Olin muutama vuosi sitten kovin yksinäinen.
No, tutustuin eräisiin ihmisiin joiden kanssa aloin viettää paljon aikaa.
Monesti tuli olo, että en ajattele ollenkaan samalla tavalla kuin he yms.
Meilllä oli kyllä monta mukavaa hetkeä ja yhteisiä puheenaiheita.
Kuitenkin koin, että en ole niin "hyvä" ihminen.
Heillä oli vara haukkua ja arvostella muita ja minulla ei ole.
Nyt olen tajunnut, että melkein kadotin jo oman itseni.
Luulen, että se mitä olen nyt oivaltanut, auttaa minua tutustumaan myös oikeanlaisiin miehiin. Eli palaan omalle (alimmalle) tasolleni.
Tästä lähtien katselen muita elämässään epäonnistuneita ja ns. turpiinsa saaneita. Ei tartte olla komea, eikä tartte mitään ulkonäköpaineita olla, koska itse ainakin olen väsynyt siihen, että pitäisi olla kaunis.
Eli "ruma" ja epäonnistunut käy oikein hyvin, toivon ainoastaan että on aidosti sitä mitä on ja on suurinpiirtein rehellinen ja kykenee välittämään toisesta ihmisestä.
Tuntuu kuin olo olisi keventynyt huomattavasti kun tajusin tämän, olen vapaa turhista paineista tästä edespäin!
No, tutustuin eräisiin ihmisiin joiden kanssa aloin viettää paljon aikaa.
Monesti tuli olo, että en ajattele ollenkaan samalla tavalla kuin he yms.
Meilllä oli kyllä monta mukavaa hetkeä ja yhteisiä puheenaiheita.
Kuitenkin koin, että en ole niin "hyvä" ihminen.
Heillä oli vara haukkua ja arvostella muita ja minulla ei ole.
Nyt olen tajunnut, että melkein kadotin jo oman itseni.
Luulen, että se mitä olen nyt oivaltanut, auttaa minua tutustumaan myös oikeanlaisiin miehiin. Eli palaan omalle (alimmalle) tasolleni.
Tästä lähtien katselen muita elämässään epäonnistuneita ja ns. turpiinsa saaneita. Ei tartte olla komea, eikä tartte mitään ulkonäköpaineita olla, koska itse ainakin olen väsynyt siihen, että pitäisi olla kaunis.
Eli "ruma" ja epäonnistunut käy oikein hyvin, toivon ainoastaan että on aidosti sitä mitä on ja on suurinpiirtein rehellinen ja kykenee välittämään toisesta ihmisestä.
Tuntuu kuin olo olisi keventynyt huomattavasti kun tajusin tämän, olen vapaa turhista paineista tästä edespäin!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen epäonnistunut mies ja epäonnistuneet naiset ovat olleet aina heikko kohtani. Kyllä ne epäonnistuneet naiset pitävät myös epäonnistuneista miehistä. Mielestäni on oikeastaan hyvin harvinaista meidän epäonnisten porukassa, että naiset etsivät jotain menestyvää ja kovaa miestä. Aitous on suuressa arvossa.
Näin juuri tajusin itsekin koulussa kun jouduin suosittujen porukkaan että ahdistun kuollakseni. Ei ollut mun juttu. Ehkä ulkoisesti olin kuin he ja huolehdin ulkonäöstäni mutta sisältä olen tuhansina pirstaleina enkä voisi olla näiden täydellisten ihmisten kanssa. Siksi aina valitsen miehekseni renttuja valitettavasti.
No, höh. On meissä epäonnistuneissa muitakin kuin renttuja. Minulla ei ole töitä, kavereita tai paljon muutakaan, mutta nousen aina aamulla salille ennen kahdeksaa, luen kirjoja, pidän luonnosta, syön terveellisesti, en käytä alkoholia jne. Rentut ovat sosiaalisempia kuin me totaalisyrjäytyneet ja siksi vetoanevat naisiin enemmän. Eihän meitä totaaleja paljon missään edes näekään.
Jottei viestini näyttäisi ristiriitaiselta, niin todetaan nyt vielä, että olin siis aiemmin elämässäni vielä joissain porukoissa. Nuorempana sellaisiin ajautuu jotenkin helpommin, kun opiskelee ja kaipaa jotain ryhmän hyväksyntää. Nyt kun 30 on tullut täyteen niin muilla on omat elämät ja minä olen automaattisesti ajautunut yksinäiseksi.