En nyt kaipaa mitään haukkuja, vaan vinkkejä siihen miten pitäisi toimia.
Elikkäs olen asunut kutakuinkin noin pari vuotta avomieheni kanssa yhdessä. Sitä ennen yövyttiin tosi paljon hänen omassa yksiössään, samassa sängyssä. Kun muutettiin yhteen, nukkuminen meni siihen että mies oli sohvalla. En muista oliko heti alussa joka yö, mutta en kuitenkaan muista että olisi sängyssä muutamia kertoja lukuunottamatta nukkunut. Muutimme isompaan kämppään, missä oli tietysti olohuone erikseen. No, siellä se on nukkunut viimeiset pari vuotta sohvalla. Nukahtaa katsoessaan telkkaria/konetta. Tyynyt ja täkit pitää aina piilottaa, ettei kukaan saisi tietää. Joskus yritin herättää kesken unien sänkyyn, hirveen huudon sain. En jaksanut enää edes yrittää. On siis oikeasti jotain univaikeuksia, joskus saanut lääkkeitäkin siihen. Silloin varmaan se sänkyyn nukahtaminen onnistuikin. Ei pysty nukahtamaan ilman sitä pirun telkkaria/konetta ... tai pystyy, mutta siihen voi mennä tunteja pyörimistä ja onhan ne kunnon yöunet kivat. Tosin nyt ne jää muutenkin aina vajaiksi. On tehnyt yötöitä muutaman vuoden, tosin nyt ollut jo parisen vuotta "normaaleissa" töissä ja tekee satunnaisesti yötyö keikkoja.
Nyt kesällä on vielä hirveen kuumakin jnejne. Aina syitä löytyy. Telkkari ostettu makkariin, ei houkuta silti sänkyyn. Olen yrittänyt, että jos edes kerran viikossa. Ei. Olen yrittänyt kirjoja, olen yrittänyt ehdottaa vaikka mitä. EIEIEI. Kirjat ei aukea. Aukeaa ne tosin silloin, kun mies on vaikka reissussa. Kun ei ole sitä konetta. Mutta eipä aukea kotona. Lupausta lupausten perään, tosin nyt jo lupasi ettei enää lupaa. :) Kuulostaa mukavalta.
Itsellä ei taas ole mitään vaikeuksia nukahtaa, nukahdan ihan milloin vain minne vain. Siksi onkin outo olo, kun toinen ei vaan tule viereen nukkumaan. Itelle se vieressä nukkuminen olis ihan parisuhteeseen kuuluvaa, tosin ei sitä vissiin voi vaatia. Tuntuu vaan, ettei kenelläkään muulla ole näin, tai jos on, niin se on noloa/häpeällistä eikä siitä puhuta. Tulee olo, että toinen ei halua nukkua sun vieressä, vaikka siitä ei toisen sanojen mukaan ole kyse. Haluisi kuulemma nukkua vieressä, mutta kun ei pysty/on vaikeaa. Muuten suhde sujuu loistavasti, seksi sujuu loistavasti yms. Ei siis muuta valittamista. Tämä asia vaan kalvaa mieltäni. Pitääkö hyväksyä se, että toinen ei ehkä enää ikinä nuku vieressä, muuta kuin kyläreissuilla (kun on pakko)?
En voi toista painostaakaan/puhua asiasta jatkuvasti, saan vain pahan mielen aikaiseksi ja tuntuu varmaan ärsyttävältä. Välillä vaan ärsyttää, kuin toinen haluisi tahallaan olla hankala! Nukkuminen kun sujuu kyllä jätkien reissuilla yms ... kai siellä ollaan sitten niin väsyneitä.
Juu ja ollaan ihan muuten onnellisia ja rakastuneita. Kaikille vaan tulee aina erillään nukkumisesta mieleen jotain onnetonta, huoh ... Vai onko se mun oma mielivitus?
Elikkäs olen asunut kutakuinkin noin pari vuotta avomieheni kanssa yhdessä. Sitä ennen yövyttiin tosi paljon hänen omassa yksiössään, samassa sängyssä. Kun muutettiin yhteen, nukkuminen meni siihen että mies oli sohvalla. En muista oliko heti alussa joka yö, mutta en kuitenkaan muista että olisi sängyssä muutamia kertoja lukuunottamatta nukkunut. Muutimme isompaan kämppään, missä oli tietysti olohuone erikseen. No, siellä se on nukkunut viimeiset pari vuotta sohvalla. Nukahtaa katsoessaan telkkaria/konetta. Tyynyt ja täkit pitää aina piilottaa, ettei kukaan saisi tietää. Joskus yritin herättää kesken unien sänkyyn, hirveen huudon sain. En jaksanut enää edes yrittää. On siis oikeasti jotain univaikeuksia, joskus saanut lääkkeitäkin siihen. Silloin varmaan se sänkyyn nukahtaminen onnistuikin. Ei pysty nukahtamaan ilman sitä pirun telkkaria/konetta ... tai pystyy, mutta siihen voi mennä tunteja pyörimistä ja onhan ne kunnon yöunet kivat. Tosin nyt ne jää muutenkin aina vajaiksi. On tehnyt yötöitä muutaman vuoden, tosin nyt ollut jo parisen vuotta "normaaleissa" töissä ja tekee satunnaisesti yötyö keikkoja.
Nyt kesällä on vielä hirveen kuumakin jnejne. Aina syitä löytyy. Telkkari ostettu makkariin, ei houkuta silti sänkyyn. Olen yrittänyt, että jos edes kerran viikossa. Ei. Olen yrittänyt kirjoja, olen yrittänyt ehdottaa vaikka mitä. EIEIEI. Kirjat ei aukea. Aukeaa ne tosin silloin, kun mies on vaikka reissussa. Kun ei ole sitä konetta. Mutta eipä aukea kotona. Lupausta lupausten perään, tosin nyt jo lupasi ettei enää lupaa. :) Kuulostaa mukavalta.
Itsellä ei taas ole mitään vaikeuksia nukahtaa, nukahdan ihan milloin vain minne vain. Siksi onkin outo olo, kun toinen ei vaan tule viereen nukkumaan. Itelle se vieressä nukkuminen olis ihan parisuhteeseen kuuluvaa, tosin ei sitä vissiin voi vaatia. Tuntuu vaan, ettei kenelläkään muulla ole näin, tai jos on, niin se on noloa/häpeällistä eikä siitä puhuta. Tulee olo, että toinen ei halua nukkua sun vieressä, vaikka siitä ei toisen sanojen mukaan ole kyse. Haluisi kuulemma nukkua vieressä, mutta kun ei pysty/on vaikeaa. Muuten suhde sujuu loistavasti, seksi sujuu loistavasti yms. Ei siis muuta valittamista. Tämä asia vaan kalvaa mieltäni. Pitääkö hyväksyä se, että toinen ei ehkä enää ikinä nuku vieressä, muuta kuin kyläreissuilla (kun on pakko)?
En voi toista painostaakaan/puhua asiasta jatkuvasti, saan vain pahan mielen aikaiseksi ja tuntuu varmaan ärsyttävältä. Välillä vaan ärsyttää, kuin toinen haluisi tahallaan olla hankala! Nukkuminen kun sujuu kyllä jätkien reissuilla yms ... kai siellä ollaan sitten niin väsyneitä.
Juu ja ollaan ihan muuten onnellisia ja rakastuneita. Kaikille vaan tulee aina erillään nukkumisesta mieleen jotain onnetonta, huoh ... Vai onko se mun oma mielivitus?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos itse nukahdat missä ja milloin vaan, niin etkö ole koskaan siihen sohvalle nukahtanut ja minne hän silloin meni yöksi?
vieressä nukkuminen aiheuttaa sydänsuruja ja pahimmassa tapauksessa lapsia.
No olen mä kerran yhtäaikaa sohvalle mennyt tarkotuksella nukkumaan, ei vaan ollut ehkä mikään ergonomisin paikka ja selkä kipeenä. Muutenkin sohva nyt ei vaan ole nukkumista varten, välillä ihan oksettaa toi sohva kun toinen nukkunut 2 (KAKSI) vuotta (!) siinä ilman lakanoita! Että tervetuloa kylään. Siltä toi sohva näyttääkin ... Mutta joo, ei mennyt karkuun kun tulin sohvalle nukkumaan. En tosin nukkunut vieressä kiinni, vaan toisella puolella.
Pelkään vaan aika paljon, että toinen on jo tottunut nukkumaan sohvalla ja yksin, enkä sitä enää sänkyyn saa muuta kuin muhinoimaan. Lakanat oon laittanut kahden vuoden aikana aina odottamaan sänkyyn omien lakanoiden viereen tietty ja joka yö käyn pettyneenä nukkumaan. Varsinkin nyt kun se telkkarikin on makkarissa, en keksi enää syitä miksei voisi edes yrittää. Edes kerran viikossa, edes kerran kuukaudessa!
Mä en pidä hyvänä telkkaria makuuhuoneessa. Niinhän unettomuudesta kärsiviä neuvotaan, että nukkumispaikka pitäis rauhottaa pelkästään nukkumiseen. Ei saisi edes lukea sängyssä.
Vauvoillekin pidetään unikouluja, miksei miehille? Sitä paitsi ei se nyt kohtuuton kidutus ole maata hiljaa aloillaan sängyssä muutaman tunnin, vaikkei unta saisikaan. Eli miehen pitäs edes yrittää, sinnikkäästi.
Parisuhteessa ei oo välttämätöntä nukkua yhdessä, mutta toi nykyinen sohvaelämä ei kuulosta siltä kuin mies edes oikeasti yrittäisi päästä vaivastaan vaan päin vastoin hyysää ongelmaansa.
Olen pohtinut itsekin (mieheni kuorsaa usein ja rimpuilee unissaan minun puolelleni) että mikä pakon sanelema tarve parisuhteessa oikeastaan on nukkua samassa sängyssä silloin jos kahdella ihmisellä on täysin erilaiset unitottumukset?
Itse olen todella huonouninen, eli pienikin kuorsaus häiritsee ja unensaanti on mahdotonta. Miehenki kuorsatessa minun on pakko siirtyä olohuoneeseen että jaksan herätä klo 5 töihin. Meidän suhteemme on kaikin puolin loistava ja kunnioitamme toistemme tarpeita, joten mieheni ei minun sohvalle siirtymisestä turhia murehdi.
Omalla kohdallani ihanne (ja luulenpa että myös monen parisuhteen pelastus) olisikin omat sängyt molemmille (jos on vaan kämpässä tilaa), jonne voi tarvittaessa mennä rauhassa lataamaan akkuja ja lepäämään. Seksiä ja toisen kainalossa köllöttelyä voi tietenkin harrastaa kummassa sängyssä tahansa eli tuskin se suhteen intiimiin laatuun vaikuttaisi kummastikaan. Olen jostain kuullut että sellainen oma tila saattaa myös parantaa suhteen laatua kun ei yöunet häiriinny jos toinen tai molemmat ovat huonounisia.
Ei meilläkään olla nukuttu pariin vuoteen samassa sängyssä. Muulloin kun jos on yövieraita kylässä.
Meillä toimii mainiosti tämä. Mies tarvitsee hälinää nukahtaakseen ja minä taas tarvitsen täydellisen hiljaisuuden siihen.
Meidän suhdetta ei tälläinen järjestely haittaa eikä kaada. Että toinen nukkuu makuuhuoneessa ja toinen olohuoneen sohvalla telkkaa tuijottaen.
Mielestäni suhteeseen tarvitaan muutakin kuin vain vieressä nukkuminen. Nämä ovat vain käytännön järjestelyitä sille että kaikilla on hyvä ja mukava olla omassa kodissa.
Ja rakkautta meillä on. Siitä erillään nukkuminen ei johdu.
Hmh okei, hyvä jos en ole ainoa maailmassa. :)
Lähinnä nyt vaan pohdin, että jos itse kuitenkin toivoisin yhdessä nukkumista edes välillä ... voinko pyytää tai vaatia sitä? Jos toinen ei edes yritä tehdä asian eteen mitään, niin mitä ihmettä sitten? Eikö vaan jaksa kiinnostaa tarpeeksi? Vaikka siitäkään ei pitäis olla kiinni. En vaan ymmärrä miksi ihminen haluis loppuelämänsä nukkua sohvalla. Mutta mulla ei kai ole siihen sananvaltaa jos toinen on niin päättänyt. Hauskaa unelmoida niinkin itsestäänselvästä asiasta kuin toisen kainalosta yöllä.
Teen juonti, uniterapia, lampaiden laskeminen, kirjan lukeminen, rauhoittuminen ... PLÄÄH sanoo mies. Unikirjat ei, lääkäri ei. Mieshän ei apua kaipaa. Eikä suostu olemaan iltasin ilman konetta. Eli taitaa olla ihan omasta asenteesta kiinni. Olen sanonut, että kantsis kokeilla ilman konetta ja teeveetä, että vois uni tullakin ku mikään ei stimuloi aivoja. Nauraa vaan. Ei väkisin. Tuntuu vaan, että nimenomaan hyysää tota ongelmaansa. Tai jopa haluaa hyysätä. Ehkä on vaan niin siistiä nukkua yksin olkkarissa.
Mun mielestä on naurettavaa että jos kerran itse pystyt nukkumaan missä vain milloin vain, niin mihin sä sitä sun miestäs tarvitset unikaveriksi?
Vieressänukkuminen huonontaa unenlaatua, ja jos sulla vain huolettaa mitä muut ihmiset ajattelevat, niin ehkä painopisteesi on liikaa ulkoisissa, eikä sisäisissä tekijöissä. Mäkin suuttuisin jos mut tultaisiin yöllä herättämään, tätä yritti mm. minun mies muutaman kerran kun olin sohvalle nukahtanut, sain sellaisen paskaraivarin ettei toiste tule herättelemään.
Ihmisen pitää antaa nukkua! Jos alkaa toisen unen ja nukkumisasioiden kanssa pelleilemään ja estää toista nukahtamasta tavallaan, ja liittää asiaan parisuhteen hyvinvoinnin, niin alkaa mun mielestä olla jo henkisen väkivallan merkit ilmassa.
Ja jos sua sen sohvan takia ärsyttää, niin mikset laita siihen päällistä jonka voi pestä. Tämän verran vaivaa pitäisi voida nähdä parisuhteen eteen: Kumpi on tärkeämpi sohvan vaaliminen, vai mies? Että mm. sohvan kuosin takia pitää hänen muuttaa nukkumatottumukset? Onko mies sulle huonekalun jatke.
Meillä sohvallamukkuminen oli oire parisuhteemme ongelmista. Melkein tuli ero.
Jos vierekkäin nukkuminen ei onnistu, hankkikaa erilliset sängyt samaan huoneeseen. Jos sekään ei toimi, teillä on ongelma.
Ei minua se sohva kiinnosta, lähinnä meinasin ettei sohva ole tarkoitettu nukkumiseen joka yö. Laittakoon mies itse lakanan jos kiinnostaa. En olettanutkaan että kukaan ymmärtäisi yhtään mitään. En vaan ikinä ennen tullut edes ajatelleeksi että nuoripari nukkuis eri huoneissa. Luulin sen olevan sellasten katkerien toisiinsa kyllästyneiden juttu ketkä ei tunne mitään vetoa toisiinsa. En ole toivonut muuta, kuin että joskus voisin nukahtaa toisen kainaloon. Mutta jos toinen ei kestä minua öisin ja häiritsen häntä ... Shit happens. Oletan että minussa on jotain vikaa.
Minäkin ajattelin noin että jos on parisuhde vasta alkanut silloin nukutaan vierekkäin mut näköjään olin väärässä. En tiedä onko ongelma parisuhteessa vai miehessä. Minusta tuntuu et mies ei tajua milloin alkaa nukuttaa ja vaan nukahtaa siihen samantien ei tajua nukkuuko sängyssä vai missä tai sitten et mies on aikaisemmin vaan ollut niin kova et ei kestä mitä nainen sanoo ei tajua et nainen voi vaatia asioista ja silloin pitäisi naista kuunnella kun ne saattaa olla niitä pieniä arjen asioita mitä nainen kaipaa ja jos näitä ei mies täytä sitten nainen etsii miehen mikä täyttää. Itsellä sama ongelma. Olen sanonut miehelle et ne on niitä mitä mä tarvitsen mieheltä ja parisuhteesta. Miehen eko ei näköjään kestä sitä jos sanon jotain se ajattelee ku hyppisin sen silmille vaikka en tee niin vaan itse saan paremmin nukuttua oman kullan vieressä.
Sä edelleen kuitenkin vetoat siihen, mikä on yleinen käsitys.
" En vaan ikinä ennen tullut edes ajatelleeksi että nuoripari nukkuis eri huoneissa. Luulin sen olevan sellasten katkerien toisiinsa kyllästyneiden juttu ketkä ei tunne mitään vetoa toisiinsa."
Itse olen ainakin huomannut sen, että vieressänukkumisella ja vedon tuntemisella toiseen ei ole mitään tekemistä keskenään. Jos jotain, niin korkeintaan joka öinen vieressänukkuminen vähentää vetovoimaa koska läheisyydestä lähtee sitäkautta uutuudenviehätys. Kun turtuu kosketukseen, se ei tunnu enää miltään.
Voi verrata ihan siihen että jos olet kokoajan lämpimässä kylvyssä, niin sen veden pitää olla kokoajan lämpimämpää että tuntisit olevasi siellä kylvyssä..
"Luulin sen olevan sellasten katkerien toisiinsa kyllästyneiden juttu ketkä ei tunne mitään vetoa toisiinsa.""
Hyvin monet parit nukkuvat erillään...eri huoneissa, omissa sängyissä tosin. Monet myös siksi, että toinen kuorsaa kuin syötävä/on uniapnea vehje tai on vuorotöitä/eri rytmi.
Me nukutaan muijan kanssa useinkin erillään mun toiveesta ja siitähän muija purnaa, sanoo et mitä muut ajattelee jos saa tietää. Mä ajattelen vaan hyvää unta. Muijani myös kuorsaa ja tööttäilee.
No jos on univaikeuksia, pitäisi unohtaa se tietsikka ja telkkari. Sinivalo haittaa unen saantia ja jutut mitä töllöttimistä katselee, haittaa rauhoittumista. Sohva on kropan kannalta tosi huono nukkumiseen. Minkä kokoinen sänky teillä on siellä makkarissa? Menettekö normaalisti samaan aikaan nukkumaan?
Itse en haluaisi katsoa olkkarissa tyynyjä ja täkkejä. Niiden piilottaminen vierailta on kuitenkin ihan turhaa - ellei ne sinua häiritse.
Jospa ottaisit siltä kannalta, että saat nukkua rauhassa?
Sillä nyt ei ole välii miten nukutaan jos ei se parisuhdetta hajota. Meilläkin on unen saanti vaikeaa tai nukutaan muuten huonosti ja erillään nukkuminen hoitaa ne haitat.
Hankkikaa isompi sohva jolle mahdutte molemmat nukkumaan