Tehdäänpä nyt yksi asia selväksi, kun se ei tunnu sitä vielä 2000-luvulla kaikille olevan. Toisen ihmisen fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen lyömällä, potkaisemalla, läpsimällä, kuristamalla, seinälle nostelemalla tai muutan väkivalloin, samoin kuin kaikki seksuaalisen koskemattomuuden loukkaaminen vastoin uhrin tahtoa on VÄÄRIN ja LAITONTA. Kenenkään ei sellaista tulisi sietää ja mikäli suhteessa on lapsia, tulisi uhrin tuntea vastuunsa ja erota lasten vuoksi, jos ei itsestä huolehtimiseen riitäkään voimaa. Jo ensimmäinen lyönti on AINA liikaa ja siihen ei ole selityksiä.
Itselleni nämä asiat ovat harvinaisen selviä, ne on taottu tajuntaan jo pienenä tyttönä, joten koskaan en väkivaltaiseen suhteeseen menisi. Ymmärrän kuitenkin, etteivät kaikki ole saaneet samanlaista mallia, vaan jopa päinvastaisen. Kierre on kuitenkin mahdollista pysäyttää. Ajattele vaan haluatko lastesi jatkavan samaa rataa ja ratkaisun pitäisi olla harvinaisen selvä.
Itselleni nämä asiat ovat harvinaisen selviä, ne on taottu tajuntaan jo pienenä tyttönä, joten koskaan en väkivaltaiseen suhteeseen menisi. Ymmärrän kuitenkin, etteivät kaikki ole saaneet samanlaista mallia, vaan jopa päinvastaisen. Kierre on kuitenkin mahdollista pysäyttää. Ajattele vaan haluatko lastesi jatkavan samaa rataa ja ratkaisun pitäisi olla harvinaisen selvä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kai se ny niin vaarallista ole jos vähän livauttaa?
Itsekin myönsit että sun päähän on taottu jo lapsena...
Loistavasti ja tyhjentävästi sanottu! Näinhän se äiti aina opetti...
Valitettavasti kesti sen 2,5 vuotta, ennen kuin ymmärsin saman koskevan myös minua... Vaikka olisin kuinka vaikea, niin kenelläkään ei ole oikeutta lyödä minua. -Niin kuin ei minullakaan ole oikeutta lyödä ketään!
Maailma olisi niin paljon parempi paikka, jos kukaan ei löisi ketään...
äitini entinen mies (ei siis isäni) muistutteli, että ettehän tytöt sitten ikinä alistu suhteeseen miehen kanssa joka lyö.
hän kuitenkin itse kävi minuun useasti käsiksi nostaen niskasta ilmaan ja heitti huoneeseeni niin että pöydät vaan lentelivät alta, silloin yläaste ikäisen tytön, nyt olen parikymppinen nainen.
nykyisessä suhteessani jouduin ensimmäisen kerran poikaystävän väkivallan kohteeksi, kun vahingoitin hänen rakasta autoaan potkaisemalla. mies kosti heittämällä niskalenkillä maahan. yritin puolustaa itseäni, lensin uudestaan. molemaat teot olivat miehen mielestä oikeutettuja, olinhan koskenut hänen omaisuuteensa ja yrittänyt käydä käsiksi häneen.
tämän tapauksen jälkeen olemme ottaneet reilu pari kertaa fyysisesti yhteen, ja olen alkanut potkimaan ja läpsimään miestä omasta aloitteestani. väkivalta kasvattaa väkivaltaa, mutta koskaan nainen ei voi yhtä pahasti satuttaa miestä kuin mies naista. tätä olen minä mieltä..