On jo tässä jonkin aikaa harmittanut, kun itselläni ei ole juuri lainkaan hyviä ystäviä. On oikeastaan yksi hyvä ystävä, mutta hänellä on niin paljon muitakin ystäviä ja tekemistä, että hänen kanssaan tulee melko harvoin mitään tehtyä.
Lukion ja nyt kesällä töiden lisäksi minulla on melko harvoin mitään tekemistä. Kavereita tulee nähtyä lukiossa, mutta lukion ulkopuolella ei minulla ole kiinnostusta tavata heitä. Kavereita on paljon, hyviä kavereita muutama ja ystäviä ei juuri ollenkaan.
Haluaisin vain ystävän, jonka kanssa olisi mukava tehdä lähes mitä tahansa, käydä perjantai-iltaisin baarissa tai muuten vaan ulkona, tehdä ulkomaanreissuja jne. Mistään ei tunnu löytyvän ketään erittäin mukavaa henkilöä. Olen nyt lähiaikoina kerran tavannut erittäin mahtavan tuntuisen tyypin, hän oli ulkomaalainen ja juuri lähdössä Suomesta pois, joten se siitä.
Onko kenelläkään muulla samanlaista tilannetta?
Lukion ja nyt kesällä töiden lisäksi minulla on melko harvoin mitään tekemistä. Kavereita tulee nähtyä lukiossa, mutta lukion ulkopuolella ei minulla ole kiinnostusta tavata heitä. Kavereita on paljon, hyviä kavereita muutama ja ystäviä ei juuri ollenkaan.
Haluaisin vain ystävän, jonka kanssa olisi mukava tehdä lähes mitä tahansa, käydä perjantai-iltaisin baarissa tai muuten vaan ulkona, tehdä ulkomaanreissuja jne. Mistään ei tunnu löytyvän ketään erittäin mukavaa henkilöä. Olen nyt lähiaikoina kerran tavannut erittäin mahtavan tuntuisen tyypin, hän oli ulkomaalainen ja juuri lähdössä Suomesta pois, joten se siitä.
Onko kenelläkään muulla samanlaista tilannetta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kolmekymppisenä vasta löytyy todellisia ystäviä enemmän koska nuoret ihmiset ovat usein pinnallisia ja se sisin ei näy. Vanhemmiten kun on elämänkokemusta niin voi olla enemmän oma itsensä.
Miehillä on vähemmän ystäviä kuin naisilla. Mies voi saada naisesta paremman ystävän kuin miehestä. Miehet ovat enemmänkin kaverihenkisiä.
Kun saat mieleisesi opiskelupaikan niin tapaat samanhenkisiä typpejä enemmän. Armeijastakin niitä voi löytyä.
Totta, itseasiassa tämä yksi hyvä ystäväni onkin nainen.
Niin aika paljon on yksinäisyydestä kärsiviä ihmisiä tässä maassa. Minä en saanut ystäviä lukiosta/armeijasta/opiskellessa. TYöelämässä nyt sain kehitetty yhden ystävyden ja tämän menin sitten tuhoamaan.
Mutta ei se ystävien saaminen parane iän myötä. Päin vastoin se huononee. Tulee perhe, perheen lisäys, koti hommat, työt jne. Sosiaalinen elämä hupenee. Ja kun ei ole aiemminkaan juuri saanut sosiaalista elämää rakennettua niin sitten mennään ihan umpikujaan.
Minä taas olen saanut ystäviä perheeni kautta, lähinnä lasten kautta. Heidän harrastuspiireistään löytyi hyviä naisystäviä ja myös oman harrastukseni kautta olen saanut lisää ystäviä.
Yksi pointti on se että sinun tulee ottaa itse yhteyttä näihin mukaviin ihmisiin joita haluat tavata uudemminkin, eikä vain odotella että he ottavat yhteyden.
Nyt kun olen eronnut ja aloittanut uudelleen lavatanssiharrastukseni niin sieltäpä löytyy paljonkin samantyyppistä ja raitista seuraa. Sekä miehiä että naisia.
Ystävä on ihana asia kun lapset ovat jo maailmalla. Tosin heihinkin pitää olla hyvät välit. Oma lapsikin voi olla aikuistuttuaan hyvä ystävä.
Mutta jos ei ole kokemusta ystävyys suhteen luomisesta(pl tämä yksi poikkeus töistä) niin miten otan ihmisiin yhteyttä. Lisäksi olen vaikeasti masentunut ja katkeroitunut, ei yksinkertaisesti ole jaksamista tälläiseen mitä ei edes osaa!