Voisiko se piristää? Olisiko se liikaa vaadittu? Olisi kai se.
Muutama tunti sitten laitoin aurinkolasit päähän ja kävin pitkällä pyörälenkillä. Katselin uteliaasti talojen pihoja puiden välistä; millaisia ihmisiä siellä olisi?
Yhdessä vaiheessa kun aurinko vielä paistoi kauniisti tai ainakin vähän, ohitseni pärisi pari peräkkäistä moposkootteria, molemmissa kaksi matkustajaa. Arvelin niiden olevan teininaisia, mutta vaikka minulla oli aurinkolasit, en uskaltanut katsoa heidän kasvojaan ja tutkia heidän muotojaan tämän ohimenevän sekunnin ajan. Katsoin vain vähän sivusilmällä ja yritin ehkä näyttää ryhdikkäältä. Olihan minulla ihan kiva, vaikkakin hyvin vanha t-paita, jykevät, asennon korostamat käsivarret ja varsin monen päivän sänki. Jos minulla ei olisi ollut allani matalasatulainen naistenpyörä, ehkä olisin voinut tarjota tuulahduksen karjuudesta.
En halunnut katsoa kunnolla, koska kypäräpäiset ihmiset näyttävät aina sarkastisilta ja teininaisen hymy olisi vain raastanut sydäntäni.
Paluumatkalla tuli hirveä kaatosade ja pieni ukkonenkin. Paluumatkalla myös fantasioin pienen skenaarion, joka olisi erilaisessa maailmassa voinut toteutua minun ja teininaisen välillä. Olisin tehnyt jonkinlaisen palveluksen (ei seksuaalista palvelusta tietenkään, koska sellaisen voi tehdä vain miehelle) vaan jotakin muuta, jossain tien päällä. Olisimme katsoneet toisiamme, ja hän olisi kysynyt minulta, mitä voisi tehdä vastapalvelukseksi. Olisin varastanut itselleni muiston hieraisemalla hänen hiuksiaan ja olkavartta, ja sanonut sitten "ei mitään" valheellisesti hymyillen. Olisimme molemmat tienneet sen olevan vain paksu valhe ja alkaneen jutun äkillinen loppu, mutta olisimme tunteneet piston, joka kertoisi minulle, ettei juttu olisi voinut toimia. Olisin pyöräillyt pois paikalta kyynel hitaasti aurinkolasin linssin alta valuen ja naama peruslukemilla.
Muutama tunti sitten laitoin aurinkolasit päähän ja kävin pitkällä pyörälenkillä. Katselin uteliaasti talojen pihoja puiden välistä; millaisia ihmisiä siellä olisi?
Yhdessä vaiheessa kun aurinko vielä paistoi kauniisti tai ainakin vähän, ohitseni pärisi pari peräkkäistä moposkootteria, molemmissa kaksi matkustajaa. Arvelin niiden olevan teininaisia, mutta vaikka minulla oli aurinkolasit, en uskaltanut katsoa heidän kasvojaan ja tutkia heidän muotojaan tämän ohimenevän sekunnin ajan. Katsoin vain vähän sivusilmällä ja yritin ehkä näyttää ryhdikkäältä. Olihan minulla ihan kiva, vaikkakin hyvin vanha t-paita, jykevät, asennon korostamat käsivarret ja varsin monen päivän sänki. Jos minulla ei olisi ollut allani matalasatulainen naistenpyörä, ehkä olisin voinut tarjota tuulahduksen karjuudesta.
En halunnut katsoa kunnolla, koska kypäräpäiset ihmiset näyttävät aina sarkastisilta ja teininaisen hymy olisi vain raastanut sydäntäni.
Paluumatkalla tuli hirveä kaatosade ja pieni ukkonenkin. Paluumatkalla myös fantasioin pienen skenaarion, joka olisi erilaisessa maailmassa voinut toteutua minun ja teininaisen välillä. Olisin tehnyt jonkinlaisen palveluksen (ei seksuaalista palvelusta tietenkään, koska sellaisen voi tehdä vain miehelle) vaan jotakin muuta, jossain tien päällä. Olisimme katsoneet toisiamme, ja hän olisi kysynyt minulta, mitä voisi tehdä vastapalvelukseksi. Olisin varastanut itselleni muiston hieraisemalla hänen hiuksiaan ja olkavartta, ja sanonut sitten "ei mitään" valheellisesti hymyillen. Olisimme molemmat tienneet sen olevan vain paksu valhe ja alkaneen jutun äkillinen loppu, mutta olisimme tunteneet piston, joka kertoisi minulle, ettei juttu olisi voinut toimia. Olisin pyöräillyt pois paikalta kyynel hitaasti aurinkolasin linssin alta valuen ja naama peruslukemilla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sä olet nero.