Tämä kirjoitus tänne ei varmaan nyt kuuluisi, mutta paljon tällä palstalla aikaa viettäneenä halusin kuitenkin kirjottaa tämän pulmani tänne, koska täältä saa aina asiallisia ja hyviä vastauksia ja toivon, että jollakulla olisi tähänkin jotain fiksua sanottavanaan.
Ongelmana on muutaman vuoden nuorempi siskoni, tai pikemminkin hänen käytöksensä. En tarkalleen muista, koska tämä alkoi, mutta hänellä on viimeaikoina ollut kamala tarve komennella ja käskyttää minua.
Aina jos kaksin ollessamme, tai isolla porukalla, kerron oman mielipiteeni mistä tahansa asiasta, on siskon tartuttava heti siihen ja jollakin tavoin lytättävä mielipidettäni.
Annan seuraavassa erilaisia esimerkkejä hänen käytöksestään:
Jos hän tulee luokseni käymään kahvilla, hän "käskee" minua tekemään asioita. Esimerkiksi sanoo että "hae mulle kahvia" tai "laita tää paperi roskiin" tai "tuo mulle päivän lehti olkkarista". Hän ei koskaan pyydä, vaan käskee. Alkuaikoina kun käskytys alkoi yleensä mukisematta passasin siskoani ja tein kuten hän halusi ihan hyvää hyvyyttäni, aluksi en ehkä kokenut siskon käytöstä ns. alistamisensa, jona sen nyt otan.
Jossain kohtaa hänen käskyttämisensä alkoi kyrpiä, ja totesin, että itse voit sen lehden varmaan käydä hakemassa. Silloin sisko alkoi räpytellä silmiään ja oikein anelevasti pyytää josko millään viitsisin passata. Jos edelleen totesin, että voisi tehdä asian itsekin suuttui hän ja alkoi määkymään että miksi ihmeessä en sen vertaa voi hänen eteensä tehdä kun hän on käymäänkin tullut ja pyytää niin pientä palvelusta.
Lisäksi siskollani tosiaan on muutenkin tarve puuttua aina sanomisiini ja tekemisiini.
Joskus kun oltiin sukuloimassa ja olimme siskon kanssa molemmat yhtäaikaa paikalla sukulaisemme vieraana, sukulaisemme kyseli mitä minä olen tehnyt viimeaikoina. Kertoilin sitten töistä ja muista menoista ja sitten kerroin yhden päivän maanneeni vaan kotona huilaten.
Tähän väliin sisko kovaan ääneen tokaisi, että "ainahan sä melkein kotona vaan makaat kun et ikinä jaksa tehdä mitään".
Keskustelu jäi siihen, mutta jotenkin tuonkin kommentin otin hieman loukkaavana.
Ja sekin lisäsi ärsytystä, että kun olin itse lähtenyt sukulaisen luota, oli tämä sukulainen ihmetellyt siskolleni, olenko tosiaan niin laiska että makaan aina vain kotona tekemättä mitään.
Kerran äitini totesi siskolleni, että tällä on huonokuntoiset hiukset ja voisi käydä parturissa leikkaamassa latvojaan. Sisko tokaisi heti kärkkäänä tähän, että "no onneksi Sannallakin on huonokuntoiset hiukset etten oo ainut" (siskoni tarkoitti siis minua).
Joskus siskoni saattaa lohkaista myös kaikenlaisia negatiivisia asioita liittyen ulkonäkööni. Kerran kesken kahvinjuonnin hän huusi "sulla on kamalat silmäpussit" ja multa lensi kahvit suusta ulos kun jotenkin niin hämmennyin tuollaisesta kommentista (tämän jälkeen oli pakko tarkistaa ja ei mulla kyllä mitään silmäpusseja ollut).
Lisäksi siskoni usein kommentoi pukeutumistani ja joskus taannoin tölväisi yhtäkkiä että "miksi pukeudut kaikkiin rumiin rääsyihin, kun vaateliikkeissä myytäis ihan kivojakin vaatteita?" kysyin että minkälaisia vaatteita mun sit pitäisi käyttää, niin sisko tokaisi että hienompia (käytän ihan siistejä farkkuja ja puseroita, jotka ei ole tahraisia tai risaisia tai muutenkaan mitään lumppuja). Sisko itse pukeutuu ihan samallatavoin kun minä, ja kun huomautin asiasta hän vänkäsi että "niin mutta kun tällaset nyt sopii vaan mulle, mut ei ehkä sulle".
Joskus sain kunnon inspiraation leipoa erilaisia piiraita ja leivoksia ja kutsuin koko perheeni (vanhemmat ja sisarukset) syömään luokseni. Kaikki muut totesivat että maistuu todella hyvältä ja että olen hyvä tekemään ruokaa/leipomaan. Siskoni tokaisi, ettei mun tekemät piiraat nyt niin hyviä ole, että sitä pitäisi esille nostaa.
Sitten äiti vitsaili siskon (olemattomista)ruoanlaittotaidoista, jolloin sisko, ilmeisen huonotuulisena, alkoi kovaan ääneen kuulutella muistamiaan asioita sellaisilta kerroilta, kun minulle on käynyt joku kömmähdys ruoanlaitossa siten että tekemäni ruoka on mennyt pilalle.
Siskoni tosiaan on nuori, mutta kuitenkin täysi-ikäinen. Kerran hän sitten päivitteli minulle kuinka hänelle ei ole poikakaveria ja se harmittaa häntä. Lopuksi hän totesi että kaikista mielenvikaisinta hänestä on se, että MINULLA on poikaystävä mutta hänellä ei ja hänestä se on jotenkin todella hullunkurista miten tilanne voi olla niin perin.
Joskus kun sisko ja äiti tulivat luokseni käymään, päivittelin äidille kovaa selkäkipua jota oli jatkunut jo yli kuukauden. Kysyin äidin mielipidettä, pitäisikö minun käydä lääkärissä näyttämässä selkää. Sisko kovaan ääneen puuttui siihenkin ja totesi että "Aina sä ylireagoit. Ihmisillä voi olla selkä kipee ja se on ihan normaalia, tollasestakin tarvii tehdä kauhee haloo taas ja olen vain luulosairas ja heikkohermoinen".
Ongelmana on muutaman vuoden nuorempi siskoni, tai pikemminkin hänen käytöksensä. En tarkalleen muista, koska tämä alkoi, mutta hänellä on viimeaikoina ollut kamala tarve komennella ja käskyttää minua.
Aina jos kaksin ollessamme, tai isolla porukalla, kerron oman mielipiteeni mistä tahansa asiasta, on siskon tartuttava heti siihen ja jollakin tavoin lytättävä mielipidettäni.
Annan seuraavassa erilaisia esimerkkejä hänen käytöksestään:
Jos hän tulee luokseni käymään kahvilla, hän "käskee" minua tekemään asioita. Esimerkiksi sanoo että "hae mulle kahvia" tai "laita tää paperi roskiin" tai "tuo mulle päivän lehti olkkarista". Hän ei koskaan pyydä, vaan käskee. Alkuaikoina kun käskytys alkoi yleensä mukisematta passasin siskoani ja tein kuten hän halusi ihan hyvää hyvyyttäni, aluksi en ehkä kokenut siskon käytöstä ns. alistamisensa, jona sen nyt otan.
Jossain kohtaa hänen käskyttämisensä alkoi kyrpiä, ja totesin, että itse voit sen lehden varmaan käydä hakemassa. Silloin sisko alkoi räpytellä silmiään ja oikein anelevasti pyytää josko millään viitsisin passata. Jos edelleen totesin, että voisi tehdä asian itsekin suuttui hän ja alkoi määkymään että miksi ihmeessä en sen vertaa voi hänen eteensä tehdä kun hän on käymäänkin tullut ja pyytää niin pientä palvelusta.
Lisäksi siskollani tosiaan on muutenkin tarve puuttua aina sanomisiini ja tekemisiini.
Joskus kun oltiin sukuloimassa ja olimme siskon kanssa molemmat yhtäaikaa paikalla sukulaisemme vieraana, sukulaisemme kyseli mitä minä olen tehnyt viimeaikoina. Kertoilin sitten töistä ja muista menoista ja sitten kerroin yhden päivän maanneeni vaan kotona huilaten.
Tähän väliin sisko kovaan ääneen tokaisi, että "ainahan sä melkein kotona vaan makaat kun et ikinä jaksa tehdä mitään".
Keskustelu jäi siihen, mutta jotenkin tuonkin kommentin otin hieman loukkaavana.
Ja sekin lisäsi ärsytystä, että kun olin itse lähtenyt sukulaisen luota, oli tämä sukulainen ihmetellyt siskolleni, olenko tosiaan niin laiska että makaan aina vain kotona tekemättä mitään.
Kerran äitini totesi siskolleni, että tällä on huonokuntoiset hiukset ja voisi käydä parturissa leikkaamassa latvojaan. Sisko tokaisi heti kärkkäänä tähän, että "no onneksi Sannallakin on huonokuntoiset hiukset etten oo ainut" (siskoni tarkoitti siis minua).
Joskus siskoni saattaa lohkaista myös kaikenlaisia negatiivisia asioita liittyen ulkonäkööni. Kerran kesken kahvinjuonnin hän huusi "sulla on kamalat silmäpussit" ja multa lensi kahvit suusta ulos kun jotenkin niin hämmennyin tuollaisesta kommentista (tämän jälkeen oli pakko tarkistaa ja ei mulla kyllä mitään silmäpusseja ollut).
Lisäksi siskoni usein kommentoi pukeutumistani ja joskus taannoin tölväisi yhtäkkiä että "miksi pukeudut kaikkiin rumiin rääsyihin, kun vaateliikkeissä myytäis ihan kivojakin vaatteita?" kysyin että minkälaisia vaatteita mun sit pitäisi käyttää, niin sisko tokaisi että hienompia (käytän ihan siistejä farkkuja ja puseroita, jotka ei ole tahraisia tai risaisia tai muutenkaan mitään lumppuja). Sisko itse pukeutuu ihan samallatavoin kun minä, ja kun huomautin asiasta hän vänkäsi että "niin mutta kun tällaset nyt sopii vaan mulle, mut ei ehkä sulle".
Joskus sain kunnon inspiraation leipoa erilaisia piiraita ja leivoksia ja kutsuin koko perheeni (vanhemmat ja sisarukset) syömään luokseni. Kaikki muut totesivat että maistuu todella hyvältä ja että olen hyvä tekemään ruokaa/leipomaan. Siskoni tokaisi, ettei mun tekemät piiraat nyt niin hyviä ole, että sitä pitäisi esille nostaa.
Sitten äiti vitsaili siskon (olemattomista)ruoanlaittotaidoista, jolloin sisko, ilmeisen huonotuulisena, alkoi kovaan ääneen kuulutella muistamiaan asioita sellaisilta kerroilta, kun minulle on käynyt joku kömmähdys ruoanlaitossa siten että tekemäni ruoka on mennyt pilalle.
Siskoni tosiaan on nuori, mutta kuitenkin täysi-ikäinen. Kerran hän sitten päivitteli minulle kuinka hänelle ei ole poikakaveria ja se harmittaa häntä. Lopuksi hän totesi että kaikista mielenvikaisinta hänestä on se, että MINULLA on poikaystävä mutta hänellä ei ja hänestä se on jotenkin todella hullunkurista miten tilanne voi olla niin perin.
Joskus kun sisko ja äiti tulivat luokseni käymään, päivittelin äidille kovaa selkäkipua jota oli jatkunut jo yli kuukauden. Kysyin äidin mielipidettä, pitäisikö minun käydä lääkärissä näyttämässä selkää. Sisko kovaan ääneen puuttui siihenkin ja totesi että "Aina sä ylireagoit. Ihmisillä voi olla selkä kipee ja se on ihan normaalia, tollasestakin tarvii tehdä kauhee haloo taas ja olen vain luulosairas ja heikkohermoinen".
Vastaukset 17
Vanhimmat
jatkoa:
Jos on joku keskustelunaihe, josta tiedän enemmän kuin siskoni, siskoani se harmittaa kovasti ja hän koittaa keksiä minkä tahansa pikkuseikan, josta huomautella että "ei se juttu nyt noin ole".
Kun porukassa kerroin muille kesälomasuunnitelmia, sisko keskeytti kertomani toteammalla etteivät ne asiat kiinnosta ketään ja voisimme puhua hänen kesälomasuunnitelmistaan jotka ovat paljon parempia kuin minun.
Ja lista on loputon....... mistähän siskon käytös mahtaisi kieliä?
Olen koittanut pitää pään kylmänä vaikka siskon käytös on alkanut nyppimään oikein kunnolla. Olen kyllä useasti koittanut keskustella hänen kanssaan hänen käytöksestään, mutta tällöin sisko suuttuu ja sanoo, että otan itseeni olemattomista ja ei kukaan voi olla niin herkkänahkainen ja kieltää, että käyttäytyisi mitenkään ikävästi.
Pari kertaa olen todennut, että voitaisiin vähentää näkemistä, jos hän ei voisi käyttäytyä minua kohtaan hieman nätimmin - tällöin sisko on loukkaantunut eikä ole pitänyt pariin viikkoon yhteyttä.
Kerran itse räjähdin hänelle hänen komentelustaan (oli käskenyt minun juoda kahvini kahvilassa ollessamme nopeammin koska ei kuulemma jaksa odotella minua yhtään ja heti perään hoputti minua kävelemään nopeampaa kun ei jaksa kävellä "arkivauhtia" ja sen jälkeen määkyi, kun puhelimeni alkoi soimaan, etten vastaisi kun ei hän jaksa odotella että höpisen jonkun kanssa puhelimen päässä) tokaisin sitten ärtyneenä että jos hän ei osaa muuta kun kommennella,vaatia ja kiukutella pitäisi turpansa kiinni. Tästä hän alkoi itkeä ja tokaisi minulle, että mikä vittu minua vaivaa kun puhun hänelle niin. Myöhemmin kuulin, että hän oli poru kurkussa soittanut äidillemme ja kertonut "hirveästä käytöksestäni".
Tämän jälkeen välimme eivät ole olleet entisellään, ja ne kerrat mitä olemme nähneet, on sisko jatkanut kuitenkin tuota komentelu ja pätemislinjaansa.
Lisäksi kaikki tuttumme aina kommentoivat, jos olen siskoni kanssa samassa paikassa samaan aikaan, että tuntuu että meillä kahdella olisi kokoajan jonkinlaista kireyttä ja väittelyä ja naljailua ilmassa.
Mielestäni sikoni aiheuttaa sen huomautuksillaan, komentamisellaan ja mielipiteideni lyttäämisellä, jolloin itse koitan vain pistää vastaan.
Olette aikuisia. Voitte valita seuranne. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta olla tekemisissä epämiellyttävän ihmisen kanssa.
Et voi sille mitään, että hän tulee puhumaan sinusta pahaa suvulle, mutta siihen sinun on turha reagoida mitenkään. Hyvin pian suku tajuaa saman kuin sinäkin: siskosi on pahansuopa.
Jep, sun sisko nyt vaan sattuu olemaan itsekäs bitch. Taitaa olla kuitenkin vielä alta parikymppinen? Mikäs pakko sun on sitä luokses kutsua, jos kerta tuolleen käyttäytyy? Sitten kun kutsut esim. vanhempasi ja muut sisarukset kylään voit vaikka kieltää tätä sun siskoa tulemasta, jos ei osaa käyttäytyä. Sun koti ja kutsut kenet haluat. Ehkä alkaa ymmärtää mistä kenkä puristaa... ;)
Siis hirveetä siis!
Sun sisko on psykopaatti! Sarjamaurhaaja! Terrotisti!
Sulla on kauhee elämä, voi sua raukkaa!
Meillä sama juttu. Tosin isosisko on se kateellinen. En ymmärrä, miksi ihmisten pitää olla kateellisia. Jokainenhan luo sellaisen elämän, kuin haluaa. Ei sen vuoksi tarvitse toista, joka yrittää, dissata.
En jaksanut lukea ihan joka lausetta mutta tuossa edellähän se jo sanottiin: ei sinun ole pakko olla tekemisissä siskosi kanssa, ei ainakaan noin intensiivisesti.
Sama täällä, epäilen pahansuopuuden menneen niin pitkälle, että osa sisaruksistani on vaihtanut uskontokuntaa, että olisi entistä helpompi "suojella" sukulaisiaan:)
En ole mitenkään tiiviisti siskoni kanssa tekemisissä, parhaimmillaan näemme kerran viikossa ja usein sillon jonkun yhteisen sukulaisen tai äidin tai yhteisen muun kaverin luona ja tällöin sisko koko sen ajan, mitä olemme samassa paikassa samaan aikaan, keskittyy minun mollaamiseeni.
Juttua on hankala tämän paremmin selittää, mutta sisko vaan aina tuppaa "komentelemaan" minua ja aina jos ollaan jossain porukassa samaan aikaan, siskolla on tarve heti hyökätä kommentoimaan jokaista juttuani ja mielipidettäni kovaan ääneen.
hyvä esimerkki on myös se kun kerran olin siskoni kanssa maalaamassa serkkumme uutta kotia, kun serkku pyysi meitä molempia apuun.
Tiputin vahingossa maalipisaran lattialle ja serkku ohjeisti että menisin hakemaan lisää sanomalehtipaperia lattian suojaksi. Sillon sisko kovaan ääneen sanoi määkymään että "NIINPÄ KATO NYT MITÄ OIKEEN TEIT. MEEN HETI HAKEMAAN SANOMALEHTIPAPERIA NIINKU KÄSKETTIIN Vai etkö kuullut mitä sun käskettiin tehdä!"
ja siskoni aina puhuu mulle tuohon sävyyn tollain komennellen.
Olisi todella mielenkiintoista tietää ,mistä siskon käytös johtuu. Ei hän kohtele muita sisaruksia niin, ei vanhempiamme eikä puhu niin omille ystävilleen.
Joku mainitsi kateellisuuden. Mutta kuulostaako siskoni käytös todella kateellisuudelta?
Viikon välein? Ei sinun tarvitse häntä tavata edes joka vuosi.
Kyllä. Nimen omaan kateellisuudelta tuollainen käytös kuulostaa.
Onko jompikumpi vanhemmistasi osoittanut sinulle enemmän huomiota kuin hänelle? Kenties he (tai jompi kumpi) ovat kehuneet sinua hänelle. Tuota mahdollista kehumista et tietenkään itse ole ollut todistamassa, se kun tavallisesti suoritetaan silloin, kun kehuttava ei ole paikalla.
Siskosi käytös on epäkunnioittavaa, eikä sellaista käytöstä tarvitse sietää. Hän on itsekäs ja omahyväinen, epäempaattinen ihminen. Sellaisia nyt vaan on. Voi olla että hän vanhemmiten kypsyy ja kehittyy, voi olla että muuttuu vielä häijymmäksi. Hän kohtelee sinua noin, koska annat sen tapahtua. Hän ei tee sitä esim. kavereilleen, koska tietää, että nämä häviäisivät todella nopeasti, eikä hänelle jäisi yhtään kaveria.
Jos hän komentelee tai käyttäytyy töykeästi, jätä hänet täysin huomiotta. Ole kuin häntä ei olisikaan. Ymmärrän, että opituista malleista on vaikea päästä pois, mutta kannattaa tarkoituksella tehdä niin.
"todella mielenkiintoista tietää ,mistä siskon käytös johtuu. Ei hän kohtele muita sisaruksia niin, ei vanhempiamme eikä puhu niin omille ystävilleen.
Joku mainitsi kateellisuuden. Mutta kuulostaako siskoni käytös todella kateellisuudelta? "
Sä oot varmaan ainoo joka miettii syytä siskon käytökseen, muut vain reagoivat jo ensimmäiseen vittuilulta kuuluvaan lauseeseen. Miksi sä mietit turhaan miksi. Mieti omia asioita niin et ole niin vaikutukselle sitten altis.
Oot liian utelias varmaan tietämään, että mitä pöyristyttävää siskosi tekee seuraavan kerran..vaikuttaa siltä että olet siis ihan messissä tuossa hommassa vapaaehtoisesti.
Tiedän pariskuntia ja ytävyksiä ja sisaruksia, joilla on tuollaisia erilaisia kieroutuneita kuvioita. Niissä toinen aina tekee "jotain" pahaa toiselle, ja toinen vaan katsoo vierestä ja kertoo sit kaikille ja ihmettelee "miksi"..sit joku aina ihmettelee etä no se on kohta 25 vuotta tehnyt samoin, niin vieläkö yrität miettiä siinä miksi.
Muut ihmset just kyllästyy kuuntelemaan sellaista valitusta että mitä joku toinen ihminen tekee, sentakia että kovin moni ei jää ratkomaan mitään vaan tekee sille stopin samantien ja ottaa riskin siinä. Sen näkee läpi että kuka on valmis ottamaan riskejä.
Sano siskolle että anti olla viimeinen kerta, toivo että suuttuu ja lähtee, niin ettei sun tarvitse heittää häntä uloskin vielä, säästyy vaivaa.
ja ei kuulosta kateellisuudelta, sekun vaan testaa kuinka pitkälle voi mennä ja kiusaa sua huvikseen..ja teet sen mahdolliseksi sillä että mietit jotain kateutta.
Aattele, onko vähän kaukaa haettua miettiä haukutuksi tullessakin, että olen niin upea ja siksi minut haukuttiin kun joku on kateellinen! Lakkaa nyt pitämästä itseäsi minään pyhimyksenä, ja toimi siten kuten mieleen juolahtaa. minä ainakin haistattaisin paskat enkä olisi enää senjälkeen missään tekemisissä. ainahan mulla on puhelin se voi siihen soittaa ja pyytää anteeksi, jos vielä toistuu niin vaihdan numeronkin
joo ja varaudu siihen että se tosiaan kans sanoo kun olet laittanut luun kurkkuun, että sori sisko mut mä oon jotenkin ollut aina niin kateellinen sulle.
Tää kateusjuttu sanotaan yleensä pelkän mielistelyn vuoksi, ei kannata olla niin tyhmä että kuvittelee kenenkään OIKEASTI olevan kateellinen. Eiköhän kaikki ihmiset miellä itse olevansa parhaita, ja kateus ei ole syy eikä kannata huomioida mitenkään jos joku puhuu mistään kateudesta. Kateus on keino saada sut myös yrittämään olla huonompi kuin oletkaan, siksi että ei todella tarvi olla kateellinen kun alat sääliä muita ja rupeat olemaan huonompi siksi ettet aiheuttaisi kateutta.
Kateus on aina paskaa,s ekä ottaisin loukkauksena jos joku tulisi selittämään että on mulle kateellinen, sanoisin että haista sinä akka paska.
Sinua riivataan juuri niin kauan kuin itse annat sen jatkua. Joko teet asiasta lopun pitämällä puolesi tai olematta tekemisissä siskosi kanssa. Muuten ole itse valinnut marttyyrin osasi.
"En ole mitenkään tiiviisti siskoni kanssa tekemisissä, parhaimmillaan näemme kerran viikossa"
Eikö tuo ole tiivistä näkemistä jos noin kerran viikossa.
Minulla veli asuun vajaan 3km päässä ja ei olla nähty kuukauteen, eikä
ole riitoja tai erimielisyyksiä.
Voisitko jotenkin ottaa etäisyyttä siskoon, jos vaan mahdollista niin et mene
yhtä-aikaa hänen kanssaan esim äidin luo.
Samoin yhteisä kavereita tapaatte erikseen.