Olen pitkä, voimakasrakenteinen, ryhdikäs nainen, en ole ylipainoinen. Ongelmanani on, että häpeän vartaloani. Liikunnan aikana pystyn rentoutumaan, enkä ajattele ulkonäköni. Muutoin, esimerkiksi näin kesällä, en pidä kaupungilla tai yleisillä paikoilla hengailusta, koska tunnen itseni suureksi enkä halua muiden huomioivan. Toisinaan seurassa tunnen itseni jättiläiseksi.
Tämä tietenkin harmittaa, koska tuo minulle epävarmoja tilanteista, esimerkiksi miesten kanssa. Pukeudut kohtuullisen naisellisesti, mm hame on vakiovaatteni, kevyt meikki päivittäin. mielestäni näytän vähintäänkin keskivertonaiselta.
Olen kuitenkin niin epävarma nimenomaan vartalostani, että se saa minut välillä välttämään seuraa. Minulle ei juuri koskaan kukaan anna mitään palautetta ulkonäöstäni. Komeaksi pohjalaisittain joskus joku sanonut. Lapsena olin ylipainoinen ja muita isompi, jolloin sain välillä ei asiallista huomiota, piilouduin vaatteisiin, mutta nyt tuo aika on jo kaukana takana. Nyt vaatteeni vartalolleni sopivia.
Kotona peiliin katsoessani ja lähtiessäni tunnen oloni hyväksi, mutta jotenkin se aina päivän mittaan kariutuu. Viihteellä käydessäni ehkä liikaa vertaan itseäni muihin ja se saa itseni epävarmaksi.
Voisiko minullekin löytyä niitä ihailijoita näin alkuun...?
Tämä tietenkin harmittaa, koska tuo minulle epävarmoja tilanteista, esimerkiksi miesten kanssa. Pukeudut kohtuullisen naisellisesti, mm hame on vakiovaatteni, kevyt meikki päivittäin. mielestäni näytän vähintäänkin keskivertonaiselta.
Olen kuitenkin niin epävarma nimenomaan vartalostani, että se saa minut välillä välttämään seuraa. Minulle ei juuri koskaan kukaan anna mitään palautetta ulkonäöstäni. Komeaksi pohjalaisittain joskus joku sanonut. Lapsena olin ylipainoinen ja muita isompi, jolloin sain välillä ei asiallista huomiota, piilouduin vaatteisiin, mutta nyt tuo aika on jo kaukana takana. Nyt vaatteeni vartalolleni sopivia.
Kotona peiliin katsoessani ja lähtiessäni tunnen oloni hyväksi, mutta jotenkin se aina päivän mittaan kariutuu. Viihteellä käydessäni ehkä liikaa vertaan itseäni muihin ja se saa itseni epävarmaksi.
Voisiko minullekin löytyä niitä ihailijoita näin alkuun...?
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikeahan tuosta on pelkän tekstin perusteella mitään sanoa kun et kuvaasi ole laittanut
Voi löytyä ihailijoita ja varmasti löytyy, kun lopetat itsesi vertailun muihin.
niin naisille kyllä löytyy useimmiten niitä ottajia
kuinka pitkä oot? Ei 180 ole todellakaan paha!
Meihin ihmisiin on rakennettu tämä outo ominaisuus: oman kehon häpeä. Lähes jokainen häpeää omaa vartaloaan tai vähintään jotakin sen osaa ja tämä häpeä on täysin riipumaton siitä, onko siihen mitään syytä. Häpeä ei siis ole millään tavalla riippuvainen ihmisen "todellisesta" kauneudesta. Jos ei (muiden mielestä) ole mitään hävettävää, niin ihminen aina keksii sen jostakin. Olit siten kuinka kaunis tai täydellinen tahansa, niin oma mieli keksii jostakin jonkin puutteen tai vian, jota sitten voi omassa päässään hävetä.
Esittämäsi kuvauksen perusteella olet suorastaan upea nainen. Väitit olevasi pitkä. Sehän on pelkkää plussaa, kaikki mallit ovat pitkiä, huippumallit jopa yli 180 cm. Voimakasrakenteinen - hmmmm, mitähän ihan oikeasti tarkoitat sillä. Leveät hartiat? Plussaa! Lihaksikas? Tämän päivän ja tulevaisuuden naisihanne - kaikki naiset käyvät salilla (etsimässä miehiä?)!
Älä häpeä vaan ole ylpeä!
Tarkoitatko, että olet lihaksikas? No jos olet, niin täält tuli yks ihailija
Meinaatko että olet kuin Kristen Johnston Kolmas Kivi Auringosta tv-sarjassa joka on 183cm pitkä ja kookkaan amazonin näköinen sarjassakin:
http://en.wikipedia.org/wiki/Kristen_Johnston
Eipä tuolla tavalla kookasta kroppaa kannata hävetä, pitäisikö sitten pienikokoisten miestenkin hävetä "naisellisen siroa" kroppaansa?