Ovatko sinkut kiinnostuneita muustakin kuin ainaisesta ja toivottomalta vaikuttavasta kumppanin löytämisestä?
Saanen sanoa että itse bongaan satunnaisesti sukupuolineutraaleja tiedeohjelmia ja katselen niitä mielelläni kun satun näkemään. Myös muiltakin "aloilta" kuten lähi- ja muinaishistoriasta kertovia sekä taiteeseen, yhteiskuntaan ja arkkitehtuuriin liittyviä.
Esim. oliko se viime sunnuntaina 11 aikoihin oli dokumentti yhdysvaltalaisen avaruuslento-pioneerin Joseph Kittingerin itävaltalaisen seuraajan Felix Baumgartnerin hurjasta laskuvarjohypystä ja siihen valmistautumisesta avaruuden reunalta 39km:stä.
Ja eilen bongattu Prisman Kasvien synty -dokumentti josta oppi arvostamaan luontoa aivan eri lailla ja ymmärtämään mikä onkaan sinisen planeetan todellinen valtias meriveden jälkeen. Tosin jostain olen lukenut että sinilevä olisi ollut ensimmäinen syanobakteeri joka sattumaisen mutaation kautta ryhtyi tuottamaan happea eikä vihreä levä.
Heti tämän jälkeen oli jakso ja uusinta mainiosta Kevin Costnerin juontamasta 500 Nations -dokumentista joka kattavasti kertoo Amerikoiden alkuperäisasukkaiden kohtaloista valkoisen miehen ikeessä viime vuosisadoilta. Sitä katsellessa tuli mieleen että eivätpä ne "puhtoiset" jenkit muistane omaa menneisyyttään kun etnisiä puhdistuksia arvostelevat ympäri maailmaa.
Kuten ed. huomaa ohjelmat herättivät myös kysymyksiä kuten kunnon tiedeohjelman kuuluukin. Esim. miksi Baumgartner ei tarvinut lämpökilpeä syöksyessään ääntä nopeammin ilmakehään? Miksi konservatiivinen luonto kehitti suuret ja kömpelöt dinosaurukset?
Tiedän, tämä ei ole tiedepalsta eikä sinkkuus (etenkään oma) liene humanistista, mutta tällaisia kertomuksia kesäiltaan, kaiken kyynisyyden ja epäonnisuuden korostamisen keskelle. Miltä kuulostaa?
Saanen sanoa että itse bongaan satunnaisesti sukupuolineutraaleja tiedeohjelmia ja katselen niitä mielelläni kun satun näkemään. Myös muiltakin "aloilta" kuten lähi- ja muinaishistoriasta kertovia sekä taiteeseen, yhteiskuntaan ja arkkitehtuuriin liittyviä.
Esim. oliko se viime sunnuntaina 11 aikoihin oli dokumentti yhdysvaltalaisen avaruuslento-pioneerin Joseph Kittingerin itävaltalaisen seuraajan Felix Baumgartnerin hurjasta laskuvarjohypystä ja siihen valmistautumisesta avaruuden reunalta 39km:stä.
Ja eilen bongattu Prisman Kasvien synty -dokumentti josta oppi arvostamaan luontoa aivan eri lailla ja ymmärtämään mikä onkaan sinisen planeetan todellinen valtias meriveden jälkeen. Tosin jostain olen lukenut että sinilevä olisi ollut ensimmäinen syanobakteeri joka sattumaisen mutaation kautta ryhtyi tuottamaan happea eikä vihreä levä.
Heti tämän jälkeen oli jakso ja uusinta mainiosta Kevin Costnerin juontamasta 500 Nations -dokumentista joka kattavasti kertoo Amerikoiden alkuperäisasukkaiden kohtaloista valkoisen miehen ikeessä viime vuosisadoilta. Sitä katsellessa tuli mieleen että eivätpä ne "puhtoiset" jenkit muistane omaa menneisyyttään kun etnisiä puhdistuksia arvostelevat ympäri maailmaa.
Kuten ed. huomaa ohjelmat herättivät myös kysymyksiä kuten kunnon tiedeohjelman kuuluukin. Esim. miksi Baumgartner ei tarvinut lämpökilpeä syöksyessään ääntä nopeammin ilmakehään? Miksi konservatiivinen luonto kehitti suuret ja kömpelöt dinosaurukset?
Tiedän, tämä ei ole tiedepalsta eikä sinkkuus (etenkään oma) liene humanistista, mutta tällaisia kertomuksia kesäiltaan, kaiken kyynisyyden ja epäonnisuuden korostamisen keskelle. Miltä kuulostaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Totta kai. Jalkapalloa en tosiaankaan vaihtaisi yhtenkään muijaan.
Totta.
Jalkapallo (sanaleikkiä ei tarkoittaen) on tiedettä eli fysiikkaa pallonhallinnan muodossa. Humaaniakin riippuen tuomarin näkökulmasta.
"Ovatko sinkut kiinnostuneita muustakin kuin ainaisesta ja toivottomalta vaikuttavasta kumppanin löytämisestä?"
Pyydä anteeksi jos seikkailin sanoissani liikaa.
Jalkapallo on tosiaan fysiikkaa ja pidän penkkiurheilusta (tai olen ainakin pitänyt) mutta sen enemmät yhtymäkohdat eivät riitä pitämään mielenkiintoani yllä, jalkapallon tieteenä siis.
"Ainainen ja toivoton" lienee lähinnä lerppojen ongelma eikä koske yleisesti sinkkuja.
Mainitsemasi ohjelmat eivät kiinnostaneet, mutta idean allekirjoitan. Varsinkin sotahistorian harrastajalle tulee paljon mielenkiintoista Teemalta ja Ykköseltä. Sekä hyviä elokuvia. Ja taidetta.
Ymmärrän ja yhdyn omalta osaltani "ongelman" ulkoistamiseen. Täysin vapaa mies kun olen.
Sotatekniikkaa ei perinteisesti liene kovin humaania muuta kuin lopullisen armollisuutensa johdosta. Siitä huolimatta et varmaan jättänyt bongaamatta legendaarisesta viikinkienkin käyttämästä ULFBERT -miekasta kertovan dokkarin. Mielenkiintoisen sen teki itselleni intohimo rautaan ja sen työstämiseen harrastuksena.
Sitä kuuntelin toisella korvalla. Kevään suurimman miekkahehkutuksen tarjosi Teema ja Nothung-miekka. 16 tuntia yhteensä, korvat soivat koko viikon :)