Olen kokematon työpaikkaromanssien ym. suhteen, joten ajattelin kysellä muiden mielipiteitä. Esimieheni huumori on flirttailevaa sorttia, hän on muutenkin hauska seurallinen mies ja hän on varsinainen persoonallisuus. Yli vuoden ollaan tehty aika läheisesti töitä ja muutenkin jaettu asioita ja hauskaa on ollut. Ja flirttiä, vihlailuja sekä kaksimielisiä juttuja riittänyt, onhan meillä samantyyppinen huumorintaju näiden suhteen. Hän on myös kosketellut, mikäli tilanteeseen on sopinut, esim. selkää/olkapäätä silitellyt. Juhlissa tanssin huumassa käsi karkaillut hieman lantion puolellekin. Suht viatonta läheisyyttä siis. Aika varhaisessa vaiheessa työsuhteen alussa myös ilmoitti, että viihtyy seurassani. Viihdyn itsekin hänen seurassaan ja nykyään on alkanut hymyilyttämään jo, kun kuulen hänen tulevan (ihastunut vai iloinen hyvästä seurasta?).
Missä menee raja, onko kyse vain hauskanpidosta ja milloin toisella on selkeitä, mutta hienovaraisia pyrkimyksiä muuhunkin? Kuten aika usein näissä tapauksissa, kysymyksessä on varattu mies. Olosuhteiden pakosta mies on tosin viettänyt vuoden aikana enemmän aikaa minun kanssani kuin vaimonsa kanssa (etäisyys varmaankin hiukan hankaloittanut suhdetta muutenkin?). Uskon miehen kuitenkin olevan silti sitoutunut, mutta entä jos olisi tarjolla muita vaihtoehtoja?
Pohjimmiltani uskon, että kysymyksessä on vain huumori ja hänen luonteensa, vaikka hän pitäisikin minua viehättävänä. Olen kylläkin aika huono tunnistamaan, milloin toinen on oikeasti kiinnostunut, jos ei sano sitä suoraan tai toimi suorasuokaisesti.
Missä menee raja, onko kyse vain hauskanpidosta ja milloin toisella on selkeitä, mutta hienovaraisia pyrkimyksiä muuhunkin? Kuten aika usein näissä tapauksissa, kysymyksessä on varattu mies. Olosuhteiden pakosta mies on tosin viettänyt vuoden aikana enemmän aikaa minun kanssani kuin vaimonsa kanssa (etäisyys varmaankin hiukan hankaloittanut suhdetta muutenkin?). Uskon miehen kuitenkin olevan silti sitoutunut, mutta entä jos olisi tarjolla muita vaihtoehtoja?
Pohjimmiltani uskon, että kysymyksessä on vain huumori ja hänen luonteensa, vaikka hän pitäisikin minua viehättävänä. Olen kylläkin aika huono tunnistamaan, milloin toinen on oikeasti kiinnostunut, jos ei sano sitä suoraan tai toimi suorasuokaisesti.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitä sen on väliä onko hän kiinnostunut vai ei, sillä varattu kun kerta on?
No ihmisillä on tapana erota ja vaihtaa lennosta, jos kolmatta pyörää alkaa väliin tulemaan.
Yleensä siitä muodostuu Vain sivusuhde.
Eli ikuinen kakkonen olisit.
Meinasinkin tilannetta, jossa alkaisi oikeasti syntyä syvempiä tunteita. Hyvin usein ihmiset vaihtaa silloin lennosta suhdetta. Silloinhan juuri kysytään eroavilta, että liittyikö suhteen päättymiseen kolmatta osapuolta.
oikein olet?
Kun suhteen päättymiseen liittyy kolmas osapuoli, on pettämistä ollut 98% varmuudella, ja käytännössä tuo mainitsemasi lennosta vaihtaminen tarkoittaa niiden syvempien tunteiden olemassa oloa jo ennen edellisestä puolisosta eroamista. Näin siis kolmannen osapuolen ollessa (osa)tekijänä erossa.
Nythän oli kyse siitä syntyisikö vain pelkkä sivusuhde (eli olisit aina vain se toinen nainen) vai ihan oikea suhde. Toki, jos lennosta vaihtaa niin kyllähän siinä vähintään henkistä pettämistä tapahtuu samanaikaisesti, kun uuteen tutustuu. Kun tätä elämää on katellut vähän pidempään niin joutuu väkisinkin toteamaan, että vanhemmalla iällä sitä herkemmin vaihdetaan lennosta tai päällekkäin, kun on aikamoinen kohtaanto-ongelma parisuhdemarkkinoilla muutenkin. Ei se tunnu enää tietyssä elämänvaiheessa menevän niin, että jäädään sinkuksi etsimään seuraa, ellei se oma suhde ole todella huono ja vahingollinen. Jos edes silloin.
En kuitenkaan hyväksy pettämistä, mutta ihmiset tuppaavat olemaan hyvinkin epätäydellisiä. Jos uuden vaihtoehdon löytää niin silloin pitää hoitaa asiat vahingot minimoiden. Eli ei salasuhteita vaan miettii tosissaan, mitä elämältään sitten oikein haluaa.
Kuulostaa aivan omalta "suhteeltani" entiseen esimieheen. Flirttailua, tarpeettomia kosketuksia selkään tai olkapäähän, paljon kaksimielistä läppää jne.
Mies voi olla hieman ihastunut, mutta luultavasti kyseessä on enemmän pienen viattoman sutinan tuomista raskaan arjen rinnalle. Jos mies olisi aikeissa tehdä jotain, olisi hän varmaan jo tehnyt.
Jos miehellä on kotona lapsia, kannattaa flirtti etenki ottaa itsekin vain viattomana hauskanpitona.
Eipä sentään ole lapsia ja puoliso häntä huomattavasti vanhempi, ettei voikaan enää hänen kanssaan saada, jos niitä mielii. Käytännössähän tämä tilanne ratkeaa, kun hän lähtee kohtapuolin ihan muualle töihin, mutta tarkoituksena ilmeisesti on, että edelleen yhteyttä pidettäisiin ja tulkitsen pienistä vihlaijuista, että jatkossakin oltaisiin tekemisissä. Sitä juuri mietin, että onko vaan flirttiä vai onko tosissaan.
No niin, enää ei tarvitse arvuutella mikä on meininki, sillä esimies käytti illanvietossa tilaisuuden hyväkseen. Sen sijaan, että ihan pahoille teille sitä olisi eksynyt niin puhuttiin suoraan fiiliksistämme toisiamme kohtaan ja ylipäänsä siitä, miten vaikea tilanne on nyt tullut eteen. Ja juurikin siitä, että on se vaimo olemassa. Meinasin itse, että hänen pitää tosissaan miettiä tyydyttääkö se suhde enää ja siltä pohjalta miettiä tulevaisuutta taas eteenpäin. Että kyllä nyt uskon, että hän tosissaan minusta pitää, vaikkakin ihan pieni epäilys on, että sivusuhteena vai ihanko pääasiallisena, jos niin pitkälle mentäisiin.
Ja nyt sitten sorruit uskomaan häntä! Pientä piristystä hän vain hakee sinusta, ei muuta.
Only time will tell. Aika pahoja valheita suustaan sitten päästää ja aikamoista peliä pelaa, jos vain piristystä olisi hakemassa. Toki se voi olla niinkin, mutta tästä ihmisestä olisi vaikea uskoa (maine siinä tapauksessa pahassa vaarassa sekä ura?), sillä yli vuoden tutustumisen jälkeen vaikuttaa hyvältä ja vilpittömältä ihmiseltä. On sitä tosin jo kaikenlaisia tapauksia tullut tavattua (kaksoiselämän eläjiä ym. patologisia valehtelijoita) että kyllä minäkin olen skeptinen.
Hyvä on. Saattaahan hän olla kunnon mieskin.
Joskus, jos tuntuu että oma suhde on tullut tiensä päähän ja ajatukset on vähän sekaisin, voi erehtyä kuvittelemaan olevansa ihastunut/rakastunut johonkin toiseen ja ihan vilpittömästi. Koska sille rakastumiselle on niin sanotusti tullut tilaisuus, ja muuta romanttista hönttöä. Koska ihminen kaipaa hyväksytyksi tulemisen tunnetta, ja haluaa osoittaa sitä toiselle.
Uuden suhteen ja ihmisen olemassaolosta saa virtaa, (okei teillä ei vielä ole suhdetta, mutta mies kuitenkin haaveilee jostain), ja tilanteen pahaksi mennessä saattaa jopa pyrkiä oikeesti siihen toiseen suhteeseen ja lopettamaan vanhan. Tosin se vanhan lopettaminen tuntuu etäiseltä, ja kuvittelee että se vain loppuu itsestään. Että puoliso kenties eräänä päivänä toteaa, että eiköhän tämä ollut tässä. Että niinkun pelastaa tilanteesta. Ja niinhän se ei mene.
Vasta jos ajautuu niin pitkälle, että suhde on jo syntynyt, ja ottaa sen reippaan askeleen että kertoo puolisolleen (joko vain että haluaa erota, tai pahimmillaan että on jo toinen suhdekin), se avaa omatkin silmät ja tajuaa päästäneensä sammakon. Tulee pakokauhu, että ei sittenkään halua sitä. Tai ei tiedä mitä haluaa. Ymmärtää kyllä että on tottunut puolisoonsa ja siihen perhe-elämään, eikä tekisikään mieli lopettaa. Tässä vaiheessa puolisot usein hoitaa sen loppuun saattelun, eli paluuta takaisin ei ole.
Silmät aukeaa ja näkee tämän uuden ihastuksensa taas ihan uudessa valossa. Ei olekaan niin houkutteleva ja viehättävä kuin miltä vaikutti. Hänen takiaan turvallinen entinen elämä loppui, tuli ongelmia exän kanssa ja pahimmillaan myös lasten, koska exä käyttää lapsia kiristysvälineenä kostossaan. Täysin unohtaa ettei vanha suhde ehkä sittenkään ollut enää niin auvoisa.
Jos tässä yhtälössä päivittäin tapaa töissä sitä ihastustaan voi tilanteesta tulla tukala. Molemmille.
Eli parasta kun vanha suhde loppuu, syy: se olisi loppunut vaikka kummallakaan puolisolla ei olisi tiedossa muita suhteita. Vasta sitten on vapaa muihin suhteisiin kun on entisen jopa käsitellyt pois.
Ei hyvä syy: toinen nainen tai mies, joka tukee erossa.
Tämänsuuntaista tapahtumankulkua olen myös itse miettinyt, kun yrittänyt asettautua sen toisen asemaan, vaikkei omaa kokemusta ole. Sanoinkin miehelle, että suhteen pitäisi päättyä siksi, ettei se ole enää tyydyttävä (eli päättyisi tai ongelmia olisi, vaikkei kolmatta osapuolta olisikaan) ja tätä hänen pitäisi nyt miettiä. Pidetään kesälomien yli etäisyyttä ja sitten taas näkee mikä on meininki. Nyt kun hänkin pääsee olemaan puolisonsa kanssa pidemmän aikaa yhdessä niin pystyy paremmin arvioimaan heidän tulevaisuuttaan. Vähän sellaista on jo kuulemma aiemmin ollut, että aina jompi kumpi kyllästyy toisen naamaan parin päivän yhdessäolon jälkeen, mutta toisaalta eikö se ole sitä arkea?
Skeptikko minussa uskoo, että hän nauttii lomastansa vaimonsa kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja toteaa myöhemmin aiemman tapahtuneen olleen virhe tai sitten haluaa sen sivusuhteen ja ylläpitää farssia sen saadakseen. En kuitenkaan millään pitäisi tätä ihmistä sellaisena nilkkinä, joten voi olla, että tapahtumat jälkikäteen kaduttaisivat (tosin aina ne miehet pääsee yllättämään eikä hän nyt ihan puhdas pulmunenkaan ole aiemman tapahtuneen johdosta). Tai jos onkin ollut täysin vilpitön suhteeni niin rehellisesti pitää minusta edelleen, muttei vieläkään tiedä mitä tekisi, kun on niin vaikeassa tilanteessa ja mahdollisesti haluaa katsoa tilannetta pidemmän aikaa. Tai ajaa tilanteen siihen, että vaimo on se joka jättää (tuntuu olevan suhteessaan se altavastaaja, kun on sellainen "hyvä mies").
Tilanne on jatkossa sikäli helpompi, ettei työskennellä enää samassa työpaikassa ja sehän se on tässä yksi vaikutin. Ilman tuota muutosta mitään ei varmaan olisi tapahtunutkaan. Mutta vaihtoehtoina nyt sitten on a) vaihtaminen, b) sivusuhde c) last chance for one time thing.
Ollaanpas täällä taas katkeria. Ei muuta kuin oma suhde kuntoon, ja sitten vasta arvostelemaan muiden asioita,,,jos silloinkaan.