koskaan puolisoltaan, lapsiltaan, yhteiskunnalta? Onko väkivaltainen(tässä tapauksessa henkistä sellaista) aina ja ikuisesti se paha/perheenrikkoja?
Saako väkivaltainen anteeksi
Tuomittu kärsimään
28700
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Itse olen kokenut molempia ja voinen sanoa ihan että olet tuomittu ja saat kärsiä. Arvaatko miksi? Henkinen väkivalta ei jätä arpia mutta pahimmassa tapauksessa se vie luottamuksen muihin ihmisiin. Millaisen siemenen olet istuttanut lapsiisi? Terappia olisi sulle hyväksi ja jos et mene niin kärsi!
Väkivaltainen ei saa ikinä anteeksi puolisoltaan. Kun toiseen kajoaa henkisesti tai fyysisesti. Suhde ei palaudu koskaan entiselleen. Väkivaltaisessa suhteessa, jokin asia aina muistuttaa tapahtuneesta vaikka yrittäisi unohtaa asian.
Lapset eivät anna anteeksi, että toinen vanhempi on satuttanut toista. Usein he asettuvat loukatun puolelle. Mikä on minusta normaalia. Varsinkin, jos väkivaltainen ei ymmärrä itse ongelmaansa ja hae apua.
Myös yhteiskunta on erittäin kriittinen väkivaltatapauksissa. Jos rehellisiä ollaan, niin väkivaltainen tapaus "lyö leiman tekijänsä otsaan".
Joten vastaus kysymykseesi on varmaan... sisimmässään kukaan ei anna anteeksi? Varsinkaan, jos loukattu jää väkivaltaisen luo. Kukaan ei unohda.
Onpa negatiivista ajettelua raamatussa sanotaan älä anna anteeksi 7 kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Mistä ihmeestä höpiset! :D
Vähemmän puhutaan sopimisesta, mutta ainakin kun mennään pohjimmaiseen totuuteen se avartaa asioita.
Joskus tuntuu että naiset ovat kiukkuisia kun toinen nainen sopii miehen kanssa.
Miehetkin ovat ihmeen ankaria moralisteja toisilleen.
Suhde ei palaudu eikä ole syytäkään pakottaa ketään tekemisiin joka joskus on loukannut.
Mutta ajatelkaa asiasisältöä: Ei saa KOSKAAN anteeksi.
Loukkaaja pakotetaan rooliin ja hän alkaa itsekin viihtyä siinä.
Minkälaisen perinnön jätämme seuraavalle sukupolvelle?
Loukkaja voi rakentaa elämäänsä eteenpäin. Hän voi käydä terapiassa Hän voi saada uuden perheen jonka kanssa ei toista vanhoja virheitään.
Se on itsestä kiinni.
Mutta se jota hän loukkasi, jonka hän musersi ja häpäisi, se ihminen kantaa ikuisia arpia. Sisimmässään ja mahdollisesti myös kehossaan. Hän haluaisi unohtaa, mutta se on mahdotonta. Ja ne lapset, jotka joutuivat katsomaan vierestä voimatta auttaa. Ei nsellaiset asiat unohdu.
Jos rikoit perheesi niin se ei koskaan muutu tekemättömäksi. Tuskin voit unohtaa sitä itsekään. Miten hän/he voisivat joita kohtelit ala-arvoisesti?
.. mielenkiintosita että hakkaaja porskuttaa eteenpäin , mutta hakatulle jää arvet ja pelko loppu iäksi,. se kait hakkaajan tarkoituskin on. rikkoa toinen ihminen.
En usko että hakkaaja kärsii, tai edes ymmärtää tekoaan mitenkään.
vaikeaa itse nähdä ex puolisoa, on tai esittää onnellista. en ole mustasukkainen, kuten exä voi väittää.. mutta miten katsoa edes miestä joka sinut on hakannut??????
sen tunteen ymmärtää vain toinen hakattu.
Täh??? Että loukkaaja pakotetaan omaan rooliinsa ja alkaa viihtyä siinä, ihanko se uhri oikein otti pillistä kiinni ja kuristi ja pakotti sut siihen rooliin?.. kuullostaa yhtä typerältä että alitettu nauttis omasta roolistaan. "Kyllä se irma oikein rakastaa kun pari kertaa vetää sitä kunnolla nekkuun joo, sehän on oikein pakottanut minut tähän rooliin"
On sulla kyllä vellit ja puurot seksisin.
Olen lukenut koko ketjun läpi, ja sä vaan intät ja intät, ja yrität varastaa itsellesi palasen uhrin asemaa..
Toi oli kans hyvä missä kirjotit että väkivallan tekijää pitää tukea.. joo... palkinto ja kehut siitä pitäis antaa?
Sun tilanne kuulostaa siltä, että olet yksinkertaisesti mennyt jo sen rajan yli millonka sulle enää anteeksi anneta.. joten hyväksy tilanteesi, ja ota tarkoin opiksi. Ja lakkaa kääntelemästä omaa osaasi niin säälittäväksi. Se et ole sinä joka myötätuntoa on ansainnut, et ole sitä osannut antaa omalle uhrillesikaan. Kenenkään ei ole pakko antaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa !!! Eikä uhrin tarvitse olla tekijän kanssa tekemisissä!!! Joten jätä uhri rauhaan saakelin stalkkeri.
It is what it is.
Kuka itsellesi sanoi inttämisestä?
Kyllä sillä joka on uhri, on oikeus hiukan rypeä siinä.
Osallistu toki keskusteluun jos olet nettihäirikkö, kai sinullakin on joku rooli, etteivät ihmiset hyväksy sinua kilttinä?
Molempia koettu, että en tosiaan puhu muusta kuin kokemuksesta.
Kuvittele vaikka olevasi pieni lapsi joka tahtoo olla kiltti eivätkä isommat anna tilaisuutta vaan pelkästään sättivät, väkivaltaisesta miehestä voi tuntua juuri samalta.
Miksi miehet ovat väkivaltaisia tässä maassa?
Pienillä pojilla, joita ei ole isä ollut kasvattamassa mieheksi on liikaa paineita.
Kasvatuksesta puuttuu johdonmukaisuus ja rajat. Perheet ovat hajanaisia ja ei ole opittu olemaan yhdessä, tekemään, elämään, ja sopimaan riitoja.
Ihmisillä on liikaa mahdollisuuksia, ja keinoja toteuttaa itsekkäitä mielihalujaan. Ihmiset ovat kovasti levottomia tänä päivänä.
Arvot ja moraali ovat rappiollla. Käytöstapoja ei ole.
.Maailma on liian seksistinen ja luo suorituspaineita.
Alkoholin kulutus on suurta ja se tuo mukanaan ongelmia.
Sodan jälkeisien sukupolvien perintö elää vielä vahvasti tässä maassa. Mies häviää jonnekin perheestä. Vastuuta ei osata ottaa ja kantaa.
Mielentervysongelmat ovat vaan lisääntyneet. Tuntuu, ettei kohta muita olekaan kuin mielenterveysongelmaisia. Ne yksilöt, jotka ennen oli laitoshoidossa hoidetaan nykyään avohoidossa, tai ei hoideta ollenkaan.
Ihmisiä ahdistaa ja syystä, aika monella ei ole omaan kohtaloonsa mitään keinoja vaikuttaa.
Väkivalllasta on tullut monelle todellisuutta nettipelaamisen myötä. Kaikkiallla on väkivaltaisia impulsseja päivittäin.
Tuntuu, että ihmiset ei osaa enää keskustellakaan keskenään. Parisuhteista on tullut lyhyitä ja kämppäämistä ja ei osata luoda yhteisiä pelisääntöjä, ja vaikka osattaisiinkin moraali on rappiollla. Ihmiset ei kunnioita toisiaan. Aikuiset ihmiset käyttäytyy kuin kakarat, ihan kuin kehitys olis pysähtynyt jonnekin murkkuikään. Joka tuutista pukkaa tussua ja tussaria.
Koko jengi pitäs pakolla kerran viikossa marssittaa kirkkoon ripittäytymään ja kuuntelemaan oikein kunnon nuhdesaarnaa, niinkuin ennen vanhaan.
Ja nyrkkisankarit jalkapuuhun kirkon eteen, niin johan vähenee nyrkin heilutus.
Se oliskin muuten tehokas ja halpa hoitokeino, ja menis perus-Erkillekin päähän ettei saa lyödä. Erkkihän ymmärtää vain konkretiaa, puhe sille ei mene perille. Jalkapuurangaistus voitas aivan hyvin ottaa käyttöön uudestaan tämän uuden pantarangaistuksen rinnalle, ja se panta pitäs mielestäni laittaa kaulaan, eikä jalkaan, että näkys paremmin kuka se rikollinen on.
mulla oli väkivaltainen puoliso. nyt erottu. tällähetkellä, ainakin näyttää, uusi onnellinen perhe. mutta onko ihminen hyvä joka lyö??
Voi olla onnellinen perhe, niin kauan kun tämän lyöjä on kiinnostunut esittämään kunnollista. On vissiin vielä kuherruskuukaudet menossa ja pitää pitää ittensä kurissa. Ja onhan sen esitettävä entisille, että on saanut paremman elämän, vielä tässä vaiheessa. Odotahan kun kiinnostus loppuu niin väkivalta alkaa.
Yleensä sellainen, joka kerran on lyönyt, lyö toisenkin kerran, ja siitä se kierre lähtee. Jos ei ole terapiaa läpikäynyt, niin ei ole muuttunut. Lyö se kohtapuoliin sitä seuraavaakin, ja se on sama kuka se kohde on.
Tähän edelliselle kirjoittajalle vastaisin, että voihan se hyvä ihminen olla, mutta eihän se nyt normaali ole. Vai onko sellainen normaali, joka ei kykene asioita ja erimielisyyksiä puhumalla selvittämään?
Narsisti, persoonallisuushäiriöinen todennäköisesti, tai sitten on pettänyt ja löytänyt uuden ja kun keinoja ja pokkaa ei ole tunnustaa ja erota, käyttää väkivaltaa keinona päästä eroon syyllistymättä jättäjänä.
Joka tapauksessa syyllisyyden ja omantunnontuskien välttelyä!
Oikeutuksen tunnelukko, jossa oikeuttaa itselleen sellaista käytöstä, jota itse ei hyväksy toiselta.
Minullakin oli koko avioliiton ajan väkivaltainen pettäjämies, joka ratkaisi oman syyllisyytensä teoistaan projisoimalla syyllisyytensä minuun, lyömällä. Pettämästä tultuaan hakkasi, riitaakaan ei tarvittu. Lyönnit tuli joskus aivan yllätyksenä, ettei niihin osannut varautuakaan. Lisäksi harjoitti henkistä vakivaltaa. Lopulta syyllisyys hänellä kasvoi sellaisiin mittoihin, että väkivalta muuttui hengenvaaralliseksi: otti puukot ja puntarit nyrkkien avuksi.
Täysin välinpitämätön toisen tunteita ja oikeuksia kohtaan, halveksi ja mitätöi. Mutta auta armias, jos annoit takaisin ja puolustit oikeuksiasi, niin siitähän soppa vasta syntyi. Häntä on lyöty, ja sai siitä aseen ulkopuolisille valehdella ja manipuloida, ja kiusata ja pettää entistä rajummin. Oikein vihassaan kiehui kun häntä oli loukattu. Eroamaan ei suostunut, vaikka sitä hänelle tarjosin. Ihmettelen vieläkin, miksi ei suostunut, jos kerran voi avioliitossaan niin huonosti.
Lopulta hän ahdistui niin, että sekosi omaan shittiinsä, ja meni psykoosiin.
Eihän se sen ihmisarvoa vähennä se, että on tehnyt väkivaltaa.
Mutta kaikki lähtee itsestä, että havahtuu, että jotain vikaa on elämässä, eikä voi hyvin ja alkaa aktiivisesti hakea muutosta. Voihan sen asian sitten tunnustaa ja vaikka olla rehellinen ja kertoa, että näin on ollut ja olen tehnyt sitä ja tätä ongelman ratkaisemiseksi.
Asian salaaminen siinäkin seraavassa suhteessa on varmasti pahasta. Nöyrtymistä se vaatii. Ja sehän ei ole kovin suuressa kurssissa nykyään.
Erikoinen kysymyksenasettelu?
Kukin on oman onnensa seppä ja riitaan tarvitaan aina kaksi.
Käräjäoikeuden tuomarikaan ei "tuomitse" aikuisia heidän virheistään vaan pyrkii tekemään lasten edun mukaisia ratkaisuja, jos lapsia on.
Ihminen on rakennettu sillä tapaan että yleensä aika parantaa haavat.
Toki jos on lapsia ja heidät otetaan pelinappuloiksi saattaa eheytyminen kestää pidempään.
Moni henkisen ja fyysisen väkivallan harjoittaja katuu tekojaan vasta siinä vaiheessa kun todella joutuu vastaamaan teoistaan.... eli siinä vaiheessa kun anteeksi ei tekojaan enää saa..
Eli miksi pitäisi antaa anteeksi??
Eiköhän "uhri" ole jo saanut osansa, joten pahoinpitelijä mielestäni siinä vaiheessa saa "nauttia" oman toimintansa tuotoksesta.
Silloinkun liika on liikaa, ei anteeksi tarvitse antaa. Rajansa kaikella.
Sitä paitsi en usko että ainakaan henkisen väkivallan harjoittaja koskaan paranna tapojaan, paitsi hetkellisesti... kunnesntaas käytöshäiriöinen toiminta jatkuu. Tämä nähty niiiin monta kertaa useammassakin tapauksessa missä on saanut olla sivusta seuraaja.
Sepä se kun tässä on kaksi eri asiaa, anteeksi antaminen ja tekemisissä oleminen.
Missään tapauksessa hyvä prosessi ei voi alkaa ennen kuin uhri saa olla rauhassa ja palautua.
Voin kuvitella syyllisyydentunteen aiheuttavan levottomuutta, ja se taas lisää väkivaltaa.
Myös ajatelkaa tätä puolta, on rohkaistava sitäkin kun joku haluaa parantua, vaikka me naiset emme lyö toisiamme useinkaan, puhumme pahasti.
Mutta miksi uhrin edes tarvitsee olla enää tekemisissä tekijän kanssa????
Miettiköön rauhassa omia tekosiaan ja parasta mitä tekijä voi tehdä, on todellakin jättää uhrinsa rsuhaan, edes sen verran koittas kunnioittaa toista!!!
Itse olen pistänyt lopullisesti välit poikki 10vuotta sitten omaan isääni joka lapsuudessani käytti henkistä js fyysistä väkivaltaa päivittäin. Kun olin aikuinen, niin sama hallitseminen, mollaaminen ja haukkuminen jatkui siihen asti kunnes 30v sain tarpeekseni... totesin vaan tyynesti että et taida tajuta, mutta tämän pelin häviät kirkkaasti. Päivääkään en ole katunut, anteeksi en anna eivätkä pienet lapseni tule koskaan kyseistä saastakasaa näkemään... nyt se tuolls itkee muille sisaruksille kuinka kamala, hiveä ja julma olen.
Mutta jouduin todella valitsemaan oman mielenterveyden tai loppuelämän jatkuvan henkisen väkivallan, niin päätös oli loppuen lopuksi todella helppo.
Minkä takia tekijälle pitäisi antaa toista mahdollisuutta? En usko että syvään juurtunut käytös koskaan täysin paranee... tekijä näkee vainoman pahanolonsa ja muut ihmiset on niitä joihin se on näppärä purkaa...
Aikansa kutakin, ja jokaiselle löytyy kyllä kengittäjä.
Hieno kirjoitus, tosiaan on ihmisiä jotka eivät lakkaa.
Tapasin tätini viimeksi 37 vuotta sitten, ja hän edelleen haukkuu ja solvaa minua kuuleman mukaan, omaiset eivät jaksaisi kuunnella.
Varsinkin kun autoin erästä hyvää ystävääni, sai aikaan miltei demonisen raivon, koska hän ajatteli että tahdon osoittaa olevani hyvä ihminen, vaikka ystävä on itsekin auttanut minua ja oli pienestä rahasummasta kyse.
Naiset antaa väkivaltaiselle miehilleen usein anteeksi.
Anteeksi voi antaa, mutta väkivaltaisen kanssa ei tarvitse elää, vaan lopettaa suhteen heti.( oikeasti voi mennä vuosia, sillä väkivaltainen on kuin alkoholisti, lupaa lopettaa, mutta ei pysty)
Väkivaltaa käyttäneellä on mahdollisuus muuttaa itseään ja aloittaa väkivallattomien (ja päihteettömien) vuosien jälkeen uusi elämä jonkun toisen kanssa. Tekijän itse on syytä pitää etäisyyttä aiempiin uhreihin kuten ex-puolisoon. Lasten luottamus väkivaltaiseen vanhempaan korjautuu ajan mittaan, kun lapset oppivat, että henkilö on muuttunut. Ensin pitää osoittaa arjessa luopuneensa väkivallasta pysyvästi. Vasta sitten, kun mitään uhkaa ei enää ole, voi varovasti puhua katumuksesta. Aikaa menee vähintään vuosia.
Uskon siihen, että kun väkivaltaa on tapahtunut suhteessa, niin se suhde on tuhoontuomittu. Väkivalta tulee aina olemaan uhka ja läsnä tässä suhteessa ja usein tekijä pitkänkin tauon jälkeen palaa tähän kuvioonsa.
Joku alistetussa asemassa oleva nainen voi yrittää antaa anteeksi ja huijata itsensä uskomaan että on antanut anteeksi, mutta eihän kukaan täydellä järjellä kulkeva anna anteeksi sitä kun toinen lyö/kuristaa/uhkailee/ huo*ittelee.
Uskon myös minäkin, että väkivallan tekijä tarvitsee avun lisäksi uuden ihmisen myöhemmin rinnallensa. Ei samaan parisuhteeseen voi palata, koska sama kuvio luultavasti toteutuu.
Missi-Anna hehkuttaa ihan muuta, mutta ehkä hänen rakkautensa on jotain ainutlaatuista:) (eikai se muuten olis viihdesivuille päässytkään)
http://www.iltalehti.fi/viihde/2013080517332765_vi.shtml
Uskon, että voimme tarkastella Missi-Annan parisuhdetta 10 vuoden päästä. Silloin tietää, millä mallilla se on.
Lyödäänkö vetoa? Jo kaksi vuotta riittää......
Melkein aina puhutaan pelkästään ruumiillisen väkivallan seurauksista, entä jos uhri onkin itse väkivallan harjoittaja, joka on saanut kokea toiselta osapuolelta henkistä väkivaltaa jo vuosia ennen ruummilliseen väkivaltaan ryhtymistä??
annoin anteeksi, mutta vasta kun erosta oli vuosia, nyt olen helpottunut, etten tarvitse elää hänen kanssa..