Olen nuori aikuinen nainen. Olen asunut miesystäväni kanssa 2v. Kerron tarinani, sillä olen erittäin pahassa pulassa, tuntuu että masennun ja että kaikenlaisia ongelmia on tullut minulle ajan mittaan.
Kun tapasin mieheni, rakastuimme ensi silmäyksellä. Olimme molemmat varattuja kun tapasimme, pian kuitenkin jätimme aikaisemmat puolisomme ja päädyimme nopeasti yhteen. Alku oli jumalallista, mies sanoi ja teki juuri ne asiat mitä kuka vaan nainen voi toivoa. Hän osteli minulle kaikkea, soitteli minulle jatkuvasti ja tekstaili ja olimme niin rakastuneita kuin olisinme olleet jossain pilvilinnassa. Muutama kuukausi meni ihanasti, kunnes hän juomisen yhteydessä sai hillittömiä raivokohtauksia ja kävi minuun kiinni. Hän pakotti minut tottelemaan häntä, kiristi ja uhkaili. Tätä jatkui ja aina hän lupasi minulle että ei enää ikinä tee niin ja sai minut taas polvilleen jumaloimaan häntä. Tätä kuitenkin jatkui ja jatkui ja jatkui.... Tähän päivään asti. Mies on siis pahimmasta päästä narsisti ja väkivaltainen. Hän on myös pahasti masentunut ja erittäin sekava ihminen.. Viinaa juodessaan hän sekoaa ja menettää malttinsa ja käy kiinni, hajottaa tavaroita suuttuessaan. Myös selvinpäin on käynyt käsiksi. Myös fyysisen väkivallan lisäksi, henkistä väkivaltaa on jatkuvasti huorittelua, haukkumista, nöyryyttämistä, käskyttämistä, minun syyni ovat kaikki, MINÄ olen AINA syypää kaikkeen. Hänessä ei ole ikinä mitään vikaa. Mies ei myös pysty keskustelemaan MISTÄÄN negatiivisesta asiasta mistä todella pitäisi puhua, esim rahasta. Hän ei yksinkertaisesti pysty puhumaan mistään ja sitten kun hän raivostuu tai sanon väärän sanon, sota alkakoon. Hän on monesti sanonut minulle että olen sekaisin ja että kaikki ovat todella minun syytäni.
Mies loukkaa siis minua lähes päivitttäin ja saa minut itkemään.. Sitten on aikoja n. pari vkoa kun kaikki on täydellistä.
Hän ei ikinä myönnä että tekisi asioita väärin, hän EI pyydä anteeksi paitsi jos on käynyt käsiksi kunnolla. Hän ei koskaan lohduta minua kun itken loukkaantumistani, hän ikäänkuin leikkii että minua ei olisi olemassaan ja nauttii olostaan sen kummemmin että miettisi miltä minuss tuntuu. Hänellä on myös hieman alkoholiongelmaa, joka viikonloppu täytyy juoda. Ja aina kun sanoin miehelle että tänään ei tarvitse ottaa, huuto alkaa. Väittää että se on täysin normaalia juoda joka viikonloppu.. Kaikken miehen syytösten jälkeen olen tullut siihen tulokseen että minussa on se vika, minullaa viiraa päässä, minä olen se ketä saa hänet niin raivostumaan kun nalkutan hänen mielestään koko ajan.
Joten suurin ongelmani on, että miten LÄHTEÄ suhteesta. He jotka ovat väkivallan ja narsistien uhreja ymmärtävät. Olen monta kertaa lähtenyt suhteesta kunnes mies anelee minut takaisin ja lupaa minulle kaiken ja sanoo että ei enää ikinä toistu.. Väkivalta on ollut poissa jonkin aikaa mutta sisimmissäni tiedän että viimeinen kerta ei ollut siinä. Miten tämä mies on saanut minut näin loukkuun, että en yksinkertaisesti pysty lähtemään suhteesta vaan päinvastoin, hän on saanut minut olemaan hänestä mustasukkainen ja riippuvainen, jota en Todella halua olla. Miten pystyn jättämään hänet kerrasta että en ikinä palaisi hänen luokseen. Miten voikin ihminen olla niin sairaan ihmisen lumoissa ja kietoutunut niin pahasti että järki ei anna periksi ja lähteä vaikka tiedän sen olevan ainut keino. Miten hän saa minut aina polvilleen uudelleen ja uudelleen. Minulla on ollut melkein vuoden oli, että aika on lähteä ennen kuin käy pahemmin. Suhteeni aloitettua tämän miehen kanssa, minusta tuntuu että miehen paha ovat siirtyneet minuun ja saanut ymmärtämään että minulla on pahasti ongelmia.. Ne kenellä on samaa kokemusta niin pyydän apua.
Kun tapasin mieheni, rakastuimme ensi silmäyksellä. Olimme molemmat varattuja kun tapasimme, pian kuitenkin jätimme aikaisemmat puolisomme ja päädyimme nopeasti yhteen. Alku oli jumalallista, mies sanoi ja teki juuri ne asiat mitä kuka vaan nainen voi toivoa. Hän osteli minulle kaikkea, soitteli minulle jatkuvasti ja tekstaili ja olimme niin rakastuneita kuin olisinme olleet jossain pilvilinnassa. Muutama kuukausi meni ihanasti, kunnes hän juomisen yhteydessä sai hillittömiä raivokohtauksia ja kävi minuun kiinni. Hän pakotti minut tottelemaan häntä, kiristi ja uhkaili. Tätä jatkui ja aina hän lupasi minulle että ei enää ikinä tee niin ja sai minut taas polvilleen jumaloimaan häntä. Tätä kuitenkin jatkui ja jatkui ja jatkui.... Tähän päivään asti. Mies on siis pahimmasta päästä narsisti ja väkivaltainen. Hän on myös pahasti masentunut ja erittäin sekava ihminen.. Viinaa juodessaan hän sekoaa ja menettää malttinsa ja käy kiinni, hajottaa tavaroita suuttuessaan. Myös selvinpäin on käynyt käsiksi. Myös fyysisen väkivallan lisäksi, henkistä väkivaltaa on jatkuvasti huorittelua, haukkumista, nöyryyttämistä, käskyttämistä, minun syyni ovat kaikki, MINÄ olen AINA syypää kaikkeen. Hänessä ei ole ikinä mitään vikaa. Mies ei myös pysty keskustelemaan MISTÄÄN negatiivisesta asiasta mistä todella pitäisi puhua, esim rahasta. Hän ei yksinkertaisesti pysty puhumaan mistään ja sitten kun hän raivostuu tai sanon väärän sanon, sota alkakoon. Hän on monesti sanonut minulle että olen sekaisin ja että kaikki ovat todella minun syytäni.
Mies loukkaa siis minua lähes päivitttäin ja saa minut itkemään.. Sitten on aikoja n. pari vkoa kun kaikki on täydellistä.
Hän ei ikinä myönnä että tekisi asioita väärin, hän EI pyydä anteeksi paitsi jos on käynyt käsiksi kunnolla. Hän ei koskaan lohduta minua kun itken loukkaantumistani, hän ikäänkuin leikkii että minua ei olisi olemassaan ja nauttii olostaan sen kummemmin että miettisi miltä minuss tuntuu. Hänellä on myös hieman alkoholiongelmaa, joka viikonloppu täytyy juoda. Ja aina kun sanoin miehelle että tänään ei tarvitse ottaa, huuto alkaa. Väittää että se on täysin normaalia juoda joka viikonloppu.. Kaikken miehen syytösten jälkeen olen tullut siihen tulokseen että minussa on se vika, minullaa viiraa päässä, minä olen se ketä saa hänet niin raivostumaan kun nalkutan hänen mielestään koko ajan.
Joten suurin ongelmani on, että miten LÄHTEÄ suhteesta. He jotka ovat väkivallan ja narsistien uhreja ymmärtävät. Olen monta kertaa lähtenyt suhteesta kunnes mies anelee minut takaisin ja lupaa minulle kaiken ja sanoo että ei enää ikinä toistu.. Väkivalta on ollut poissa jonkin aikaa mutta sisimmissäni tiedän että viimeinen kerta ei ollut siinä. Miten tämä mies on saanut minut näin loukkuun, että en yksinkertaisesti pysty lähtemään suhteesta vaan päinvastoin, hän on saanut minut olemaan hänestä mustasukkainen ja riippuvainen, jota en Todella halua olla. Miten pystyn jättämään hänet kerrasta että en ikinä palaisi hänen luokseen. Miten voikin ihminen olla niin sairaan ihmisen lumoissa ja kietoutunut niin pahasti että järki ei anna periksi ja lähteä vaikka tiedän sen olevan ainut keino. Miten hän saa minut aina polvilleen uudelleen ja uudelleen. Minulla on ollut melkein vuoden oli, että aika on lähteä ennen kuin käy pahemmin. Suhteeni aloitettua tämän miehen kanssa, minusta tuntuu että miehen paha ovat siirtyneet minuun ja saanut ymmärtämään että minulla on pahasti ongelmia.. Ne kenellä on samaa kokemusta niin pyydän apua.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Minulla on kokemusta asiasta ja ainoa neuvoni on: jätä mies heti. Narsisti ei muutu koskaan. Itse tein ja sain kestää vihaa, mutta nyt olen onnellinen. Ota yhteyttä narsistien tukiryhmään tai turvakotiin tai mihin tahansa, mistä saat tukea eroon. Yksin se voi olla liian vaikeaa. Ehdit vielä löytää normaalin miehen.
kokenut...
Viisaasti puhut toivottavasti kuuntelee meitä...
Huomaatko miten loppu "tähti" ON... kysyy neuvoa " MITEN" Lähteä...
Kirjoitin hänelle Miten paljon on menettänyt itsestään....
Eli paljoa EI ole jäljellä...
herkkä tähti:
Olet menettänyt JO niin paljon itsestäsi...että et edes sitä huomaa...Olet
vaarallisen lähelläsitä rajaa.... ettet ikinä enää itse siitä pääse irti...
Sen jälkeen olet eläimen tasolla nöyränä kuin koira...Zombi..
Etkä koskaan enää ITSE kykene päättämään mitään itse...
Älä edes mieti koska..... vaan HETI Äläkä missään tapauksessa kuuntele
Sikaa ....Jos niin teet 10 sekuntia olet taas "siellä"
Ei sinua voi auttaa... Miten?? Yksi ainoa.. MITÄÄN miettimättä.. LÄHDE..
Ehdoton neuvo , LÄHDE ja pian. Elin 4-vuotta narsistin kanssa , ja hän todellakkin meinasi tehdä minusta hullun. Alku oli presiis niin kuin sinullakin , rakastuimme hulluina toisiimme ja pian jo asuimmekin yhdessä. Kaikki muuttui , kun hän lopetti alkoholinkäytön kokonaan, ja minäkään en saanut ottaa nmitään. Hän ei ollut alkoholisti, mutta käytti v.loppuisin.Hän ei kyennyt keskustelemaan mistään, vaan aina rupesi karjuu ja haukku mua. En enää osannut edes puhua hänen mielestään...Muutin pois kaksi kertaa ja taas hän halusi minut takaisin, meni muutama viikko ihanasti. Harkitsin 2 vuotta lähtöä , kunnes tein sen, silloin herra kävi minuun kiinni ja se oli siinä.Ikinä aikaisemmin ei ollut mua koskenut. Otti kovasti tunnon päälle kun hänet jätin.Erostani on reilu vuosi ja nyt vasta olen alkanut nauttia elämästä. Kipeää ero teki , vaikka itse lähdin, muuten olisin ollut mielisairaalassa kohta.ELI LÄHDE HYVÄ NAINEN, ET OLE ANSAINNUT TUOLLASTA KOHTELUA. VOIMIA ELÄMÄÄSI JA AURINKO PAISTAA SINULLEKKIN
"Olen monta kertaa lähtenyt suhteesta kunnes mies anelee minut takaisin ja lupaa minulle kaiken ja sanoo että ei enää ikinä toistu.. "
sun omaan typeryyteen ei kyllä auta mikään....
lifemocker: Helevetin oikeesti sanottu!!!
ei alistavassa suhteessa enää järkeä olekkaan. aivopesu omasta huonoudesta on onnistunut jollain tasolla ja siksi vaikeaa vallanhallitsijasta irtaantua, sitä joskus on jopa henkensä kaupalla mukana.
sitä riippuvuutta ja suhteen kieroutta ei voi käsittää kuin sellainen joka on sen läpi itse käynyt. ja on kiinni ihmisen luonteesta kuinka irtaantuminen onnistuu.
Näihin on helppo kommentoida sivusta tietämättä mitä elämä narsistin kanssa voi pahimmillaan olla. Minua ei liikuta mitä mieltä joku on asiasta mistä ei tiedä mitään.
Oikeasti narsistin kanssa eläminen on yhtä helvettiä ja häneen muodostuu herkästi eräänlainen vahva riippuvuus. Itselläni tuo riippuvuus kesti 15 v. kunnes pääsin kuiville monen eroyrityksen jälkeen. Voisi siis verrata vieroitukseen ja retkahdyksiin yrittää erota narsistista. Se ei ole helppoa, mutta siitä selvittyään on vahva ihminen. Tyhmyydellä tai viisaudella tuossa irrottautumisprosessissa ei ole paljoa vaikutusta. Tahdonlujuus ja itsensä rakastaminen ja suojeleminen sen sijaan vaikuttavat enemmänkin.
Jos nyt täytyy saivarrella niin Tahdonlujuutta/voimaa ei ole olemassakaan
sitä kuitenkn i tietämyyttään käytetään " nimenä" paremman puutteessa
tiedetään mikä narcist on.. Tiedetään...vielä sekin heistä "pääsee" eroon vähemmässä
kuin 15v!!!! Kauan jouduit mietiskelemään?
En ole sulle selitysvelvollinen, mutta selitänpä, koska sen verran pihalla olet asiasta, jota kommentoit tietämättömyyttäsi ja tyhmyyttäsi. Ainahan tietysti on näitä joka alan asiantuntijoita, joka sinäkin ilmeisesti ajattelet olevasi.
Sinäkö sen päätät onko muilla tahdonlujuutta tai voimaa, vaikka et itse sellaisista tiedä ilmeisesti mitään?
Narsismista tietäminen ja narsistin kokeminen on kaksi eri asiaa. Mietin muutaman kuukauden sen jälkeen, kun oivalsin, että kyse narsistista, joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Sitä ennen epäilin keskenkasvuisuutta, joka jossain vaiheessa korjaantuu aikuistumisen myötä. Narsistejakin on monenlaisia.
En minäkään.. Satun kyllä olemaan tietävä tästä asiasta...Sanoin... sanaa
"tahdonluja" käytetään tietämättömyyttään kun oikeaa sanaa ei osata..
Koulunkäyntisi ei vain tälle asteelle ole riittänyt!!
En sanonut "päättäväni" "kenellä" on tahdonlujuutta .Eikä ollut tarkoitukseni
loukata sinua
En kyllä sanoisi muita tyhmiksi/tieämättömiksi jos minulta veisi 15v, päästä
eroon jostakin aasista....Kyllä silloinkin aikalailla "pihalla" ollaan
Minäkin olen tällaisen kanssa asunut...Pystyvät tekemään toisesta epävarman
Tiedän mitä elämä heidän kanssaan on
Mikä on tavoitteesi? Että saat olla oikeassa ja tietää paremmin? Että myönnän olleeni tyhmä ja pihalla jäätyäni 15 vuodeksi hankalan ihmisen kanssa? Eivät asiat ole aina näin mustavalkoisia. Olin hyvin onnellinen tämän ihmisen kanssa pitkään, koska en paremmasta tiennyt. Koulunkäynti tuskin liittynee kovinkaan paljon elämänhallintaan ja omaa elämää koskeviin päätöksiin. Eihän koulussa opeteta näitä asioita? Mistä tiedät vaikka olisin tuplatohtori. Ja silti voisin tehdä elämässäni huonoja ratkaisuja.
Anteeksi vaan, mutta minun tekemäni ratkaisut eivät ole kenenkään arvosteltavissa. Ja jälkiviisas on helppo olla. Voisinhan minäkin arvostella sinua, että olet narsistin kanssa yhteenmuuttanut? Kuten ehkä tiedät, elämä ei aina ole yksioikoista. Varsinkin, kun on lapsiakin kuvioissa.
EI tuota mitään mielihyvää olla oikeassa sitä EN etsinytkään!!
Saat vapaasti olla Vaikka Quadruppeldoctor EI häiritse Hyvä Sinulle...
ET siis ole huomannut ilmiötä täällä.. Että Arvostellaan.....
Ja ilman että siitä "Räjähdetään" kuin Sinä!!
Arvostele nyt jumalan tähden minua.. Täällä kun siihen on paikka...
Tietenkin olin Vajaaälyinen ollesani Narcissin kanssa..ja se etten HETI
Älynnyt suksia helvettiin kun sen Totesin...
JA lapsia OLI kuvioissa!!
Vain älä ajattele mitään - lähde! Kerää tavarasi ja poistu. Melkein sama minne vain, pois tuon miehen ulottuvuudelta.
Laita kuminauha ranteeseesi ja kun mies alkaa rukoilla sinua takaisin, venytä kuminauhaa ja anna sen iskeä ranteeseesi; aivan vain muistutuksena miksi lähdit. JA miksi on parasta pysyä poissa.
Parasta olisi jos vaihtaisisit puh numerosi, sähkopostiosoitteesi jne. siis täysin häipyisit tuon miehen näko- ja kuulokentästä. Niin että hän ei pääsisi edes sinua kuisaamaan. JA taas näpsäytys kuminauhasta.
Pystyt kyllä siihen. Se on sinulle parasta. Hae tukiapua ammattiauttajilta jos tarvitsee.
Hyvä..... Oppeliini 1
Sinulla on AINA hyviä neuvoja... Tämä yksi niistä.. Viisas olet!!
Suin päin suhteeseen. Naiset ei ikinä opi että pitäis tutustuu kunnolla ennen kuin alkaa suhteeseen ja muuttamaan yhteen.
Ei auta.. meissä miehissä on niin vittumaisia yksilöitä Narcissit psykopaatit jne
Niistä ei selvää ota Kukaan...edes ajan kanssa..
Ongelma on siinä, että narsistisesti käyttäytyvä henkilö ei näytä oikeaa karvaansa ennen kuin vähintään asutaan yhdessä ja toinen on kunnolla koukussa. Sitten se alkaa, vähitellen.
Kuulostaapa suhteesi tutunoloiselta:(
Pakko oli tulla kommentoimaan koska elän juuri tuollaisen miehen kanssa nytkin.. En osaa lähteä.. Olen menettänyt ison osan omaa persoonallisuuttani. En ole ollut onnellinen enää pitkään aikaan.. Olen tehnyt eroa jo pitkän aikaa.. Mutta tyhmä kun on niin odotan kai oikeaa aikaa lähteä
kumpa vielä....
Hyvä kun huomaat...Mitä olet menettänyt...Kalleinta mitä sinussa ON
Minäkin "odottelin oikeaa hetkeä"..... yli 6 v elämästäni.. kuin pois
pyyhitty..
Älä odota "oikeaa" hetkeä...Sen oikeampaa ei tule..Se on NYT
Kun sinusta on tullut Zombi...et sitten enää osaa lähteäkään
Lopeta eron "tekeminen" siitä ei ikinä tule valmista....
Oikein...En minäkään neuvöja kuunnellut...söi vain 6 v elämästäni
jättäen vain...katkerat muistot...
Lue vielä "oppeliinin" viisaat sanat...niin kauan että ovat päässäsi
Tässä nyt näet mitä on olla hypnoosissa.....haluat lähteä mutta et
"pääse".....
"kumpa vielä"....
Lisäisinkö näihin hyviin neuvoihin...(en som vet - oppeliini)
Älä jää muistelemaan niitä "ihania aikoja" joita teillä oli....
Silloin kun olisit kuristanut sen joka pahaa hänestä puhui
Aikoja jolloin hän sai sinut tuntemaan olevasi "Prinsessa"
Aikoja kun "hän" oli maaaaailman onnellisin mies "Kanssasi"
"Sinä olit Sen hänestä tehnyt"
Aikoja kun hyeenakin olisi hänen peräänsä itkenyt
Tätä loputtomiin....
Niin tehokasta, että vieläkin olet siinä kiinni...
Kuten "en som vet" sanoi...Lue Oppeliininkin sanat..
Aivan kuin olisit kertonut elämästäni. Narsistista on vaikea päästä eroon sillä hänen manipulointitaitonsa ovat parasta mitä vain onkaan olemassa. Saa tuntemaan sen toisen syylliseksi kaikkeen ja paistattelee omassa hyvyydessään.
Lähde oikeasti pois sillä mies tuhoaa sinun elämäsi lopullisesti. Et ole ansainnut tuollaista kohtelua eikä se ole rakkautta mitä mies sinulle osoittaa. Mieti haluatko elää tuollaista elämää. Onko suhde se, että pelkäät ja alistut toisen ihmisen mukaan.
Itse lähdin ja olen hiljalleen alkanut toipua. Vähän kerrallaan eteenpäin ja olen nähnyt valoa tulevaisuudessa ilman tuota määräävää miestä joka osasi saada kaiken pahan sisälleni.
Se on luopumista haaveista ja niistä alkuaikojen pilvilinnoista. Se sattuu ja sen kuuluukin sattua silloin tietää, että sinulla on sydän paikallaan. Sydän joka osaa oikeasti rakastaa.
Tapasin äskettäin aivan ihanan naisen..täydellisen. Hyvin pian tapaamisen jälkeen hän muutti luokseni. Hyvin pian tuli myös selväksi miten minun tulisi pukeutua ja miten kodissani pitäisi elää. Keskustelimme paljon ja ilmeni, että hänellä oli ollut paljon miessuhteita ja myös erittäin pahoja ongelmia miesten kanssa kuten pahoinpitelyjä. Hän hukutti minut mahtavaan seksiin. Pian kuitenkin ilmapiiri muuttui kaikesta ulkoisesta ihanuudesta huolimatta erittäin ahdistavaksi. Minun oli oltava paikalla jatkuvasti, työni kärsi, ystäviäni en voinut tavata. Harrastukseni jäivät, koska niihin "ei ollut aikaa." Huomasin myös, että vaikkakin hän ulkoisesti suhtautui lähiomaisiini erittäin positiivisesti se ei ollut aitoa. Huomasin hänen esittävän mainiota tyyppiä, ja hän jopa kehuikin olevansa loistava näyttelijä. Sitten hän alkoi saada raivokohtauksia täysin minulle käsittämättömistä seikoista. Kun kaikki oli mukavaa ja ihanaa se muuttui hetkessä täydeksi katastrofiksi. Syyllinen olin tietenkin minä, kun tein jotain, mitä en voinut ymmärtää, väärin. Onneksi olin joskus lukenut artikkelin narsismista ja surfailtuani netissä tajusin, että hän on 110% narsisti. Kun sitten mukavasti alkanut iltamme taas sai raivonpuuskakäänteen ilmoitin hänelle, että aivoni eivät enää pysty prosessoimaan tätä suhdetta ja lähdin toiseen huoneeseen nukkumaan. Seuraavana päivänä hän loukkaantuneena lähti. Minulle tuli valtavan huojentunut olo, kuin raikas tuuli olisi pyyhkinyt koko elämäni yli. Silti mietin välillä pitäisikö ottaa yhteyttä, pärjääkö hän...ihanat hetkemme olivat todella ihania...mutta tiedän, että yhteydenotto on huono valinta.
Olipa hyvä kuulla miehenkin näkökulmasta, kun aina tuntuu, että miehet ne ovat vaan narsisteja.
Itse olin myös loukussa narsistiin, kahdeksan kuukauden aikana ehdin neljä kertaa erota ja vielä hän tuli toiveriikkaana jatkoon uskoen. Onneksi minulla oli silloin jo vahvempi olo, ystävien tuki ja ihan vaan tavallinen mieskaveri ( ei ollut suhdetta), niin pystyin sanomaan ei. Mutta narsisteissa on myös paljon hyvää, heidän kanssa voi kokea niin syvästi ihania tunteita ja ne tuntuvat niin aidoilta, joten eroon lähtö ei ole helppoa. Itsekin mietin heikkona hetkenä, että ottaisinko taas yhteyttä, vaikka viime yhdessäolosta on jo vuosi. Joten ymmärrän aloittajaa, mutta silti...lähde ennen kuin menetät itsesi.
Nyt vaan uusiin miehiin tutustuminen on vaikeaa, epäilen jokaista narsistiksi ja seuraan haukan lailla monia tilanteita ja tulkitsen niitä ehkä väärinkin. Joten nautinpa sitten itsekseni elämästä, kesästä ja tänäänkin iltapyöräilyllä ihania tuoksuja ja kesäinen tie, linnut, vapaapäivä, ei stressiä...mutta aina mielessä miten kiva ois jutella jonkun uuden tuttavuuden kanssa...semmosta elämä.
Moi. Laita mulle sähköpostia osoitteeseen [email protected] Itselläni on samanlaisia kokemuksia ja haluaisin jutella.
mmmmm:
olisiko mahdollista tietää KENET pyysit kirjoittamaan
oletko mies/nainen
Minulla ei oikein riitä myötätuntoa ihmiselle, joka on parisuhteessa ja lähtee toisen matkaan. Ilmeisesti tässä tapauksessa vielä niin, että molemmilla oli parisuhde.
Sitä saa, mitä tilaa!
Toivottavasti jättämänne ihmiset on löytäneet itselleen oikean onnen, sillä te tosiaan ette ole ansainneet sitä.
Eikö teillä naisilla ole mitään tukijoukkoja? Vanhemmat, sisarukset, sukulaiset, ystävät? Kertokaa heille tilanteestanne, niin saatte mahdollisesti sitä kaipaamaanne apua.
Pokaa uus varattu mies.
Ei muutu? Siitä se lähtee, sinusta. Miksi helvetissä pitää yrittää muuttaa OMIEN unelmien mukaiseksi? Se on suuri virhe ja aloittaa epäsovun.
Naiset ei koskaan opi. Ei miestä voi muuttaa unelmiensa prinssiksi, kuvitelmissaan.
Lopeta painostus....