Miten eroon rakastajasta?

Suhde alkoi ihan viattomasti ja meni sitten sellaiseksi myös henkiseksi kiintymykseksi, ettei sitä enää voinut katkaista. Pidän molemmista miehistä kovasti, siinä se.
Mieheni ei ole kärsinyt suhteestamme lainkaan, koska ei siitä tiedä.
Minä en ole pelannut ihmissuhteilla yhtään mitään vaan olen vaan rakastanut kahta ihmistä. Kummastakaan en ole hyötynyt taloudellisesti tai muutenkaan, sillä olen aina hankkinut toimeentuloni ja osallistunut myös lasten elatukseen ainakin 50%.

Tarja kirjoitti:

Suhde alkoi ihan viattomasti ja meni sitten sellaiseksi myös henkiseksi kiintymykseksi, ettei sitä enää voinut katkaista. Pidän molemmista miehistä kovasti, siinä se.
Mieheni ei ole kärsinyt suhteestamme lainkaan, koska ei siitä tiedä.
Minä en ole pelannut ihmissuhteilla yhtään mitään vaan olen vaan rakastanut kahta ihmistä. Kummastakaan en ole hyötynyt taloudellisesti tai muutenkaan, sillä olen aina hankkinut toimeentuloni ja osallistunut myös lasten elatukseen ainakin 50%.

Lue lisää

Eipä pidä rahoja tms sekoittaa suhdeasioihin.Olet ollut petollinen miestäsi kohtaan,muka ei kärsi kun ei tiedä!Kuule...kun hän saa tietää,niin kyllä varmasti kärsii jos on normaali ihminen.Voit tapaa toisen tuollaisella petturuudella.Jos olisit reilu,kertoisit kaiken ja hyväksyisit häviösi.Miten joku voi elää itsensä kanssa tuon jälkeen.Näköjään jotkut voi noinkin kauan.Kerro ja kärsi, olet vastuussa tekemisistäsi.Oli se miten vaivatonta ja viatonta.

susu kirjoitti:

Eipä pidä rahoja tms sekoittaa suhdeasioihin.Olet ollut petollinen miestäsi kohtaan,muka ei kärsi kun ei tiedä!Kuule...kun hän saa tietää,niin kyllä varmasti kärsii jos on normaali ihminen.Voit tapaa toisen tuollaisella petturuudella.Jos olisit reilu,kertoisit kaiken ja hyväksyisit häviösi.Miten joku voi elää itsensä kanssa tuon jälkeen.Näköjään jotkut voi noinkin kauan.Kerro ja kärsi, olet vastuussa tekemisistäsi.Oli se miten vaivatonta ja viatonta.

Lue lisää

Hyvinkin moni ihminen pystyy täysin kylmästi elämään kaksoiselämää ilman, että se haittaa tippaakaan.

Tarja kirjoitti:

Suhde alkoi ihan viattomasti ja meni sitten sellaiseksi myös henkiseksi kiintymykseksi, ettei sitä enää voinut katkaista. Pidän molemmista miehistä kovasti, siinä se.
Mieheni ei ole kärsinyt suhteestamme lainkaan, koska ei siitä tiedä.
Minä en ole pelannut ihmissuhteilla yhtään mitään vaan olen vaan rakastanut kahta ihmistä. Kummastakaan en ole hyötynyt taloudellisesti tai muutenkaan, sillä olen aina hankkinut toimeentuloni ja osallistunut myös lasten elatukseen ainakin 50%.

Lue lisää

Tarja olet ainoita naisia näillä palstoilla joka osaa nauttia kahdesta suhteesta tuhoamatta avioliittoasi. Nyt on käynyt niin että rakastajallasi ei ole yhtä avoin mieli kuin sinulla kun haluaa sinut omistaa. Eihän tilanne parane siitä että miehestäsi tulee rakastaja ja rakastajasta miehesi. Sinähän rakastat molempia.

Ei mitään erityistä salailua. Onhan sitä naisella omia menoja siinä missä miehelläkin. Aloitin sivusuhteen kun lapset oli jo isompia, ei se tietenkään sylilapsen kanssa olisi onnistunut.
Öitä emme ole rakastajani kanssa viettäneet yhdessä kuin aniharvoin, olen viimeistään aamuksi ennen perheen heräämistä tullut kotiin.

Muuten olet ihan kunnollinen ihminen,
mutta kielenkäytössä et ole vielä saanut opastusta?
Parempaa vointia jatkossa Sinulle!

Kumpikaan mies ei halua erota minusta, vaan rakastajani haluaisi että eroan miehestäni.
Hän haluaisi asua kanssani.
Minä en tiedä, mitä nämä miehet Sinun mielestäsi ansaitsevat, mutta olen kyllä omasta mielestäni kaikin puolin mukava ihminen ja nainenkin. Jos rakastajani on luullut jotain, se ei ole minun vikani. En IKINÄ ole luvannut muuttaa yhteen hänen kanssaan tai erota miehestäni. Ei ole minun vikani, jos hän kuvittelee sellaista.
Mutta tämän ongelman takia minä juuri tänne kirjoitin.
Ei vaan oikein tule rakentavia vastauksia.

Tarja kirjoitti:

Kumpikaan mies ei halua erota minusta, vaan rakastajani haluaisi että eroan miehestäni.
Hän haluaisi asua kanssani.
Minä en tiedä, mitä nämä miehet Sinun mielestäsi ansaitsevat, mutta olen kyllä omasta mielestäni kaikin puolin mukava ihminen ja nainenkin. Jos rakastajani on luullut jotain, se ei ole minun vikani. En IKINÄ ole luvannut muuttaa yhteen hänen kanssaan tai erota miehestäni. Ei ole minun vikani, jos hän kuvittelee sellaista.
Mutta tämän ongelman takia minä juuri tänne kirjoitin.
Ei vaan oikein tule rakentavia vastauksia.

Lue lisää

melko vieras tilanne, mutta ei se kommentoimasta ole ennenkään estänyt ...

Aloitetaan tarkentavilla kysymyksillä:

Rakastatko miestäsi, onko suhteenne mielestäsi tyydyttävä?

Miksi sinä et halua erosta miehestäsi?

Oletko kertonut rakastajallesi ettet aio erota miehestäsi ... miten suhtautuu tietoon?

Miten tahdot elämäsi rakentuvan jatkossa ... millaiseksi näet tulevaisuuden?

Hyväksyisitkö miehellesi sivusuhteen?

Oletko onnellinen?

Tarja kirjoitti:

Kumpikaan mies ei halua erota minusta, vaan rakastajani haluaisi että eroan miehestäni.
Hän haluaisi asua kanssani.
Minä en tiedä, mitä nämä miehet Sinun mielestäsi ansaitsevat, mutta olen kyllä omasta mielestäni kaikin puolin mukava ihminen ja nainenkin. Jos rakastajani on luullut jotain, se ei ole minun vikani. En IKINÄ ole luvannut muuttaa yhteen hänen kanssaan tai erota miehestäni. Ei ole minun vikani, jos hän kuvittelee sellaista.
Mutta tämän ongelman takia minä juuri tänne kirjoitin.
Ei vaan oikein tule rakentavia vastauksia.

Lue lisää

...mutta se tuntuisi vaativan pitkiä kirjeitä, pohdintaa, aitoa keskustelua. Tällä palstalla näyttää olevan helpompaa laukoa kaikkea yksiviivaista, epäinhimillistä ja primitiivistä...

Tarinasi kosketti, koska itse olen juuri eroamassa 13-vuotisesta avioliitosta, jossa on ihana 12-vuotias lapsi. Pidän aviomiehestäni, hyvänä ystävänä, kollegana, vanhojen muistojen vuoksi ja siksi että hän on hyvä isä pojallemme.

Rakastaja, rakas mies, (myös naimisissa) on ollut suhteessa kanssani yli kuusi vuotta, ja todella rakastamme toisiamme paljon.

Meillä ei vuosiin ole ollut kunnon seksiä aviomieheni kanssa, koska pikkuhiljaa tunsin enemmän ja enemmän kuuluvani tälle toiselle miehelle, johon tunsin syvää sielujen yhteyttä jo ennen kuin meillä oli suhdetta (kyynikot älkää vaivautuko kommentoimaan..) enkä siksi halunnut enää aviomiestäni siinä mielessä, vaikka pidän hänestä ystävänä ja arvostan häntä ihmisenä.

Kauan meni, ennen kuin uskalsin kertoa. Viime keväänä asia tuli puheeksi ja stressaava kesä on ollut. Paine lopulta ottaa totuuksia esiin tuli kahdelta suunnalta: minusta tuntui että olen jollain lailla kuin elävältä haudattu, koska en näytä kotona omia pyhimpiä, syvimpiäni tunteitani, että rakastan toista miestä sillä tavalla. Tietysti pelkäsin tätä katastrofia joka tulikin; olemme eroamassa, rikon poikani hyvän kodin jne.

Toisaalta paine tuli aviomieheni puolelta. Hän oli huonovointinen, turhautunut ja energiaton mies, koska hänen vaimonsa kotona oli muuttunut käsittämättömäksi häntä pakoilevaksi epävaimoksi. Vaikka hän ei juuri puhunut asiasta, sen näki. Täytyi uskaltaa ottaa puheeksi mistä on kysymys. Sen jälkeen tuli aika vaikeitakin kausia, niin että eipä ole ihme, että me monet salailemme ja petämme niin pitkään.

Kuitenkin olen kaiken epävarmuuden keskellä onnellinen nyt. Elän muutosvaihetta, mutta elän kuitenkin, en kellariin haudattuna rooleista suoriutujana vaan omana itsenäni, toivon niin.

No sinun tilanteesi ja ongelmasi on aivan toinen, mutta varmasti yhtä inhimillisesti ymmärrettävä. Ansaitset ja tarvitset joka tapauksessa paljon myötätuntoa ainakin itseltäsi, jos muut ovatkin tuomitsevaisia helposti.

En tiedä onko tämä hyvä neuvo sinulle, mutta mieti, mieti rauhassa ja tarkkaan, olisiko mielekästä ottaa nämä kysymykset rehellisesti ja avoimesti molempien miesten kanssa keskustellen esille. Että todella avautuisit heille. Minullekin kyllä tuli siinä sellainen vaihe, että taidan menettää molemmat...

Oman elämäntilanteeni valossa rauhallinen suht' rehellinen keskustelu tuntuisi harkitsemisen arvoiselt. Suht rehellisellä tarkoitan sitä, että kaikkia yksityiskohtia ei koskaan kenellekään tarvitse kertoa elääkseen rehellisesti. Mutta sikäli me kaikki ihmiset olemme kovin yksin, että voimme katsoa asioita vain omasta kulmastamme ja omasta hetkestämme. Esimerkiksi minä en missään tapauksessa olisi pari vuotta sitten ollut valmis minkäänlaiseen esiintuloon. En ollut kypsä.

Oikein hyvää vointia sinulle joka tapauksessa.

Esiin kaapista kirjoitti:

...mutta se tuntuisi vaativan pitkiä kirjeitä, pohdintaa, aitoa keskustelua. Tällä palstalla näyttää olevan helpompaa laukoa kaikkea yksiviivaista, epäinhimillistä ja primitiivistä...

Tarinasi kosketti, koska itse olen juuri eroamassa 13-vuotisesta avioliitosta, jossa on ihana 12-vuotias lapsi. Pidän aviomiehestäni, hyvänä ystävänä, kollegana, vanhojen muistojen vuoksi ja siksi että hän on hyvä isä pojallemme.

Rakastaja, rakas mies, (myös naimisissa) on ollut suhteessa kanssani yli kuusi vuotta, ja todella rakastamme toisiamme paljon.

Meillä ei vuosiin ole ollut kunnon seksiä aviomieheni kanssa, koska pikkuhiljaa tunsin enemmän ja enemmän kuuluvani tälle toiselle miehelle, johon tunsin syvää sielujen yhteyttä jo ennen kuin meillä oli suhdetta (kyynikot älkää vaivautuko kommentoimaan..) enkä siksi halunnut enää aviomiestäni siinä mielessä, vaikka pidän hänestä ystävänä ja arvostan häntä ihmisenä.

Kauan meni, ennen kuin uskalsin kertoa. Viime keväänä asia tuli puheeksi ja stressaava kesä on ollut. Paine lopulta ottaa totuuksia esiin tuli kahdelta suunnalta: minusta tuntui että olen jollain lailla kuin elävältä haudattu, koska en näytä kotona omia pyhimpiä, syvimpiäni tunteitani, että rakastan toista miestä sillä tavalla. Tietysti pelkäsin tätä katastrofia joka tulikin; olemme eroamassa, rikon poikani hyvän kodin jne.

Toisaalta paine tuli aviomieheni puolelta. Hän oli huonovointinen, turhautunut ja energiaton mies, koska hänen vaimonsa kotona oli muuttunut käsittämättömäksi häntä pakoilevaksi epävaimoksi. Vaikka hän ei juuri puhunut asiasta, sen näki. Täytyi uskaltaa ottaa puheeksi mistä on kysymys. Sen jälkeen tuli aika vaikeitakin kausia, niin että eipä ole ihme, että me monet salailemme ja petämme niin pitkään.

Kuitenkin olen kaiken epävarmuuden keskellä onnellinen nyt. Elän muutosvaihetta, mutta elän kuitenkin, en kellariin haudattuna rooleista suoriutujana vaan omana itsenäni, toivon niin.

No sinun tilanteesi ja ongelmasi on aivan toinen, mutta varmasti yhtä inhimillisesti ymmärrettävä. Ansaitset ja tarvitset joka tapauksessa paljon myötätuntoa ainakin itseltäsi, jos muut ovatkin tuomitsevaisia helposti.

En tiedä onko tämä hyvä neuvo sinulle, mutta mieti, mieti rauhassa ja tarkkaan, olisiko mielekästä ottaa nämä kysymykset rehellisesti ja avoimesti molempien miesten kanssa keskustellen esille. Että todella avautuisit heille. Minullekin kyllä tuli siinä sellainen vaihe, että taidan menettää molemmat...

Oman elämäntilanteeni valossa rauhallinen suht' rehellinen keskustelu tuntuisi harkitsemisen arvoiselt. Suht rehellisellä tarkoitan sitä, että kaikkia yksityiskohtia ei koskaan kenellekään tarvitse kertoa elääkseen rehellisesti. Mutta sikäli me kaikki ihmiset olemme kovin yksin, että voimme katsoa asioita vain omasta kulmastamme ja omasta hetkestämme. Esimerkiksi minä en missään tapauksessa olisi pari vuotta sitten ollut valmis minkäänlaiseen esiintuloon. En ollut kypsä.

Oikein hyvää vointia sinulle joka tapauksessa.

Lue lisää

"(kyynikot älkää vaivautuko kommentoimaan..)"

Haluat siis vain selkään taputtelua ja hyväksyntää teoillesi! Tuo on tyypillistä petturien kieroutuneelle ajatusmaailmalle.

Esiin kaapista kirjoitti:

...mutta se tuntuisi vaativan pitkiä kirjeitä, pohdintaa, aitoa keskustelua. Tällä palstalla näyttää olevan helpompaa laukoa kaikkea yksiviivaista, epäinhimillistä ja primitiivistä...

Tarinasi kosketti, koska itse olen juuri eroamassa 13-vuotisesta avioliitosta, jossa on ihana 12-vuotias lapsi. Pidän aviomiehestäni, hyvänä ystävänä, kollegana, vanhojen muistojen vuoksi ja siksi että hän on hyvä isä pojallemme.

Rakastaja, rakas mies, (myös naimisissa) on ollut suhteessa kanssani yli kuusi vuotta, ja todella rakastamme toisiamme paljon.

Meillä ei vuosiin ole ollut kunnon seksiä aviomieheni kanssa, koska pikkuhiljaa tunsin enemmän ja enemmän kuuluvani tälle toiselle miehelle, johon tunsin syvää sielujen yhteyttä jo ennen kuin meillä oli suhdetta (kyynikot älkää vaivautuko kommentoimaan..) enkä siksi halunnut enää aviomiestäni siinä mielessä, vaikka pidän hänestä ystävänä ja arvostan häntä ihmisenä.

Kauan meni, ennen kuin uskalsin kertoa. Viime keväänä asia tuli puheeksi ja stressaava kesä on ollut. Paine lopulta ottaa totuuksia esiin tuli kahdelta suunnalta: minusta tuntui että olen jollain lailla kuin elävältä haudattu, koska en näytä kotona omia pyhimpiä, syvimpiäni tunteitani, että rakastan toista miestä sillä tavalla. Tietysti pelkäsin tätä katastrofia joka tulikin; olemme eroamassa, rikon poikani hyvän kodin jne.

Toisaalta paine tuli aviomieheni puolelta. Hän oli huonovointinen, turhautunut ja energiaton mies, koska hänen vaimonsa kotona oli muuttunut käsittämättömäksi häntä pakoilevaksi epävaimoksi. Vaikka hän ei juuri puhunut asiasta, sen näki. Täytyi uskaltaa ottaa puheeksi mistä on kysymys. Sen jälkeen tuli aika vaikeitakin kausia, niin että eipä ole ihme, että me monet salailemme ja petämme niin pitkään.

Kuitenkin olen kaiken epävarmuuden keskellä onnellinen nyt. Elän muutosvaihetta, mutta elän kuitenkin, en kellariin haudattuna rooleista suoriutujana vaan omana itsenäni, toivon niin.

No sinun tilanteesi ja ongelmasi on aivan toinen, mutta varmasti yhtä inhimillisesti ymmärrettävä. Ansaitset ja tarvitset joka tapauksessa paljon myötätuntoa ainakin itseltäsi, jos muut ovatkin tuomitsevaisia helposti.

En tiedä onko tämä hyvä neuvo sinulle, mutta mieti, mieti rauhassa ja tarkkaan, olisiko mielekästä ottaa nämä kysymykset rehellisesti ja avoimesti molempien miesten kanssa keskustellen esille. Että todella avautuisit heille. Minullekin kyllä tuli siinä sellainen vaihe, että taidan menettää molemmat...

Oman elämäntilanteeni valossa rauhallinen suht' rehellinen keskustelu tuntuisi harkitsemisen arvoiselt. Suht rehellisellä tarkoitan sitä, että kaikkia yksityiskohtia ei koskaan kenellekään tarvitse kertoa elääkseen rehellisesti. Mutta sikäli me kaikki ihmiset olemme kovin yksin, että voimme katsoa asioita vain omasta kulmastamme ja omasta hetkestämme. Esimerkiksi minä en missään tapauksessa olisi pari vuotta sitten ollut valmis minkäänlaiseen esiintuloon. En ollut kypsä.

Oikein hyvää vointia sinulle joka tapauksessa.

Lue lisää

Viestisi ei ollut minulle, mutta antaa voimaa elää suhteessa kahteen mieheen. Minulla vaan rakastaja on hyvä ystävämme ja meillä on sama ystäväpiiri. Tiedän että asia paljastuu ennen pitkää koska jo nyt ystävämme katseleva pitkään meidän keskinäistä flirttailua. On vain ihmeellistä kun tuntuu ettei aviomieheni tajua mitään. Tai sitten ei välitä. En vaan haluaisi salata asiaa kauaa.

en oikein ymmärrä tuota tyyliä... ei asioita tarvitse hyväksyä, mutta ymmärtää voi edes yrittää.

Ja miten sinun 25 vuotinen suhteesi erinomaisuus liittyy tässä tapauksessa yhtään mihinkään...

*raapii päätään*

M36 kirjoitti:

en oikein ymmärrä tuota tyyliä... ei asioita tarvitse hyväksyä, mutta ymmärtää voi edes yrittää.

Ja miten sinun 25 vuotinen suhteesi erinomaisuus liittyy tässä tapauksessa yhtään mihinkään...

*raapii päätään*

Lue lisää

.´.. ei sinun tarvitse miettiä miten pääset rakastajastasi eroon. On olemassa ns. karman laki - kaiken minkä taaksesi jätät sen edestäsi löydät. Että päätit sitten tuhlata rakastajasi elämästä 10 vuottaa!!!
Minäkin joskus odotin 4 vuotta, nyt löysin rakkaan joka on vapaa ja olen onnellinen.
Mitä tekee mies jonka rakastaja olin... ei paljoa kuule jaksa kiinnostaa... ikävöi laittaa viestejä, erosi , on yksin.... siinäpä sinulle tulevaisuuden kuvaa. Ja se on ihan oikein itsekkäille pettureille jotka käyttävät toisten tunteita ja hyväuskoisuutta hyväkseen!!

Ex-rakastajatar kirjoitti:

.´.. ei sinun tarvitse miettiä miten pääset rakastajastasi eroon. On olemassa ns. karman laki - kaiken minkä taaksesi jätät sen edestäsi löydät. Että päätit sitten tuhlata rakastajasi elämästä 10 vuottaa!!!
Minäkin joskus odotin 4 vuotta, nyt löysin rakkaan joka on vapaa ja olen onnellinen.
Mitä tekee mies jonka rakastaja olin... ei paljoa kuule jaksa kiinnostaa... ikävöi laittaa viestejä, erosi , on yksin.... siinäpä sinulle tulevaisuuden kuvaa. Ja se on ihan oikein itsekkäille pettureille jotka käyttävät toisten tunteita ja hyväuskoisuutta hyväkseen!!

Lue lisää

Minulla on muutama naisystävä, joka on ollut pitkässä suhteessa naimisissa olevaan mieheen.
Ymmärrän, että nämä naiset ovat kärsineet, koska miehet ovat lupailleet heille eroa ja avioliittoa - ehkä jopa yhteisiä lapsiakin.
Mutta kun minä en ole luvannut mitään sellaista
tälle miesystävälleni!
Meillä on ollut monella tapaa hauskaa yhdessä ja seksi on ollut vain osa suhdettamme.

Tosiasiaksi jää, että vanheneva mies riittää seksuaalisesti harvoin edes yhdelle naiselle,
joten miksi miehet haalivat sivusuhteita?

Naiselle kaksi miestä toimii hyvin,
tai toimisi, jos rakastajalla ei olisi alkaneet hihat savuta.

Hei!

En kirjoita tänne mitenkään ylemmyydentuntoisena tyyliin "minulle ei koskaan voisi käydä noin".

olen naimisissa mutta minulla oli muutaman vuoden ajan eräänlainen suhde toiseen mieheen. Sänkyyn ei koskaan tosin menty, mutta ei se kaukana ollu sekään.

Ihminen pystyy selittelemään itselleen asiat hyvin päin, jopa niin, että väärätkin asiat näkee ihan oikeutettuina ja hyvinä. tiedän tämän, koska itsekin pystyin tähän monta vuotta.

Rehellisyys on ihmissuhteessa tärkeä asia ja jos tällaista salailua on niin eihän sitä toiselle ihmiselle silloin ole täysin vilpitön ja avoin.

itse tulin aikoinani uskoon ja sitä myötä moni asia sisälläni muuttui. Tajusin että ihminen voi todellakin paaduttaa itsensä ja olla todella sokea omille virheilleen jos ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta...

Haureus on väärin-ja siitähän tässä kuitenkin on kyse, selitellään asiaa miten päin tahansa.Kannattaa kuitenkin muistaa, että Jeesus rakastaa jokaista ihmistä ja aina on mahdollisuus uuteen alkuun ja anteeksiantamukseen. Jokainen meistä tekee virheitä eikä voi siten heittää "ensimmäistä kiveä".

Jos asia ei olisi väärin ja loukkaavaa, niin silloinhan asian ei tarvitsisi tapahtua salassa, eikö? Ja toisaalta kannaattaa ajatella myös sitä, miltä tilanne tuntuisi toisinpäin? jos miehesi kertoisi, että hänellä on ollut vuosia salasuhde toiseen, eikö yhtään kirpaisisi?

Toivottavasti asiat kuitenkin selviävät! Kaikkea hyvää sinulle!