Oletteko itse ikinä miettinyt tätä kysymystä? Haluatteko asian muuttuvan? Itse olen 24v mies ja olen sinkku, mutta jotenkin olen onnistunut luomaan itselleni sitoutumiskammon ja olen oppinut nauttimaan sinkkuna olemisesta...
Jotenkin vain tuntuu sinkkuna niin vapaalta tämä elämä; käytän nuuskaa ja poltan, vietän kuntosalilla 2-3h päivässä, hankin viikonloppuisin yhden yön juttuja ja juon alkoholia joskus enemmän kuin pitäisi, paljon aikaa tulee myös vietettyä kavereillani. Tuossa ei sitten työn ohessa vapaa-aikaa juuri jää.
Nyt on kuitenkin alkanut taas seurustelu ja rauhallisempi elämä kiinnostamaan vähän, mutta en edelleenkään ole varma olenko vielä valmis elämään saman naisen kanssa lopun elämäni, olenhan vasta 24v. Kellään muulla samanlaisia kokemuksia? Jos oikeasti meinaan aloittaa vakavan seurustelusuhteen pitäisi myös yrittää kai muuttaa elämäntapoja.
Jotenkin vain tuntuu sinkkuna niin vapaalta tämä elämä; käytän nuuskaa ja poltan, vietän kuntosalilla 2-3h päivässä, hankin viikonloppuisin yhden yön juttuja ja juon alkoholia joskus enemmän kuin pitäisi, paljon aikaa tulee myös vietettyä kavereillani. Tuossa ei sitten työn ohessa vapaa-aikaa juuri jää.
Nyt on kuitenkin alkanut taas seurustelu ja rauhallisempi elämä kiinnostamaan vähän, mutta en edelleenkään ole varma olenko vielä valmis elämään saman naisen kanssa lopun elämäni, olenhan vasta 24v. Kellään muulla samanlaisia kokemuksia? Jos oikeasti meinaan aloittaa vakavan seurustelusuhteen pitäisi myös yrittää kai muuttaa elämäntapoja.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen sinkku koska mulla ei ole kavereita, ei töitä, en ole hyvännäköinen, olen lyhyt ja hiukan ylipainoinen. Kukaan nainen ei halua tällästä miestä. Eikä ole rahaa ostaa hienoja vaatteita kun ei saa töitä.
En juo myöskään alkoholia joten en ole sosiaalinen enkä siis käy missää baareissa tai juhlimassa joten naiset ei tykkää epäsosiaalisesta tyypistä. Olen sellanen kiva tyyppi josta kukaan ei tykkää koska olen tylsä.
siksi
Koska olen hiljainen puurtaja. Viihtyisin hyvin sinkkuna mutta... yhdenyön juttuja ei ole ollut koskaan, eikä niin minkäänlaista muutakaan sukupuolien välistä toimintaa. Tunnen olevani hylkiö, vaikka olen menestynyt muuten.
Kaikki tietää sen,.
http://www.youtube.com/watch?v=EbK35RnZyJY
Koska en ole tavannut vapaata, fiksua, ulkonäöltään minua sytyttävää (ei siis tarkoita mitään huippumallia, vaan voi olla millainen vaan, kunhan sytyttää ja monenlaiset voi näin tehdä) ja minun kanssa samat arvot omaavaa miestä. Ongelmat miehissä, jotka ovat olleet minusta aluksi jostain syystä kiinnostavia ovat:
- varattu
- haluaa vain seksiä ja hengailuseuraa ilman sitoumuksia, koska rakastunut johonkuhun toiseen
- juo liikaa alkoholia
- yrittää jokaista naista, jonka näkee, tai ainakin katsoo heitä himoiten (noloa ja ikävää naiselle, joka tällaisen miehen seurassa on, kertoo arvostuksen puutteesta toista henkilöä kohtaan)
- rasisti tai muutoin puhuu inhottavaan sävyyn muista ihmisistä
- negatiivinen asenne kaikkeen ja kaikkiin
Eli kun nuo seikat ei nappaa niin olen sinkku. Ikävää on se, että yksi yksilö olisi kaikinpuolin ihastuttava, mutta on tuo ekan kohdan täyttävä. Moraali ei anna myöten tehdä asialle mitään. Olen itse mieluummin sinkku kuin tylsässä parisuhteessa, joka ottaa enemmän kuin antaa. Enää en tyydy mihinkään, mutta jos joku päivä kohtaan miehen joka on vapaa ja hurmaava ja vielä tykästyy minuun niin hienoa.
Kuulut sille miehelle jolle annoit neitsyytesi. Emme me kunnolliset miehet tyydy vanhaan huoraan. Syytä itseäsi.
Outoa mainita varattu tässä yhdessä. Ihanko oikeasti olet löytänyt sellaisia miehiä joilla kriteerisi muuten täyttyvät, ja ainoa ongelma on että hän onkin varattu? Useampiakin? Jos olet niin perin merkillistä, että yhtään vastaavaa sinkkumiestä ei ole vastaan tullut.
http://www.youtube.com/watch?v=yAr5CX0P8zM
Rauhoittavaa vanhaa musiikkia .