Monet tutkimustulokset osoittavat, että nettitreffit toimii jos niihin suhtautuu kevyenä leikkinä huumorilla ja hauskan pitona. Jos tosissaan haluaa löytää itselleen sopivan ja sen oikean kumppanin, se tapahtuu paljon luonnollisemmin muissa ympäristöissä. Normaalin elämän erilaisissa tilanteissa, kuten harrastuksissa, töissä, juhlissa, matkoilla. Ylipäätään tilanteissa, joissa tapaa ja kohtaa ihmisiä olemalla läsnä koko olemuksellaan ja persoonallaan. Ihastuminen ja rakastuminen sekä yhteensopivuus perustuu ihmisten hormooneihin ja aivokemiaan, tempperamentteihin, luonteisiin, huumorintajuun ja subliminaalisiin viesteihin. Kun kaksi ihmistä alkaa tuntemaan aitoa vetovoimaa toisiinsa ulkonäön, elämäntilanteen ja suhdestatuksen merkitys on hyvin pieni puhumattakaan kirjoitustaidosta tms, jotka nettitreffeissä korostuvat. On erittäin pieni todennäköisyys, että oikeasti toisiaan kohtaan vetovoimaa tuntevat löytävät itsensä netin katalogeista. On totta, että katalogeihin on kerääntynyt joukko ihmisiä joiden elämäntilanne ja toiveet sallivat uuden parisuhteen. Mutta toisilleen sopivat parit on lähes mahdotonta yhdistää, koska viestintä ja vuorovaikutus on rajallista. Ihminen, joka on tosissaan päättänyt panostaa kumppanin löytämiseen netin kautta voi käydä kymmenillä treffeillä eikä silti löydä sitä oikeaa kumppania. Ihmisellä on kyky heittäytyä suhteeseen myös sellaisten kumppaneiden kanssa, joihin eivät oikeasti tunne hormonaalista vetovoimaa. Se tehdään erilaisista syistä, joko on päätetty että pitää saada kumppani kumppanin vuoksi tai pidetään kumppania ikäänkuin statussymbolina ulkoisten seikkojen vuoksi, voidaan pelätä yksinäisyyttä tai kaivataan seksuaalista kanssakäymistä ja tyydytään siihen mitä saadaa tai sitten ei yksinkertaisesti osata tunnistaa oikeaa luonnollista vetovoimaa, jollei ole koskaan sellaista koettu. Se oikea sydämmestä kumpuava vetovoima, josta syntyy rakkaus pitää osata tunnistaa ja se ei synny netin katalogeja selaamalla, vaan kohtaamalla ihminen oikeassa elämässä. Ja yleensä tämä tapahtuu äkkiarvaamatta tilanteessa, jossa ei ole voinut ennalta valmistautua ihastumaan. Tällaisessä tilanteessa ihastuminen on tapahtunut luonnollisesti ja on aitoa, toisin kuin keinotekoisessa treffitilanteessa, jossa ikäänkuin mennään tapaamaan toista ja ollaan jo valmiiksi asennoitu ihastumaan oli toinen sitten sopiva itselle tai ei. nettitreffeistä kumppanin etsiminen on epäluonnollista tai ainakaan siellä syntyneet suhteet eivät ole aitoja ja niistä kehittyy aito rakkaussuhde äärimmäisen harvoin. Arvoisat nettitreffikolegat voisivat vaikka kertoa oletteko kohdanneet nettitreffeillä ihmisen, jonka kanssa on syntynyt aito ihastumisen ja rakastumisen tunne. Onnittelen, jos tähän ketjuun löytyy edes yksi sellainen.
Rakkauden löytäminen nettitreffeistä ei ole luonnollista
17
492
Vastaukset
- Potilas Peloton
Se ei pelaa, joka pelkää :D
Minun kohdallani arvoisan Tohtorin ylistämä "aito ihastumisen ja rakastumisen tunne" on osoittautunut vikasuunnaksi. Lapsi on kaunis kyllä. Joten nyt ilmoittautuu yksi sellainen, joka ei kaipaa huumaavaa "aitoa" vaan järkevää ja kriittistä tutustumista. Ensin kirjoittaen, sitten äänellä jutellen ja sitten kohdaten kasvokkain. Sitten hitaasti ja verkkaan ihastuen ja rakastuen, jos kumppani antaa aihetta moiseen "aitoon ihastumisen ja rakastumisen tunteeseen".
Että näinkin päin Arvoisa Tohtori.- Tohtori rakkaus
@Potilas Peloton, itseasiassa on tutkittu että kun hormonaalinen ihastuminen määrätyn ajan kuluttua laantuu ja intohimovaihe päättyy, kumppanit alkavat realistisemmin tutustumaan toisiinsa, niin on suuri riski ettei suhde muutukaan oikeaksi rakkaudeksi vaan toinen alkaa ärsyttämään ja eron riski kasvaa. Tämä on tietysti ikävää, jos tässä vaiheessa on jo menty naimisiin ja lapsiakin hankittu. Tässä ketjussa määrittelin sen oikean olevan ihminen, jota kohtaan tuntee aitoa hormoonien aiheuttamaa ihastumista. Voi olla, että sen oikean voisi määritellä myös että se on ihminen, jota kohtaan tuntee aitoa pitkäkestoista rakkautta joka syntyy kiintymyksen ja kumppanuuden kautta.
Sellaisissa kulttuureissa, joissa on järjestetyt avioliitot on tutkittu niiden olevan jopa kestävämpiä kuin intohimosta syntyneet suhteet. Järkisyistä syntyneet liitot voivat olla sitoutuneempia kuin intohimosta syntyneet. Mutta ihmiset ovat toki yksilöitä ja jollekin sopii joku muu asia paremmin kuin toiselle. Järjetön ihastuminen voi esim. peittää toisesta jonkun piirteen, joka alkaa ärsyttää siinä vaiheessa kun intohimohormoonit laantuvat. Ja toisessa tapauksessa jokin piirre toisessa voi estää kokonaan ihastumisen toiseen. Järkisuhteissa toista ehkä arvioidaan kriittisemmin ja tarkemmin ennenkuin annetaan itselle lupa ihastua/rakastua ja tämä voi parisuhteiden kannalta olla jopa parempi asia kuin ns. ensinilmäyksellä syttynyt aito ihastumisen tai rakastumisen tunne. Mutta tässä ketjussa väitän että aitoa ja intohimoista rakastumisen tunnetta on vaikempi löytää nettideitistä kuin oikeasti elämästä. Jos ajatellaan niin, että myös kunnollisen ja toimivan parisuhteen alkusykäykseksi tarvitaan luonnollinen ja aito tunne ihastumisesta niin netti ei ole sille oikea paikka. Mutta jos ajatellaan, että parisuhteet on parempi aloittaa kuten työsuhteet haastattelemalla, arvioimalla ja testaamalla niin eipä se netti hullumpi paikka olekaan. - Tohtori rakkaus
Tohtori rakkaus kirjoitti:
@Potilas Peloton, itseasiassa on tutkittu että kun hormonaalinen ihastuminen määrätyn ajan kuluttua laantuu ja intohimovaihe päättyy, kumppanit alkavat realistisemmin tutustumaan toisiinsa, niin on suuri riski ettei suhde muutukaan oikeaksi rakkaudeksi vaan toinen alkaa ärsyttämään ja eron riski kasvaa. Tämä on tietysti ikävää, jos tässä vaiheessa on jo menty naimisiin ja lapsiakin hankittu. Tässä ketjussa määrittelin sen oikean olevan ihminen, jota kohtaan tuntee aitoa hormoonien aiheuttamaa ihastumista. Voi olla, että sen oikean voisi määritellä myös että se on ihminen, jota kohtaan tuntee aitoa pitkäkestoista rakkautta joka syntyy kiintymyksen ja kumppanuuden kautta.
Sellaisissa kulttuureissa, joissa on järjestetyt avioliitot on tutkittu niiden olevan jopa kestävämpiä kuin intohimosta syntyneet suhteet. Järkisyistä syntyneet liitot voivat olla sitoutuneempia kuin intohimosta syntyneet. Mutta ihmiset ovat toki yksilöitä ja jollekin sopii joku muu asia paremmin kuin toiselle. Järjetön ihastuminen voi esim. peittää toisesta jonkun piirteen, joka alkaa ärsyttää siinä vaiheessa kun intohimohormoonit laantuvat. Ja toisessa tapauksessa jokin piirre toisessa voi estää kokonaan ihastumisen toiseen. Järkisuhteissa toista ehkä arvioidaan kriittisemmin ja tarkemmin ennenkuin annetaan itselle lupa ihastua/rakastua ja tämä voi parisuhteiden kannalta olla jopa parempi asia kuin ns. ensinilmäyksellä syttynyt aito ihastumisen tai rakastumisen tunne. Mutta tässä ketjussa väitän että aitoa ja intohimoista rakastumisen tunnetta on vaikempi löytää nettideitistä kuin oikeasti elämästä. Jos ajatellaan niin, että myös kunnollisen ja toimivan parisuhteen alkusykäykseksi tarvitaan luonnollinen ja aito tunne ihastumisesta niin netti ei ole sille oikea paikka. Mutta jos ajatellaan, että parisuhteet on parempi aloittaa kuten työsuhteet haastattelemalla, arvioimalla ja testaamalla niin eipä se netti hullumpi paikka olekaan.Lisään tähän vielä, että järjestettyjä avioliittoja ei välttämättä ole relevanttia suoraan verrata länsimaisiin parisuhteisiin, koska kulttuurista johtuva sosiaalinen paine saattaa vaikuttaa niiden koossa pysymiseen. Länsimaisissa liitoissa eromisen kynnys on huomattavasti matalampi. Hyvä mittari on onnellisuus. Ollaanko järjestetyissä liitoissa onnettomia, muttei silti erota koska kulttuuri ei sitä salli?
Mutta siltä osin vertausta voi käyttää, että kun kumppaneiden taustat on sopivuus toisilleen on tarkemmin harkittu, niin liitot saattavat olla sitoutuneempia kuin intohimosta syntyneet niistä syistä jotka edellä olen kertonut. Se, mistä sosiaalisista piireistä tällainen sopiva kumppani löytyy on mielenkiintoinen kysymys. Nettideitissä on tekninen mahdollisuus kumppaneiden vertailuun ja hyvä mahdollisuus tällaiseen. Mutta väitän, että otanta kaikista maailman ihmisistä on netissä liian lavea jotta se olisi tehokas väline sen oikean löytämiseen. Ja myös taustoiltaan ja lähtökohdiltaan se oikea löytyy suuremmalla todennäköisyydellä sosiaalisista tilanteista, joissa on saman henkisiä ihmisiä tekemässä samantyyppisiä asioita. Kulttuuritapahtumista, harrastuksista jne. Tämän takia todella monet löytävät sen oikean esim. opiskelupiireistä, työpaikalta tai vaikkapa vapaaehtoistoiminnasta, seurakunnasta tms. Suuremmalla todennäköisyydellä se oikea on perhetuttu, kaverin kaveri tai mökkinaapuri kuin joku satunnainen henkilö, jonka on valinnut netistä sen perusteella että harrastaa matkailua, tykkää koirista tai käy laskettelemassa talvisin.
- onnistumisiakin ehkä
No joo...kyllä omalle kohdalle voisi sanoa että satunnaisen viestittelyn jälkeen yhtäkkiä löytyikin ihminen jonka kanssa viestittely jatkui säännöllisesti, ensin viikottain, sitten päivittäin ja äkkiä huomasin että viestejä kulki useamman kerran päivässä...tavattiin kerran, toisenkin ja nyt tapaillaan ja viestitellään melko tiiviisti...ja ainakin itselle syntyi melko pian tunne ihastumisesta...ja kyllä se tunne on pikkuhiljaa syventynyt... rakkaudeksi ehkä?
- 13+13
Olen "tohtorin" kanssa samoilla linjoilla nettideittailusta.Kyllähän siellä voi ihastua
ja tavata ihmisen,joka ihastuu itseeni...usein kuitenkin lopputulos on nolla.
Ns. suhteet usein lopahtavat alun jälkeen..
Jos tavallisessa elämässäkin on aikuisiällä aika arpapeliä kohdata se oikea,jon-
ka kanssa kemiat kolahtaa,niin oman kokemukseni mukaan deitistä vielä harvinaisempaa.
Ja useinhan nuo ihastumisen kohteet on useimmilla osoittautuneet ns.pelureiksi
nettimaailmassa.- Pelurinainenko?
Peluri. Olen tutustunut muutamaan mieheen ja meillä meni alussa hyvin. Kiva oli jutella ja kemiaakin tuntui olevan. Vaan sitten heidän suhtautumisensa minuun ei tyydyttänyt minua - menivät matkalle lastensa luo pariksi viikoksi eivätkä sinä aikana voineet kertaakaan soittaa tai muuten viestittäå. Joskus oli hiljaisuutta miehen suunnassa niin pitkään, että arvelin juttumme loppuneen. Mutta ilmestyikin taas ihmetellen loppumisluulojani ja sanoen, ettei sellaista ole.
En tahtonut kertoa, miksi haluan lopettaa, On hienoa, että hän tykkää lapsistaan ja heidän perheestään. En voi siitä moittia.
Niinpä yhden pitkän perhetapaamisensa jälkeen katosin saavuttamattomiin. Tekstarin sain, jossa ihmetteli, miksen vastaa hänelle. Yritin soittaa hänelle mutta nyt vuorostaan hän ei vastannut eikä ole soittanut koskaan uudestaan. Peluriksi varmaan minua moittii nyt. Olenko peluri? - 10+4
Pelurinainenko? kirjoitti:
Peluri. Olen tutustunut muutamaan mieheen ja meillä meni alussa hyvin. Kiva oli jutella ja kemiaakin tuntui olevan. Vaan sitten heidän suhtautumisensa minuun ei tyydyttänyt minua - menivät matkalle lastensa luo pariksi viikoksi eivätkä sinä aikana voineet kertaakaan soittaa tai muuten viestittäå. Joskus oli hiljaisuutta miehen suunnassa niin pitkään, että arvelin juttumme loppuneen. Mutta ilmestyikin taas ihmetellen loppumisluulojani ja sanoen, ettei sellaista ole.
En tahtonut kertoa, miksi haluan lopettaa, On hienoa, että hän tykkää lapsistaan ja heidän perheestään. En voi siitä moittia.
Niinpä yhden pitkän perhetapaamisensa jälkeen katosin saavuttamattomiin. Tekstarin sain, jossa ihmetteli, miksen vastaa hänelle. Yritin soittaa hänelle mutta nyt vuorostaan hän ei vastannut eikä ole soittanut koskaan uudestaan. Peluriksi varmaan minua moittii nyt. Olenko peluri?Vastapuolesi(mies) oli peluri..
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Ehkä joillekin sopii se lähtökohta, että etsitään kriteerilistan kanssa mahdollisimman sopiva ja sitten ryhdytään suhteeseen ja aloitetaan eräänlainen järkiliitto, mutta itse en näe mitään syytä lähteä sellaiseen suhteeseen. Miksi haluaisin järkiliittoon, mitä se minulle antaisi?
Olen kohdannut nettitreffeillä ihmisen, jonka kohdalla on syntynyt aito ihastumisen ja rakastumisen tunne. Olen erittäin rakastunut seurustelukumppaniini.
- Tohtori rakkaus
Hei pikkupotilaat,
@onnistumisiakin ehkä, oletko mies vai nainen? Minulla on kokemus, että naiset jotka eivät ole niin visuaalisluonteisia kuin miehet ihastuvat helpommin kirjekavereihin. Jo ennen nettitreffejäkin naisilla on ollut esim. kaukosuhteita ulkomaalaisiin miehiin ja uskon, että ihastumisen tunne on kirjeitä odotellessa ollut heille yhtä voimakas kuin että kumppani olisi jatkuvasti läsnä. Miehet tarvitsevat ihastumisen tunteiden syntymiseen enemmän visuaalista kontaktia ja läsnäoloa.
@13 13, jokin tilanne, ympäristö ja olosuhteet luovat odotuksia niissä tapahtuville asioille. Nettitreffien käyttäminen synnyttää odotuksen kumppanin/rakkauden löytämisestä. Arjen eri tilanteissa, kuten esim.kaupassa käydessä ei ole odotusta rakkauden löytymisestä. Siksi ei voi sanoa, että deitissä kumppanin löytäminen olisi jotenkin harvinaisempaa kuin normielämässä. Tilastollisesti deitistä voi löytää kumppanin varmaan helpommin, koska siellä ollaan valmiita ihastumaan. Sen oikean löytämisen todennäköisyys on mielenkiintoinen kysymys. Väitän, että jos oma mieli on käännettynä sellaiseen moodiin, että on valmis ihastumaan missä tahansa arjen tilanteessa niin arjesta on suurempi todennäköisyys löytää se oikea kuin nettideitistä. Nettideitissä odotukset aiheuttavat paineita ja kärsimättömyyttä sekä epävarmuuden siitä, onko juuri kulloinenkin henkilö juuri se oikea vai löytyisikö seuraavasta profiilista vielä parempi. Jos kirjastossa yhtäkkiä tapaa itseä miellyttävän ihmisen, jonka kanssa tuntee vetovoimaa niin tuskin ajattelee että enpä tartukkaan tähän tilaisuuteen vaan katson josko seuraavasta kirjastosta löytyisi vielä parempi kumppani.
@discovery-74 onneksi olkoon, on lähes lottovoittajan tuuria löytää netistä se oikea! Kerro vielä, ovatko tunteet molemmin puolisia ja oletteko seurustelleet pitkään? Jouduitko käymään monilla treffeillä ennen tätä kumppania ja olitko ihastunut aiemmin saamatta vastakaikua kumppanilta? Syntyikö sinulle ihastumisen tunne heti, kun tapasit kumppanisi vai pikku hiljaa? Kirjoittelitteko kauan ennen tapaamista?Kiitos. :-)
Tunne on vahvasti molemminpuolinen ja katsomme tulevaisuuteen yhteistä sellaista suunnitellen. Tietenkään tulevasta ei koskaan voi tietää, mutta tässä vaiheessa kaikki näyttää ja tuntuu hyvältä.
Olemme tunteneet nyt noin puolitoista vuotta, josta olemme olleet tiiviisti yhdessä vähän yli puolet. Välissä oli pieni mietintätauko, mutta emme kuitenkaan pystyneet olemaan ilman toisiamme, välimatkasta huolimatta.
Ennen Häntä kävin useamman vuoden ajanjaksolla kymmenillä ja taas kymmenillä treffeillä. Heistä yhden kanssa seurustelin noin puolisen vuotta, mutta muiden kohdalla suuremmat tunteet jäivät tulematta. Pieniä ihastuksen häivähdyksiä saattoi siellä täällä vilahtaa, muttei juuri kummempaa. Luulenpa, että monessa tapauksissa minä olin se jarru, jonka vuoksi ei suhdetta syntynyt. Moni nainen olisi halunnut jatkaa tapailua pidemmälle. Mutta oli siellä muutama tapaus toisinkin päin - että minä olisin ollut valmis näkemään toisen tai kolmannenkin kerran, mutta vastapuoli ei. Vaan ei niissäkään voi puhua mistään erityisestä ihastumisesta. Lähinnä kyse oli siitä, että mielenkiintoni oli herännyt, ja olisin ollut valmis katsomaan asiaa vähän pidemmälle.
Tätä siis jatkui siihen asti, kunnes tapasin Hänet. Emme kirjoitelleet erityisen paljon ennen treffejä - olisiko ollut ehkä viikon verran lyhyehköjä viestejä. Ensimmäisillä treffeillämme ei ollut vielä mitään selkeää ihastumista, mutta onneksi päätimme silti nähdä toisenkin kerran. Ensimmäisten ja toisten treffien välissä juttelimme paljon, jolloin selkeästi tapahtui jotain. Toisille treffeille mennessä tunnetila oli jo valmiiksi aivan erilainen. Siitä se sitten lähti hiljalleen syvenemään - ja tosiaan molemminpuolisesti samanaikaisesti.
Hyvältä siis näyttää. Tämän valossa olen vahvasti sitä mieltä, että:
A) Netistä voi löytää sen oikean.
B) Ei pidä luovuttaa, vaikka ei heti osuisikaan.
- aiheesta +09876trdfg
Kai se on samanlaista kun ennen kirjeenvaihtokaverit, ja kyllä mä muistan jo sillon joidenkin löytäneen toisensa. Toki, isoin osa kai löytää kumppaninsa livenä, mutta suomalaiset tutukimusten mukaan löytää lähes tulkoon vain baarista tai netistä kumppaninsa.
Itselläni tulee mieleen... 1...2...3 heti ainakin 3 pariskuntaa, jotka ovat edenneet naimisiin saakka ja tavanneet netissä.
Sitä en tiedä enkä ole udellut kuinka montaa tapalilivat tai kuinka nyt sitten kumppaninsa valikoivat, mutta ilmeisen hyvin nyt ainakin meni niiltä osin alkuvuodet, loppuvuodet ovat vielä jäljellä :)
Sinänsä deittailu ei ole luonnotonta, vaan luonnollista, pitäisikin enemmän mennä treffeille, nimenomaan uskaltaa tunnustaa että haluaa ihastua, katsoa kuka on kukin, käydä kahvilla, nähdä uusia ihmisiä, mennä vaikka jännityksen vuoksi sokkotreffeille jne. eli siis treffitilanne ei suinkaan ole ollenkaan keinotekoinen, meidän maassamme vaan on harhaluulo siitä että jos rakkautta ei synny heti ja viimeistään toisten treffien jälkeen päädytä seksiin, on treffailu epäonnistunutta. Lisäksi treffien tarkoitus on nimenomaan tutustua, eikä tuntea heti, no, paitsi tietty jos toteaa ettei kertakaikkiaan kiinnosta yhtään.
Nettitreffit ovat treffi-kulttuuria, meillä kun sitä ei livenä ole.
Ihastuminen tutustumalla, hitaasti, on ihan yhtä luonnollista kun nopeasti, joskus aidompaakin, koska usein siinä äkkiarvaamatta ihastumisessa ihminen ihastuu lähinnä omiin fantasioihinsa ja siihen että toisen ulkonäkö vastaa sitä jollain lailla: todellisuudesta ei ole tietoakaan. Sinkut eivät sitä myönnä, koska jostain syystä tässä maassa ei saa sanoa että etsii ketään (mikä on todella idioottimaista, ottaen huomioon että varmaan 99% sinkuista etsii), mutta sinkuista isoin osa on silmät auki, tiirailee vastakkaista sukupuolta ja kyllä, isoin osa miettii tapaamisissaan millainen tuo nyt on ja onko tuo sopiva ja usein sinkut ovat kyllä valmiita ihastumaan ihan live-elämässä, lähtien illalla ulos sitä varten, toivoen tapaavansa konsertissa jonkun, odottaen ehkä kesäjuhlilta enemmän kuin kesäillan valssin, käyvät lavatansseissa tanssimassa JA toivovat että hakijaksi tulisi joku oikein ihana... Ja ovat siis kyllä oikeastaan asennoituneet samalla tavalla, treffeissä sen vaan saa sanoa ääneen, että kyllä, minä toivo löytävä jostain kumppanin ja ehkäpä se olet sinä.
Muuten olen samaa mieltä, että koska kaikkea on liikenteessa, niin ihan yhtälailla, kun niitä kirjekavereita ei kaikkia tarttenut tosissaan ottaa, ei tartte deittejäkään, ja takuulla pitää paikkansa, että tosikot vaipuu epätoivoon.
Itse olisin sitä mieltä kyllä, että nettideitit pitäisi olla sokkotreffit. Miksi? Siksi, että ne kuvat luo sen lihatiskitunnelman. Ulkonäöstään voi kertoa rehellisesti muutenkin (ja valehdella kuvan kanssa) ja silti todellinen kemia selviää vasta tavattaessa, joskus muutaman kerran. - tosi elämää
tohtori rakkaudelta viiltävän hyvää analysointia! Ei voi kun olla samaa mieltä. Simusuuneitikin taitaa olla ihan järkinaisia. Jokunen fiksukin eksynyt tälle palstalle. Laitan nettitreffailun osalta pillit pussiin ja alan katsastamaan josko tosi elämässä löytyis se neiti x jostakin. Tilanteet tulee tosinaan arkielämässä niin nopeesti, ettei tällanen hitaalla käyvä kaveri niitä aina tajuakaan ajoissa :).
- happy one
Olen täysin samaa mieltä. Viisi vuotta hakkasin päätäni seinään nettitreffeillä. Sitten luovutin, ja vuoden kuluttua siitä löysin odottamatta suuren rakkauden, sen oikean ihmisen itselleni, jonka kanssa kaikki palaset loksahtivat kohdalleen luonnollisesti ja pakottamatta.
- MAALLA HAISEE
LUUSERIT HEHEHEHEHEHEHEHEHHEHEHEHE,REKKALASTILLINENKUSTAJAPASKOO SYöKääKUSTAJAPASKOO KUSTAJAPASKOO
- ohikulkija5
Eipä kesällä kannata netissä aikaansa kuluttaa ja ei ole haluakaan,
sillä ulkona on paljon hauskempaa, katsella livenä vähäpukeisia
ohikulkijoita.
Kuka tietää, vaikka joku pysähtyis kysymään tulta (no en polta) mutta
pitää olla kärppänä.. - rakkaus on hellyyttä
Ei löytynyt mulle sitä rakkautta harrastuksista sun muista. Ja baareissa en käykään mutta löytyi netistä! Ihastuin ääneen ja halusin pian tavata nähdäkseni olenko ihastunut vain itse luomaani kuvaan hänestä. Parin viikon soittelun jälkeen tavattiin ja sillä tiellä ollaan. Yhteistä eloa takana jo kolmisen vuotta, yhdessä asuttu vuosi ja edelleen se syvä rakkaus toista kohtaan. Todellinen sielunkumppani jota en uskonut koskaan voivan löytää. Oli nimittäin sen verran korkealla itselläni rima, epäonnistuneen pitkäkestoisen avioliiton takia. Ja voin käsi sydämellä sanoa että en ole koskaan ollut näin onnellinen ja rakastunut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1117171Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista594757- 954731
Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee493889- 513818
- 2173787
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san263363- 512731
- 382671
- 382299