Vai pitääkö kolmekymppisen olla ikäistään huomattavasti lapsellisempi, että suhde onnistuu?
Voiko parikymppisen ja kolmekymppisen suhde toimia?
läpäti läpäti läp
3259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse en ainakaan löisi vetoa onnistumisen puolesta
Mistä hemmetistä me ulkopuoliset voitas tuollaista tietää! Jos teillä synkkaa hyvin niin *itut ikävuosista. Jos taas ei löydy ROHKEUTTA edes yrittää mitään, niin se on sitten sillä selvä.
Ei voi tietää, kyllä mä olen tuntenut montakin ihan onnistuneeksi laskettavaa ihmissuhdetta missä ikäeroa on ollut vaikka 8-10 vuotta. Varmaan riippuu vähän siitä, miten ihmiset sen maailmansa kokee. Jos kolmekymppinen ei ihan just heti halua vaikka perhettä ja parikymppinen kohtuu nuorena, niin maailmathan kohtaa just sen osilta. Jos arvot on samat, että molemmat haluaa olla suhteessa tasa-arvoisia, kantaa kortensa kekoon ja jotain, että just perhe ja esim. opiskeluhaaveet tai niissä joustaminen menee yksiin, siis että semmoisissa isoissa asioissa voi olla samoilla linjoilla, sama kun samanikäisten kanssa. Se riski vaan on isompi ettei olla lähelläkään samoissa elämäntilanteissa tai ettei haluta vielä vuosiin samoja asioita.
Onko kiinnostuksen kohteet samat, voidaanko keskustella molempia kunnioittavasti, onko elämän suunta sama, toivete noin 5 vuoden säteellä suunnilleen samantyyppiset. ...
Voihan parikymppisen ja kolmekymppisen ystävyyskin toimia, muttei se kaikilla toimi. No, eihän se toimi kaikilla samanikäisilläkään. Ehkä eniten pitäs muistaa kunnioittaa molempia, nuoremman sitä että 10 vuoden ajalta sitä saattaa asioita katsoa jo vähän eri vinkkelistä ja vanhemman se, että sillä nuoremmalla on oikeus siihen nuoremman näkövinkkeliin.
Mä en usko että se toimii, jos kolmekymppinen on ikäistään lapsellisempi, koska ihmisen pitää kasvaa kuitenkin aikuiseksi ja kasvaa se kaksikymppinenkin. Eli ei semmonen ikinuoruus kyllä toimi, tai tartte toimia, ei kukaan jaksa aikuista lasta. Tosin ei se kaksikymppinen voi hakea mitään vanhempaa huoltajaa ittelleen myöskään ja pitää sitä omaa ikäänsä muka jonain valttina, kun se ei sitä välttämättä ole.
Että voiko? Joissain tapauksissa voi.
Pitääkö? No ei eikä soisi olevankaan.
Elämällä se kai selviää, onhan ihmiset isommallakin ikäerolla yhdessä viihtyneet.