Erosin pitkästä n. 10 v. suhteesta. Miehen aloitteesta ja tilanne tuli aivan puun takaa...oltiin päivittäin tekemisissä ja jäin aivan yksin. Nyt yritän opetella yksin elämistä ja yksinäiseltä tuntuu kieltämättä :(
Ahdistus, suru ja viha ovat päivittäisiä tuntemuksia. Ja se pelko että jään yksin, en saa perhettä, jne. Ne puskevat pintaan. Onko muilla samoja kokemuksia ja miten olette selvinneet? Kauan meni että helpotti? Olen vähän päälle 30 vee nyt. Ja tuntuu että elämä on ohi :(
Ahdistus, suru ja viha ovat päivittäisiä tuntemuksia. Ja se pelko että jään yksin, en saa perhettä, jne. Ne puskevat pintaan. Onko muilla samoja kokemuksia ja miten olette selvinneet? Kauan meni että helpotti? Olen vähän päälle 30 vee nyt. Ja tuntuu että elämä on ohi :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
mytr
Muitten opit ei Sinuun tarvitse sopia.. jokainen on erilainen.
Jo nyt on Helvetti jos 30v elämä ohi...mietippä nyt Vähän..
Sinullekin on mental träning vällttämätöntä..Että pääset ikävistä
ajatuksista eroon
Joitakin ne voivat riivata heitä koko elämän
nykyiset ajatuksesi eivät hyviä ole..
Sinun elämä ei ole ohi! Usko pois, kyllä siitä selviää. Itse olen selvinnyt jo kahdesti. Ensimmäinen kesti yli 15 v. ja toinen puolisen vuotta ja molemmat erot tuskaisia. Mutta mikä parasta nyt tiedän millaisen miehen haluan ja sellainen on vieläpä näköpiirissä. Tosin ei minun elämäni kaadu, vaikken tuota miestä saisikaan.
Kaikki ei mene elämässä niinkuin toivoisi, mutta mukaviakin yllätyksiä elämässä tapahtuu. Ja ihan varmasti niitä mukavia yllätyksiä tulee vielä sinullekin. Yritä vaan ottaa nyt päivä kerrallaan ja anna ajan tehdä tehtävänsä. Voi viedä kauankin toipua, mutta ei siihen ole mitään oikotietä.