Olen nuori 20-vuotiass nainen. Kerron tässä alkuun tarinani: masennusta ja sen ensimmäisiä merkkejä minulla on ollut jo noin 12-vuotiaasta lähtien. Nykyään sitten on lääkitystä tarvittaessa (sertralin) riippuen masennuksen voimakkuudesta. Syömishäiriöön sairastuin n. 15-vuotiaana. Pahimmat ajat kesti n. 2 vuotta ja tuolloin juoksin ja liikuin aika paljon ja söin noin 1500kcal/ päivä. Syömishäiriö kulkee mukana vielä tänäpäivänäkin :( 17-vuotiaana kuvioon tuli mukaan ahdistuneisuushäiriö sekä uupumus pienestäkin ponnistuksista. Tällöin myös läheiseni sairastui syöpään, joka oli jo levinnyt luustoon, joten se paheni oloani entisestään. Ahminta tuli kuvioihin joskus 16-vuotiaana. Silloin kun ahmin, söin jotain 2500-3500kcal/päivä ja näitä päiviä oli viikossa ja on edelleen 1-3 kpl. Yleensä syön sen 2000 kcal ja ahmimisen jälkeisenä päivänä syön esim. Vain 1000kcal. Minulla on myös keliakia eikä kuukautisia ole tullut normaalisti sitten 13 ikävuoden jälkeen, tai no ei niitä silloinkaan tullut "normaalisti".
Nyt kevään aikana minulle tuli 3kg lisää pelkkää läskiä itseinhosta johtuneen ahmimisen takia vyötärölle, yläreisiin, yläselkään sekä perseeseen ja sen huomaa. Olen yrittänyt suhtautua siihen niin että kyllä saan laihdutettua sen ajan kanssa pois, mutta ei, se ei lähde ainakaan puntariin mukaan. Olen yrittänyt laihduttaa 2000 kcal/päivä ja sitten päivittäin 5-10km kävelylenkki tai esim. Pihatöitä mm.nurmikonleikkuu. Ja edelleen tulee näitä ahmimispäiviä, mitä en haluaisi. Vhh:ta kokeilin 3päivää ja meinasin seota lopullisestin. Päässäni sumeni, joten se ei sovi. (Tiedän kyllä sh:ta sairastuneensa hyvin tarkkaa mitä mikäkin ruoka sisältää) 1500kcal/päivä ei sovi minulle, tulee kylmä, nälkä, pääkipu, sekoamisenpelko, pahemmat ahmimiskohtaukset yms. Kehoni ei vaan kestä niin alhaista kalorimäärää, eikä myöskään pääkoppa. Eli painoin on nyt 57kg ja laihtua haluaisin siihen 54kg mikä on minulle se hyvän olon paino niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta miten helvetissä minä teen sen? Anteeksi kirjoitusvirheistä (ipadin tekstinsyöttö) ja kiitos apua antavista vinkeistä!
Nyt kevään aikana minulle tuli 3kg lisää pelkkää läskiä itseinhosta johtuneen ahmimisen takia vyötärölle, yläreisiin, yläselkään sekä perseeseen ja sen huomaa. Olen yrittänyt suhtautua siihen niin että kyllä saan laihdutettua sen ajan kanssa pois, mutta ei, se ei lähde ainakaan puntariin mukaan. Olen yrittänyt laihduttaa 2000 kcal/päivä ja sitten päivittäin 5-10km kävelylenkki tai esim. Pihatöitä mm.nurmikonleikkuu. Ja edelleen tulee näitä ahmimispäiviä, mitä en haluaisi. Vhh:ta kokeilin 3päivää ja meinasin seota lopullisestin. Päässäni sumeni, joten se ei sovi. (Tiedän kyllä sh:ta sairastuneensa hyvin tarkkaa mitä mikäkin ruoka sisältää) 1500kcal/päivä ei sovi minulle, tulee kylmä, nälkä, pääkipu, sekoamisenpelko, pahemmat ahmimiskohtaukset yms. Kehoni ei vaan kestä niin alhaista kalorimäärää, eikä myöskään pääkoppa. Eli painoin on nyt 57kg ja laihtua haluaisin siihen 54kg mikä on minulle se hyvän olon paino niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta miten helvetissä minä teen sen? Anteeksi kirjoitusvirheistä (ipadin tekstinsyöttö) ja kiitos apua antavista vinkeistä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
5 kilsan kävely ei kuluta kuin ehkä 130 kaloria. Jos haluut laihtua niin ala juoksemaan kunnon lenkkejä ja syö enemmän kasviksia, rae juustoa ja proteiinia etenkin. Hiilarit minimiin.
Sun paino on ihan ok. Ota mitat niistä paikoista, joita haluat muokata.
Unohda siis paino. Jos haluat jostain kiintyetyä, kasvata lihasta. kuntosalia 3-4 kertaa viikossa ja vastapainoksi tunnin reipas kävelylenkki 6-7km/h 6 krt viikossa. Syö tosiaankin vähintään se 2000 kcal ja hiilaritietoisesti.
Toi 2500- 3500 kcal on myös ihan ok muutaman kerran viikossa. Kun kuluttaa, niin saa syödäkin. Itse syön tuon verran päivittäin laihtuakseni 56 kiloon, ja hyvin on lähtenyt paino tippumaan. Aloitus 59 kg. Liikun paljon enemmän kuin sinä, lähes 20 tuntia viikossa. Pari kk niin tavoite on siinä. :-)
Eli tiputa liikunnalla, se on järkevintä kun on noin vähän tiputettavaa. Ei tule syömishäiriöitäkään. Lisäksi ulkona luonnossa liikkuminen auttaa masennukseen.