Meillä on 8kk ikäinen lapsi. Suhteemme on aina ollut vaikea, mieheni haluaa aivan eri asioita kuin minä. En ole ollut onnellinen aikoihin ja olen asiasta sanonut mutta ei ole miestä hetkauttanut. Riitelemme jatkuvasti ja pelkään että lapsi kärsii. Mies ei halua ikinä jutella ja jättää mielummin asiat selvittämättä. minä kun taas haluan selvittää kaiken ja olen tehnyt paljon suhteen eteen. Haluaisin saada kunnioitusta,läheisyyttä ja pieniä välittämisen eleitä mutta ei..kun olen lapsen kanssa kotona yksin on hyvä olla ja kun mies astuu ovesta sisään alkaa ahdistus..miksei hän halua tehdä minua onnelliseksi? Olenko ansainnut tämän haukkumisen, henkisen väkivallan mikä ajaa minut koko ajan ahdistuneemmaksi. hän in kerran käynyt kiinnikin minuun väkivaltaisesti. lupaili ettei toistu ja pelkäsi itsekin itseään. hän on myöntänyt ettei hallitse vihaansa ja sen kyllä huomaa. pelkään sanoa hänelle mitään kun suuttuu heti. Hän ei lohduta minua kun olen surullinen vaan haukkuu ja lyttää enemmän alas. olen ihan sekaisin hän sanoo rakastavansa mutta teot kertovat muuta. tiedän että hän on väsynyt töistä mutta niin olen minäkin kun hoidan lapsen kodin ja kaikki muutkin asiat.hän kun tulee kotiin istahtaa sohvalle ja sanoo että on ansainnut levon koska minä nyt olisin sen ansainnut kun kuulemma äitinä olo ei ole työtä eikä kotityötkään hänen mielestä. auttakaa minua. rakastan miestä yli kaiken ja miellytän häntä kaikin tavoin. seksi sujuu ja on hyvää itseasiassa seksi on ainut hyvä asia suhteessamme siinä olemme hyviä mutta mikään muu ei toimi. haluaisin niin olla onnellinen voiko mies viel muuttua vai kestänkö tätä turhaan. en jaksaisi tätä piikittelyä. auttakaa minua
ero vai ei? riittääkö jos rakastaa vaikka ei ole onnellinen
hoh hoi
333099
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kuulostaa aika tutulta, olimme samassa tilanteessa kun lapsi oli pieni. Nyt on ero tulossa, joten kannattaa toimia toisin kuin me!
Minä, siis perheen isä, tarvitsen riittävästi unta ja jonkun pienen hetken itsekseni aina silloin tällöin, muuten ärsytyskynnys laskee liikaa ja tulee sanottua pahasti. Miehelläsi on ehkä vastaava tilanne. Tämä ei tietenkää oikeuta mihinkään väkivaltaan eikä edes sanomaan pahasti; taipumus pitää vaan tunnistaa ja toimia oikein.
Ei ole toisen asia tehdä toista onnelliseksi, mutta pariskunnan tulisi mahdollistaa toisilleen onnelliseksi tuleminen. Voisitte ihan sopia aikataulun, miten lasta hoidatte. Miehelläsi on töissä rankkaa, ja hänestä tuntuu että kotona on uusi kasa ongelmia selvitettäväksi. Sinusta tuntuu, että teet kaiken kotona ja haluaisit että miehesi auttaisi sinua enemmän.
Voisitte sopia ihan selkeän aikataulun, minä iltoina miehesi katsoo lasta ja sinä voisit lähteä ulos talosta, harrastamaan jotain. Ja vastaavasti miehellesi pitäisi löytyä se aika ja tila rauhoittua. Ja yrittäkää järjestää myös aikaa jonka vietätte ihan vaan kaksi, jutelkaa asioista.
Jos tämäkään ei riitä, kysykää ihmeessä neuvolasta, sukulaisilta, mistä vaan apua lapsen ja kodin hoitoon. Muuten teille käy klassisesti, tilanne vaan pahenee ja ero on ovella.
ehkä sinulla on luonteessa myös hiukan jotain vinossa jos käyt toista haukumaan tai nimittelemään! et tule muuttumaan koskaan joten katse ajoissa peiliin, voit sanoa seuraavan suhteesi alussa että olen sitten sellainen nimittelijä - paskiainen, ja lopulta melkoi naisvihainen kaveri. luulettekos muuten ettei pienen vauvan äiti ole väsynyt, mutta kun miehelle se kielenkäyttö on ok, kuten kaikki muukin........
mitä järkeä oli taas tehdä lapsi tuollaiseen suhteeseen, jonka olet tiennyt jo pitemmän aikaa, ettette te sovi yhteen?
mutta kuitenkin sä hankkiuduit raskaaksi tälle miehelle?!
ja nyt itket kun ei homma toimi... äly hei älä jätä
Tilanne nyt on mikä on, tuo parjaamisesi ei auta ollenkaan., eikä ole milläntavoin rakentavaa.
Koittaisit joskus asettua toisen asemaan.
Järki ja empatia on hyvä yhdistelmä.
Edes jompikumpi suotava.
turha se on itkeä kun pa$ka on jo housussa.
typeryys ei ansaitse minkäänlaista myötätuntoa.
joko opettelet elämään täysin erilaisen ihmisen kanssa minkälainen itse olet VALITTAMATTA tai sitten etsit sopivamman.
mikset vittuile jollekin saman kokoluokan miehelle niin saisit edes kunnolla turpaan?haukut nimenomaan naisia koska et omilles pärjää.kenellä se paska onkaan housussa...???
Minä ainakin lähtisin lapsen vuoki jo.Voihan sitä asua erossa ja tavata kuitenkin,olisi oma rauha kummallakin.Muuttaa sitten yhteen jos tosissaan siltä tuntuisi,että suhde muuttuisi paremmaksi.Jos nytkin hoidat lapsen ym.asiat yksin,kyllä se onnistuu jatkossakin.Saahan sitä kotiapua,kun osaat sitä pyytää,toivon onnea.
Tervetuloa kerhoon! Luulin kauan että olen ainoa kerhon jäsen mutta meitä on aika monta naisia kasassa, lukemani perusteella. Jos miehesi on kotoisin pohjoisesta( Pohjoismaa and up) niin se on ihan "normaalia", valitettavasti pohjoisen juntit luulevat että on vieläkin cool vastustaa eukkoa....Jos ei niin hänellä on ihan varmasti sukujuuria meillepäin :)
Se että teille on syntynyt vauva asettaa koko perheen uuteen valoon. Miehesi on sekaisin kuin seinäkello, sinä olet vakaa kuin kaappikello. Toisin sanoen miehesi vetää eri tahtia ja lapsi on kaikkein tärkein!
Et siis ole ansainnut tuota shittiä, en ole minäkään. Voi kumpa voisin itse saada yhteytä teihin väärin kohdeltuihin naisiin (oikeasti perverssit ukot älkää vaivautuko!!!)
Ei mikään, EI SIIS MIKÄÄN OIKEUTA VÄKIVALTAAN!
te naiset ette kyllä ole oikeutettuja kenellekkään mitään huutelemaan kun itse ette katso yhtään mihin suhteeseen ja kenen miehen kanssa noita lapsia teette ;)
Sulla on kyllä niin naiiveja ja yksulotteisia kommentteja joka väliin. Aina ei elämä mene niin kuin elokuvissa. Joskus ihminen tekee virheitä varsinkin sokeana rakkaudesta. Inhimillisiä virheitä, osa ihmisyyttä.
Joskus nainen ei näe kuinka huono mies on alusta saakka ollut, joskus näkee ja silti vaan vetovoima vie mennessään. Virhe. Niitä sattuu. Mutta se yksi virhe tehdä lapsi vääränlaisen miehen kanssa ei määritä naista kokonaan. Hän on paaljon muutakin kuin se yksi virhe - josta kuitenkin sai palkaksi jotain aivan upeaa ja ainutlaatuista -> Lapsen. Vau. ..Olikohan siis virhe vai ei.. Jokaisella oma mielipide tuohon.
Joskus mies manipuloi ja valehtelee ja silloin naisella ei ole osaa eikä arpaa siihen, että meni tekemään lapsen miehen kanssa, josta ei alunperinkään oikeasti mitään tiennyt. Vaikka niin hänelle uskoteltiin.
Ja monia monia muita erilaisia tapauksia on olemassa. Ei aina ole vain naisen vika, jos suhde ei toimi.
Veikkaan, että kommentoit noin, koska itse koet olevasi hyvä mies. Joka ei ikävä kyllä ole löytänyt naista, jonka ansaitsisit. Mielestäsi..
Pelkkä arvaus, ei syytä suuttua. Vaikka niin se koira älähtää mihin palikka kolahtaa ;).
"Joskus ihminen tekee virheitä varsinkin sokeana rakkaudesta."
tekosyy typeryydelle. aivojaankin saa JA PITÄÄ käyttää vaikka olisi miten ihastunut.
"Hän on paaljon muutakin kuin se yksi virhe - josta kuitenkin sai palkaksi jotain aivan upeaa ja ainutlaatuista -> Lapsen. Vau. ..Olikohan siis virhe vai ei.. Jokaisella oma mielipide tuohon."
sitten ei pidä itkeä minkälaisen miehen "on ottanut" jos ei tästä ole muuta halunnutkaan kun sen sperman, että pääsee toteuttamaan perhe-fantasiaansa!
"Joskus mies manipuloi ja valehtelee ja silloin naisella ei ole osaa eikä arpaa siihen, että meni tekemään lapsen miehen kanssa, josta ei alunperinkään oikeasti mitään tiennyt. Vaikka niin hänelle uskoteltiin."
palataampa taas siihen järkeen. jos huomaa, että itseä kusetetaan niin olisi syytä aukaista ne silmät ja ajatella JÄRJELLÄ eikä tunteella koko tilannetta. koska, jos hyväksyy, että sun päälle kipataan paskaa niin sittenhän sen pitäisi olla ihan ok.
"Ei aina ole vain naisen vika, jos suhde ei toimi."
ei olekkaan, mutta tämä pitäisi tietää ENNEN kun muutetaan yhteen tai tehdään pentuja, että miten hyvin me oikeasti tunnetaankaan ja minkälainen tämä meidän arki onkaan, ennenkuin tehdään mitään isoja päätöksiä. ei niitä saa hätiköiden tehdä ajattelematta, kuten naiset yleensä tuppaavat tekemään!
ps. veikkauksesi meni pieleen - seurustelen.
Onko mieleesi tullut, että lapsen syntymä on niin iso asia, että jo pelkästään siitä elämä menee sekaisin? Vaikka mies olisi ollut kuinka täydellinen ennen lasta, kaikki saattaa muuttua sillä sekunnilla, kun lapsi tulee ja pistää pahimmillaan koko elämän sekaisin moneksi vuodeksi yövalvomisineen. Ei kaikkea pysty ennakoimaan. Hyvä jos sinä pystyt ja vältät virheet elämässäsi.
Näin juuri, kai sen toisen väsymyksensietokyvyn voisi jotenkin etukäteen selvittää, mutta ei sekään välttämättä kertoisi koko totuutta. Lapsi on todella iso asia elämässä, varsinkin jos sattuu olemaan sairasteleva tapaus tai muuten haastava. Huoli lisää sitten vielä stressiä.
Edelleen suosittaisin neuvolassa asiasta juttelemista ap:lle, ei kannata heti ottaa näitä narsisti -> ero! -kehotuksia todesta. Eli apua molempien väsymykseen ensin, voisitte jutella mikä parisuhteessa mättää, ja onko miehelläsi esimerkiksi masennusta tai muuta ahdistusta tilanteen takia. Ennenkaikkea kannattaa katsoa, myöntääkö hän itse että jotain ongelmaa on. Jos ei, niin ei sille voi tehdäkään mitään.
Olen lifemockerin kanssa samaa mieltä siitä, että ihmiset eivät harkitse tarpeeksi, kenen kanssa lapsia tekevät. Ei jakseta tutustua niitä kriittisiä muutamia vuosia vaan lapsi laitetaan alulle muutaman kuukauden tuttavuuden jälkeen. Voihan olla, että käy tuuri ja nopea valinta on se oikea, mutta usein se ei ole. Muutama vuosi pitäisi jokaisen jaksaa seurustella ennen lapsiaikeita.
Niin. Ja juurikin jos suhde ei toimi ennen lasta, niin sitten ei lapsia kannata hankkia missään vaiheessa!
puhuuko nämä hysteeriset naiset edes haluistaan sille miehelle, tai kysyykö toisen näkökantaa tai haluja vaan hankkiutuvatko raskaaksi ns toisen "selän takana", kysymättä miehen mielipidetää, haluaako tämä lapsen&perheen?!
sinulla tuntuu aina olevan mielen päällä tuo väkisin raskaaksi hankkiutuminen, kuinka se on käytännössä edes mahdollista?eihän kyrvästä tule siemennestettä käskystä lypsämällä siten että sen saisi emättimeensä juuri ovulaation aikana!!!
miehet kyllä yleensä haluavat seksiä, perheen noin puheen tasolla, käytännössähän se muuttaa liikaa omaa elämää eikä mistään haluta luopua, kyllä nainen hoitaa siihen saakka kunnes mies on itse aikuistunut, eikä ajattele enää pelkästään alapäällään.
minkähän alan asiantuntinjaksi tituleeraat itsesi, onko ihan akateeminen tutkintokin. jos miehellä on mt- oneglmia ne tulevat kyllä esille helpoiten juuri vauvan synnyttyä, samoin narsismi puhkeaa kukkaan noin 26-vuotiaana ja alkaa käytännössä näkyä kun nainen on saatu satimeen. henkisestä väkivallasta kaikki yleensä alkaa pikkuhiljaa kunnes uhrin itsetunto on romutettu, narsistin viimeinen kumarrus on kun saa puolison muutettua kaltaisekseen kylmäksi ja laskelmoivaksi, tunnelukkoiseksi surkeaksi ihmiseksi. toisekseen, narsistin kanssa samoin kuin keskenkasvuisenkaan kanssa on turha mennä terapiaan, siellä vuodatetaan vain kyyneliä miten paljon me riidellään = hitsi kun en saa alistettua sinua millään akka!
Onko naisen oikeutettua kusettaa mies isäksi ja alkaa haukkua ja kiusata tätä henkihieveriin saakka ja pettää ja dumpata sitten? Miten ihmeessä ajat oikeutta miehille toimia näin? Jos tällaista totuutta ajetaan läpi sukupuolisesti stereotyypittelemällä miehet tulevat aina tekemään kaikenlaista paskaa naisille! .. koska se nyt vain kuuluu miehisyyteen!?! kaikista parasta olisi puhua ihmisistä, ilman sukupuolikäsitteitä, narsisteja on myös naisissa, tähän on tullut törmättyä työyhteisöissä, ja jos mies on narsisti on tod. näk hänen äitinsäkin narsisti koska samaa vammaa kantavat ;)
miksi mies ei itse puhu jos hänellä on mielenterveysongelma vaan asia pitäisi jotenkin jonkun kivan tädin kädestä pitämänä niistää hänestä ulos? valittaako nainen osaansa jossa hän tekee 85 % enemmän lapsen kanssa? jos mies ei ole valmis ko. hommaan hänen tulee itse lähteä terapiaan, ei kai aikuista miestä tarvitse kädestä pitäen hoitoon taluttaa???vai puhuttiinko nyt aikuisesta miehestä? toisekseen, mitä tuollaisella tekeleellä tekee joka ei osaa edes puhua ongelmistaan vaan mahdollisesti syyttää siitä toista, sitä pientä vauvaa hoitavaa osapuolta, aika paljon anteeksi annettavaa jää viivan alle joka tapauksessa, pitäisi edes turpansa kiinni ja käpertyisi nurkkaan vollottamaan, ei oikein kuulosta kovin kiltilta tuo ap:n mies nimittäin
Säkö väität, ettei ole olemassa naisia, jotka sanoo että joo, paljaalla voit panna, on mulla ehkäisy kunnossa vaikka näin ei todellisuudessa ole? Väitätkö, ettei ole olemassa naisia, jotka jättää pillerit ottamatta salaa mieheltää kun kova vauvakuume iskee?
Miehet haluaa seksiä. Haluavat myös perheen. Mutta keskustellahan asioista pitää eikä vain yksipuolisesti päättää, että nyt saa lapsi tulla. Säkö väität, että kaikki lapset saa alkunsa yhteisellä päätöksellä? Tuskimpa vain.
Yhteisellä päätöksellä lapset pitää haluta. Ei hopulla, vaan vasta kun molemmat ovat siihen valmiita. Jos tekee lapsen yksipuolisella päätöksellä, niin silloin luulisi olevan valmis myös huolehtimaan hänestä yksin.
Ap:na kokeilisin joskus sitä, etten valittaisikaan miehelle heti hänen kotiin tultuaan miten raskasta on ollut lapsen kanssa kotona. Varmasti ottaa miestä päähän kun tulee työpäivän jälkeen kotiin ja vastassa on puoliso, joka heti alkaa valittamaan. Ja vastareaktio voi olla juuri tuollainen kuin ap kuvaa.
Kuin omasta ex-elämästäni!
Pahenee vain, narsistit eivät muutu kuin pahemmaksi!
Ero, on ainoa mahdollisuus muutokseen. Puhe ei auta, koska narsisti ei näe itsessään mitään muutettavaa.
http://www.narsistienuhrientuki.info/
Huh-huh ! Kuin minim elämästäni myös ! Me olemme olleet yhdessä 9 vuotta, ja meillä on yksi lapsi, viisi vuotias poika. Meillä ensimmäiset kolme vuotta olivat tasapainoista, ja kerrassaan upeaa aikaa, teimme asioita yhdessä, nautimme toistemme seurasta, ja kaikki yhdessä oleminen tuntui aina mukavalta. Kunnes sitten raskaus muutti kaiken. Mieheni mm. petti minua , tartutti sukupuolitaudinkin. Sen jälkeen mikään ei ole ollut niinkun ennen. Kaikki yhteinen tekeminen ja ajanviettäminen on vähentynyt lähes olemattomaksi. Ja nykyään mies on vain hiljaa, tai korkeintaan vastaa tosi lyhyesti, mutta enimmäkseen on vain jotenkin tosi tyytymätön, ja vihainen. Myös lapsen kanssa hänen pintansa palaa ihan pienestä. Olen kokoajan varpaillani, koska en halua suututtaa häntä, myös haukkuminen ja minun mitätöiminen on tullut kuvioon hiljattain. Joku häntä kovasti vaivaa, mutta hän ei sano suoraan. En tiedä, mietin eroa joka päivä, ja olen sen hänellekin sanonot. Hänestä meillä on kaikki ihan hyvin, vain pieniä ongelmia, kuten kuulemma kaikilla. Toten tässäkin asiassa, minä olen väärässä, ja ylireagoin . Hänen mielestään minun pitäisi vain ottaa asiat iisisti, ja olla tyytyväinen, eikä toivoa liikoja. Mutta minullakin sama homma kun aloittajalla, kun mies tulee kotiin tunnelma muuttuu, ja tulee ahdistus. En jaksa elää näin. En vaan voi enkä halua tyytyä tälläiseen.
tota noin... pettää sinua taas, en ole ilkeä vaan realisti. etsi toinen ja jätä se!
Itse tekisin tuossa tilanteessa niin että ottaisin eron ja hoitaisin lapsen yhdessä vanhempieni kanssa....En sekaantuisi yhteenkään mieheen ennenkuin lapsi on parikymppinen.Eläisin vaan laatuaikaa lapseni kanssa ilman miestä.Kävisin töissä ja nauttisin siitä että minulla on terve lapsi.Miesystäviä voisi olla mutta vain ystäviä. V eisin lasta harrastuksiin. Pojista kasvaa ihan fiksuja ilman isääkin,sekin on nähty. Opettaisin pojalle miten tyttöjä/naisia tulee kohdella.
Jatkuva riitely on liian rasittavaa ja kuluttavaa kakille.
Isovanhemmat ei kyllä ole mitenkään velvollisia kasvattamaan ja huolehtimaan lapsenlapsista. Se velvollisuus on lapsen oikeilla vanhemmilla. Vai ei saisi äidillä olla minkäänlaista seksielämää? Aika ahdasmielistä ajattelua sulla.
Joku tuossa kirjoittaa (3-lapsen äiti), että naisissakin on vikaa, kun aina vaan vaaditaan sitä sun tätä, ei miehiä voi kaikesta syyttää. Harvinaisen oikeassa hän onkin. Luehan se ja mieti asiaa uudelta kantilta.
Jatkuva riitely on liian rasittavaa ja kuluttavaa k a i k i l l e.
Aloittajalle; en jaksa edes lukea. Voi kamala jos nyt et ole maksimaalisen tyytyväinen. Ihmisillä on oikeitakin ongelmia, niin voitko pitää turpasi kiinni.
Ei voi aina miehiäkään syyttää kaikesta, meissä naisissa on myös vikaa. Olemme kovia vaatimaan sitä sun tätä, mutta kun mies töistä tulee väsyneenä, en jaksaisi sitä vinkumista ja valittamista kuunella itsekkään. Kyllä parempi lähtökohta kaikelle on, ettei sitä omaa pahaa oloaan rupea kaatamaan ensitilassa toisen niskaan, vaan miettiä vaik asiantuntijan avulla, miksi tuntee niitä pahanolon tunteita ja kiukuttaa.
Tämä elämä ei ole sitä pilvilinnassa kulkemista, vaan tulee monenlaisia vastoinkäymisiä matkan varrella. Ja kannattaa miettiä ennen vauvan hankkimista, onko itse valmis sitoutumaan mieheen ja lapseen ja tiedostamaan sen, että se sitoo moneksi vuodeksi, eikä vauva ja suhde ole kuin leikeissä, et heitetään nurkaan kun kyllästyy. Kyllästymisestä kuulostaa aloittajan ongelmat juontavan.
pidä turpas kiinni , mies sinä olet etkä mikään nainen
mies on JO käynyt kiinni ja haukkuu, arvostelee lapsensa äitiä, miten ihailtavaa.
Ap: Jospa se ap jäisi auton alle tai kuolisi syöpään - voit näitä ajattelemalla saada vähän helpotusta tilanteeseesi. Mies tuhoaa sinut ellet nyt nosta rintaa pystyyn ja tee jotain!!!
Eihän tuossa vauvanhoitoon tai siihen kyllästymiseen viitattu millään tavalla. lapsen isä on ainoa ongelma kuviossa, joten äiti voisi paremmin ilman tätä tuhoavaa miestä? vai voiko tuollaista kutsua mieheksi joka ei ymmärrä miten arvokasta työtä äiti tekee, ja ansaitsisi parempaa kohtelua, nykyinen on lähellä sitä miten ennen kohdeltiin koiria!
ps. henkinen väkivalta on ruotsissa jo RIKOS :-)
Yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, ettei mikään muutu. Jos haluat olla vain seksisuhteessa, asiat ovat ok. Muuta ei hänellä ole antaa, ellet nouse ylös tuosta suosta. Neuvonkin, että jotenkin jätät hänet edes hetkeksi. Toivoisin sinulle siihen voimaa. Voit ottaa (ja pyytää apua siihen toisilta ihmisiltä) lapsesi kainaloosi ja jättää hänet. Veikkaan, että aika nopeasti tilanne selviää suuntaan tai toiseen. On helpottavaa lopulta tietää, missä menette, oikeasti. Hirveästi tsemppiä sinulle. Jätä koko tyyppi hetkeksi. Onko sinulla siihen rohkeutta??
Olette joko vaiheessa missä anteeksi pyytäminen on kuin antaisi toiselle käsiaseen, eli miehesi pelaa omaa peliään ja tuo kuuluu asiaan. Luultavasti hän ei osaa tai kykene sellaiseen parisuhteeseen kuin sinä. Toinen vaihtoehto on se että hän koettaa alistaa sinua kohtelemalla huonosti, henkinen väkivalta on joskus pahempaa kuin fyysinen. Kyllä lapsi joka tapauksessa kärsii riidoistanne, lapsen ei pidä nähdä myöskään huutamista tai tappelua, se on rikos ja siitä tulee lastensuojeluimoitus, mikä toisaalta voisi olla pelastuksesi ulos tilanteesta. Vaikea tilanne, joko mies ei tajua mitä hallaa teet sinun vauvan hoidollesi ja psyykeellesi tai tekee sen ihan täysin nimenomaan siksi, narsisti?pettäjä?ei tiedä mitä haluaa?