Pitkään oli vaikeuksia, tuntui että aina oli nälkä jne. Olin näillä 1200-1500 kcal dieeteillä (pt:n tekemä). Sitten ajattelin kokeilla, että syön reilusti, 1800-2000 kcal päivässä mutta alan liikkua paljon. Tämä on sopinut minulle parhaiten. Saan syödä niin, että tunnen itseni kylläiseksi. Ei ole tullut pahoja ahmimishimoja. Ja lisäksi tykkään liikunnasta. Tottakai pelkällä liikunnalla painon pudotus on hitaampaa, mutta uskon että näin tulos myös pysyy minulla paremmin. Tietysti pyrin välttämään sokeria ym. ja yritän syödä terveellisesti., minulle vain on tärkeää että saan syödä paljon. Harrastan liikuntaa n. 6 päivänä viikossa, salia ja sitten aerobista. Ja onhan paino jo hieman pudonnut :) rentoutta tähän touhuun vaan.
Tämä laihdutustyyli sopii minulle
peentele
3167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuolla menee hyvin. Liikuntapuolessa vähän haiskahtaa joku pakkoliikkumisen maku, mutta sitä sen verran että tuntuu hyvältä :) Joskus se on kivaa ottaa itsestään kunnolla irti, toisinaan taas ei.
Stressi meinaan on erittäin haitallista painonhallinnassa. Ja jos tuntuu pahalta, niin ota lepoviikko noilla 1800-2000kcal murkinoilla.
Heippa!
Mulla sama juttu, mutta syön vieläkin enemmän, 2000-2500 kcal. Pidän myöskin paljon liikkumisesta! Teen pääasiassa punttitreeniä, lenkkeilen ja kuljen muuten vaan paljon luonnossa. Tällä hetkellä pinnalla on juoksun opettelu.
Tarvitsen välillä jotain vähän epäterveellistäkin, ja noihin kaloreihin mahtuu kerran viikkoon vaikka jogurtticashew-annos. Pysyy sellainen normaali elämänrytmi ja ruokatavat, ei tarvitse lähteä pelleilemään enempää eikä tarvitse kieltäytyä kylässäkään mistään.
Noilla kaloreilla ja liikunnalla mulla tippuu paino parissa kuukaudessa pari kiloa. Se riittää, sitten olen taas omassa painossani ja syön vähän enemmän.
Toi toimii varmasti, kun ei tule sekoiltua nälän ja heikotuksien kanssa. Liikunnallakin voi laihduttaa kun sen tekee järkevästi. Reilusti ylipainoisille se ei sovi, mutta esim. normaalipainon sisällä tiputtajille (kiinteytyjille) aivan loistava keino.
Itse laihdutin tuolla tyylillä pari vuotta sitten ja paino pysyikin kurissa niin pitkään kuin löysin aikaa liikkumiselle. Lopulta tuli sellainen elämäntilanne, jossa liikkumiselle ei kertakaikkisesti ollut aikaa tai terveyttä (eikä tämä ole tekosyy, tykkään liikkua ja se on henkisen tyytyväisyyteni perusta), jolloin vanhat ruokailutottumukset alkoivatkin ilman urheilua kerryttää painoa takaisin. Tässä tosin täytyy sanoa, että lopulta jouduin noidankehään, jossa liikunnan puutteesta aiheutunut stressi lisäsi tarvetta herkutella ja herkuttelu taas lisäsi stressiä --> paino kohosi järkyttävällä tahdilla.
Nyt olen taas löytänyt aikaa liikkumiselle ja odotankin painon tippuvan kesän aikana ainakin sen verran, mitä olen ehtinyt kevään aikana kerryttää (uskomattomat viisi kiloa). Yritän kuitenkin pysytellä positiivisuuden puolella, sillä kuten mainittua, stressaaminen ei todellakaan auta.