Päivittäin näkee aivan hurjia ilmestyksiä, jollaisten ei voisi ikimaailmassa uskoa olevan suhteessa - seuraavana heitä kuitenkin näkee työntämässä lastenrattaita ukkonsa/muijansa kanssa.
Itsekään en ole maailman kaunein ihminen, mutta en tosiaankaan maailman rumin, etenkään noihin ilmestyksiin nähden. Ja tämä siis reilusta ylipainosta huolimatta.
Silti olen kuitenkin heistä poiketen sinkku. Jos se olisi ulkonäöstä kiinni, en varmasti kuuluisi sinkkujen joukkoon.
Itsekään en ole maailman kaunein ihminen, mutta en tosiaankaan maailman rumin, etenkään noihin ilmestyksiin nähden. Ja tämä siis reilusta ylipainosta huolimatta.
Silti olen kuitenkin heistä poiketen sinkku. Jos se olisi ulkonäöstä kiinni, en varmasti kuuluisi sinkkujen joukkoon.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ystäväni sanoisi, että nuo kyseiset ovatkin tyytyneet siihen, jonka ovat onnistuneet saamaan. Valinnan varaa on tuskin paljoa ollut.
Monissa tapauksissa toinen puolisko on itse asiassa ihan normaalin näköinen, toisesta voi sitten olla montaa mieltä.
Tai no, normaali on ilkeä sanavalinta. Korjataan siis, että keskiverron näköinen.
Käännä se peili. Nuo normaalin näköiset kumppanit ne siis ovat tyytyneet siihen jonka ovat onnistuneet saamaan eivätkä ole tavoitelleet jotain "itsensä tasoisia".
Ja ne normaalin näköisetkin voi olla hankalia ihmisiä, tai muuten jotenkin vähemmän laadukkaita.
Peili? Peilin kauttako sä huomaat ne ulkona, kaupoissa ym- liikkuvat parit?
Missasitko pointin kielikuvan takia?
Tarkoitan vain sitä että heti ajattelit niiden "hurjien ilmestysten" tyytyvän siihen jonka onnistuvat saamaan, ts. katsovat "peiliin" ja näkevät että tällä naamalla ei parempaa saa.
Aivan samalla tavalla ne normaalin näköiset saattavat katsoa omaan peiliinsä, ja päättelevät että tällä naamalla ei parempaa yksilöä saa (vaikka olisikin sitä toista tasokkaampi), ja tyytyvät siihen mikä tarjolla on.
Mistä sulla kiikastaa? Itsekin olen sinkku, mutta ei minussa silti mitään vikaa ole. Omasta tahdostani olen ja kun kyllästyn otan sitten sen unelmamiehen, johon rakastua hupsahdan niin, että työnnän vaikka kottikärryjä komean ilmestykseni kanssa kaikkien sinkkujen kauhistukseksi ja kateellisuutta aiheuttaen.
ulkonäkö ja raha. Jos ei ole ulkonäköä mut on rahaa niin saa suhteen.
Ei tietenkään se ole ulkonäöstä kiinni vaan joko saamattomuudesta tai nirsoudesta
Saattaa olla. En ole ikinä uskaltanut lähestyä naista ja käyn harvoin baarissa. Tosin viimeksi kun kävin baarissa, mulle tehtiin aloite alle puolessa tunnissa ja aloitteen tekijä oli vielä ihan ok-näköinenkin (tosin kyllästyi about minuutin päästä aloitteesta).
Nimittäin miehen netto markkina-arvo on hyvin tarkka, kun taas sen tukevan Sivan kassaneidin voi iskeä hyvinkin laadukas urheilullinen mies, eli naisen kannattaa pitää korkeaa vaatimuslistaansa miestä kohtaan, mikä taas ei keskivertoa vähemmän komealla miehellä ei toimi alkuunkaan. Ei ilman jotain poikkeuksellista ominaisuutta, varallisuutta ja vaikkapa kuuluisuutta miehellä.
Koska miehet eivät todellakaan ole Suomessa mitään maailmanluokan mies tähtiä muistuttavia ole haaleine hiuksineen ja hailakoineen silmineen, on jokin tekijä joka erottaa perusjarmot ja pua-ytmit. Tietenkin tyyli ja miehen sopivuus tapauskohtaisesti eri naisille vaihtelevat.
Ne te jo osaatte ulkoa, joten säästän palstatilaa muutaman aanelosen verran.
Itse en voisi sietää tatuoitua bilettävää airhead-bimbo naista vaikka miten maailmanluokan kaunotar olisi. Enkä pölyistä kirjaston asukkia joka kolmevitosena keräilee yhä yliopiston opintopinnoja.
Naisille iskostuu harhaluulo hyvästä markkina-arvosta kun kaikenlaiset seksin nälkäiset juusot ja jarmot vonkaavat yökorhoissa parhaansa mukaan, mutta eri asia on miten laadukkaan miehen tuo nainen kykenee tasollaan sitouttamaan vakisuhteeseen. Siinä se trikki. Jaksaako muija meikata ja stailata itsensä joka päivä ettei laatu mies tympäänny tavis-ulkonäköön, käydä äänettömästi vessassa, sietää miehensä jääkiekon katsomista ja matseissa käymistä kavereidensa kanssa yms.
Varmaankin se pulska varastomies (vedin stetsonista esimerkin) kauniiden maisterisnaisten päiväunissa liihottelee, vaikka miten sielua riipii nähdä oh my God-pareja siellä ostareilla, ihan turhaa dissaamista, he ovat toisensa löytäneet ja elävät parasta aikaansa, samaa ei suurin osa tällä palstalla tosiaan tee.
Tasoon vaikuttaa muutkin asiat kuin ulkonäkö. Otetaan esimerkiksi kaupassa yhdessä ostoskärryjä työntelevä komea mies ja pullukka tavisnainen. Jos komea mies on tyhmä, kärsimätön, huumorintajuton ja työtön, mutta vaimo on ahkera tekemään kotitöitä, antaa vapautta miehelle, ei ole mustasukkainen, on hyväpalkkaisessa työssä, hyvä sängyssä jne, niin ehkäpä nämä kaksi ovat parisuhdetta ajatellen aika lailla samalla tasolla?
Ulkopuolisen silmissä siis saattaa vaikuttaa siltä, että miksi tuo komea mies on tyytynyt vaatimattomampaan naiseen, kun totuus voi olla se, että hänen tasoisensa kauniit naiset eivät huoli tätä miestä, koska häneltä puuttuu kaikki muut parisuhdetaidot, jotta pariskunta olisi onnellinen. Kaunis nainen saattaa lopettaa suhteen tähän mieheen, koska tietää, että saa parempaakin.
Tai ehkä kumppanin löytäneet ihmiset eivät ajattele mitään v-tun tasoja mitä kaikki ikisinkut tuntuvat kyttäävään viimeiseen asti!
Täällä on jo h.elvetin monta kirjoitusta jossa jankataan, että "parempi yksin kuin huonossa suhteessa". Ehkä se pitää paikkansa, mutta on aika paljon yksilöstä itsestään kiinni mitä pitää "huonona suhteena". Monella siihen tuntuu riittävän se, ettei se toinen ole ulkonäöltään niin itseä miellyttävä, eikä siihen vedoten edes YRITETÄ.
Myös epäkomea mies voi olla tyhmä, työtön jne ja seurustella silti kauniin, fiksun naisen kanssa ihan sen takia että se kaunis fiksu nainen ei ajattele, että onpa tuo mies huonotasoinen, vaan että tässä on mies joka haluaa olla kanssani, katsotaan mitä siitä tulee.
Olen itse aikoinaan yrittänyt vongata ainakin kahta naista joita en pitänyt fyysisesti viehättävinä, tai edes erityisen kiinnostavina, ihan sen takia koska he olivat sellaisessa tilanteessa että saatoin sitä yrittää. Molemmat torjuivat minut.
Sen sijaan olen onnistunut paremman näköisten naisten kanssa. Ensimmäinen suhteeni sai alkunsa oikeastaan vain siitä että molemmat olivat yksin ja kaipasivat seuraa. Olimme lopulta hyvin sopimattomia toisillemme, mutta sinnittelimme kymmenisen kuukautta, ja ainakin minä opin parisuhteesta paljon sen seurauksena.
Missään tapauksessa en ole koskaan arvoinut ENNEN SUHDETTA, että onko tuo nainen minun tasoiseni vaan määräävä tekijä on ollut nimenomaan se, että minulla on ollut mahdollisuus yrittää iskeä.
Minusta tuntuu, että ihmiset, jotka haluavat lapsia hinnalla millä hyvänsä ovat juuri niitä, jotka kelpuuttavat melkein mitä tahansa, kunhan saavat ne jälkeläisensä aikaiseksi. Ja sitten on se karkeasti ottaen "toinen ryhmä" ihmisiä, joille lapset saavat tulla tai olla tulematta - heille tärkeämpi juttu on itsensä kehittäminen, elämänkokemustet keruu jne ja he ovat sitten niitä, jotka kiinnittävät huomattavasti enemmän huomiota siihen, minkälaisen ihmisen seurassa haluavat lopulta olla.
Hmmm.. Jaa. Pitäisi löytyä hormoonit.. Toiset kehittyvät vähän hitaasti ja kärsivät siitä pitkään. Ihannetila olisi kuulua "toiseen ryhmään".