Liikarääkki ei hyvää tulosta tuo.
Niin se säästöliekki? Tuossa tekstiä asiaan perehtyneeltä, oikeisiin tutkimuksiin perustuvia mietteitä -- puskaradiossa toki on mitä erikoisempia huhuja, poppamiehistä puhumattakaan: http://patrikborg.blogspot.fi/2011/08/saastoliekki.html
Jos on vaikka 25 kg liikaa painoa niin minusta on ainakin turhaa laihduttaa monia vuosia kuten jotkut tekee. Jos kuntoilee 12 tuntia viikossa niin 25 kg paino lähtee 4 kk aikana. Mut jos teillä on aikaa laihduttaa vaikka pari vuotta niin siitä vaan. Sitä on turha itkeä jos ei tuloksia tule sillä kun kävelette puol tuntii päivässä
Minusta taas tärkeämpää kuin painonpudotuksen nopeus on tuloksen pysyvyys. Ei siitä ole paljon iloa, että on laihtunut kilon viikossa, jos paino tulee yhtä nopeasti takaisin. Parhaiten uusi paino pysyy, kun kilot pudotetaan rauhalliseen tahtiin.
En oikein usko tuohon yhtälöön "12 tuntia liikuntaa viikossa = 25 kg painoa pois neljässä kuukaudessa". Sehän riippuu ihan siitä, kuinka suuri on lähtöpaino ja miten kovalla teholla liikkuu. Reippaasti ylipainoinen ei taas kovin rajuun liikuntaan edes pysty, ja jos aloitetaan liian rankasti, into saattaa lopahtaa hyvinkin pian.
Miten niin ei tule tuloksia puolen tunnin päivittäisellä kävelyllä jos pudottaa 25kg vaikka kahdessa vuodessa? Tulos se on sekin. Painonpudotus EI ole kilpailu siitä kuka pudottaa nopeiten. Tottakai on hyväksyttävä se tosiasia, että mikäli ei liiku, tulokset voivat näkyä hitaammin. Painonpudotus ei ole koskaan turhaa, meni siinä 4kk tai kaksi vuotta. Jokainen pudotettu kilo on askel kohti pienempiä terveysriskejä. Kaikille se ulkonäkö ei ole se suurin motivaatio.
Miksi odottaa kaksi vuotta kun voi homman hoitaa puolessa vuodessa. Laiskat odottaa sen kaksi vuotta. Jos laihduttaa niin tekee sen kerralla kunnolla.
On sinulla otsaa nimitellä ihmisiä laiskoiksi vain sen perusteella kuinka nopeasti ihmiset pudottaa painonsa pois! Homma on kerralla kunnolla hoidettu, kun pudotettu paino ei tule takaisin, meni siitä sitten vuosia tai kuukausia. Ehkä joku odottaa mielelläänn sen kaksi vuotta, jos se juuri silloin sopii paremmin hänen elämääntilanteeseensa.
Hyvä että sanot. Mutta joskus voisi miettiäkin, mitä "sanoo". Onneksi asiantuntijoitakin löytyy, esimerkiksi tuossa: http://kiloklubi.fi/artikkelit/Unohda-aikatavoitteet/1084/ Lue edes tuo ja viisastu.
Hittojakos sitä odottaa, mutta hoitaa homman niin, että se on pysyvää. Tämä tarkoittaa pysyviä muutoksia tapoihin, aina. Pelleili sitten lihaksensa pois parissa kuukaudessa tai sulatti rasvat pois vuodessa.
Laihduin itse 30 kg 6 kk ja en ole lihonut grammaakaan sen jälkeen. Siitä on jo yli 4 vuotta. On sitä muutakin tekemistä kuin laihduttaa monta vuotta. Ja se paino pysyy alhaalla jos ei ala mässätä sitä roska ruokaa sen jälkeen kuin on laihtunut.
Minullakin on muutakin tekemistä kuin laihduttaa. Siksi teen muita mielekkäitä asioita samalla kuin pudotan painoani. En keskity vain painonpudotukseen, vaan teen sitä muiden asioiden (elämisen) ohella.
Tärkeintä liikunnasssa on hyväksyä se elämänmuutoksena. Siis ei katsoa sitä kuin pakkopaitaa joka on nyt vedettävä päälle. Sensijaan ottaa tavaksi, sanotaan nyt vaikka lenkkeily tai juoksumatolla kävely, päivittäin.
Osa tätä elämätapamuutosta on tarkistaa myos syomatottumukset:
lopettaa kaikki valkeaa sokeria sisältävien ainesten suuhun laitto.
Viina KAIKISSA nuodoissaan on täydellisen tyhjiä kaloriota, täydellisen tarpeetonta.
Korvata osa ateriaa raikkaalla vesilaisllisella ja pienentää ruoka-annoksia (4perunan sijasta 3)
Tuossa treenaa vatsaa samalla tottumaan vähempään ruokamäärään.
Ellei tyo ole todella fyysisesti raskasta, ihminen tulee suhteellisen pienellä kaloriamääräällä hyvin toimeen ja voi jopa entistä paremmin.
Kaikista tärkeintä on valita huolellisesti mistä nuo kaloriat ottaa: laihasta lihasta, kalasta, kasviksista, kokojyvä viljatuotteista, marjoista, vähärasvaisista maitotuotteista, hedelmsitä. Nuo pitävät kehon täysin kunnossa.
Yleisesti ottaen, mitä vähemmän ruoka-aineksia on esivalmistettu, sitä parempi. (kevyesti hoyrytetyt kasvikset ja vihannekset, tuoreet hedelmät, jne) sellaisenaan. Tietenkin liha ja kala on syytä hyvin kypsytettävä.
Minä laihduin 20 kg pelkästään liikunnan lisäämisellä, ruokavalio pysyi täysin samana. Kyse on matematiikasta, ei vain siihen suuntaan, että syö vähemmän kuin kulutat, vaan kuluta enemmän kuin syöt.
Se on ihan sama liikutko -500 kcal päivässä, vai syötkö -500 kcal päivässä, painonpudotuksen kannalta. Se kummalla tulee parempi fiilis ja kumpi kiihdyttää aineenvaihduntaa, sekä lisää levon aikanakin kulutettuja kaloreita, on liikunta. Mutta minä söin jo valmiiksi "terveellisesti" en vain laihtunut enkä lihonut, eli söin kulutusta vastaavan määrän. Halusin syödä edelleen riittävästi ja monipuolisesti, joten päätin tehdä vajeen liikunnalla. Nälkää en ole nähnyt, helppoa on ollut. Goodbye 20 kg!
Mutta ihmiselle joka tietää, että oma ruokavalio on perseestä, suosittelen ehdottomasti korjaamaan tämän epäkohdan ensiksi ja sitten käydä kuntopolulle. Ruumis ei kestä kakkaa syömällä liikkua, tehdä sitä mitä meidät on luotu tekemään, liikkumaan. Olet mitä syöt, todellakin.
Jos joku besserwisser nyt haluaa lähteä jankkaamaan muusta kuin tahtotilasta tämän liikkumisen kanssa, niin jokaiselle löytyy jokin tapa aktivoida itsensä. Neliraajahalvaantunutkin voi mennä avustajan kanssa aktivoimaan niitä lihaksia mitkä vielä ovat käytössä, uinti on aivan loistava erittäin vähän niveliä ja tukielimiä rasittava liikuntamuoto. Uida voi monella tavalla, tai vaikka enimmäkseen kellua tai polskutella, tai juosta. Kyllä mummot tietää vesijuoksun hyödyt.
Kasikymppisillä sen näkee sairaalassa työtä tekevänä kuka on elämässään liikkunut. Sellainen maatalon emäntä joka on tehnyt ruumiillista työtä koko ikänsä ja sitten rouva joka paisuttanut itsensä ylipainoiseksi mahdollisesti jo puolessavälissä taivalta ja ei elämäässään ole kävellyt muualle kuin ruokakauppaan, arvatkaa kumpi kävelee tutkimuksiin sairaalassa ja kumpi makaa letkuissa ja lisähapessa. Ja arvatenkin sen aikaiset ruokailutottumukset ovat kutakuinkin samat, kyllä itse haluan olla ainakin sellainen vanhus, joka vielä jaksaa ja haluaa elää silloinkin kun elettävää on enää vähän.
Tuo maatalon emäntä ja itsensä lihottanut mummo ovat nyt oikeasti vähän huonoja esimerkkejä. Tai hyviä, riippuu miltä kantilta katsoo. Kun se maatalon emäntä tuskin on erikseen liikuntaa hirveästi harrastanut, työ vaan on ollut fyysistä.
On hassua, miten näissä keskusteluissa on aina vastakkain joko totaalinen sohvaperuna tai joka päivä tuntikausia liikkuva jumppahullu. Jos joku kertoo, ettei harrasta liikuntaa (=ei ole esim. aikaa), heti oletetaan, että kyseinen tyyppi katselee päivät pitkät telkkaria tai näpyttelee tietokonetta. Ehkäpä kyseinen ihminen hakkaa halkoja, värkkää kasvimaata, luo lumet naapurin mummomkin pihalta, käveleskelee kuvaamassa lintuja, kävelee päivittäin töihin tai tekee fyysistä työtä.
Ihminen tarvitsee kyllä liikettä. Mutta ei sitä varten tarvitse välttämättä lähteä erikseen liikkeelle.