Aloitin toiveikkaana nettideittailun. Olen ollut jo kauan sinkku, mutta ajatellut että nettideittailun kautta pääsee ainakin treffeille silloin kun haluaa. Olin aika toiveikas siis sen suhteen, että löytäisin mahdollisuuksia vakavaan suhteeseen. Että kun jaksaisin käydä treffeillä niin loppujen lopuksi jonkun kanssa täytyisi löytyä edes vähän "kemiaa".
Lähtökohta: Olen nainen, 27 vuotta, koulutusta on, ihan tavallinen pulliainen olen kai. Ulkonäkö ei mielestäni paha; olen urheilullinen ja varmasti joidenkin silmiin nätti. Mielestäni ei ole sellaisia ominaisuuksia, joita nyt heti pitäisi säikähtää, en ole mitenkään rempseä enkä kai hauska, mutta ihan sosiaalinen, kuunteleva ja keskusteukykyinen.
Kaikki meni kuitenkin pieleen, yhtä tyhjän kanssa tämä parin kuukauden savotta.
Tapaus 1. Kirjoiteltiin muutamia viestejä, vaihdettiin valokuvat, kirjoiteltiin muutamia viestejä. Ja mies lopetti yhteydenpidon kuin seinään.
Tapaus 2. Sama kuin edellä, paitsi yhteydenpito loppui siihen, että mies perui sovitut treffit.
Tapaus 3. Kirjoiteltiin ja kirjoiteltiin. Ekoista tapauksista säikähtäneenä en uskaltanut ehdottaa yhtään mitään. Miehen kirjoituksissa ei ollut ikinä yhtään kysymystä, vain vuodatusta omasta elämästä. Jätin leikin siihen.
Tämä siis yks tarina siitä, että naisilla ei mene lähtökohtaisesti yhtään paremmin nettideittailussa kuin miehillä. Ainakaan kuvattomaan profiiliin viestejä ei satele. Jos tuleekin viesti, niin se todennäköisesti johtaa vain ohareihin.
Muilla naisilla menee varmaan paremmin? Mitähän teen väärin?
Lähtökohta: Olen nainen, 27 vuotta, koulutusta on, ihan tavallinen pulliainen olen kai. Ulkonäkö ei mielestäni paha; olen urheilullinen ja varmasti joidenkin silmiin nätti. Mielestäni ei ole sellaisia ominaisuuksia, joita nyt heti pitäisi säikähtää, en ole mitenkään rempseä enkä kai hauska, mutta ihan sosiaalinen, kuunteleva ja keskusteukykyinen.
Kaikki meni kuitenkin pieleen, yhtä tyhjän kanssa tämä parin kuukauden savotta.
Tapaus 1. Kirjoiteltiin muutamia viestejä, vaihdettiin valokuvat, kirjoiteltiin muutamia viestejä. Ja mies lopetti yhteydenpidon kuin seinään.
Tapaus 2. Sama kuin edellä, paitsi yhteydenpito loppui siihen, että mies perui sovitut treffit.
Tapaus 3. Kirjoiteltiin ja kirjoiteltiin. Ekoista tapauksista säikähtäneenä en uskaltanut ehdottaa yhtään mitään. Miehen kirjoituksissa ei ollut ikinä yhtään kysymystä, vain vuodatusta omasta elämästä. Jätin leikin siihen.
Tämä siis yks tarina siitä, että naisilla ei mene lähtökohtaisesti yhtään paremmin nettideittailussa kuin miehillä. Ainakaan kuvattomaan profiiliin viestejä ei satele. Jos tuleekin viesti, niin se todennäköisesti johtaa vain ohareihin.
Muilla naisilla menee varmaan paremmin? Mitähän teen väärin?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Varmaan kuitenkin rumuus tai ylipainoisuus.
Miesten kohdalla on se ongelma, jos ei sovi täsmälleen naisten asettamiin kriteereihin, niin tulee nopeasti hylsyt.
Niin, oletko itse sellannut profiileja ja laittanut näille alotus viestiä vai odotatko vain viestiä unelma prinsiltäsi?
Toisena pointtina nostaisin sen mitä etsit; Minkälaista miestä ja mitä asioita painotat.Tämä on siis vain hyvä kerrata itselleen johan ihan tuota edellistäkin kohtaa ajattelen.
Itse siis olen mies, En mikään urheilija-mallinen vaan ehkä sopivasti pehmeä,kuten naiset tykkäväät kuvata ;D Ihmisenä, olen mukava,puhelias,avoin,positiivinen, keskustelutaitoinen, myös syvällisistä jutuista pidän.Käyn töissä ja haluan hyvän parisuhteen sekä lapsia.Ja ihan samalla periaateella lähdin 4 vuotta sitten nettideittiin mukaan.. ajatuksena että pakko on jonkun kanssa kolahtaa edes jotenkin..mutta, vaikea se on, jos ei ketään vastaa joista on kiinnostunut.
Et sä tee mitään väärin. Tää maailma on vaan menny tällaseks, valitettavasti.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että ne jotka ei osaa netissä käyttäytyä,
ei osaa sitä muutenkaan. Haluaako kukaan sellaisia tuttava-/kaveripiiriinsä?
Tuskin. En minä ainakaan. Eli sinänsä ei sitten mitään tuollaisissa menetä.
Mutta tällaiset oharien tekijät ja yhtäkkiä hiljenevät ovat varmaan livenäkin sellaisia,
että jos niiltä kysytään jotain, eivät vastaa, jäävät vain tuijottamaan.
Tai puhelimessa lopettavat puhelun, kun ei enää jaksa/kiinnosta kuunnella.
Tai baarissa/kahvilassa ollessa nousevat vain kesken kaiken ja kävelevät pois.
Näinhän sen voi karrikoiden kuvata tuohon nettikäyttäytymiseen verrattuna.
Mietinkin joskus, että toivottavasti tuollaiset ihmiset eivät ole asiakaspalvelussa.
Tämä on ongelmasi:
1)Liian pitkä teksti. Kukaan jaksa näin hektisenä aikana lukea noin pitkää
tiivistä tekstiäsi.
2)Elämä ei ole mikään monopoli missä olet pelaaja ja pankki
treffit eivät ole mitään lasten peliä korjaa siis asenettasi ja kasva aikuiseksi.
Ole nirsompi, saat korkeintaan kerran kuussa viestin mikä on vähääkään sen arvoinen. Sillä kun lähdet liikenteeseen et pety. Laske odotuksiasi.
Älä anna heti kuvaasi, jos kaveri ei osaa kirjoittaa eikä sen ajatuksen juoksu ala kiinnostaa, niin sano että kiitti ja moro. Ole itse aina sen verran selkärankainen että sanot, eli älä itse tee ohareita tms. vaan sano suoraan.
Älä anna kuvaasi, äläkä sovi ihan heti tapaamista, älä ole liian kiinnostunut.
Jos taas se alkaa heti kinuamaan kuvaa, se ei ole kiinnostunut sun ajatuksista vaan siitä, oletko sä pantavan näköinen. Kyllä sun ulkonäkö on nyt tässäkin ihan riittävän hyvin kuvattu: kemiaa taas ei voi tietää kun livenä.
Eli ole nirsompi, tiukempi, lemppaa kaikki ketkä ei oikeasti osaa kirjoittaa tai kiinnostu sinusta.
Älä ala keräämään vikoja itseesi, nyt jo puolustelet itseäsi. Miksi. Jos joku dorka ei osaa kun lopettaa yhteyden pidon kuin seinään, se on se idiootti: luulisi että vähääkään älykäs ihminen osaisi edes sanoa että löysi toisen tai ei nyt koekaan tässä mitään.
Mies peruu treffit. Hyvä, koska se valehteli tai oli joku munaton nyssy. Erittäin hyvä, ettet joutunut sen kanssa treffeille.
Kolme, niin, kaikki ei sovi kaikille. Toimit oikein, katsoit hieman pidemmälle, mutta mitään ei tapahtunut eikä seura viehättänyt edes kirjoitellessa. Joten lemppasit. Näin juuri. Saa valita.
Joten missä on ongelma? Ihan tota samaa se on livenä, ei sielläkään se heti löydy.
Ehkä sun ongelma on just toi savotta-ajattelu. Sä kuitenkin ajattelit että väkisin löydät jonkun. Et tutustu vaan yrität löytää heti jonkun.
Zeebrab ohjeita noudattaisin sen verran että käänteisesti: nimenomaan idiootit eivät jaksa lukea eivätkä osaa lukea. Kirjoita siis pitkästi, niin pääset eroon suoraan niistä jotka eivät kertakaikkiaan jaksa.
Ota siis rennommin, älä etsi vikoja itsestäsi, muista että puolensa kaikessa... Kuvallisella olet lihatiskillä, nyt viestejä tulee vähemmän.
Mieti onko profiilitekstisi kuvaava ja karkottaako se epätoivoisimmat.
Joten, ota nyt rennommin ja suhtaudu vähän vähemmän sinisilmäisesti, samat ihmiset näissä neteissä pyörii kun livenäkin ja jos sitä ei ole helppo löytää livenä, niin miten se ois helppo löytää netistä?
Miksi ihmeessä sitä kuvaa ei voi laittaa näkyviin? Siksikö että jos vaikka naapurin Kerttu-täti näkee hakevasi netissä seuraa ja se pistää hävettämään? Ihmisen ihastumiseen kuitenkin vaikuttaa suuresti nimenomaan ulkonäkö, ja se on varsinkin teille naisille suuri etu. Vai häpeättekö itseänne?
Olen ihan nätti, kaikille tähän asti ulkonäköni puolesta kelvannut. Haluan, että myös ajatusmaailmastani ja persoonastani ollaan aidosti kiinnostuttu, eikä vain katsota, että "panisin", kuten kuvallisena olen saanut aloitusviesteistä usein lukea. Siksi tein uuden kuvattoman profiilin.
Kuvallisena tulee siis suurimaksi osaksi pelkkää törkyä postilaatikkoon..
Minäkin kokeilin nettideittailua... olen vähän iäkkäämpi nainen :-)
Ihan tavallinen yli 10v lasten yksinhuoltaja, kohtalaisen normikokoinen ja näköinen
...sain paljon vastauksia (15-20 yhteensä) ja vastailin alkuun lähes kaikkiin.
Minulla ei ollut kuvana kuin osa kasvoista ja lähetin pyydettäessä kuvan...mutta tein aika pitkän profiilitekstin (karsii ehkä juuri ne luku- ja kirjoitustaidottomat :-) )
Etsin myös itse sopivia ehdokkaita ja laitoin viestejä, joku vastasi, joku ei...osan kanssa viestittelin pidempään, osasta huomasin ettei meillä ole mitään yhteistä ja ilmoitin ettei kannata jatkaa...
treffeillä kävin useamman kanssa ...osa tapaamisista oli ihan kamalia (ja joku myös peruutti viime tipassa eikä hänestä sen jälkeen kuulunut) mutta todella hyviäkin kokemuksia joukossa oli.
Näitä jotka valittelee omam elämänsän kurjuutta ja vaimon kamaluutta oli paljon ja heille ilmoitin aika pian ettei kiinnosta :-)
Nyt olen tapaillut yhden mukavan, muutamaan kertaan eronneen miehen kanssa ja katsotaan tuleeko tästä mitään...ja jos ei tule niin sitten keksin jotain muuta :-) (hänen kanssaan kirjoiteltiin pari kuukautta ennen tapaamista...vaikka moni sanoo että pitää tavata pian)
Mutta kuten edellinen kirjoittaja totesi...ei kannata etsiä mitää...kirjoittele mukavia ja ota rennosti...kyllä sieltä voi joku "kultakimpalekin" löytyä!
hmmm muutaman kertaan eronneen,, heh eikös se kerro jo aika paljon,, on sit nettideittailusta tai livedeittailusta kyse ;)
En oikein ymmärrä pointtiasi... Itse olen eronnut muutamaan kertaan. Ensimmäinen avoliitto kesti 7 vuotta ja toinen 14 vuotta. Nykyisen kumppanini löysin kaksi vuotta sitten nettideittailun kautta, ja hänelläkin on takana kaksi avoliittoa. Eiköhän näillä vuosikymmenillä ( 40) meillä kaikilla ole ollut aikaisempia avo/avioliittoja, jos ei ole ihan pullossa elänyt. Oletko itse joku peräkamarin aikamiespoika/tyttö? Paljonko on sinulla ikää? Onko ihmissuhdekokemusta pitkistä parisuhteista? Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, kun jäin kummeksumaan omahyväistä hekotteluasi... Minä en ainakaan tekisi mitään sellaisella miehellä, jolla ei ole kokemusta parisuhteista, ihmissuhteiden ihanuudesta ja kurjuudesta...
No, tuota... Pitkä parisuhde on eri asia, kun ero, muistaakseni siinä avioliiton satamaan purjehtiessa sitoutuessaan sanotaan että ylä- ja alamäet kunnes kuolema erottaa..? Sä olet aikalailla hengissä vissiin? Jos ei tossa iässä vieläkään ymmärrä mitä tarkoittaa mennä naimisiin ja lupailla asioita ni en mä nyt tiedä onko se asia, millä nyt kovastikaan kannattaa mennä leuhkimaan. Mun mielestä 7 vuotta ei ole pitkä aika naimisissa ja no, 14 vuodessa on ehkä jo vähän yritystä, mutta kun toisesta on jo erottu 7 vuodessa ja toisessakin päästiin vaan puolet pidemmälle, niin en mä sun kanssa menis ainakaan naimisiin, kun ei sillä ole mitään väliä mitä vannoo. 7 vuoden kriisi ja 14 vuoden kriisi, aattelitko ens kerralla tsempata vai... Meneeks ens kerralla kymppi rikki vai tyydytsä sitten kun tajuut ettei vanhana ehkä löydäkään enää parempaa..? Kyllä se voi karulta tuntua, mutta kyllä se vaan semmoisia ajatuksia saattaa joissain herättää, ja se pitäisi voida hyväksyä.
Et en mä ehkä myöskään tota hekottelua sinänsä ymmärrä (ettei se ehkä aina noin mustavalkosesti mene), mutta jos sun mielestä se on muuta kuin pullossa elämistä että menee naimisiin ja vannoo asioita mitä ei pidä, - ja sano nyt vielä että "jumalan ja tämän seurakunnan edessä", niin kyllähän se melko tekopyhää vannomista on. Tai ruveta toiselle ehdottelemaan jotain "ootsä joku peräkammarin tyyppi"... Kun toisaalta, ne peräkammarin tyypit ei ainakaan ole turhia lupailleet.
En tarkota pahalla, mutta kyllä toi mun silmissä osakkeita laskee ja kuten sanottu, mitä virkaa sillä naimisiin menolla on kun sitä ei kerran tarkota?
Miksi sitä pitäisi pitää minään pikkuasiana, että menee naimisiin? Tai että eroaa? Miksi sen pitäisi olla noin samantekevää? Että tossa iässä sitä ei enää välitä vai, että täytyy olla todella nuori, jos uskoo että sen valan voisi vannoa tosissaankin?
Ihan mielenkiinnosta kyselen, että noinko samantekevää sen sitten pitäisi olla... Ehkä jos se ei ois sitä sulle, sä oisit liittos pitänyt, sorry vaan.
Kyllä ne asiat saa ja voi nähdä eri tavoin.
Edellinen kommentoija kyllä puhui ymmärtääkseni avoliitosta, ei avioliitosta, missä lupaillaan kaiken kansan nähden vaikka mitä kuolemaan asti. Tiedät varmaan, että puolet avioliitoista päätyy Suomessa eroon syystä tai toisesta. Avoliittojen hajoamisia ei olla varmaan tilastoitu missään. Siinä ei paljon papille (tai maistraatille) lupailut paina mitään, jos ei yhteiselo onnistu hyvistä yrityksistä huolimatta. Onneksi nykyisin ei tarvitse roikkua pas..kasuhteessa esim. alistettavana tai hakattavana, kun erovaihtoehtokin on olemassa. Ei tarvitse odotella "kuolemaan asti", niinkuin on erehtynyt papin edessä lupailemaan... JOkainen erotarina on erilainen.
Tarkoitatko, että huonossa avioliitossa on pysyttävä kunnes henki menee? Tuskin ero on kenellekään "samantekevää". Minä solmin aikoinani juridisen sopimuksen mieheni kanssa maistraatissa, ja nyt asumuserossa jo pitkät ajat elelleenä mietimme, pitäisikö tämä juridinen sopimus sanoa irti vai pitää edelleen voimassa. Yhteinen sopimuksemme se on ollut, ja yhdessä sen myös sanomme irti jos näin päätämme. En käsitä mitä moraalisesti arveluttavaa tässä voisi olla. Sitä paitsi näen avoliiton aivan yhtä arvokkaana kuin avioliitonkin. Ihmisten väliset sopimukset ratkaisevat, ei se mitä kirkossa hölistään.
Kaikki kurkottaa kuuseen. Sellaista rakkaus on. Muka sokeaa, katin kontit. Rakkaus on laskelmoiva ekonomi.
Niin teen itsekin. Niin tekevät muut.
Kovaa peliä,
jota pehmitetään hempeällä musiikilla
http://www.youtube.com/watch?v=BtwOeoeWhoo
Joskus voi tehdä pikku viilauksia tekstin suhteen, ihan jokainen..Totuutta
ei pidä kuitenkaan vääristellä.
Mä olen ainakin liian ruma ja ällöttävä et pääse ikinä treffeille. Siksi en enään edes jaksa kirjoitella kenellekkään. Ei minussa ole mitään hyvää ikinä. Kyllä aloittaja jonkun juopon vielä löytää. Sitä paitsi suomi 24 treffit on ihan turha juttu. Moni mies etsii vaan panokumppania ja naiset etsii täydellistä kumppania. Monikaan ei oikeesti halua sitoutua ja jos joku haluaa niin sitten on liian ruma ettei kelpaa, kuten minä.
Ekalle vastaajalle. En ole ylipainoinen vaan hoikka. En ole ruma, käsite on kyllä suhteellinen, mutta en uskoisi olevani. Treffeille minua on pyydetty usein pelkän ulkonäön perusteella
Kirjoitan pitkästi, se on totta. Joku pyysi korjaamaan asenteen, miten? Mikä nykyisessä on vikana? Lähdin liikenteeseen asenteella, että en laita juurikaan kriteerejä. Ulkonäkö ei ole kovin tärkeää, eikä ns. asema - yritin vain löytää ihmistä, jonka kanssa olisi mukavaa. Jos minulle tehdään oharit, niin itse olen se asennevammainen?
Kiitos muista ajatuksista, joita tuonne ylemmäs on tullut. Totta, ehkä vältyn pettymyksiltä kun laitan enemmän vaatimuksia, tutustun paremmin kirjoittamalla. Toisaalta kun tykkään sosiaalisena ihmisenä tavata ihmisiä livenäkin, niin en pidä ns. mihinkään johtamattomia treffejäkään ajanhukkana. Viimeisellä vastaajalla oli aika synkkiä ajatuksia, mutta ymmärrän jos ajatukset lähtee tuolle radalle monien pakkien jälkeen. Kiitos vaan kun juoppoa toivottelit seurakseni, sellaiset osaan kyllä välttää.
Taas tätä. Kuules nyt kermaperse kyllä se on vastapuolen päätös
oletko ruma vai et. Ei sinun,toi on tota kun kasvaa tynnyrissä ja äitin ja kavereitten mielestä oot kaunis.
Pitkästi kirjoittaminen saa minut kuumaksi koska kirjoitan itsekkin,
mutta kun ollaan palstoilla niin olisi syytä tivistää jos tätä ja tämän
merkitystä ei ymmärrä, mikä on monesti naislle ylivoimaista niin en
sitä tässä lähde erittelemään mutta rönsyily ei ole ok.
Se olin minä kuten nuo aikaisemmatkin lähdetään asennemuokkauksessa vaikka siitä, että suolaista ja makeaa ei voi saada samalta lautaselta.
Ihmiset eivät ole leluja ja ilmoitit hararstavasi treffailua kun jotain ihmeen telinevoimistelua. Tuollainen tunteettomuus kumpuaa aina huonosta kasvatuksesta, liki täydellinne sosiopaatti kun on ilman empatiaa.
Nettideittailu ei ole hararstus sen enempää kuin lemmikitkään, kyse on elämästä. .Vaikkei sentään kuolemasta. Koko olemuksesi huokuu sitä, että tämä kaikki on vain peliä, harrastus ja vitsi.
Jos sinulle tehdään ohrit niin johtuu se asennevammasta toki. Ei niin,
että olisit asennevammainen tietoisesti, vaan se ulkoinen habitus
ratkaisee. Uskoisin, että jos istuisimme samassa pöydässä tuntisin itseni vaihtoautoksi jonka renkaita tulit potkimaan, mielessäsi potkia vielä monia muitakin vai piditkö samaa ja tai vastakkaista sukupuolta niin kempona,
etteivät he haista sitä oletko paikalla vai et??
Jokainen vinkin antaja pistää sulle täällä puukkoa selkään, mutta tuo oli juuri pointtini. Koko ulosantisi kertoo uskomattomasta sinisilmäisyydestä..olet snadisti pentu, vaikka ikää olisi 40.
Kukaan täällä ei halua sinulle hyvää ja mitä juomiseen tulee niin sanoisin absolutistina, että juoppo juopon tuntee ,et pystyisi kusettamaan edes koiraa. Oikein ja tulet vielä iskemään jalkasi todella pahasti kiveen jos tuo asenne ei nyt korjaannu.
No niin onnea ja menestystä sinulle
Ja ilmeisesti sinulla kolahti ap:n toteamus hoikkuudesta ja siitä tuollainen paskaryöppy.. jes mitä sielun syvyyksistä tulevaa analysointia, joka on vain verhoilua omasta kitkeryydestään.
Hyvä asenne ap:lla, kun ei itseään alenna mullan alle vaan toteaa olevansa varmaan joidenkin mielestä nätti tms. :) Muuten tulee tuollaisia seeproja.. peiliin pitää osata katsoa hymyillen ajatuksella "olempas minä kivannäköinen!". Suosittelen seeprallekin.
Täällä toinen kermaperse, joka voi mielestään valita seuransa kuten vastapuolikin. Kenenkää ei pidä yrittää miellyttää kaikkia ja se yksi jolle ns.kelpaa pitäis riittää. Sen eteen joutunee treffailemaan jokusen ehdokkaan. Voivoi.
Tietynlainen sinisilmäisyys on tarpeen varsinkin tässä nykymaailmassa! En tässä itsekään ilman sitä enää varmaan eläisi, vaikka esim.paskapussi kyljessä on jne.. ;)
"Tämä siis yks tarina siitä, että naisilla ei mene lähtökohtaisesti yhtään paremmin nettideittailussa kuin miehillä."
No meneehän. Minulla on ollut kuvallinen profiili palvelussa noin kuukauden, enkä ole saanut yhtään viestiä naisilta. Se on paljon vähemmän kuin mitä sinä olet saanut, eikä sinulla ole edes kuvaa.
Oletko oikeasti noin pettynyt, kun kolmen kirjoittelijan kanssa ei toiminut? Vai olivatko vain esimerkkejä? Minusta ei ole mitään syytä valittaa, ennen kuin olet kirjoitellut ainakin kolmenKYMMENEN kanssa, etkä ole päässyt edes treffeille asti. Silloin kannattaisi ryhtyä miettimään, missä on vika.
Otatko lainkaan itse yhteyttä miehiin, vai odotatko vain miesten lähettävän sinulle viestejä? Jos odotat, kannattaa ryhtyä hiukan aloitteellisemmaksi. Ei niin herkästi turhaudu siihen odotteluun ja pääsee itse valitsemaan, kenen kanssa kirjoittelee.
Miinustaja iski,,,VARO ettet joudu listalle !!!
Jokunen kommentti aloittajalle:
Pari kuukautta ei ole pitkä aika nettideitissä, kuten ei elävämmässäkään elämässä. Ajattele asia niin päin, että jos useimmat kyllästyvät parissa kuukaudessa, niin eikö varminta ole silloin itse katsella menoa vaikkapa ainakin vuoden päivät? Jos käy miesten profiileja läpi vaikka kerran kuussa, niin vuoden aikana ehtii nähdä jo aika monta parin kuukauden katselijan profiilia.
Jokin kirjoituksissasi kertoo, että saattaisit olla introvertti. Ainakin se, että sanot suoraan kirjoittavasi pitkästi, vihjaa siihen suuntaan. Suosittelen miettimään, kannattaako kiirehtiä treffeille jo muutamien viestien jälkeen, vai olisiko parempi vaihtaa enemmänkin ajatuksia kirjoitellen ennen kuin tapaa.
Asenteesta sanon sen verran, että mieti, oletko oikeasti "vain tavallinen pulliainen" :) Eikö ole mitään, mikä tekee sinusta juuri sinut, ja josta voisi olla ylpeä? Mitä ikinä sellaista vaan keksitkin, anna sen näkyä profiilissasi.
M30v, kiitos ajatuksistasi. Ehkä tuo on nimenomaan ongelmani, että olen tavallinen pulliainen. En ole kirjoituksillani pyrkinyt erottautumaan, ajattelen että tapaamisen jälkeen erotun joukosta jos erotun. En halua kirjoittaa mitään työhakemusta, jolla pyrin erottumaan muista ja markkinoimaan itseäni.
Saatan olla introvertti, mutta nyt haluaisin käydä ulkona ja tavata ihmisiä. Ilmeisesti nettideittailu ei ole siihen sopiva väline. Ehkä pointtini oli tuoda esiin se, että kyllä naisillakin voi tämä homma alkaa takkuilen, toisaalta saada sympatiaa näistä kamalista kokemuksistani :)
Valitettavasti zeebra1981 tuo sun viiltävän terävä pikananalyysi rumuudestani lähinnä huvittaa. Ilmeisesti pitäisi sun kaltaisten mieliksi todeta, että jep olenpa ruma ja lihava, problem solved. Olen varmaan onnekas, että olen saanut positiivista kommenttia ulkonäöstä niin äidiltä kuin randomtyypeiltäkin - saisivatpa kaikki, jotta syntyisi terve arvostus itseä kohtaan eikä syntyisi tarvetta lytätä muita saadakseen omia heikkouksia mitätöityä. Ai "vastapuoli" antaa tuomionsa ulkonäöstäni? No tiedoksesi, että kuvan lähettämisen jälkeen kummaltakin oharit tehneeltä tuli positiivista kommenttia. No kohteliaisuutta se kai oli vain, käytöstavathan näillä kavereilla oli muutenkin hallussa, kuten tarina kertoo :D
Olen siis sinisilmäinen kylmän laskelmoiva sarjadeittailija :) Ajatus oli siis tavata monia miehiä, koska noin keskimäärin pidän ihmisten tapaamisesta ja juttelusta. Niin sinisilmäinen en sentään ole, että olisin olettanut ensimmäisen tapaamani miehen olevan se, joka todella viihtyy seurassani ja jonka kanssa itse viihdyn.
Totta tuo, että kolme on pieni 'otos'. Nuo kolme oli siis kaikista viestin lähettäjistä kolme lupaavimman oloista tyyppiä. Minusta tuohonkin on jo oikeus olla pettynyt. Joku kommentoi, että lähtötilanteeni olisi kuitenkin parempi kuin osalla miehistä. Voi olla, mutta lopputulos kuitenkin sama... kymmeniä viestejä, joilla ei tee käytännössä mitään, koska ovat tyyliä 'salaistasexiseuraa?!?' ja sitten nuo kolme sankaria.
En vissiin sanonut suo lihavaks? Ja ilman kuvaa on vaikee sanoo
oletko kaunis vai ruma, äitisi tuskin rumaksi sanoisi?
Sanoisiko kaverisi siellä täällä tai tuolla rehellisesti mielipiteensä..Niinpä. =)
Tuskin kukaan ulkopuolinenkaan, älä tulkitse väärin.
Sinulla oli ongelma ja koitin laajentaa näkemyksiäsi äärimäisen
surkein tuloksin. Tosin tämä on avartavaa koska nyt viimeistään
on vastaus valmiina.
Ahaa..eli olin mielestäni inhottava, eli se joka haukkuu on itse.
Et voi plajon päälle 15 olla tämä toki kaikella rakkaudella =D
Niin eli kuva lähetettiin ja silti oharit,tätähän voi vatvota koko
vuoden mutta ei se tässä muutu =)
Mielestäsi olet ikuisesti maailman kaunein ja se on sinun
näkemyksesi. Minä joudun vetämään kun sokea orgioissa eli käsikopelolla koska kuvaasi en ole nähnyt. Mutta kuten ulkonäkö,
pätee sama myös hulluuteen.. Ympäristö määrittää sinut ..Et sinä itse.
Toki tästäkin varmaan olet eri mieltä ;)
Et kylmä..Mutta sinisilmäinen tai vaihtoehtoisesti pinkkien
aurinkolasien takaa tuiottaja. Sarjadeittailija... Jep se olet sinä,
no niin siinä meni kaksi senkuntia M.O.T =D
Miksi sitten tapailet niitä jos ne jo valmiiksi ovat huonoja tai olet
asetuksilla, että ne todennäköisesti ovat sitä..
Lueppa objektiivisesti kaikki tämä mitä kirjoitit =D
Vaikea ottaa seksiseura juttuun kantaa sitä en ole vielä
treffeillä tarjonnut ja vain kertaalleen saanut moisen tarjouksen..No kahdesti kerran myös mieheltä.
Mutta syy selvisi, joskaan en voi sitä sinulle tarjoilla koska
nyt on defenssit sen verran kovat, että et lastiani nielisi vaikka
sen ilmottaisin. Niipä neuvon nyt enää vain hiomaan hieman kulmia ulosannistasi..Ehkä se sitten siitä lähtee.
Älä myöskään tunge sanoja ihmisten suuhun..Se kun on aidosti vähän
pelottavaa...Exovertti ,impotentti, kempoventti...Just näin.
Olen kuitenkin onnentoivotuksissani aina ja muutenkin täysin vilpitön,
vaikka sen nyt haluaakin riidaksi repiä. Mutta jos seuraavilla treffeillä
hymyilet kauniisti ja olet hiljaa? Nyökyttelet....Tai jos puhut, niin siirry demargaattiolinjalle.. Niin ei pääse kulmat sohimaan sitä toista.
Lopeta tuo jankutus, ap sanoi olevansa 27-vuotias ja sinä jänkäät hänestä 15v ja risat ikäistä? S24:lle sarjadeittailu on tyypillistä koska harvemmin natsaa laakista eli treffejä joutuu tekemään useampia. Ja tässä ketjussa se let sinä joka niitä sanoja toisen suuhun tunkee.
"Jep se olet sinä, no niin siinä meni kaksi senkuntia M.O.T "
Melkoisen ylimielistä pistää tuota puumerkkiä omille olettamuksilleen.
Oho oho..Sieltä oli joku nappula vielä tullut rääpimään =D
Turha siinä on itkeä, et sinä keneltäkään mitään saa.
Pentu mikä pentu, oli 27 mut älyä on ku nelivuotiaalla.
Joo joo noin kova kaveri käynnistää jo mopoa ..Ja silti jäät ilman =D
No niin tyttö löysi seura ja sinä et saanut =D
Antaisin sul kakkosta säälistä niin saisit edes joskus =D
Mä olen kans snadisti pentu ja sanon että zeebran pylly paukkuu joten älä välitä siitä :P
"Zeebran pylly paukkuu"..Haluuks ,et mä korjaan sun mopos =D =D
Te lapset ootte mainioita =D
Niiin,naisilla on varmasti toisenlaisia ongelmia kuin viestien saamattomuus.Ehkäpä se on tuolla örkki osastolla joita tuppaa varmaan ovista ja ikkunoista.
Nettitreffit on hieman omanlainen piiri;Ihmiset ovat tylympiä,enemmän kriteereitä täynnä ja osalla ei myöskään käytöstapoja.Joten,sitten tapahtuu juuri tuollaista eikä se ole tietenkään kivaa.
Itse aikoinaan asennoiduin samoin,että nettitreffeistä varmasti löytyy seuraa...ja p*skan marjat! Mitä enemmissä määrin v*tutusta ja pettymystä.Mutta,siihen tottui lopulta ja nyt en enää aina edes muista kenelle olen laittanut viestiä,vaikka en laita kuin kiinnostaville.Ja se miksi en muista,on se että en jaksa enään odottaa yhtään mitään nettideitiltä.Se on vain yksi mahdollisuus josta minut voi löytää,ei muuta.
Ja olet kyllä nätti neitokainen,olen käynyt profiilissasi jossain vaiheessa.:)
Minäkin ajattelin samaa, että nettitreffeiltä voisi varmaan löytää seuraa ja pääsisi treffeille... ja jossain kohtaa jonkun kanssa voisi natsatakin. Aikaisemmin on kyllä näin ollutkin ja nettideitin kanssa olen seurustellutkin, mutta mitenkähän nyt on maailma muuttunut kun ei enää mitään tapahdu? Ei tule aloitusviestejä miehiltä, ei tule vastauksia jos jollekulle kirjoitan... ei niin mitään. Kyllä profiiliani käydään katsomassa, mutta se viestittely puuttuu. Outoa, turhauttavaa, harmittavaa...
Minäkin olen ihan tavallinen, en lihava... ehkä sitten olen ruma ja tylsä, muuta selitystä en keksi. Pitäis olla joku missi.