Mistä aloittaisin... Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä melkeen 10 vuotta. Meillä on 3 ihanaa lasta. Olen tällä hetkellä kotiäitinä, nuorin lapsista vuoden ikäinen ja kaksi vanhempaa kouluiässä. En tiedä miten olen päästänyt itseni tähän pisteeseen että koen olevani yksin tässä perhe-elämässä. Mies käy töissä ja töiden jälkeen tekee omia hommiaan ja viikonloppusin tykkää ottaa olutta. Olen päästänyt itseni katkeroitumaan ja kerännyt paljon vihaa sisälleni. En muista milloin viimeksi olisin saanut vapaa illan käydä kavereiden kanssa tuulettumassa kun mies tekee siittä liian hankalaa. Hän kyllä saa mennä kun siltä tuntuu, ei kyllä juokse baareissa mutta ottaa kotona. Vapaa iltaa on todella vaikea saada, saan kyllä autoa käyttöön mutta lapset pitää ottaa mukaan.. Painotan vielä tässä että rakastan lapsiani ja niiden kanssa oleminen ei ole mitenkään tuskallista mutta kaipaisin myös vapaa aikaa itselleni ja sitä en tunnu saavan. Jos saan jonkin riidan päätteeksi mennä yksin käymään jossain niin mies jää kotiin lasten kanssa pahalla tuulella tiuskien joten kotoa lähteminen jää pois jo sen takia. Mieheni on varmaan jollain tasolla todella itsekäs. Esimerkiksi hän ei ole koskaan valvonut sairaan taikka pienen lapsen kanssa yötä, se olen aina minä kun jonkun vuoksi täytyy nousta kesken yön taikka syöttämään. Viikonloppuisin hänellä on oikeus nukkua juurikin niin pitkään kuin häntä haluttaa.. monesti nousee ylös 8 tuntia myöhemmin kuin me on noustu. Olen miettinyt jos tästä vaan lähtisi ja jatkaisi lasten kanssa omaa elämää, silloin saattaisin saada hieman enemmän vapaata mutta onko se luovuttamista? Minnekkään juttelemaan mies ei suostu lähtemään. Miehen isä on samanlainen luonteeltaan mutta eihän se kait geeneissä kulje tuollainen asenne.. itsestäänhän se on kiinni?? Olen tämän sallinutkin liian kauan mutta jotenkin ne vuodet ovat vaan mennyt yhdessä eteenpäin.. tunteita on yhä miestä kohtaan ja on miehelläkin minua kohtaan joten jo sen vuoksi haluaisin yrittää jos mahdollista, itse vain olen asiaa pähkäillyt jo niin kauan omassa päässä että pakko oli jo jollekkin purkaa ja toivottavasti saan täältä edes joitain ajattelemisen aiheita teiltä viisaammilta :) Laitan vielä tähän loppuun että olen kotiäitina koska nuorin lapsista sairastaa ja sen vuoksi en voi haaveilla vielä työelämästä.
Välillä tuntuu ettei happea saa..
.........
5208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos haluat vapaa illan niin älä kysele mitään vaan laitat kuteet päälle ja ilmoitat miehelle ett änyt lähden ja pidäppä lapsista huolta ja se siitä. Jos tulee sanomista niin kerrot mihelle ett äsinä olet lapsien isä ja vastuussa myös hoitamaan niitä'. Yksi hyvä konsti on että kun miehella on seuraavan kerran lomaa niin lähdet yksin viikon reissuun ja mies jää lapsia hoitamaan niin mieskin huomaa mitä se lpasen hoitaminen on. Älä neuvottele mistään miehesi kanssa vaan toteutat ne aasiat ja jos ahluat omaa aikaa niin se on vain optettava ja jätettävä ne lapset miehen vastuulle turhia kyselöemättä. Jos tuo meno jatkuu pitkään niin erohan teillä tulee. Sanoppa miehellesi että on ihan yhtä tollo kuin isansä ja eikö hän voisi ajatella omilla aivoillaan.
Tilanne muuttuu paremmaksi kun palaat työelämään. Kotiäitien puolisot ovat lähes poikkeuksetta miehesi kaltaisia: he ajattelevat, että koska tienaavat rahat perheen elatukseen, ei tarvitse tehdä mitään muuta perheen eteen.
Sinä olet hänelle kuin kallis maksullinen nainen ja kotiorja.
on mielestäni juuri sellainen kuin mitä siitä itse olet tehnyt. Jos olet mieheltäsi tuollaisen sallinut alusta asti ja pitänyt sitä hyväksyttävänä niin ajattelitko, että mies yhtäkkiä itse alkaakin toimia toisin? Meillä ollaan yhteinen vapaa-aika yhdessä perheen kesken silloin kun kumpikaan ei ole töissä. Viikonloppuisin herätään silloin kun lapset herää. Yleensä nousen itse pienemmän kanssa aiemmin ja herätän miehen sitten kun molemmat lapset on herännyt. Viikonloppuisin mies saattaa ottaa muutamia oluita illalla kun lapset ovat nukkumassa. Samoin otan itsekin usein lonkeron. Yhdessä meillä tätä elämää eletään.
Jos mies kerran juo aika reippaasti viikonloppuisin, et kyllä voi jättää lapsiasi hänen hoitoonsa. Alkoholi taitaa olla yksi suuri ongelma muiden ohessa. Sinun täytyy päästätuiulettumaan muilla keinoin ja tasapainoilla tuossa suhteessa parhaasi mukaan, mikäli jäät. J.ärjestät lapsille hoitajan edes muutamaksi tunniksi(esim.MLL) , tukeudut ystäviin tai lähiomaisiin rohkeasti.. Osallistu vaikka tapahtumiin, seurakuntien leireille,kerhoihin tms.joissa lapsenhoitoa tai edes osalle lapsista. Mieti muita tuulettumisen ja irtioton muotoja, mitä pystyt tekemään lastenkin kanssa. Itse järjestin (suurella vaivalla...) kylältä lastehoitajan tunniksi pariksi että pääsen jumppaan yms.
Miehen "koulutus"yrityksistä voit luopua, välinne vain tulevat entisestään huononemaan, mikäli hänen tulisi saavutetuista eduista luopua. Elä omaa elämääsi aviolittossa, älä syylistä itsesäsi ja pidä huolta omasta jaksamisestasi. Opettele olemaan tarvittaessa vähän itsekäs.
No voi hyvä luoja. Minä en katsoisi tuollaista menoa päivääkään. Tilanne voi tosiaan korjaantua, jos/kun menet töihin, muttei välttämättä, varsinkaan, jos ukko on jo lapsuudenkodissaan oppinut, että äiti on yhtä kuin piika. Jos miehen suunnalta ei keskustelunkaan jälkeen irtoa mitään joustamista, ymmärrystä tai tukea, ottaisin eron.