minä en jaksa :(

Kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa :( Otan osaa.

Lämmin halaus sinulle, poikasi vasta äskettäin menettäneelle äidille. Minulla ei ole sanoja, joilla suuressa surussasi sinua lohduttaa. Kokemuksesta tiedän, että ensimmäiset kuukaudet menevät jotenkuten, kun on pakko jaksaa kaikenlaista - hautajaisjärjestelyt, kuolinilmoitukset, perunkirjoitukset jne.

Edellinen kirjoittaja antoi hyvän neuvon. Puhuminen helpottaa oloa ja vähentää ahdistusta, vaikka ikävää se ei tietenkään poista. Jos ammattiapua ei ole saatavilla ja sinulla ei ole läheisiä, joitten kanssa voit poikaasi muistella ja tapahtuneesta puhua, voi itsemurhan tehneitten läheisten keskustelufoorumi olla sinulle nyt hyvä vertaistukipaikka.

www.tukinet.net/keskustelu/viesti.tmpl?pager_current=2;grp=186;mid=47174

Surusi on vielä niin tuore, ettei seurakuntien tai esim. Punaisen Ristin järjestämistä sururyhmistä ihan vielä ole sinulle parasta apua. Jonkinlainen keskusteluterapia olisi kuitenkin paikallaan. Voimia ja jaksamista sinulle.

Suru ja ikävä eivät kokonaan häviä koskaan, mutta vuosien myötä ne etääntyvät ja niitten kanssa oppii elämään.

otan osaa.....sen sinä olet varmaan saanut kuulla poikasi poismenon jälkeen useasti....vain kaksi sanaa,mutta ne jotkat sanovat nuo sanat sulle ,eivät varmaankaan halua muuta kun tuoda esiin sen pohjattaman ikävän sinun puolesta,muuta ei vooi sanoa ja tuokaan ei sinun tuskaa helpota ,ei niin,mitä tehdä kun sydän käpertyy ja puristuu tuskasta,päässä ei ainoatakaan selvää ajatusta,vain pohjoton kipu....sitä se onkun elämä antaa kovalla kädellä....ystävä rakas,jos olissin siellä,halaisin sua lujasti,nyt voin vain ajatuksissani puristaa sua....itke niin kauan kuin kyyneleitä riittää....tiedän että tuska helpottuu joskus en vain osaa sanoa sulle milloin,mutta joskus..................

Täytyy aina muistaa, että elävien ihmisten olemassaolo on paljon iloisempi asia kuin kuolleen poissaolo on surullinen. Täytyy muistaa että vielä on paljon läheisi hengissä. Sitä on vaikea selittää. Niin pahalta kun se tuntuukin, ovat elävät ihmiset kuitenkin tärkeämpiä kuin kuolleet.

Sanoilla emme voi auttaa paljoa sinua ja tuskaasi on vaikea ulkopuolisen samaistua, kun oma rakas läpsi lähtee.
Mikäli et ole tietoinen, niin sinulle ymmärtävää vertaistukea yhdityksessä: Surunauha, Itsemurhanan kokeneiden omaisten ry. Googlaamalla löytyy!
Toki voit kirjoitella täällä, mutta kohtaat myös ymmärtämättömyytä.
Surussa on monelaisia jaksoja ja tunteet aaltoilevat.

vainniijn

ymmärrän niin hyvin tunteesi.Teen itse surutyötä.Mieheni menehtyi syöpään ja aika diagnoosista kuolemaan oli vain 2 kuukautta.30 vuotta yhteistä elämää ja nyt koti on niin tyhjä.Oman lapsen menetys on vielä raskaampaa,jos nyt yleensä surun määrää voi mitata.Jaksa päivä kerrallaan,hae apua,jos tuntuu liian pahalta.Minulla on onneksi laaja ystäväpiiri,joka jaksaa surra kanssani.Olen ihmetellyt kuinka paljon kyyneliä ihmiseltä löytyy,eikö niistä ikinä tule loppua,mutta olen jo saanut muutaman päivän,jolloin olin melkein oma entinen itseni,joten uskon ajan tekevän työtä puolestani:jonain päivänä ehkä vielä hymyilen ja koen elämän elämisen arvoiseksi.Jaksa sinäkin ....

SOS-kriisikeskus vastaa

Osanotto suureen suruusi. Toivottavasti Sinulle on tarjottu kriisiapua jaksamiseen. Ohessa Suomen Mielenterveysseuran tarjoamat palvelut.
Usein kuulee, että surun alussa sitä kulkee kuin sumussa, mutta omaa jaksamista ja ikävän kanssa kestämistä koetellaan vasta viiveellä. Toivottavasti sinulla on tukea ympärilläsi ja lisätueksi tässä nämä yhteystiedot.

Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22. Puhelu maksaa operaattorista riippuvan ja sen veloittaman puhelumaksun verran.

Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päällle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyy osoitteesta http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset
. Käynnit eivät maksa mitään.

Jos koet, että haluat mieluummin kertoa olostasi kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net ).
Tukinet päivystää joka arkipäivä 15-19.

Voimia Sinulle,

SOS-kriisikeskus/Anni

Itsellänikin yksi tärkeimmistä ystävistä päätti elämänsä nyt alku kesästä ja alussa kans jaksoin mut nyt tuntuu et enää en jaksa :( Mutta eteenpäin se on vaan yritettävä jaksaa!
Paljon voimia, haleja ja enkeleitä vierellesi!