http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-1288574152017.html?ref=tf-promo4#comments-anchor
Onko monilla samoja kokemuksia?
Itselläni vastavaa sisarus, joka pitänyt itsestään selvänä kaikki vuodet, että sukumme yhteinen kesämökki kuuluu vain ja yksistään hänelle. Koskaan ei ole penniäkään perikunnalle tosin tiputtanut, mutta uhkaillut ja uhotellut ties miten, muilta sisaruksilta koskaan edes kysymättä - josko hekin haluaisivat mökillään juhannukset ja heinäkuut viettää.
Kovin ovat itsekkäitä ja omahyväisiä osa sisaruksista. Näin se menee - kun on tarpeeksi manipulatiivinen - kaikki halutaan ottaa omiin nimiin, sisaruksille koskaan mitään hyvityksiä antamatta. Kovia nimittelyjä kyllä muut sisarukset saavat kuulla, mikäli haluaa asiaan muutosta.
Onko monilla samoja kokemuksia?
Itselläni vastavaa sisarus, joka pitänyt itsestään selvänä kaikki vuodet, että sukumme yhteinen kesämökki kuuluu vain ja yksistään hänelle. Koskaan ei ole penniäkään perikunnalle tosin tiputtanut, mutta uhkaillut ja uhotellut ties miten, muilta sisaruksilta koskaan edes kysymättä - josko hekin haluaisivat mökillään juhannukset ja heinäkuut viettää.
Kovin ovat itsekkäitä ja omahyväisiä osa sisaruksista. Näin se menee - kun on tarpeeksi manipulatiivinen - kaikki halutaan ottaa omiin nimiin, sisaruksille koskaan mitään hyvityksiä antamatta. Kovia nimittelyjä kyllä muut sisarukset saavat kuulla, mikäli haluaa asiaan muutosta.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jos ei sisarus pysty tai halua jakaa mökkiä että se olisi kaikille mahdollista olla siellä niin ostakaa hänet ulos tai sitten maksaa kaikki mökin kulut jos vain itse´on siellä tai hän ostaa mökin kokonaan itselleen ja näin helppoa se on. Peikunnan omaisuus on myytävä tai osakkaan ostetaava se kokonaan itselleen jos yksikin osakas haluaa. Itse pitänyt jo yli 10v äitini mökkiä kunnossa ja laittanut siihen omaa rahaa niin muutama vuosi sanoin äidilleni että tee tästä mökistä testamentti jollekkin perijöistä ja hän teki sen minun hyväksi ja kun hänestä aika jättää niin perunkirjoituksessa on kivä nähdä muiden sisrusten ilme testamentin nähdessään. Jos iso tontti niin jokainen osakas rakentaa itselleen oman mökin tontille niin kaikki voi olla siellä samaan aikaan ja vain sauna yhteinen niin helpottaa.
Juu ja sitku vielä tietää asianomaisen herkkänahkaisuuden ja että sieltä tulee HIRVITTÄVÄ raivonpurkaus, motkotus ja älyttömiä syytöksiä, niin ei sitä jaksa, vaan antaa olla ja mennä.
Mekin hankittiin oma mökki kun yksi sisaruksista piti perikunnan mökkiä itsestäänselvästi vain omanaan jossa hän määräsi kaiken, muttei kuitenkaan viitsinyt hoitaa perusjuttujakaan. Taivas repesi jos me muut teimme siellä jotain, ettei aivan homehtunut ja rämettynyt. Puhumattakaan yhteisistä maksuista ym.
Välit meni enkä edes tiedä, onko mökki hänellä nyt sitten vai onko joutunut myymään, kun hän tuskin on ruvennut äkkipäätä näitä juttuja hoitelemaan ja laskut on varmaan maksamatta, kun me muut emme ole pitämässä niistä huolta.
Kääk, ei koskaan enää.
Siis mariset täällä etkä tee mitään? Jos et voi tehdä asialle mitään, älä edes ajattele sitä, koska se ei asiaa muuksi muuta, pilaat vain terveytesi. Jos asialle voit tehdä jotain, tee! Älä jää pohtimaan ja pyörittelemään. Toimit tai et toimi, niin älä käytä elämääsi asian voivotteluun. Elämässä on muutakin kuin kesämökki, perintö ja sukulaiset! Siulta menee elämä ohi ihan omalla päätöksellä!
tuttuahan tuo on. olen samassa tilanteessa. yks ei suostu tekeen mökkivuoroja eikä tee mitään muutakaan kun etsii vikoja. on saanut sit samaan kärryyn muitakin sisaruksia. he kaikki kun haluavat vain olla ja pitää lomaa, ei mene kalloon että mökkiä täytyy myös hoitaa toisaalta ei ihmetä ei heidän kotinsakaan ole liikaa hoidettu tai laitettu.
jokainen on kuitenkin niin itsepäinen etteivät ole halukkaita edes myymään osuuttaan. laiskat sukulaiset ovat pahimpia mitä tiedän.
Aikas ikävää, jos pitää salassa muilta sisaruksilta anastaa mökkiä itselleen manipuloimalla testamenttia äidiltään. Ei voi muuta sanoa, kuin että ala-arvoista.
Mutta juurikin tuolllaisia ovat ne AHNEET sisarukset. Kaikki itselle ja sitten viellä vattuillaan muille sisaruksille. Nimim. kokemusta on. Äärimmäisen ikävä omahyväinen sisarus, joka omasta mielestään on oikeutettu omimaan kaiken omaisuuden, mitä isämme aikanaa jätti jälkeensä. Täysin mahdotonta olla missään tekemisissä. Niin vastenmielinen kuvatus hän on.
Minkä takia minä äitini mökkiä kunnossa pitäisin muiden sisarusten hyväksi kun ei siellä kukaan käy niistä ja muutama vuosi veljeni kävi parikesää aika useasti mökillä mutta se loppu siihen kun sanoin että polttopuita pitää tehdä tilalle sen verran mitä polttaa joko kaatmalla, pilkkomalla tai roudaamalla niitä puuvajalle ja kun huomas että se pitkä viikko tai vkl ei olekkaan mitää lomailua mökillä niin loppui lyhyeen käynnit kun huomas että mökkiä pitää pitää kunnossakin ei kävain oleilla.
minä en manipuloinut vain sanoin että tekee jonkun perillisen hyväksi testamentin ja äitini on ssätänyt varmaan 30 tonnia kun ole mökin pitänyt kunnossa ja remontounut ja sille tehdylle työllekkin täytyy joskus se palkka saada eikä vain työniloa. Tonttia riittää ja voin sieltä sopuhintaan myydä apri rantatonttia sisaruksille josniintä kiinostaa.
Ihan sama käykö tai tekeekö ne muut sisarukset siellä mitään mutta on väärin AHNEHTIA sisarustenkin perintöosuudet. OIKEUDENMUKAISTA olisi tehdä kuitit siitä mitä sinne olet uhrannut ja ottaa se sitten perinnönjaossa huomioon. Samasta perslävestä äitisi on teidät kaikki tuupannut ja onko se sitten mukavaa kun on sisarusten kanssa välit poikki loppuiän. AHNEELLA on paskainen loppu. Kyllä ihmisen täytyy olla rahapulassa kun alkaa kiikuttamaan testamentteja viedäkseen sisarustenkin osuudet. Reilumpaa olisi ollut kun olisit pyytänyt mökin ennakkoperintönä ja ostanut sisaruksekset ulos siitä ja sen jälkeen alkanut tekemään mitä lystäät siellä. Mutta kaippa tuosta olet saanut hyvän mielen ja rauhan sielullesi kun sisarukset jäävät perinnöttä. Minun oikeudentajuuni tuollainen toiminta ei mahdu.
Olen nähnyt moniakin tapauksia kun yksi sisaruksista on oikein AHNE niin hän pystyy syrjäyttämään heikkoja vanhempiaan hyväksikäyttäen kaikki muut sisarukset ja hän on oikein AKTIIVINEN siinä toimessaan niin että KUVOTTAA. Jos toiset eivät ole aktiivisia tässä ahnehtimisessa niin jäävät perinnöttä.
Itselläni on sisar ulkomailla eikä hän osallistu luonnollisestikkaan mihinkään mutta en alkaisi hänen perintöosuuttaan putsaamaan. Perintö kuuluu kaikille sisaruksille osallistuivat he sitten tai eivät.
Onneksi on muutakin omaisuutta ja kaikki perilliset saavat ihan riittävästi omaisuutta kun se aika tulee.
joo. tosi tuttua. taas tänä juhannuksena kävi niin, että meidän vuoro piti olla edes kerran 15 vuoteen ja ei sitten ollutkaan. kevään ajan kävin korjaamassa laiturit ja hakkaamassa puut, siivoamassa katot ja pihat, maksoin ruoppaukset ja hiekat ja muut laskut. ja sitten saan kuuulla että mökki onkin varattuna kun ovat jo paikan päällä. että kiitti ihan vitusti pikkuveli. eikä paljon lämmitä sun viestis miten et tänäKÄÄN vuonna pysty mitään mökkitöitä tekemään kun selkä on pipi. viimeks tais olla sormi.
Olisit vain mennyt mökille ja sanonut pikkuveljelle että nyt on meidän vuoro ja jos olet isoveli niin haastanut kunnon tappeluun että katotaapa kumpi mökille jää juhannusta viettämään niin hyvä tulee. Eihän sit äperikunnan mökkiä niin vaan voi varata jos siinä on monta omsitajaa ja se oma aika siellä mökillä on vain otettava vaikka väkisin tai sitten mökki myyntiin niin hyvä tulee. Jos iso tontti niin jokaiselle osakkkaalle oma mökki ja ja vain jos on niin rantasuana yhteinen.
Sullahan oli tuo testamentti keino saada putsattua sisaruksienkin perintöosuudet.
Oneksi jää vielä 100m2 rivari jaettavaksi kolmeen osaan ja se siitä.
Ota ihmeessä se rivarikin itsellesi ettei jää mitään jaettavaksi. Turhaan alat kovin suopeaksi ja hyväntekijäksi kun helposti saisit kaiken itsellesi. Ei aikanakaan tarvitse alkaa tappelemaan, kehuu vain sisaruksille ettei mene tasan onnenlahjat.
Rauhoitatko mieltäsi sillä että muut perilliset saavat ihan tarpeeksi kunhan sinä itse olet saanut ENITEN? Millä perusteella olet ARVOKKAAMPI ihminen kuin ne muut sisarukset? Ei kaikkia kiinnosta jokin mökki remontti tai mökkeily yleensäkkään mutta ei se silti vie perintöoikeutta. Ei meistä kaikista ole omaishoitajiksikaan muttei sekään ole syy viedä sisarusten perintö osuuksia tai kyllä jos on tarpeeksi AHNE niin johan viedään vaikka tuhkatkin pesästä.
Minä voisin paneutua niin suurella sydämmellä vanhempieni hoitamiseen että saisin heidät allekirjoittamaan testamentin kun muut sisarukset eivät ehdi hoitamaan/ manipuloimaan. Tarvitsen kauhean palkan vanhempieni hoitamisesta ja kun muut eivät ole tehneet heidän hyväkseen mitään niin otan kaiken. Jos joku vastustaisi niin huutaisin isoon ääneen ettei teitä ole näkynyt niin ette ole oikeutettuja perintöönkään. Minä olen maksanut niin ja niin paljon ja tehnyt kaikkeni (uhrannut elämäni) ja te muut olette helpolla päässeet. Ensinnäkin olisin juuri ahneuteni takia jyrännyt muut pois ettei vaan tarvikkaan näkyä sillä minä hoidan ja hoidan koko perinnön itselleni.
Tässä on hyvä esimerkki miten toiset toimivat ja omaa suku historiaanikaan ei tarvitse kovin pitkälle kaivella että näitä tapauksia löytyy. Juuri tämän takia välit ovat katkenneet valitettavasti monessa polvessa. Jos ei lusikoita jaeta tasan niin siitä jää ikuinen katkeruus vaikka mitä muuta kuvittelisit.
Pelkäätkö oman perintösi puolesta, kun noin kilahdat? Teetkö/maksatko itse kuluja vai siipeiletkö? Vai hoitaako äitiäsi tunnollisesti joku muu sisaruksistasi, kun et itse "ehdi"? Silti kieli pitkällä perintöä odotellen.
Älkää nyt kukaan herran tähden perinnön takia ryvettäkö välejänne! Rahaa se vaan on. Enkä alkaisi isoon tai pieneen ääneen huutamaan mitään. Perinnönjakaja mukaan ja tarvittaessa asianajaja jos tarvis että saa pyörät pyörimään. Ei tuollaista kannata katsoa ja tuhlata elämää siihen. Jos asianajajapalkkioihin menee kaikki niin menkööt. Tyhmyydestä saa maksaa, myös muiden tyhmyydestä. Mutta niin tyhmä en olisi että niin kallista kuin oman elämäni - sen ainutkertaisen - hukkaisin tuollaiseen hyödyttömyyteen joka vielä tekee onnettomaksi.
Siis mariset täällä etkä tee mitään?
Kummallisista asioista ihmiset saavat sisältöä elämäänsä! Tai ulkopuolisena tältä näyttää, anteeksi jos tuomitsen, kun itsellä perintö- ja omaisuusasiat ei onneksi ole vaivanneet muuta kuin siltä osin kuin olen itse omaisuutta itselleni hankkinut. Jos minulla olisi jotain tuollaista, laittaisin rattaat pyörimään ja jättäisin asian sitten taakseni. Jos asialle ei voi mitään tehdä, luopuisin omalta osaltani asiasta ja jatkaisin elämääni. Ihan sama "voittaako" joku toinen osapuoli, mutta omaa elämääni en tuollaisella materiaan ja mammonaan liittyvällä asialla pilaisi! Elämä on sen verran lyhyt että kaikki aika onnellisiin asioihin ja niihin jotka oikeasti merkkaavat.
Jos et voi tehdä asialle mitään, älä edes ajattele sitä, koska se ei asiaa muuksi muuta, pilaat vain terveytesi. Jos asialle voit tehdä jotain, tee! Heti. Valitse toimintatapa ja toteuta se, älä jää loputtomasti punnitsemaan vaihtoehtoja ja niiden seurauksia, se jähmettää sinut. Älä ylipäätään jää pohtimaan ja pyörittelemään. Toimit tai et toimi, niin älä käytä elämääsi asian voivotteluun. Elämässä on muutakin kuin kesämökki, perintö ja sukulaiset! Siulta menee elämä ohi ihan omalla päätöksellä!
Sisarukset ovat suoraan helvetistä. Usein. Valitettavasti.
Harvoin yhteinen mökki sisarusten kesken pelittää. Raja on mielestäni omissa lapsissa perheineen. Siinä isovanhemmat aidosti huolehtivat lapsistaan ja lastenlapsista. Ei tule kauheata haloota, jos paikat eivät lapsen perheen jäljiltä ole aivan tip top ja polttopuut ukki tekee rakkaudella.
Sitten , kun homma laajenee niin, että isovanhempia ei ole, sisarusten välille tahtoo tulla eripuraa jo pienistä käytännön asioista. Niin ja mukaan on tullut mielipiteineen uusia muuttujia, esim veljen vaimo numero 3. Tällöin kannattaa tosissaan miettiä lunastamista, myyntiä tai lohkomista, jos alue suurempi.
Sisarukset pitävät varkaana muita sisaruksia, jos vaikka käyvät vanhempien luona?, kun vanhemmat alkaa ikääntyneenä sairastella.
Lopulta vanhukset jää yksin, kun ei kukaan voi mennä, ei tarvita kuin yksi epävakaa persoona, ja kaikki kärsii.
Puolisolla on sama tilanne, mutta meidät on pelastanut alusta alkaen juristin neuvot. Olemme miehen kanssa kunnostaneet mökkiä 20 vuotta muiden sisaruksien uhraamatta mökille montaakaan ajatusta. Kaikki, mitä teimme, sovimme aina appivanhempien kanssa ja lasku heille tarvikkeista. Sujui hyvin. Appivanhempien kuoltua mökistä on tullut nyt tärkeä "pyhiinvalleuskohde" muille sisaruksille, jossa muistellaan rakkaita appivanhempia. Ja halutaan laittaa asiat uusiksi...
Sain myös hankalan maineen vaatiessani mökkivuoroja jo appivanhempien eläessä. Siitä mökötettiin minulle kolme vuotta ja anoppi kuolemaan saakka. En välittänyt, koska mieluummin laiha sopu kuin ainainen lihava riita kuka pääsee mökille ja kuka ei. Hyvin pelaa nyt, eikä kuulosta enää riitaiselta.
Päätimme kuitenkin ryhtyä vuokraamaan omaa mökkiä, koska olemme toimeliaita ja kovia laittamaan paikkoja kuntoon.(Sellaisia on Suomi pullollaan,johon otetaan meidänlaisia hoitamaan riitaisten perikuntien hylkäämiä kesäpaikkoja ;)) Ja päätimme jäädä mieluummin miehen sisaruksien kränien ulkopuolelle kuin olla mukana saako jonkun lepän kaataa maiseman edestä vai säilytetäänkö se siinä kun anoppi tykkäsi siihen aina nojata.
Mökkien suhteen en käyttäisi tunnetta ollenkaan, vaan kierrättäisin kaikki riidat juristin kautta. Ne pienetkin. Jonkun mökin takia ei kannata pilata elämäänsä ja kesää riittää Suomessa muuallakin kuin tietyssä mökissä.
Kuulostaa ikävälle.
Kerrankin voin olla tyytyväinen, että on köyhät vanhemmat: ei jää riideltävää...
Niinkin voi olla, että vanhempi ``uhkaa´´ testamentin teolla jos ei suostu hoitamaan hänen taloa vapaa-ajalla, oman talon ja työn lisäksi. En kuulemma ole kiinnostunut, koska en vietä siellä kaikkea vapaa-aikaani. Sanoin, että olet vapaa ja juridisesti oikeutettu tekemään omaisuudellasi mitä haluat. Meni välit vanhempaan. Kiristys on aina ollut meidän perheessä (lue äidin) keino yrittää saada tahtonsa läpi. Jokaisella on oikeus tehdä omaisuudestaan testamentti, eikä siinä ole kenelläkään nokankoputtamista. Eri asia on sitten jos joku ns. ohjailee. Ahneus se on mikä maailmaa pyörittää.
Tässä just istun oman mökkini terassilla ja katselen lahden toisella puolella olevalle mökille.
Kauniilla niemellä sijaitseva kesämökki rapistuu omia aikojaan käyttökelvottomaksi ihan vain siksi että on perikunnan hallussa, osa ei suostu myyntiin, kukaan ei pysty lunastamaan itselleen.
Annetaan vain rapistua koska kukaan ei halua laittaa siihen senttiäkään rahaa mutta myynnistäkään ei voida sopia.
Ei myynnnistä tarvitse mitään sopia vaaan jos tyksi perikunnan jäsenistä sitä vaatiin niin muut lunastaa sen pois tai mökki myyntiin ja tämä perustuu suomen lakiin ja se joka läittää hommiin vauhtia on oikeassa. Äitini mökkijärvelläkin on noin 5-10 mökkiä missä ei ole 5-15 vuoteen käunyt letään mutta eivät ole myynnissä mutta tiekokouksessa kuulin että muutama tulee myyntiin ja hiin 50000€ ylöspäin riippuen mökin koosta ja tontin koosta. Ei meilläkään sisaruksista mökillä kay kuin minä ja veljeni kävi muutama vuosi sitten mutta kun tein selväksi että polttopuita on tehtävä sen verran kun polttaa eli joko kaataa, pikkoa tai roudata puuvajalle niin loppui mökillä olo vkl lyhyeen kun huomasi ettei se oel vain olemista siellä mökillä. Minusta mökillä on se puuhastelu omaan tahtiin kaikkein parasta ja ei tule aika pitkäksi mutta rennostiikkin pitää ottaa ja välillä järvelle kalaan.