miten suhtaudutte ihmisiin jotka olleet useasti naimisissa tai.?

Yksi tuttavapiirimme nainen täyttää molemmat ehdot.

Miten suhtaudumme? En ymmärrä kysymystä! Ko. henkilö on avoin, sosiaalinen, älykästä ja mielenkiintoista seuraa.
Hyvä keskustelija.

Huomattavasta varakkuudestaan huolimatta ulkoiset elämisen merkit ovat vaatimattomia.

Tällä nyt 60 rouvalla on virallisia liittoja ainakin 4kpl. Ehkä yksi tai kaksi enemmänkin.

Hänen miehensä ovat olleet hyvin eri tyyppisiä.
Hammaslääkäristä kirvesmieheen.
Insinööristä paskakuskiin.
Seurustelusuhteistahan en tiedäkään.

Mukava ihminen!

Pysyisin mahdollisimman kaukana, ainakin avioliittoa ajatellen. Ei kestä

Pitäisikö noista syistä jotenkin erityisesti suhtautua johonkin..?

Tuttavapiirissä on kaikenlaisia "eronneita ja karanneita", mutta enpä ole huomannut suhtautuvani heihin millään erityisellä tavalla, koska heidän tekemänsä ratkaisut eivät loppupeleissä kuulu minulle. Mukavia ihmisiä, jotka ovat tehneet valintojaan erilaisissa tilanteissa parhaansa mukaan.
Itse olen "vasta" ensimmäistä kertaa naimisissa ja koen itseni keskimääräistä onnekkaammaksi - kauan etsin, mutta vihdoin löysin... Kaikilla ei käy yhtä hyvä onni.

Suhtaudun varautuneesti ja pidän häntä epäluotettavana. Lisäksi tälläisellä ihmisellä on epärealististiset odotukset ja liian kovat vaatimukset. Kuulostaa myös itsekkäältä ihmiseltä, joka laittaa kaiken mitaksi sen, että kunhan vaan itsellä on kivaa niin muilla ei ole väliä.

Lisäksi tälläinen ihminen on todennäköisesti epävakaa tunnepuuskien vallassa toimiva arvaamaton. Itse pidän välit tälläisiin ihmisiin pinnallisina. Saattaa olla myös tuhoava narsisti.

Oma äitini on ollut aviossa 6 kertaa ja yhdyn täysin edelliseen kirjoittajaan-liikaa itsekkäästi ja mulle kaikki kivat ja rahat. Epävakaata touhua. Jopa niin pitkälle, että laitoin lopullisesti välit poikki 7-8 vuotta sitten. Sukujuhlissa väistää minua, pelkää, että aukaisen suuni. Hyvä näin.

Aivan samoin kuin muihinkin ihmisiin - toisen avioliitot eivät kuulu minulle, ellen itse ole hänen entinen, nykyinen tai tuleva puolisonsa.

Seurustelin lyhyen aikaa miehen kanssa joka oli jo ennen minua ollut 3 kertaa naimisissa. Kertoi minulle vasta parin kuukauden seurustelun jälkeen että monta ex-vaimoa oli. Selitykseksi sain että hän ei kehdannut kertoa aiemmin.
Itse en kyllä haaveillut avioliitosta hänen kanssaan enkä todellakaan olisi siihen suostunut.
Miksei pitkä seurustelu riitä vaan pitää rynnätä heti lyhyeen avioliittoon?
En oikein innostunut kun hän vielä kertoi yhden hääpäivänsä olevan mun syntymäpäivänä, kertoi sen just sinä päivänä, että onnea minulle vaan :p. Suhde loppui pian sen paljastuksen jälkeen. Syy ei ollut ainoastaan monet avioliitot, oli siinä muutakin.

Ajattelisin, että jos ei kerrasta opi niin on aika optimistinen luonne. Toinen vaihtoehto mikä tulisi ensimmäisenä mieleen on, että tällainen henkilö heittäytyy tunteidensa vietäväksi ja antaa vain mennä vaikka edelliset liitot olisivat kariutuneet. Yrittäisin ajatella positiivisesti, mutta pitää kuitenkin mielessä että voi olla myös merkki jostain ongelmista. Nykyään suurimmalla osalla tuntemistani ihmisistä on useampi kariutunut suhde taustalla, kellä mistäkin syystä. Siinä ei tänä päivänä ole mitään outoa sinällään. Kuitenkin avioliitto on niin iso asia, että en ainakaan itse ensimmäisen eron jälkeen lähtisi toiseen liittoon kuin hyvin hyvin pitkän tuntemisen jälkeen jos silloinkaan. Avoliitossakin voi elää...välttäisin tuomitsemasta suoralta kädeltä, mutta pitäisi varani. Olen naimisissa itse tällä hetkellä ensimmäistä kertaa elämässäni ja pidän sitä todella isona asiana varsinkin taloudellisesti. Itse en vain yksinkertaisesti uskaltaisi avioitua uudelleen kuin ehkä vasta tyyliin kymmenen vuoden tuntemisen jälkeen.

Olen todella kateellinen! Wau! Ei välitä ainakaan juoruakoista-ukoista.
Elää hetkessä, tässä ja nyt!
Lisää näitä elisabethtayloreita me tarvitaan.

Kovia juhlien järjestäjiä? Tykkää pitää paperiasiat ym. jurirdiset seikat hyvässä järjestyksessä? Mitä tuohon nyt voisi sanoa? Aika moni on jo vaikka millä kierroksella jos laskettaisiin seurustelut ja avoliitotkin. Jos taas EI lasketa niin ehkä varoisin sellaista ihmistä enemmän joka ei osaa olla ollenkaan tosissaan ilman papin aamenta? Esimerkiksi 3 tai 10 vuoden avoliitto ei ole mitään koska asiasta ei ole sen kummempia papereita? Tai ehkä tarkoitus olikin nimenomaan sanoa että naimisiin mennään ensimmäisestä seurustelusuhteesta joskus 5-10 vuoden jälkeen riippuen tietysti iästä ja liitto kestää hautaan asti, muuten on ihan oikeasti hirveä ihminen. Onnea vaan niille joilta onnistuu, me muut paskiaiset ollaan aika usein vähintäänkin toisella kierroksella jollain tapaa...

Käsittämätön kysymys. Ihan samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin. Miksi pitäisi jollain muulla tapaa?

Jos avioliittoja on yli kakksi niin pidän kyllä vähän kummallisena.

No ainakin tietää sen että ihminen harrastaa pitkiä suhteita.... tietty kyllähän tommosessa tapauksessa miettii, että onko avioliiton perimmäinen tarkoitus kadonnut... mutta sitten taas toinen ääripää on kun ihminen ei kykene sitoutumaan mihinkään, ja niitä kumppaneita on enemmän kun ihminen itse edes muistaa.. itse ainakin tuo jälkimmäinen on mielestäni pahempi...