Valmentajat ja kannustus

Pärjääminen vaatii työtä kentän ulkopuolella ja pelien seuraamista katsomosta. Kyllä ne joukkueen parhaatkin tarvitsevat opastusta, kun noustaan suurempiin ikäluokkiin ja kovempiin peleihin ei riitä se, että ollaan lyöty näpy kenttään, vaan se pitää saada ruutuun.

tyypillistä touhua juuri pohjanmaalla. muualla suomessa en ole kuullut tätä omien suosimista tapahtuvan. muualla ymmärretään pitää mahdollisimman isoa massaa mukana tuonne 15-16 vuoteen, vasta sen jälkeen erottuvat tosi lahjakkuudet. moni lyhytnäköinen faijavalkku usein erehtyy pitämään lahjakkuutena varhaista fyysistä kehitystä.

samoin kun omalle pojalle annetaan g junnusta alkaen vastuullisimmat paikat ja eniten peliaikaa, niin kehittyyhän siinä eri lailla kuin sellainen kaveri, jonka annetaan pelata ehkä vain yksi vuoropari kokonaan pelistä, ja joka vielä hukutetaan kakkospesälle jonne ehdottomasti on sitten kielto heittää.,,,

on se muuten ihmeellistä huomata että lähes joka joukkueen nro 4:llä, lukkarilla, kolmos- ja ykkösvahdilla on usein sama sukunimi kuin pelinjohtajalla.

ja ihmeellistä että vaikka peliaika ei mene tasan, niin kyllä kökkävuorot ajovuorot ym nakitetaan sitten taas tasapuolisesti kaikille.samalla pelaajamaksulla toiset vaan saavat enemmän kuin toiset

Kyllä tuota tiettyjen pelaajien suosimista tapahtuu melkein kaikki alla. Jopa kainuussa. Uskomatonta miten tärkeää pesis voi olla joillekkin jopa C- ja D-ikäisten vanhemmille ja valmentajille. Mutta kyllä niitä sekopäitä löytyy muistakin lajeista. Nuorten harrastus otetaan monesti liian tosissaan, tavoitellaan mennestystä ja silloin ne "heikommat" pelaajat saavat vähemmän vastuuta. Pelin pitäisi muuttua totisemmaksi vasta B-ikäisissä, tosin välillä tuntuu että silloin toisilla ei ole muuta elämää kuin pesis. Ei se saisi olla niin vakavaa edes sen ikäisillä, pääasia että nauttii. Toki jos haluaa menestyä niin sitten.. Mutta ei se pesis tuo elantoa vaikka olisikin hyvä pelaaja. Tai ehkä harvoille superin miehille, mutta tuskin hekään kovin rikkaita ovat. Suurimmalla osalla on se oikea työ ja pesis tulee sitten. Asiat tärkeys järjestykseen! Kainuussa asuneena huomasin kuinka siellä joillakin ei yksinkertaisesti ole muuta elämää kuin pallon lätkiminen. Tässä varmaan syykin siihen menestykseen. Muualla asioista ajatellaan eri tavalla ja pesis ei välttämättä ole se ykkösjuttu. Tietysti jos tykkää pelata niin mikäs siinä. Pienet on piirit siellä päin ja ei siellä paljoa muuta tekemistä ole, vain menestys pesiksessä on tärkeää, näin kärjistäen. Aivan hulluna rehellistä työtä tekevää ihmistä saatetaan arvostaa vähemmän kuin pesäpalloilijaa, joka ei menesty siellä oikeassa maailmassa sitten. Kertoo sen paikan maailmankatsomuksesta ja kapeakatseisuudesta. En halua yleistää mutta tuollaiseen olen itse törmännyt, onnea kuitenkin kainuuseen menestyksestä! Itse en enää asu siellä päin ja olen iloinen aivan muista syistä että pääsin pois. Mutta ehkä se kainuulaisten kateellisuus, ahdasmiellisyys ja jurous heijastuu myös sinne pesis kentille..