Olen alakuloisena joutunut toteamaan, että olen menettänyt hyvän ystävän. Tutustuin naapuriini lastemme kulkiessa leikkipuistoissa, ja sain hänestä joksikin aikaa hyvän ystävän. Kävimme usein lenkeillä, uimassa ja kaupungilla, hän oli erittäin tärkeä ystävä minulle. Kävimme myös juhlimassa toistemme syntymäpäiviä.
Viime vuonna hän alkoi etääntyä, eikä häneltä riittänyt aikaa minulle. Yritin ylläpitää ystävyyttämme, mutta eihän se yksipuolisesti onnistu. Kerran hän avautui, ja kertoi että on vältellyt minua koska puhumme paljon perheistämme, ja hänen lapsellaan on eräs vaiva joka vaikuttaa lapsen elämään oleellisesti. Oman logiikkani mukaan ystävät puhuvat noistakin asioista, mutta hän ilmeisesti tahtoo pitää sen asian itsellään. Sen jälkeen hän ei ole minuun ottanut yhteyttä.
Harmittaa aivan pirusti, sillä ei sitä näin aikuisiällä turhan usein löydä ihmistä, joka on samalla aaltopituudella. Aikuisiällä olen löytänyt ehkä seitsemän vuoden välein ihmisen, jonka kanssa on halunnut viettää aikaa muutenkin kuin esim. työn parissa. Sitten elämäntilanteen muutos on vienyt heidät pois arkielämästäni. Se että naapuriystävä ei ota enää yhteyttä tuntuu paljon pahemmalta kuin muuton takia vähentyvä yhteydenpito.
Viime vuonna hän alkoi etääntyä, eikä häneltä riittänyt aikaa minulle. Yritin ylläpitää ystävyyttämme, mutta eihän se yksipuolisesti onnistu. Kerran hän avautui, ja kertoi että on vältellyt minua koska puhumme paljon perheistämme, ja hänen lapsellaan on eräs vaiva joka vaikuttaa lapsen elämään oleellisesti. Oman logiikkani mukaan ystävät puhuvat noistakin asioista, mutta hän ilmeisesti tahtoo pitää sen asian itsellään. Sen jälkeen hän ei ole minuun ottanut yhteyttä.
Harmittaa aivan pirusti, sillä ei sitä näin aikuisiällä turhan usein löydä ihmistä, joka on samalla aaltopituudella. Aikuisiällä olen löytänyt ehkä seitsemän vuoden välein ihmisen, jonka kanssa on halunnut viettää aikaa muutenkin kuin esim. työn parissa. Sitten elämäntilanteen muutos on vienyt heidät pois arkielämästäni. Se että naapuriystävä ei ota enää yhteyttä tuntuu paljon pahemmalta kuin muuton takia vähentyvä yhteydenpito.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ensimmäisenä tulee mieleen, että olet ehkä tahattomasti suhtautunut lapsen vaivaan tavalla, joka on loukannut häntä. Lapsen sairaudet ja vaikeudet ovat sellainen asia, että niistä voi parhaiten puhua saman kokeneen kanssa eli ulkopuoliset usein eivät osaa suhtautua oikein, neuvovat ja utelevat yms.
Kunnioita hänen päätöstään. Ehkä ajan kanssa hänen lapsensa sairausasia arkipäiväistyy, nyt hän haluaa suojata itseään ylimääräisiltä neuvoilta ja mielipiteiltä. Tuollaiset asiat vaativat surutyötä, ehkä myöhemmin voitte taas lähentyä. Mielestäni ei kannata ajatella, että ystävyydessä olisi jokin logiikka, jonka mukaan pitäisi kertoa kaikki. Et itsekään todennäköisesti halua jakaa kaikkia asioita kaikkien ystäviesi kanssa. Arat ja herkät asiat vaativat kokeilua, voiko ystävälle puhua, siinä on helppo tahtomattaan epäonnistua.