MITÄ TEEN? AUTTAKAA EDES JOKU

Parasta apua saa ammattiauttajalta. Ensi kaaokseen voi syödä citalopraamia (reseptillä) jota puoli Suomea jo popsii. Varaat heti huomenna ajan lääkärille ja kerrot kaiken. Siitä se lähtee.

Hetkellistä lohtua voit saada täältä keskustelupalstalta, mutta se ei tule riittämään.

Koulun keskeyttäminen tai se että vuosi menee hukkaan ei merkitse tässä vaiheessa ja noin nuorena mitään. Käyt koulut sitten kun olet tämän asian selvittänyt.

Kannattaa luottaa ammattilaisiin kun omat voimat ei riitä. Siitä huolimatta: Voimia sinulle.

Kai se jätkä jonkun syyn kertoi kun pisti suhteen poikki, ei siinä nyt ihan kaikki voinut kunnossa olla, vai olix se iha seko tyyppi?

Minä myös suosittelisin ammattiauttajaa.Sillä kun saat masennuksen hoitoon voit ajatella asioita vähän toisella tapaa,etkä näe asioita niin synkkänä.Vaikka koulusi kesken jättäisitkin niin älä jää kotiin vaan yritä etsiä itsellesi joku mieluinen harrastus tms.Niin ja voisithan vaikka yrittää saada töitä sitten kun olet saanut itsesi jaloillesi.Tiedän että tämä on helpommin sanottu kuin tehty,mutta sinä selviät!
Voimia ja jaksamista!

Olen ollut pitkään masentunut ja minulla myös loppui pitkä seurustelusuhde vähän aikaa sitten. Tosin minun alotteestani. Tiedän sen että se on todella rankkaa varsinkin masentuneena. En olisi muuten selvinnyt erostani näin hyvin, mutta onneksi olin henkisesti silloin vahvoilla.

Olen sitä mieltä että jokainen ihminen tarvitsee tukea varsinkin masentuneena. Poikaystäväsi oli sinulle sitä. Nyt yritä löytää jostain tukea itsellesi että jaksat. Ammattiauttaja on yksi vaihtoehto. Pikkuhiljaa pääset taas tasapainoon itsesi kanssa ja pystyt solmimaan muitakin sosiaalisia kontakteja. Ystävät ovat jokaisen elämässä tärkeitä.

Minunkin kouluni on takkuillut masennuksen takia. Olen joutunut olemaan pois koulusta pitkiäkin aikoja, mutta se on ollut välttämätöntä. Sinäkin pystyt suorittamaan koulusi myöhemmin. Tähän astiset opiskelut eivät katoa mihinkään. Jatkat niitä vain myöhemmin.

Elämästäsi puuttuu nyt osa joka oli siinä ennen. Tunnet vielä sen osan täyttyvän. Koska sinä itse olet elämäsi aurinko. Aina. Se ei tule koskaan katoamaan. Ja tulee uusia rakkauksia ja onnellisia kausia. Niiden välissä on huonoja kausia. Aitoja puutarhojen välillä.

Näin se todellisuus toimii, kun sen oikein ottaa...

Eli kylmä todellisuushan siinä vain kaatoi satulinnat jälleen kerran. Käsittämätöntä miten kerta toisensa jälkeen ihmiset perustavat elämänsä tunteiden ja ihmissuhteiden varaan.

Eikö kannattaisi unohtaa tuollaiset haihattelut ja ymmärtää, että ihmissuhteet ovat kaikkein huonoin perusta elämälle. Sinä itse olet kaikkein paras asia, joka itsellesi tapahduit tässä maailmassa, toiseksi paras on tietenkin raha.

Sulla on yhä isä. Jos jätät koulun kesken, joudut selvittämään syyt siihen niin isäsi kuin koulunkin kanssa, joten kannattaisi aloittaa siitä, että kerrot isälle rehellisesti millainen elämäntilanteesi nyt on ellei hän sitä jo tiedä. Isäsi rakastaa sinua ja toivoo tietysti, että sulla olis kaikki hyvin. Niin ei ole. Mutta hän ei kykene auttamaan sinua ellei hän saa nähdä koko totuutta.
Hän on sun lähin omainen ja se, jonka tukemana sä voit hakea apua ammatti-ihmisiltä, jos sua pelottaa ottaa se askel yksin. Koulun terkkarikin kyllä auttaa, jos sua ujostuttaa kertoa tilanteestasi isällesi.

Pääasia, että rohkaistut ottamaan ekan askeleen pois passiivisuudesta NYT. Ei sun elämäsi tähän pääty. Tämä on vain huono jakso, joka on ottanut sinusta yliotteen. Parempi olo on yhden askeleen/puhelinsoiton/ovenavauksen takana ja siihen sinä kyllä pystyt, tällä samalla tahdolla, jolla meillekin tässä kirjoitit.

Kun pääset puhumaan tunteistasi jollekulle, saat avatuksi padon, joka nyt estää sinua elämästä onnellisena ja itseesi luottaen.
Ota se askel tänään. Huominen maistuu jo heti paremmalta.

hyviä ohjeita olet jo saanut.

Ehkä on helpointa mennä koulun terkkarille/lääkärille ensimmäiseksi, siten saat myös samalla ehkä selviteltyä jos pystyt jatkamaan koulua edes osittain vaikka muutaman kuukauden pääseä. tai sitten menet ihan terveyskeskukseen jos se tuntuu paremmalta. Kerrot vain noista fiiliksistäsi niin sinua autetaan eteenpäin.

Tee sellainen päätös että menet nyt joka päivä ulkoilemaan ainakin tunniksi, satoi tai paistoi. Ja yritä keksiä jokin muukin rutiinijuttu elämääsi. Lemmikki olisi ihan huippu! Menet vaikka ulkoiluttamaan naapurin koiraa jos et omaa pysty hankkimaan.

Pidemmällä tähtäimellä sinun olisi kyllä hyvä yrittää saada ystäviä, vaikka netin kautta jos ei livenä onnistu. Niiden avulla pääsee yli mitä uskomattomimmistakin ongelmista, ja ne eivät jätä sinua sitten kun seuraavan poikaystävän kanssa ehkä menee poikki. Ystävät on todella upea voimavara. Nyt sinun on parasta tukeutua isääsi, tai olisiko joku muu sukulainen tai aikuinen tai opettaja koulussasi jonka tuntisit luottamuksen arvoiseksi ja jolle voisit puhua. Se auttaa tosi paljon kun puhuu jollekulle.

Lisäksi on erilaisia auttavia puhelimia, soita sinne kun oikein ahdistaa, sielläkäin osataan kuunnella ja se aina lohduttaa kun ei ole sitten enää niin yksinäinen olo.

Tsemppiä sinulle. Nyt on vaikeinta, mutta usko pois, joka viikko helpottaa vähäsen. Välillä tulee takapakkia mutta kyllä se elämä tuosta ehdottomasti parempaan suuntaan menee vähitellen.

Halaus ja silitys, muista käydä katsomassa aurinkoa jossain kauniissa paikassa (puistossa, luonnossa) joka päivä.

Voimia sinulle ja koeta jaksaa lähde vaikka kaupungille kävelylle ja nauti kauniista loppukesän päivistä..ihmettelen miksiköhän sinulla ei ole muita ystäviä ???kuin tuo poikakamu joka jätti sut..yritä löytää sieltä opiskelupaikasta ystäviä joille puhua..