Montako kaveria sinulla on?

0 kaveria. En tapaile keään eikä kukaan soita ikinä mulle. Olen täysin luuseri mies josta kukaan ei tykkää. Eipä ihme jos en saa ikinä tyttöystävää

Monta. Mut ne o kaikki äijiä, *tana, ei yhtään pillunkaista !!!!

ennen oli kavereita mutta ne ovat jääneet, on ollut masennusta ja ei kukaan jaksanut masentuneen ihmisen seuraa. Eli tällä hetkellä 0 kaveria, ei ole sosiialista elämää.tämä tilanne johtaa myös siihen että ei varmaan kukaan nainenkaan halua tälläistä erakkoa.

Ei yhtään kaveria ole. Ei naiset tosiaan kiinnostu tälläisesta miehestä vaikka muu elämä olis kunnossa. Töitäkään ei ole joten aika luuseri olen.

Muutama vuos sitten varmaan jotain 10-20 riippuen vähän miten soveltaa tuota "esim. kerran kuussa" sääntöä. Näistä ehkä joku viitisen kappaletta ihan oikeesti hyviä kavereita ja loput sellasia ihan ok tyyppejä, joita ihan kiva nähdä toisinaan.

Nykyään pitäis soveltaa varmaan jotain kerran tai pari vuodessa sääntöä, että olis edes pari kaveria.

Tällästä tää sinkun aikuistuminen on. Kellään enää oo aikaa ja kiinnostusta töiden, parisuhteiden ja harrastusten lisäksi nähdä vanhoja kavereita.

No joskis kyllä menee niin ettei ketään kaveria tapaa kuukauteen, mutta yhtään kuukautta ei mene niin ettei puhelinessa jauhettas paskaa.

Eli ei ole vahvaa kaveripiiriä ja tämmöstä miestähän naiset ei huoli koska en ole "in" selvästikään. Paikallisella sossupummilla jolla on myös huumetaustaa on enemmän naisia kuin minulla, ovat kyllä aika nuoria joskus eli sanosimpa että tyttöjä.

Selvästi pitäs kuitenkin olla jonkinlaista särmää eli joko menestynyt ja tyylikäs liikemies tai sitten huumeita kiskova yhteiskunnan elätti jotta naisia kiinnostaisi.

kaveri on, mutta en pidä heistä. Paskoja tyyppejä.

Mä olen vissiin poikkeus koska mulla on liikaakin kavereita jotka soittelee jovittu kaupastakin, että mis oot ja mitä teet, mä oon just kaupas. Hemmetin kiinnostavaa!
Muutamasta en päässy eroon vaikka loukkasin niitä, tulevat vieläki notkumaan linjoille vaik sanon etton vähä kiirus. Yks tollo esti mua pariutumastakin ja on ny änkeemässä taas messiin kesäfestareille.
Mitään ystäviä nää ei oo, pelkkiä kamuja vaan.
Et tällasta se sit on ku oot liian supliikki ja kiltti ihminen. :(

Hyviä ystäviä ei ole oikeastaan yhtään. Pari semmosta tyyppiä on, joita nyt ehkä just kerran kuukaudessa tulee tavattua. Olen yksinäinen.

joopajoo, mäkin voin liittyä tähän kaverittomien kerhoon. Aikoinaan, kun olin koulussa ala-asteella, minulla oli kaksi hyvää kaveria. Yläasteella tiet erkanivat ja sen jälkeen ei ole ollut kavereita. No nykyään tietysti on työkaverit, mutta eipä niitä vapaa-ajalla näe.

Itsellä on ehkä viisi "kerran kuussa" -kaveria. Mutta tämä ei ole sinällään asiani, vaan se, että kaikki te, jotka koette olevanne yksinäisiä ja kaverittomia, yrittäkään nähdä tämän sinänsä negatiivisen asian hyvät puolet. Ensinnäkin, teidän ei tarvitse vertailla itseänne jatkuvasti kavereihinne, ja toiseksi, kavereiden taholta ei tule painetta pariutua tai mitään muutakaan painetta.

Amiksen jälkeen ei ole juuri kavereita ollut. Oli yks mut se teki itsarin joten olen ollut kaveriton siitä saakka n 17 vuotta.

Ei varsinaisia hyviä ystäviä mutta tuttavia kyllä on useita kymmeniä, joita tapaan vähintään kerran kuukaudessa tai parissa, sekä miehiä että naisia. Ja tähän eivät lukeudu sukulaiseni ja työkaverini joita tapaan jatkuvasti muutenkin.
Mutta joo, lapsuudenaikaisista kavereista ei ole säilynyt käytännössä yhtään, nykyiseen tuttavapiiriini olen tutustunut aikuisiällä.

0.

Tiesittekö että maksullisen naisen voi ostaa tunniksi-pariksi ihan vain jutustelukaveriksi, ei välttämättä tarvitse ostaa seksiä. Tekee hyvää kun kerran kuussa saa kunnolla purkautua jollekin.

Minulla on ehkä 1-2 kaveria joita tapaan toistuvasti, mutta monesti voi vierähtää aikaa enemmänkin kuin yksi kuukausi. Toinen on pari vuotta vanhempi, ammattikoulun aikainen kaveri ja toinen naapurissa asuva 16-vuotias.

Mulla on kyllä kavereita ihan paljonkin, lähinnä harrastusten kautta. Saattaapi olla aikalailla saman verran mies- ja naispuolisia. Mutta eipä se kumppanin löytyminen siltikään ihan sormia napsauttamalla onnistu. :(

Pidän yhteensä nollaa ihmistä kavereinani. Kaverisuhteet ovat loppupeleissä vain rasittavaa valtapeliä, jota ei oikein jaksaisi, kun pitää jo töissä sietää ihmisiä joiden kanssa ei haluaisi olla tekemisissä. Varmaan pakko tulevaisuudessa hankkia pari pakkokaveria, sillä naiset pitävät meitä yksinäisiä susia jonain vaarallisina friikkeinä, vaikka oikeasti juuri me antaisimme naiselle kaiken maan ja taivaan väliltä ilman mitään "jätkien iltoja" sun muuta joutavaa.

Jonkun verran löytyy. Mutta tapaamisten välillä saattaa vierähtää kauanki aikaa, jolloin kuukausi ei todellakaan riitä... eli harvoin tapaan ketään. Mut toisaalta mä viihdyn hyvin yksin, enkä pahemmin kaipaa sosiaalisia tilanteita.

Tähän on laitettava 0kpl.

Nolla kaveria. Minulla oli viimeksi kavereita 21-22 vuotta sitten 15 vuotiaana. Olen siis elänyt jo kauemmin ilman ystäviä tai kavereita kuin omanut sellaisia. Olin kyllä aina se huonompi pitämään yhteyttä jo tuolloin.

Viimeisen puolentoista viikon aikana tavattu 26 kaveria (plus osan lapset - olin mm. kummilapsen syntymäpäivillä). Lisää löytyy tosielämästä varmaan... ööö... nelinertainen määrä? Ainakin. Mulla on kavereita niin opiskelu-, työ- kuin harrastuspiireistäkin.

kaksi.

Mulla on ainoastaan facebook kavereita joita en nää livenä kuin vahinkossa kaupunkilla.

Noilla kriteereillä nolla.

Parinkymmenen kaverin kanssa tulee kuukausittain ihan sovittua kahvitteluja sun muita, yhteensä 30-40 kaveria tulee kuukausittain nähtyä ympäri kaupunkia sattumalta ja vaihdettua kuulumiset. Melko 50-50 miehiä ja naisia tuossa porukassa. Ei se laajahko kaveripiiri vielä mitään parisuhdetta takaa, enkä muutenkaan haluaisi menettää yhtään kaveria jos vaikka parisuhdeyritelmä ei sitten kaverin kanssa toimisikaan. Sitä suhdetta etsitään sitten ihan muista piireistä, tosin nyt kesällä ei ole aikaakaan uuden suhteen rakentamiseen joten hyvä vaan ettei mitään mielenkiintoista ole nyt kiikarissa.

Ei ole ollut koskaan sen enempää kavereita kuin ei naistakaan.
Olen niin hiljainen ja tylsä ihminen, ettei kukaan halua olla kanssani. Ei ole myöskään kutsuttu koskaan mihinkään bileisiin, koska en juo viinaa.

Tapaan satoja työkavereita kuukausittain ja keskustelen kymmenien työkavereiden kanssa myös henkilökohtaisista asioista, kuten harrastuksista, matkailusta, yms.

Tapaan myös kymmeniä harrastuskavereita kuukausittain ja keskustelen varmaan tusinan kanssa myös henkilökohtaisista asioista, kuten töistä, matkailusta, yms.

Jos tarvitsisin apua esim. muuttamiseen.. soitan muuttofirmaan.
Jos auto jää välille.. soitan hinausfirmaan.
Jos tarvitsen seuraa johonkin, niin kyselen FB kavereista (työ- ja harrastuskavereita vuosiin näkemättömät sukulaiset vuosiin näkemättömät lapsuuden kaverit joitain muita.. liki 80 henkilöä muutamat harrastusryhmät, joista löytyy aina uusia "treffattavia").

Eli oikeita ystäviä tai läheisiä kavereita minulla ei ole yhtään, vaikka sosiaalinen elämä on välillä turhankin vilkasta, mutta siihen voi onneksi itsekin vähän vaikuttaa.

Muutamassakin kaverissa on jo tarpeeksi kestämistä ja sekin on melkein liikaa että pitää nähdä muutaman kerran kesän aikana. Sitten on vielä näitä puolituttuja jotka soittelee ja kyselee "missä meet ja mitä teet?" Ei vittu jaksa. Haluan naisen enkä mitään mieskavereita. Sekin olis ihan jees kun sais edes joskus pillua.

Kaverit ovat vähän levinneet ympäri maailmaa, mutta näin kesällä tapaan aika monta. Toivottavasti yli kymmenen ennen elokuuta. 4 on sellaisia joita tapaan noin kerran kuussa tai useammin.

Muutama kaveri, muttei oikein ketään sydänystävää. Sellaiselle olis paikka auki. Haluaisin sellaisen, joka ei minua hylkäsi, vaikka tietäisikin kaiken minusta. Luurangot kaapista ja kaikki. Ei sitä kaikille halua puhua kaikkea, mutten kyllä ketään terapeuttiakaan haluaisi. Tylsän ihmisen kohtalo on aika paha.

1 jonka tapaan 1-2 krt viikossa, 1 kauempana asuva lähes päivittäin puh.yhteydessä ja jopa 1 naispuolinen tosin vaan viestittelykaveri netissä. Monia muita oli, pariutuivat ja katosivat kokonaan, lisäksi 2 piti potkia hevon vit...n luottamuksen pettämisen vuoksi.

Nolla noilla kriteereillä. Kaikki jäivät kotipaikkakunnalle kun itse karkasin sieltä pois. Työkavereiden kanssa en ole ikinä jaksanut työpäivänjälkeisiä kaljoitteluja enempää kaveerata.

Sanoisin, että mulla löytyy hyviä ystäviä 10 kappaletta. Kaikkia en näe kuitenkaan kuukausittain, koska 5 näistä asuu eri paikkakunnalla ja yksi ulkomailla. Neljää muuta näen viikoittain.
Mielestäni "hyvän ystävän" mitta ei kuitenkaan ole se, kuinka usein nähdään, vaan ennemminkin se, että mitä voidaan puhua ja miten tullaan toimeen silloin kun nähdään. Nämä kauempana asuvat ystäväni olen tuntenut 9-15 vuotta peruskouluajoista lähtien, joten jutut ja luottamus ei ole muuttunut vaikka näemme harvemmin.

Näiden ystävien lisäksi minulla on 9 kaveria, joita näen tuon kerran kuussa verran vähintään. Nämä luokittelen "vaan" kavereiksi, joihin en pidä yhteyttä näkemisen välillä, mutta joiden kanssa tulen hyvin juttuun ja voimme puhua luottamuksellisistain asioista, silloin kun nähdään kaveriporukkamme kokoontumisien yhteydessä.

Useimmat kaverini ovat jo ryypänneet itsensä hengiltä... mutta toisaalta....onhan niitä vielä joitain jäljellä !!!

Ei ole kavereita ja siksi olenkin atm. Naisetkaan ei tykkää miehestä jolla ei ole yhtään kaveria. Siksi häröilenkin palstalla joka päivä.

Tähän mennessä noin 40 vastannutta ja heistä yli puolet ovat todenneet olevansa täysin kaverittomia...

Monet miehet ovat todenneet, etteivät löydä naista, kun ei ole edes kavereita. Se on aivan totta. Ihminen, jolla ei ole ystävyyssuhteita, jää paljosta paitsi. Elämä on saa--nan tylsää.

Mutta onko olemassa kaverittomia naisia? Itse en tunne ainakaan ketään naista, joka olisi valittanut yksinäisyyttään.

Itse koen tarpeelliseksi myös aikuisena, että jönnet on selkäni takana 24/7.
Myös niinä herkimpinä hetkinä.
Lauman hyväksyntä on minulle kaikkein tärkeintä, koska olen heikko..eiku vahva.
Puhun hetkittäin tuubaa, mutten iske vyön alle.
Öh, mikä se kyssäri oli ?

Olen 18v nainen. Koulut lopettanut kesken ja kauas pois eri paikkakunnalle.
En tunne täältä ketään, enkä käytä mitään facebookkeja joten tuntuu todella yksinäiseltä. En siis käy töissäkään, joten hankala täällä mitään ystäväsuhteita hankkiakaan. Ääääh :(

Olen aina ollut sosiaalinen luonne mutta silti yksinäisyys ei tuota mitään ongelmaa. Kavereita on ollut välillä aika paljonkin ja joskus ei ollenkaan, esim. uudelle paikkakunnalle muuton takia. Niin kävi taas tämän vuoden alussa, en tavannut ketään paitsi bussikuskin ja kaupan myyjiä kuukausiin muutettuani uuteen paikkaan joka on junttila. Kun ryhdyin taas käyttämään alkoholia, kävi yhtäkkiä niin että tunnen paljon ihmisiä. Suosittelen kaikille koska tässä maassa ilman alkoholia tai uskontoa jää yksin. Sieltä ne naiset ja miehet löytyy, alkoholia juomasta.