Siis tarina, puolitoista vuotta seurustelua takana, kaksi lasta, jota ovat minun, ei hänen. Riitelyä ollut paljon jo seurustelun alku vaiheesta asti ja riitely koskee lähinnä lapsistani. Joka kuukausi tulee jokin asia mikä häntä ärsyttää, aluksi hän karkeasti sanoi etten voi olla siellä koska lapset sitä ja tätä ja tota.. no asioita muuttelin ja sääntöjä paljonkin jotta meillä kaikilla olisi hyvä olla, ja ne muutokset olivatkin tarpeen,kiitokset tälle ihmiselle siitä. mutta nyt edelleen jatkuvasti samantyyppisiä riitoja ja jopa kaksikin kertaa kuukauteen..esim.kun nuorin lapseni tulee herättää minut vapaa päiväni kysyäkseen luvan kattoon tv:tä tai pelata pleikalla, no se nyt sit on uusin juttu mikä häntä ärsyttää, hänen mielestä lapsen pitäisi pysyä hiljaa niin kauan kuin herätään, vaikka minä itse haluisin herätä jo keittään kahvia siinä vaiheessa. olenollut aina yh lapsilleni ja toki meillä on omat kuviot miten ollaan ennen seurustelua toimittu. Mutta hän suoraan sanoi ettei halua herätä lapsen ääneen ja ruikutukseen..ja mua alkaa nyt jo mietityttää et kuinka paljonmun tavii tosiaanmuutta elämä täysin niin että unohdan omat toiminta mallini ja teen kaiken niin kuin hänele sopisi elää, olenkohan jo liikaa antanut eli siis pikku sormen ja se haluaa viedä koko käden? Mutta siispointtini on että aina nää koskee lapsia ja alan olee jo loppu, kun mitään mitä teen ei vaan näköjään riitä, onko tämä hallitsemista jo liikaa, vai eikö hän tosiaan tajunnut, että mulla on niitä lapsiakin.. olis mukava kuulla mielipiteitä...ei asuta yhdessä vaan yökyläillään vielä.ja usein hän vaan lähtee ja ilmoittaa että ei jaksa nyt lapsia.
olenko vai onko hän VÄÄRÄSSÄ?
qaz2
15238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miksi olette yhdessä, vaikka riitaa on ollut alusta asti?
miks sun piti ottaa mies joka ei lapsiasi suvaitse?
Miehen on ilmeisen vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että sinä olet MYÖS äiti.
Siitä kannattaisi keskustella ja miehen kannattaisi tutustua sinun lapsiisi.
Ei sinun tarvitse muuttaa elämääsi uuden miesystäväsi takia yhtään enempää kuin olet itse valmis myöntymään. Rajat tuleekin asettaa kaikelle nyt heti alussa, niin tiedetään missä mennään, miten ja miksi.
Sinä olet kaikkea mitä sinun arkeesi kuuluu, joten sen se mieskin joutuu hyväksymään enemmin tai myöhemmin, aivan samoin kuin sinäkin joudut hyväksymään hänen ammattinsa ja harrastuksensa yms. Se on alku. Siitä sitten aletaan hiomaan nurkkia jotta saadaan sovitetuksi kaksi itsenäistä elämää yhteen.
Ei se todellakaan tapahdu niin, että yksi sanelee ja muut muovautuvat sen sanelun mukaan.
Eli kissa pöydälle nyt, ennen kuin kumpikaan teistä satsaa suhteeseen yhtään nykyistä enempää. Faktat selviksi ja yhteinen päämäärä horisonttiin, sitä on parisuhteessa eläminen myös uusioperheenä.
Miten tuo kuulostaa siltä, että miehen pitäisi muuttua, mutta tuon mamman ei?
Eikö se ole normaalia lasten kasvatusta, että antavat vanhempiensa nukkua, eivätkä rynni mekastamaan kukonlaulun aikaan?
Ei tullut mieleen, että lasten kasvatuksessa voisi olla jotain vikaa?
Olet 1,5 vuotta tuhlannut elämääsi luuserin kanssa. Minusta ei kannata seurustella jos riitelee koko ajan ja toinen eli miehes ei sopeudu suhteeseen jossa on lapsia.
Ei teillä ole rakkautta lainkaan ja miehes on kai sun kanssa koska muutakaan ei ole. Ja sinä olet sen kanssa koska et halua yksin jäädä vaikka se olisi parempi. Sulla on koko aika stressiä kun miehes ei hyväksy lapsia. Suhteessa pitää tehdä kompromissejä ja koska miehes ei tee niin on parempi erota.
Teillä ei ole muuta kuin riitelyä tulevaisuudessa ja lapsen ei pitäis nähdä sitä.
AP:lle
Miten ihmeessä voit edes harkita suhdetta mieheen joka ei hyväksy lapsiasi? Eli ei pidä heistä saatika ajn myötä oppisi rakastamaan heitä. Eihän tuollaisella suhteella ole minkäänlaista tulevaisuutta. Tai jos on, niin onnetonta teille kaikille, varsinkin lapsille :(.
Itse en voisi harkitakaan tapailevani miestä, joka ei pidä lapsista tai ole edes valmis tutustumaan ja kokeilemaan, että pitääkö lapsista. Lapseni on osa minua ja hänen tarpeet menee aina kaiken muun edelle. Se taisi olla ensimmäisiä asioita joista nykyisen mieheni kanssa keskusteltiin. Takana 2 ihanaa vuotta :).
Yök.
Hetkinen? Missä tuolla lukee ettei hän pidä lapsista? Toisekseen, kyllä ainakin mun lapsuudenkodissa tuli nuhteita jos meni turhaan herättämään vanhemmat aamulla. Isä oli usein yötöissä ja sen verran kireä se oli jos ei annettu nukkua, ettei oikeastaan tullut mieleenkään. Ja hyvä niin. Kyllähän se on niin että lapset on lapsia ja pitäisi olla selvää että vanhempien annetaan nukkua niin pitkään kun ne haluaa vapaapäivinä.
Mun mielestä taas lapset ei voi mennä kaiken muun edelle. Lapset on tasan samalla viivalla puolison tai seurustelukumppanin kanssa, yhtä tärkeitä kaikki. Ei ne rikki mene, jos heille asettaa rajat. Kunhan vaan muistaa kertoa ja näyttää heille, että rakastaa heitä aivan yhtä paljon kuin puolisoaan.
Kyllä minulle lapsi on aina ollut tärkeämpi kuin seurustelukumppani(t). Lapselleni luovuttaisin vaikka sydämeni, jos sen siirto pelastaisi hänen henkensä, millekään seurustelukumppanille en.
Rajojen asettaminen on sitten eri asia, se että lapsi on tärkein ei tarkoita että hän olisi saanut elää kuin pellossa, mutta ei olisi tullut mieleenkään että seurustelukumppani sanelee ne ehdot, millä _meidän_ perheessämme ja meidän luonamme eletään. Oma periaatteeni oli, että sen säännöillä mennään, kenen luona ollaan.
Jos tarvitsee apua rajojen asettamiseen lapselle niin sitä kannattaa kyllä hakea ammattilaisilta eikä lapsettomalta poikamieheltä.
Monenlaista kommenttia, mutta ihan oikeasti, itse en suostuisi siihen että tullaan herättämään kesken unien pleikkarin takia, ihan sama kenen kotona ollaan. Siltähän tuo lähinnä kuulostaa että lapset saa hyppiä silmille. Ihan perusjuttuhan tuo on. Mun lapsuudenkodissa oltiin hiljaa päivälläkin jos isän piti nukkua.
Sehän nyt on ihan vanhemmuuden perusjuttuja, että vanhempi herää huolehtimaan lapsistaan heidän herättyään. Varsinkin, jos on kyse alle kouluikäisistä.
Olet aivan oikeassa. Jossain ketjussa joku perheenisä kehui, miten heillä laitetaan lapset katsomaan (aamulla?) televisiota, jotta vanhemmat voivat puuhailla makuuhuoneessa. Onko sairaampaa kuultu? Pienistä lapsista täytyy huolehtia. Ja itseäni vanhempana ei haittaa vaikka lapsi tulisi herättämään aamulla/ tai minään vuorokaudenaikana. Minä olen heidän äitinsä ja olen aina heidän "käytettävissä". Ei tulisi mieleenkään passittaa pientä lasta pois. Mieheni on onneksi samoilla linjoilla kanssani! :)
No mun isän työ ainakin olisi muuttunut hengenvaaralliseksi jos se ei olisi saanut nukkua silloin kun pitää nukkua. Meillä oli ihan selvää että minkään pleikkarin takia ei koskaan menty herättämään vanhempia. Sitä ei tosin tehty silloinkaan kun isällä oli lomaa. Eikö lapset pärjää esim. kahta tuntia ilman että isä ja äiti on siinä vieressä (ja nythän ei puhuta mistään ihan vauvaikäisistä)?
Vapaalta kasvatukselta toi mun mielestä kuulostaa. Kyllä lapselle pitää opettaa että mikä on ok syy tulla herättämään ja mikä ei. Ja pitää jo leikki-ikäisellä olla sen verran itsenäisyyttä, että vähän aikaa pärjää ilman vanhempia. Vanhemmillani oli herätyskello sitä varten, että olivat laittamassa aamupalaa lapsille säännölliseen kellonaikaan. Sen mukaan ei menty mikä sattuu olemaan lasten halu tietyllä hetkellä. Vanhempieni sanavarastoon kuuluivat mm.: "ei nyt" "myöhemmin" ja "pitää osata olla hiljaa kun muut nukkuu" ja hyvä niin.
Lapsille voi sanellla mitä ne aamulla tekee. Laittaa illalla valmiiksi mitä ne tekee siihen asti että vanhemmat herää. aamupalat jääkaappin kans valmiiksi. annat ohjeet illalla, että katsoa saa televisiota, volanappiin ei sit kosketa vaan se säädetään illalla jo. niin ei ole tarvetta tulla kyselemään.
Ei meilläkään menty vanhempien makuuhuoneeseen, jos ei ole mikään oikea hätäkään, vaan lähinnä joku tekemisen puute. kerran menin vinkumaan jotain tyhjänpäiväistä asiaa, kyllä muistin sen jälkeen. ja hyvä niin.
Ota aloittaja itse vastuu asioista, yrität miellyttää lapsia nyt siksi että ukkosi on niin jyrä että koitat pehmittää lapsille ettei tarvisi näyttää lapsille että ÄITI käskee, vaan tehdään isäpuolesta se pirttihirmu jonka TAKIA ei katsota televisiota..
teet hänestä pirun lasten silmissä ja itsestäsi enkelin ..se lienee tavoitteesikin ja ei ihme jos ukkoa ketuttaa..Mitä lepsumpi olet itse lapsille, sitä enemmän hän tehostaa kuria. Tämä tapahtuu joka perheessä jossa toinen on liian lepsu, toinen alkaa sit kahden edestä kunnon pirttihirmuksi.
jos olisi tasapaino, niin mieshahmo voisi välillä sanoa sulle että no ei haittaa, älä komenna ja olla lapsille ystävällisempi.