Millainen ystävän ptää olla?
1. Ollaa ystävii ko on jota tarjota ja ko ei oo nii unohdetaa?
2. Olet töis ja sul on rahaa?
Mitä jos ei ole tarjota mitää ja olet työtön ja rahat vähis??
Minun kohdalla tuo on sitä et ystävät odottavat aina et jos on juotavaa ja rahaa. Jos kaik loppuu nii ei pidetä yhteyttä ja ei vasta puheluihin eikä viesteihin. Sit taas ko tiedetää et hölmö saa rahaa nii sit puhelin kilkattaa ja kas kummaa ko ollaa taas ystävii.
Haluaisin ystävän joka ei kato onko viinaa ja rahaa. Voitais jutella ja tehdä kaikkee kivaa. Mökkeillä ja reisata ja pitää hauskaa ilman tai pienel alkohol nautittuna. Mut tuntuu siltä ei ei sellaisii oo.
Olen jotenkin masentunut kun alkoholi on ystävilleni elämäs tärkein. Käytän itsekkin jonkin verran mutta en jätä ketää ja osaan pitää kivaa ilman perseet olal..
Eli kysymys millainen on oikeesti ystävä?????
1. ihminen joka on vain sen aikaa ystävä kun on tarjota ja mennää johonkin ja jätetään yksin.
2. Ystävä jonka muistaa ja haluaa pitää ystävyyden yllä vaik toinen on pa. ja ravintolas ei koskaa jätetä yksin jos yhes mennää
1. Ollaa ystävii ko on jota tarjota ja ko ei oo nii unohdetaa?
2. Olet töis ja sul on rahaa?
Mitä jos ei ole tarjota mitää ja olet työtön ja rahat vähis??
Minun kohdalla tuo on sitä et ystävät odottavat aina et jos on juotavaa ja rahaa. Jos kaik loppuu nii ei pidetä yhteyttä ja ei vasta puheluihin eikä viesteihin. Sit taas ko tiedetää et hölmö saa rahaa nii sit puhelin kilkattaa ja kas kummaa ko ollaa taas ystävii.
Haluaisin ystävän joka ei kato onko viinaa ja rahaa. Voitais jutella ja tehdä kaikkee kivaa. Mökkeillä ja reisata ja pitää hauskaa ilman tai pienel alkohol nautittuna. Mut tuntuu siltä ei ei sellaisii oo.
Olen jotenkin masentunut kun alkoholi on ystävilleni elämäs tärkein. Käytän itsekkin jonkin verran mutta en jätä ketää ja osaan pitää kivaa ilman perseet olal..
Eli kysymys millainen on oikeesti ystävä?????
1. ihminen joka on vain sen aikaa ystävä kun on tarjota ja mennää johonkin ja jätetään yksin.
2. Ystävä jonka muistaa ja haluaa pitää ystävyyden yllä vaik toinen on pa. ja ravintolas ei koskaa jätetä yksin jos yhes mennää
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuvailet ryyppykaveria, et ystävää? Rupeahan raittiiksi,äläkä tarjoa kavereillekaan. Käytä ne rahat johonkin muuhun harrastukseen. Parempi jos keksit sellaisen harrastuksen jota kautta voit saada harrastuskavereita. Harrastuskaveritkaan ei välttämättä ole ystäviä. Uskon kuitenkin että saat elämästä enemmän irti keksiessäsi jonkun itseäsi kiinnostavan harrastuksen, muun kuin alkoholin käytön. Tietysti harrastuskaveritkin saattavat joissain tapauksissa keksiä keinon hyötyä sinusta: puutarhanhoitoa harrastava voi "joutua" kastelemaan naapurinkin pihan, saamatta vastapalvelusta.
Itse jätin viinakset yli 10 vuotta sitten. Ainakaan en sotke enää elämääni alkoholisteilla, vain ryyppykaveri-ihmissuhteet katkesivat itsellään, vanhoista kavereista jäi ystäviksine joiden kanssa on aina ollut muuta yhteistä kuin baari-illat. Olen kai aika huono ihmissuhteissa, sillä koen ajoittain yksinäisyyttä, vaikka mulla on mies, lapsia ja ystäviäkin. Sellaisina hetkinä laitan jollekulle ystävälle "mitä kuuluu?" tekstiviestin ja samaan syssyyn tekstaan lyhyesti omat kuulumiseni aidosti, mutta valittamatta tai kehuskelematta. Yleensä siitä alkaa mielialaa kohottava tekstarihetki: muutamalla tekstiviestillä keskustelemme jommankumman tai molempien kuulumisista. Sitten jaksaa taas eteenpäin kun on saanut jakaa ajatuksiaan yhdessä ystävän kanssa.
Työ on kanssa oiva ajankulu ja harrastus ja paikka tavata uusia ihmisiä. Nykyiset ystäväni olen tavannut pääsääntöisesti lasteni kautta. Yhden ystävän lapsi olivain vähän aikaa samassa päiväkodissa lapseni kanssa, mutta se riitti minun ja hänen tapaamiseen, ystävyys itsessään syntyi kadunkulmassa jutellessa kun törmättiin. Joskus on vaikea erotella kuka on ystävä, kuka vain jutellaan-nyt-yhdessä-kun-ollaan-samassa-elämäntilanteessa-tyyppi. Sinkkujakin mulla on ystävinä. Viimeaikoina on tuntunut, että heillä on enemmän aikaa mulle ja ystävyydelle kuin perheellisillä ystävilläni. Olen saanut ystävyydestäni sinkkujen kanssa nyt viimeaikoina paljon, enkä koe hankalaksi erilaista elämäntilannetta, sillä meillä on yhteistä arvomaailmaa, yhteisiä harrastuksia, aikaa ja mukavia juttutuokioita.
Suurimmat pettymykset ihmissuhteissa on nyt viimevuosina liittyneet siihen, että olen pitänyt joitakin tapaamiani ihmisiä ystävinäni, saanut heiltä paljon tukea ja apua ja sitten onkin käynyt jotain mikä on saanut mut ajattelemaan että olinkin tuolle toiselle ihan muuta kuin ystävä. Jonkinlainen avustuskohde tai yhteistyökumppani kun-samalla-kylällä-asutaan-ja-lapsemme-ovat-luokkakavereita.
Nautin kyllä suunnattomasti ystävyydestä, kaveruudesta, tuttavuudesta, hyvästä työtoveruudesta, toimivasta naapuruudesta, yhteistyökumppanuudesta, sukulaisuudesta, koko laajasta ihmissuhteiden kirjosta. Joskus on päiviä kuten tämä tänään, että kaipaisi ystävää jolle kertoa päivän tapahtumista, mutta ei osaa niistä kenellekään ystävälle kertoa. Tapa se on silloin tämäkin: mennä nettiin ja ajatella: ehkäpä unohdan omat ongelmani, kun luen jonkun toisen ongelmista ja jaan netissä joitain ajatuksiani. Tämäkin on osa sitä sosiaalisuutta jota elämääni kaipaan.